Inttiin lähdössä?

[JYP#44]

Olen pahoillani, jos koit viestini loukkaavana. Ja kuulostaa tosiaan siltä, että veljelläsi on hankalaa, toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin ja ratkaisu löydetään!

Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois.

Joo-o, siinä mielessä olet oikeassa että paras ratkaisuhan olisi vain koittaa jotenkin nipistää nuo 66 aamua alta pois. Etenkin kun opiskelut alkavat varmasti ensi syksynä, ja onhan tässä mahdollisuus saada vaikkapa töitä joulusta aina sinne koulun alkamiseen asti. Sivari toisi lisää aamuja, E-paperit vain siirtää nykyisiä kauemmaksi.

Tuollaisia kokemuksia itselläni ei ole, enkä usko muutenkaan että tällainen on kovin yleistä? Pyydetään syömään sammalta? Suomen armeijassa on kyllä ongelmia ruokahuollossa, mutta kokemukseni mukaan lähinnä niin päin, että ruokaa on liikaa, se on maustettu huonosti ja tämän lisäksi koulutuksen suomaa etua käytetään väliin härskisti herkkujen takaamiseen.

No siis ei ole sammalta suoraan käsketty syömään (ainakaan minun tietojeni mukaan), mutta kun tosiaan veljellä (kuten myös minulla) on pahat ruoka-aineallergiat. Ei tarvitse kovin suurta määrää popsia kiellettyjä aineita, niin se on sairaalareissu. Jos tulee popsittua isompi määrä, niin se on sitten helvetin kovalla vauhdilla sairaalaan. Kerran on jo reaktio tullut metsässä, ja kai siitä pientä pelkoa on jäänyt päälle. Veli kuitenkin ottaa joka leirille ihan kilo kaupalla omaa kuivamuonaa mukaan siltä varalta jos/kun ruokaa ei näy. Erikoisruokavalioiden unohtuminen on kuitenkin aika yleistä armeijassa. Itsellänikin keskeytyi moni metsäreissu aikanaan kun safkaa ei tullut ja kuskit lähtivät kuskaamaan minua mukeen syömään. Veljen yksikössä vaan ei näköjään yhtä hyvä palvelu ole, vaan siellä tunnutaan näkevän ruuan puuttumisesta huomauttaminen vain turhana valittamisena. Joka on mielestäni täysin käsittämätöntä, kyllähän ruokaa pitää olla taistelijalle!

 

[TosiFani]

Olisiko täällä vinkkejä inttihajotukseen? Velipoika suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan, ja vaikuttaa todella masentuneelta ja hajonneelta...

Rehellisyys on tässä kohtaa tärkein juttu. Intin suorittaminen aiheuttaa varmasti kaikissa vitutusta ja homma ottaa päähän, mutta aika harva on oikeasti masentunut. Tärkeintä tässä kohtaa olisi tietää, onko veljesi oikeasti masentunut vai ottaako intti touhu vaan päähän. Jos kyse on masennuksesta, hänen pitäisi olla aktiivinen lääkärin suuntaan ja vaatia muutosta. Tämä on hieman paradoksaalista, koska masentunut harvoin pystyy pitämään puoliansa. Tällöin veljesi tarvitsee tukea vaatimuksissaan ja tämä tarkoittaa yleensä läheisten puuttumista asiaan. Jos olet oikeasti huolissasi veljestäsi, oli aktiivinen asian suhteen ja selvitä mikä hänen oikea mielentilansa on. Kysy asiasta asiantuntijoilta, he auttavat sinua tunnistamaan veljesi tilan.

...Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois...

Aika rohkean neuvon annat, minä en uskaltaisi. Jos on kysymys masennuksesta, päiväkin voi olla liikaa.

 

[MustatKortit]

...


Aika rohkean neuvon annat, minä en uskaltaisi. Jos on kysymys masennuksesta, päiväkin voi olla liikaa.

Kuten sanottua, niin epäilemättä tässä @JYP#44 :n broidin tapauksessa kyse on vakavasta asiasta, näin hänen kuvauksensa mukaan. En missään tapauksessa ala ehdottamaan mitään, se lienee ammattilaisten tehtävä.

Pyrin tässäkin yleisluontoisesti pohtimaan intti-hajotusta. Kuten varmasti muistat omilta inttiajoiltasi, niin tätä hajotusta on moneen lähtöön.

 

[JYP#44]

Rehellisyys on tässä kohtaa tärkein juttu. Intin suorittaminen aiheuttaa varmasti kaikissa vitutusta ja homma ottaa päähän, mutta aika harva on oikeasti masentunut. Tärkeintä tässä kohtaa olisi tietää, onko veljesi oikeasti masentunut vai ottaako intti touhu vaan päähän. Jos kyse on masennuksesta, hänen pitäisi olla aktiivinen lääkärin suuntaan ja vaatia muutosta. Tämä on hieman paradoksaalista, koska masentunut harvoin pystyy pitämään puoliansa. Tällöin veljesi tarvitsee tukea vaatimuksissaan ja tämä tarkoittaa yleensä läheisten puuttumista asiaan. Jos olet oikeasti huolissasi veljestäsi, oli aktiivinen asian suhteen ja selvitä mikä hänen oikea mielentilansa on. Kysy asiasta asiantuntijoilta, he auttavat sinua tunnistamaan veljesi tilan.

