Onkos joku jo lukenut tuota Dickinsonin elämäkertaa? Hitti vai huti? Kannattaako toivoa edes joululahjaksi?
Ihan ok, mutta ei aivan huippu. Kertoo mielenkiintoisesti mm. siitä, miten Brucesta tuli laulaja ja muutenkin lapsuusmuistelut ovat kirjan kiinnostavinta antia. Olen huomannut, että itselle vieraan kulttuurin elämäkerroissa lapsuusmuistelut ovat usein kiinnostavia mutta kotimaisissa eivät niinkään (eli ne kotimaiset näkökulmat ja kulttuurit ovat jo ennestään tuttuja, eivät samalla tavalla kerro itselle uutta kulmaa elämästä).
Maidenista tai sen jäsenistä kirja ei kerro kovinkaan paljon. Sinällään ymmärrettävää ja oikea ratkaisu, mutta monelle juuri Maiden on se Dickinsonin juttu. Mielenkiintoista, että Bruce selvästi välttää kommentoimasta bändikavereitaan. Heistä ei kirjan perusteella aukea oikeastaan yhtään mitään. Eikä ainakaan mitään negatiivista.
Suurin "huonous" kirjassa on lentokonestoorien suuri määrä. Ei kiinnosta ainakaan itseä yhtään.
Kokonaisuutena hieman pintapuolinen vaikutelma Brucesta kirjan perusteella jää. Ei loppujen lopuksi kerro itsestään eikä myöskään esim. vanhemmistaan hirveän henkilökohtaista, ja Brucehan ei kerro kirjassa mitään lapsistaan tai vaimoistaan. Ymmärrettävä ratkaisu jälleen, mutta juuri tällaiset asiat olisivat usein sitä kiinnostavinta antia ainakin itelle. Toisaalta voi myös olla, että omaelämäkertailija ei edes itse oikein osaa kertoa itsestään, tunteistaan, valinnoistaan, vaikuttimistaan, käyttäytymisestään, luonteestaan. Kiinnostava omaelämäkerta sisältääkin yleensä sekä omaa että läheisten kerrontaa. Kannattaa lukea vaikkapa Juicen omaelämäkerta ja Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta. 'Hieman' erilainen kuva Juicesta ja hänen tekemistään välittyy. Ja sanalla 'hieman' tarkoitan tässä ennen kaikkea monipuolisuutta.
Ja lisäyksenä vielä: Niin kuin nummenkallio viestissään toteaa, Bruce on liian fiksu kaveri, jotta hänestä saisi "sillä" tavalla erityisen kiinnostavan elämäkerran. Juuri tällaisessa tapauksesa muut äänet olisivat tuoneet kirjaan paljon tarttumapintaa.