Kiitokset hyvästä viestistä.

Käytännössä mahdotonta sitä on tunnistaa toisen masennus. Itse en tunnista välttämättä edes omaani, tässä on tullut pari-kolme vuotta pohdiskeltua olenko itse kenties masentunut, enkä oikein osaa vastausta sanoa. Mutta eipä mennä siihen, ei ole tämän ketjun juttuja. Sellainen ikävä tosiasia kuitenkin, että mikäli velipoika on yhtään sukuunsa tullut, niin ei varmasti sitä myöntäisi vaikka kysyisi. Se tässä vähän pelottaakin. Ainahan se on vähän syrjäänvetäytyvä ollut luonteeltaan, ja ilmeisesti ihan omasta tahdostaan. Ainakin päättelen siitä että ollut aina poikkeuksellisen kova lukemaan ja siksi menestynyt koulussa ainakin paremmin kuin veljensä. Sillä on aina ollut vähän sellainen tyyli, että ei vastaile kaikkiin viesteihin tai muuten jaarittele turhia. Nytkin oon koittanu laitella viestiä sille inttiin pitkin kesää ja kyselly kuulumisia. Välillä vastaa paremmin ja välillä huonommin. Ja kyllä sillä kavereitakin on, ystävistä en tiedä, mutta kavereita ainakin. Kyllä se vielä ennen inttiä kävi vähintään kerran viikonlopussa baareissa kavereidensa kanssa. Saattaahan se tämän viikonloppuinen kotona jumittaminen johtua myös siitä, että ne kaverit on pääasiassa kaikki myös intissä (gineksiä?) tai sitten saattaneet muuttaa jo opintojen perässä muualle, joten eivät välttämättä sitten olisi ehtineet lähtemään mihinkään. En tiedä, vähän paha sanoa tälleen kun ei enää aktiivisesti vanhemmilla asu, eikä näe ihan kaikkea.

 

[MustatKortit]

Kiitokset hyvästä viestistä.

Käytännössä mahdotonta sitä on tunnistaa toisen masennus. Itse en tunnista välttämättä edes omaani, tässä on tullut pari-kolme vuotta pohdiskeltua olenko itse kenties masentunut, enkä oikein osaa vastausta sanoa. Mutta eipä mennä siihen, ei ole tämän ketjun juttuja. Sellainen ikävä tosiasia kuitenkin, että mikäli velipoika on yhtään sukuunsa tullut, niin ei varmasti sitä myöntäisi vaikka kysyisi. Se tässä vähän pelottaakin. Ainahan se on vähän syrjäänvetäytyvä ollut luonteeltaan, ja ilmeisesti ihan omasta tahdostaan. Ainakin päättelen siitä että ollut aina poikkeuksellisen kova lukemaan ja siksi menestynyt koulussa ainakin paremmin kuin veljensä. Sillä on aina ollut vähän sellainen tyyli, että ei vastaile kaikkiin viesteihin tai muuten jaarittele turhia. Nytkin oon koittanu laitella viestiä sille inttiin pitkin kesää ja kyselly kuulumisia. Välillä vastaa paremmin ja välillä huonommin. Ja kyllä sillä kavereitakin on, ystävistä en tiedä, mutta kavereita ainakin. Kyllä se vielä ennen inttiä kävi vähintään kerran viikonlopussa baareissa kavereidensa kanssa. Saattaahan se tämän viikonloppuinen kotona jumittaminen johtua myös siitä, että ne kaverit on pääasiassa kaikki myös intissä (gineksiä?) tai sitten saattaneet muuttaa jo opintojen perässä muualle, joten eivät välttämättä sitten olisi ehtineet lähtemään mihinkään. En tiedä, vähän paha sanoa tälleen kun ei enää aktiivisesti vanhemmilla asu, eikä näe ihan kaikkea.

Masennusta tosiaan on tietysti vaikea havaita, ja kuten @TosiFani sanoi, niin läheisten tuki on helvetin tärkeää. Jos veljesi tämän pystyy muuten myöntämään, niin intistähän kyllä pääsee pois jopa saman vuorokauden aikana. Muistan pari tuollaista tapausta omalta intti-ajaltani ja toisen poikkeuksellisen hyvin, koska kyse oli omasta tupakaveristani.

Hänen käytöksensä oli epämääräinen sekoitus masennusta ja arvaamatonta käytöstä (mm. ahdisti minut nurkkaan tupasiivouksen yhteydessä ja esitti tappouhkauksen), hänen armeijansa loppui siihen. Varuskunnissa on kuitenkin aseita käsien ulottuvilla, joten riskejä ei oteta.

 

[Syöttöpiste]

Ruoka-allergioita on paljon, ja sekös vituttaa metsäleireillä kun päivässä noin yksi ateria jää tulematta kokonaan ja lopuiltakin puuttuu jotain kuten vaikka leipä.

Tuossa on selkeä virhe järjestävän seuran puolesta. Lähtökohtaisesti sinne maastoon pitää tulla riittävästi ruokaa myös sellaisille, joilla jokin on erityisruokavalio. Veljesi pitää joka ainoa kerta kertoa joukkueensa kouluttajalle, jos hänelle tarkoitetut sapuskat eivät ole hänelle tulleet maastoon. Jos kouluttajalle valittaminen ei auta, niin sitten kertomaan asiasta yksikön vääpelille tai päällikölle kun tilaisuus siihen tulee. Jossain kohtaa se virhe on tapahtunut. Vaihtoehtoja on monia, mutta yleisimmät oman kokemukseni perusteella ovat seuraavat:
- Erikoisruoka on unohtunut tilata varuskuntaravintolasta (tai muonitusryhmältä jos sellainen on harjoituksessa valmistamassa ruokaa)
- Sitä ei ole tilauksesta huolimatta valmistettu tai se on unohdettu toimittaa muun ruuan mukana
- Joku muu on ottanut veljellesi kuuluvan ruuan ja viimeisenä
- Veljellesi ei kelpaa hänelle tarjottu ruoka, vaikka siinä ei olisikaan mitään allergisen reaktion aiheuttavaa mukana (näitäkin on välillä ollut).
Eritiysruokavaliolla oleville tarkoitetut sapuskat pyritään valmistamaan siten, että sama ruoka kelpaisi useammalle kuin yhdella ruokarajoitteiselle. Aina tämäkään ei onnistu ja silloin jokaiselle tulee oma oma termosastia, jossa on hänelle tarkoitettu ruoka. Ruokien tilaaminen maastoon on yleensä yksikön vääpelin tehtävä ja hänellä pitäisi olla tiedossa veljesi allergiat. Tähän on kuitenkin paikkakuntakohtaisia eroja toteuttamistavassa. Joissain paikoissa joukkueen kouluttaja ilmoittaa vääpelille, ketkä erikoisruokavaliota tarvitsevat ovat hänen mukanaan maastoon lähdössä. Maastoruoat tilataan yleensä pari päivää ennen tarvetta. Veljesi voi käydä vaikka yksikön vääpelin luona erikseen varmistamassa päivää paria ennen harjoitusta, että hänelle on sapuskat tilattu maastoon. Tämä varmistaminen ei ole luonnollisestikaan veljesi tehtävä, mutta jos ruokien puuttuminen on kovin yleistä, se lienee silloin paikallaan. Kun varusmies käy itse vääpeliltä kysymässä, saako hän ruokaa seuraavalla kerralla metsässä, on se helvetin noloa vääpelille ja/tai joukkueen kouluttajalle mikäli varusmiehelle jää sapuskat tilaamatta. Ja jos homma ei ala toimimaan tuollakaan tavalla, niin kannataa muistaa että sillä joukkueen johtajalla ja vääpelillä on myös esimies, jonka puoleen voi kääntyä. Hän on yksikön päällikkö ja hän viime kädessä vastaa omasta yksiköstään. Eikä se ketju katkea siihen päällikköönkään jos tarvetta tulee.

Kertomuksestasi saa sellaisen kuvan, että veljelläsi on myös muita allergioita kuin ruoka-aineallergioita. Astmaatikolle onneksi nyt on jo syksy ja talvikin tulee kohta. Siitepölyn määrä on lähes olematonta, joten niiden puolesta hengitysvaikeuksien kanssa ei pitäisi olla niin vaikeaa. Yksilöllisiähän nämä asiat toki ovat ja kaikki eivät selity astmalla. Ginekset ovat gineksiä ja niitä tulee joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Niistä ei kannata tehdä suurta numeroa, koska ne ovat loppupeleissä aika pieni paha kun asiaa tarkastellaan reservin auringon paistaessa. Palveluksessa ollessa ne saattavat joitain vituttaa, mutta eivät ole mitään ylivoimaisia ponnistuksia. E-luokkaan hakeutumista ei kannata enää noilla aamuilla miettiä. Siitä seuraa jossain vaiheessa kuitenkin käsky saapua vähintäänkin terveydentilan uudelleenarviointiin tai jopa palvelukseen. Kannattaa hoitaa palvelus kerralla pois alta, niin ei tarvitse asialla vaivata päätään myöhemmin.

Tämän paremmin en osaa neuvoja antaa, kun en tapausta tarkemmin tiedä. Nuo ruoka-asiat ovat kuitenkin organisaation puolelta kuntoon laitettavissa ja niiden toimimattomuus vaikuttaa monessa tapauksessa varusmiehen yleiseen palvelusmotivaatioon. Kun ruoka tulee ajallaan ja sitä on riittävästi, ei palveluksesta johtuvat muut murheetkaan tunnu niin suurilta.

 

[Tumbenson]

2/15 tosiaan astuin palvelukseen (Niinisalo)ja puolen vuoden viestimieheksi selvitin tieni. E-kautta 3 viikkoa jäljellä ja J-kausi meneekin tuttuun tapaan metsässä ja kaiken kruunaa sitten 11 päivän Rovajärven leiri. P-kausi oli meikäläiselle aika henkisesti rankkaa vaikka tupa oli ehdottomasti niin hyvä kun voi toivoa. Tässä huomenna taas metsään loppuviikoksi, sitten valmiusvuorogines ja virka-apuosastossa olo. Olen onneksi löytänyt sen oikean henkisen "moodin" jolla aamut jaksaa ihan hyvin. Ei turhista murehdi ja ei ota liian vakavaa asennetta niin menee päivät suht jouhevasti. Tj66, alkaa jo vähän aurinko pilkahdella!

 

[Webb]

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Jos allergiat aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja lähes jokaisen intissä olevan naama henkilökunta mukaan luettuna vituttaa, niin ei paljoa lohduta, että "enää" pari kuukautta olet näiden samojen mulkkujen sätkynukkena käytännössä palkatta.

Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana.

Tämä asenne on jotenkin käsittämätöntä. Olet siellä täysin omaa tahtoasi vastaan pakotettuna, ilman mainitseminarvoista palkkaa tai muuta hyötyä, ja sitten nämä omasta mielestään tärkeät kusipäät asennoituvat näihin orjiin tällaisella asenteella.

 

[JYP#44]

Sen verran päivitystä asiaan on tullut, että veljeni sai ajan sosiaalikuraattorille, jolle pääsi puhumaan tilanteestaan, ja kuraattori lupasi järkätä ajan suoraan päällikkölääkärin vastaanotolle. Omassa pienessä varuskunnassani veksissä oli vain sairaanhoitajia, jotka laittoivat sitten suoraan päällikkölääkärin juttusille vaikeat tapaukset. Isossa varuskunnassa, jossa veljeni on, ilmeisesti sairaanhoitajat laittavat jollekin varusmieslääkärille, joka puolestaan laittaa päällikkölääkärille jos kokee sen tarpeelliseksi. Vielä veljeni ei ole ketjussa päällikkölääkärin puheille päässyt, joten se on edistystä. Saa nähdä mitä tuleman pitää, toivotaan että hän osaisi vähän katsoa asiaa veljeni näkökulmasta.

Jotain "vikaa" noissa skappareissa tuntuu olevan veljeni yksikössä. Siellä on kuulemma toinenkin vähän vastaavassa tilanteessa oleva kaveri samassa joukkueessa, jolla on skolioosi. Myös hän on taistellut jo viikkoja itselleen vapautusta tai vähintään B-miehen papereita, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Ilmeisesti rangaistuksena tästä jatkuvasta vemppaamisesta kyseinen varusmies on sitten skolioosista huolimatta nakitettu joukkueen taistelupelastajaksi :D. En tunne kyseistä sairautta kovin hyvin, mutta eikö tuo ole niitä viimeisimpiä tehtäviä mitä huonoselkäisen tulisi tehdä?

1. - Veljellesi ei kelpaa hänelle tarjottu ruoka, vaikka siinä ei olisikaan mitään allergisen reaktion aiheuttavaa mukana (näitäkin on välillä ollut).

2. Kertomuksestasi saa sellaisen kuvan, että veljelläsi on myös muita allergioita kuin ruoka-aineallergioita. Astmaatikolle onneksi nyt on jo syksy ja talvikin tulee kohta. Siitepölyn määrä on lähes olematonta, joten niiden puolesta hengitysvaikeuksien kanssa ei pitäisi olla niin vaikeaa. Yksilöllisiähän nämä asiat toki ovat ja kaikki eivät selity astmalla.

3. E-luokkaan hakeutumista ei kannata enää noilla aamuilla miettiä. Siitä seuraa jossain vaiheessa kuitenkin käsky saapua vähintäänkin terveydentilan uudelleenarviointiin tai jopa palvelukseen. Kannattaa hoitaa palvelus kerralla pois alta, niin ei tarvitse asialla vaivata päätään myöhemmin..

Kiitokset pitkästä ja hyvästä viestistä. Tartun pariin kohtaan mihin haluan kommentoida.

1. Uskon että veljelleni kelpaa tarjottu ruoka. Tuskin kukaan on ennemmin nälissään kun jättää syömättä ihan vain periaatteesta, Mutta toisaalta ymmärtäisin kyllä, vaikka se safka ei kelpaa. Kerran on jo paha allerginen reaktio osunut kohdalle metsässä. Piti olla juuri oikea erikoisruokavalio, mutta joku jossakin oli tehnyt virheen, ja lopputuloksena oli pikainen matka sairaalaan reiluksi vuorokaudeksi. Siinä kun ilman hoitoa saattaa jopa henki lähteä, niin ei viitsisi kovin montaa kertaa tuota kokea. Mutta joo, siis ei kyseessä ole kuitenkaan sitä että ruoka ei kelpaisi, vaan sitä ei tule. Tuossa ketjussa mikä alkaa siitä että muistutetaan vääpeliä erikoisruuista, on kuitenkin niin monta tehtävävaihetta ennen kuin se on sulla metsässä pakissa, että se ruoka ehtii kadota/unohtua moneen kertaan. Ikävää mutta totta.

2. Allergiaa on paljon kyllä, siitepölyäkin. Mutta jotta asia ei olisi liian helppo, niin löytyy myös kylmäallergiaa :D. Eli melko plusmiinusnolla että lusiiko kesällä vai talvella.

3. E-luokassa houkuttelisi nimenomaan tuo uusi, porttien ulkopuolella tapahtuva terveystarkastus. Siinä melko varmasti saisi vapautuksen rauhan ajaksi. Varuskunnan lääkärit olivat veljelleni tokaisseet jotenkin että kyllä tässä olisi ainekset palveluskelpoisuuden muutokselle, mutta ei viitsi enää tässä vaiheessa sitä muutella. Joka on minusta aika heikko syy, kun kyseessä on kuitenkin terveydelliset syyt. Eli jos sieltä saisi edes ne E-paperit, niin inttiä saattaisi olla jäljellä enää ainoastaan alokastarkastuksen verran. Jos B-papereita/muita suurempia vapautuksia ei tule, niin vaihtoehdoksi jää E-luokka tai sivari. Sivarissa taas kasvaisi aamut, ja en tiedä voiko sivarista saada vapautuksen terveydellisistä syistä, eihän astma ja allergia vaikuta suuremmin missään kirjastonhoitajan pestissä. Siksi E-luokka houkuttelisi.

 

[MustatKortit]

@JYP#44 : mä edelleen mietin sitä, että jos veljesi on valmis myöntämään olevansa masentunut tms. niin hän päässee pois vielä samana päivänä. Armeijassa ei pidetä ketään samoissa tiloissa mm. aseiden kanssa, mikäli kaikki ei tältä osin ole kunnossa.

Jos allergiat aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja lähes jokaisen intissä olevan naama henkilökunta mukaan luettuna vituttaa, niin ei paljoa lohduta, että "enää" pari kuukautta olet näiden samojen mulkkujen sätkynukkena käytännössä palkatta....

...Tämä asenne on jotenkin käsittämätöntä. Olet siellä täysin omaa tahtoasi vastaan pakotettuna, ilman mainitseminarvoista palkkaa tai muuta hyötyä, ja sitten nämä omasta mielestään tärkeät kusipäät asennoituvat näihin orjiin tällaisella asenteella.

Aika harvoilla on jäänyt intistä jälkeen näin negatiivinen tunnetila, kuin mitä ilmeisemmin Webb:llä tässä. Toki silloin intissä ollessa saattaa joku asia harmittaa erittäinkin paljon, mutta jälkikäteen jengillä jää useimmiten niitä positiivisia fiiliksiä ja hyviä muistoja. Joka tapauksessa harvoin ihan näin mustavalkoisesti pelkkää pahaa.

 

[cheap_shot]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

 

[mikko600]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Ei nyt liity mihinkään, mutta tuolla oli oltua 2000-2001, 365 päivää.

 

[Altec]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Tuli oltua 2013 tammi-kesäkuu. Tähän ei voi vastata kuin, että ainakin silloin asiat olivat juuri noin.

 

[JYP#44]

Savon Sanomat: Varusmiehet kiusasivat tupakaveriaan - Syyttäjä: Toinen hieroi kiveksiään kiusatun tyynyyn

Kaikenlaisia isänmaan urhoja sitä kasarmeilta löytyy. Kirjoitin tähän ketjuun pari kuukautta sitten omia ajatuksia ja kokemuksiani inttikiusaamisesta. Täytyy toivoa ettei kukaan joutuisi vastaavaa kestämään. Toisaalta, helppoahan siinä on kohteeksi joutua kun ollaan keskenään 24/7, kaikkia vituttaa enemmän tai vähemmän ja sitä omaa vitutusta on mukava purkaa johonkin. Ja usein se kohde on joku hiljainen kaveri joka on helppo kohde, kun ei takaisin laita mitään. Ai niin, meillä Puolustusvoimissa on ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Näin sanoi oma yliluutnanttimme jossain puhuttelussa kun eräs joukkueestamme oli valittanut tälle että tätä kiusataan. Siihen se asian ratkaiseminen sitten jäi. Kiusattu olisi halunnut vaihtaa tupaa joukkueen sisällä, mutta sitäkään ei jaksettu tehdä koska p-kautta oli jäljellä enää vain 3 viikkoa.

Velipojasta voisin tarinoida taas lisää. Niille jotka ei aiempia viestejäni ole lukenut, niin veljeni on tällä hetkellä armeijassa. Hänellä on paljon ruoka-aineallergioita yms sairauksia jotka haittaavat inttiä, mutta mitään vapautuksia palveluksesta silti ei saa. Ei edes vaikka metsäleireiltä puuttuu jatkuvasti ruokia tai sitten tulee väärät ruuat. Yksi leiri on päättynyt siihen että lanssilla lähdettiin paikalliseen sairaalaan kun joku sekoitti ruuat. Tästäkään huolimatta mitään ratkaisua asiaan ei löydy. Kapiaisista kukaan ei halua ottaa kantaa asiaan, ja veksissäkin hoetaan vain että katsellaan katsellaan.

Edellisten viestien jälkeen veljeni otti leiriltä yhteyttä sosiaalikuraattoriin, jolle sai ajan. Siellä sitten selitettiin tilanne, mutta eipä sosiaalikuraattorikaan voinut ottaa mitään kantaa asiaan. Ainoa mitä tämä pystyi tekemään, oli että järjesti seuraavaksi päiväksi ajan "jonon ohi" päällikkölääkärille. Päällikkölääkäri ei kuitenkaan nähnyt tarpeellisena lähteä muuttamaan palvelusluokitusta B/C-luokkaan, vaikka myönsi että eipä tuo ruokahuolto nyt voi toimia armeijassa. Jostain syystä päällikkölääkäri käski kuitenkin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, koska epäili veljelläni paniikkihäiriötä. Seuraavana päivänä veljeni saikin jonkin sortin lääkityksen, ja jäätiin niille puheille että pari viikkoa katsellaan toimiiko lääke, ja jos ei niin sitten muutetaan palveluskelpoisuutta. Noh, pari viikkoa kului eikä lääke mitään mullistuksia tehnyt. Jälleen päällikkölääkärin puheille, jossa puoskari toteaa että vaikka lääke ei toiminut niin ei tässä kannata enää lähteä muuttamaan asioita, kun TJ on vain reilu 50. Tässä vaiheessa leirejä oli viel jäljellä 4, ja veljeni oli ihan vakavissaan vaihtamassa sivariin kun puolustusvoimat ei mitään ratkaisua asiaan saa. Koska yksi kasarmiaamu lyhentää sivaria 2,1 aamulla, niin veli otti taktiikakseen viivyttää kassulla mahd pitkään ennen vaihtoa, että lyheneepähän sivari mahd. lyhyeksi. Lopulta veljeni onnistui kikkailemaan itselleen vapautukset kahdelta leiriltä, ja jäljellä oli enää kaksi. Niille veljeni lopulta kuitenkin joutui, mutta sai kynsin hampoin vedettyä läpi. Käytännössä täysin omilla ruuilla oli metsässä, oli villin näköistä kun kaveri nappaa lomakassin aivan ääriään myöten täyteen erilaista ruokaa. Nyt siis on metsäleirit lusittu, ja jäljellä on vain mukavia juttuja aiheesta kotiutuminen. Eiköhän sieltä vielä kaveri saada kotiin oikein sotilaspassin kanssa!

Se on kyllä naurettavaa että Puolustusvoimat jaksaa aina toitottaa että ei ne allergiat ole mikään este palvelukselle. Ruoka-allergiat otetaan huomioon ja meillä on jopa allergiatupia. Siellä missä minä aikanaan palvelukseni vietin, niin olen varma ettei koko kasarmialueelta löytynyt yhtään allergiatupaa. Meillä siviilissä terveet ihmiset vetivät astmalääkkeitä vaikka kuulemma yhtään hometta ei ole missään. Veljeni palveluspaikka on Suomen suurimpia, ja sieltä varmaan allergiatupia saattaisi löytyäkin, mutta silti veljeni ei niihin pääse. Menee aivan normaalisti muiden A-miesten mukana normaaleissa tuvissa. En tiedä miksi kutsunnoissa ei voitaisi rehdisti sanoa että ei sinne armeijaan kannata allergikon mennä ellei sitten halua sieltä ammattia jne. Tai monesti kuulee "että menen koittamaan pärjäänkö allergieni kanssa siellä". Siitäkin voitaisiin sanoa kutsunnoissa suoraan, että jos päätät lähteä kokeilemaan niin sieltä et pääse pois sitten kuin sivariin vaihtamalla.

Se on kyllä kumma että jos olet ammattiurheilija, niin pääset kyllä pois viikossa. Normaalia taistelijaa ensimmäinen kuukausi syytettäisiin movettajaksi, toinen kuukausi tyrkytetään buranaa, kolmas kuukausi mietitään mitä tehdään ja loppuaika neppaillaan kiviä kassulla, kun ei viitsi enää laittaa kotiinkaan.

MM-kultaleijona jätti kasarmin viikon palveluksen jälkeen – ”Olihan se virkistävä kokemus” - KHL - Ilta-Sanomat

Pahoittelen aavistuksen katkeraa viestiä.

 

[JeiJeieL]

Allergiat on kyllä intissä aivan perseestä. Kaksi kuukautta meni itselläni ongelmitta, mutta sen jälkeen jouduin olemaan kuukauden putkeen vempassa, koska pölyallergian ja homeisen kasarmin takia alkoi kuumeilu ja poskiontelotulehdusputki. Viimeinen niitti oli, kun silmätulehduksen oireita alkoi tulla. Yksi tupakaverini kärsi neljä viikkoa silmätulehduksesta, kun kassun lääkäri ei pitänyt sitä vakavana. Oikeaan lääkäriin päästyään tuli käsky välittömästi E-papereihin, kun krooninen silmätulehdus oli lähellä. Seuraavana aamuna marssin vääpelin luokse ja sanoin lähteväni sivariin. Siviilissä kävin lääkärissä allergiatesteissä ja tulokset oli paljon pahemmat kuin ennen inttiä. C-paperit sain siitä hyvästä.

Ei siellä intissä lääkäri minua uskonut ja saattaisin hyvinkin olla tällä hetkellä astmaatikko, jos olisin jättänyt kohtaloni hänen käsiin.

 

[punasydän]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Tuli oltua 2013 tammi-kesäkuu. Tähän ei voi vastata kuin, että ainakin silloin asiat olivat juuri noin.

Haha. Koska tunnettu totuus on, että intissä kaikki oli aina huonommin aikaisemmin totean tähän, ettette tiedä mulkkuudesta mitään, kun mies on ollut "vain" komppapäällikkö eikä joukkueen kouluttaja. Nimimerkillä oli ihan saatanan kivaa. Se tyhjä ja vähän psykomainen katse Kolarin silmissä, kun ukko kyykyttää keskikäytävällä, tuijottaa ja kysyy "mikä on ihmisen paras muisti? - Lihasmuisti".

Sain tosiaan kunnian olla tuolloin vielä Yli. Kolarin joukkueessa P-kauden ja voi että kun oli kivaa. Pariin kuukauteen mahtui kyllä niin paljon Kolarismia, että jälkikäteen oikein ihmetyttää. Muutama tänä päivänä huvittava omakohtainen juttu:

- Ensimmäisiä leirejä, hiihtomarssi ja edelläni oleva täystumpelo kaatui edelläni mäkeen ja meikäläinen siihen väistön jälkeen hienolla voltilla pöpelikkoon. Pari kilometria myöhemmin lepohetkellä huomasin, että "voi vittu, lipas puuttuu". Olin jo suht naatti ja pyysin sitten tuota samaista suksilla kaatunutta töhöä katsomaan, ettei vain ollut tetsarin alla missään, kun ei käsikopelolla tuntunut. Noh, sitten hemmetin peloissaan Alikin kautta Kolarille ilmoittamaan. Kerroin toki myös tästä kaatumistapauksesta ja epäilin lippaan pudonneen tuonne. Ei kuin käskystä takaisin kaatumispaikalle ja lähes perille päästyäni ilmeisesti tuntuman päästä seurannut Kolari huusi tyynesti, että Alokas Te, ottakaa se lipas sieltä taisteluvyön välistä ja ottakaa porukka kiinni ruokailuun. Kirosin kohtalaisen paljon tuota touhoa, joka oli olevinaan katsonut, ettei lipas ole siellä välissä, mihin käsi ei yllä. Ruokailuaikaa oli toki viisi minuuttia jäljellä saatuani porukan kiinni.

- Alokasajan jo ollessa loppupuolella oppitunnin ajaksi oli jäänyt tuvan ikkuna auki. Oppitunnilta palattuamme punkat oli patjoineen lattialla, tuvan penkin takakulmaan jääneet pelikortit revitty ja heitelty ympäri tupaa ja kaikki muukin unohtunut irtaimisto heitelty ympäri tupaa. Pöydällä lappu "Tupa Elimäessä oli ikkuna auki ja pyörremyrsky kävi". Ei muuten unohtunut kertaakaan ikkuna auki tuon jälkeen.

- Majohajossa teltan purkaminen oli vähän hidasta, niin Herra Yliluutnantti päätti avittaa touhua nykäisemällä keskisalon alas, kun lämmin kamina oli vielä sisällä. Itse olin onneksi muissa puuhissa ja vähän kyllä huvitti, kun ryhmän jäsen tuli hetken päästä lumipuku mustana noesta vastaan, oli kuulemma meinannut tulla kiire.

Tykistössä olevat frendit ihmettelivät kyllä välillä todella paljon sitä pioneerien kuria, kun vähän väliä kommentti oli "ei meillä saa tehdä noin, sehän on simputusta". Toisaalta, ihmetteliväthän raukat sitäkin, miksi se laulaminen on niin kivaa. Hölmöläiset eivät ymmärtäneet, ettei se itse laulaminen ole niin nastaa kuin tykäreiden herättäminen harvase aamu ja varsinkin etuaamupalalle (nykyään ilmeisesti ei enää lauleta etuaamupalalle mentäessä, eikä omana aikananikaan olisi saanut, mutta pariin otteeseen veivattiin, kun oli niin helvetin hauskaa). Ja nuo sanat ei muuten varmaan unohdu ennen dementian koittamista, edelleen menee kaikki kolme säkeistöä suoriltaan.

Kolarihan oli omina aikoinani perustornareiden mukaan ikuisessa ylenemiskiellossa pakotettuaan pyörällä kaatuneen pioneerin jatkamaan marssia, vaikka korvasta tuli verta. Samaten Kolari oli juossut nasse päässä ja telamiinat repussa 3000 cooperissa ja ties mitä. Legenda jo eläessään, sitäkin huvittavampaa oli törmätä myöhemmin Himoksella juhannuksena samaiseen mieheen vaaleanpunaisessa kauluspaidassa. Jälkikäteen on kyllä pakko sanoa, että kun ukon toimintaa katseli, niin olisi kyllä aika lähellä ykkösvarausta, jos pääsisin omaa sodan ajan joukkoani kokoamaan.

Vieläkö 1.PionK:ssa vaikuttaa muuten Yliluutnantti "Miehet, keskelle taulua"? Jos joku ei tuosta tunnista, niin Heikkilä kyseessä. Ketähän kaikkia muita vanhoja jermuja vielä mahtaa vaikuttaa ko. kompaniassa? Nimimerkillä 1/07.

Meiltä muuten paloi teltta yhdellä leirillä, josta ainakin seuraava saapumiserä sai vielä kuulla, liikkuiko edelleen hurjia tornareita aiheesta?

 

[avatar]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

 

[JoharinCrosby]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

Ei ole enään rättisulkeisia. Ne on järjestäytymisharjoituksia.

 

[LOFIN]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

Ei viikko-ohjelman ulkopuolella. Eli toisinsanoen varusmiesjohtajat eivät saa pitää silloin kuin haluavat vaan siihen täytyy hakea lupaa skappareilta, jotka lisäävät sen viikko-ohjelmaan.

Tulihan noissa oltua osallisena pari kertaa, lähinnä skapparien vetämää kurinpalautusta gonahtaneelle miehistölle.

 

[julkka]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Täällä asiaa toimii siten, että järjestäytymisharjoitusta käytetään kun yleinen ilme kusee _kunnolla_. Käytännössä muutama kerta ollaan tehty päiväohjelman muutos, jotta skapparit ovat päässeet rankaisemaan yleisestä perseilystä. Itse en näihin kirjurina (sic) osallistunut, mutta ei tuo kyllä taida kovinkaan paha rangaistus olla, kun annetut aikamääreet ovat luokkaa 30min.

Hyvin paljonhan kuriin liittyy komppanian päällikön näkemys. Edellisen päällikön ollessa vetämässä touhua, oli yksikkö hyvinkin särmä ja vaatimukset erittäin korkealla. Nyt uuden päällikön myötä käytännössä katsotaan kaikki mahdolliset pykälät läpi, jotta skapparit ei vahingossakaan tee mitään kiellettyä.

Kirjoittelen itse lisää tuntemuksia reservin puolelta inttiin liittyen, mutta onhan intti etenkin tällä KSE:n määrällä aikalailla positiivinen kokemus.

Tj 2.

 

[kamrat]

... kun annetut aikamääreet ovat luokkaa 30min.

Köhköh....olihan tuo "hauskaa", kun puolitoista tuntia oli vedetty sykliä lomillelähtö-tst-nukkumaanmeno, ja sitten viimeinen iltahartauteen lähtö olikin aito. Oli varuskunnan leffasalissa hikistä porukkaa, kun lomapukujen alla oli kenellä verkkaria, pitkiä kalsareita jne, kun niitä edellisiä ei vain ehtinyt riisua kierrosten välillä... No, hanuristahan tuo oli ja ilmankin olis varmaan elänyt.

 

[cheap_shot]

Sain tosiaan kunnian olla tuolloin vielä Yli. Kolarin joukkueessa P-kauden ja voi että kun oli kivaa. Pariin kuukauteen mahtui kyllä niin paljon Kolarismia, että jälkikäteen oikein ihmetyttää. Muutama tänä päivänä huvittava omakohtainen juttu:

- Ensimmäisiä leirejä, hiihtomarssi ja edelläni oleva täystumpelo kaatui edelläni mäkeen ja meikäläinen siihen väistön jälkeen hienolla voltilla pöpelikkoon. Pari kilometria myöhemmin lepohetkellä huomasin, että "voi vittu, lipas puuttuu". Olin jo suht naatti ja pyysin sitten tuota samaista suksilla kaatunutta töhöä katsomaan, ettei vain ollut tetsarin alla missään, kun ei käsikopelolla tuntunut. Noh, sitten hemmetin peloissaan Alikin kautta Kolarille ilmoittamaan. Kerroin toki myös tästä kaatumistapauksesta ja epäilin lippaan pudonneen tuonne. Ei kuin käskystä takaisin kaatumispaikalle ja lähes perille päästyäni ilmeisesti tuntuman päästä seurannut Kolari huusi tyynesti, että Alokas Te, ottakaa se lipas sieltä taisteluvyön välistä ja ottakaa porukka kiinni ruokailuun. Kirosin kohtalaisen paljon tuota touhoa, joka oli olevinaan katsonut, ettei lipas ole siellä välissä, mihin käsi ei yllä. Ruokailuaikaa oli toki viisi minuuttia jäljellä saatuani porukan kiinni.

- Alokasajan jo ollessa loppupuolella oppitunnin ajaksi oli jäänyt tuvan ikkuna auki. Oppitunnilta palattuamme punkat oli patjoineen lattialla, tuvan penkin takakulmaan jääneet pelikortit revitty ja heitelty ympäri tupaa ja kaikki muukin unohtunut irtaimisto heitelty ympäri tupaa. Pöydällä lappu "Tupa Elimäessä oli ikkuna auki ja pyörremyrsky kävi". Ei muuten unohtunut kertaakaan ikkuna auki tuon jälkeen.

Tykistössä olevat frendit ihmettelivät kyllä välillä todella paljon sitä pioneerien kuria, kun vähän väliä kommentti oli "ei meillä saa tehdä noin, sehän on simputusta". Toisaalta, ihmetteliväthän raukat sitäkin, miksi se laulaminen on niin kivaa. Hölmöläiset eivät ymmärtäneet, ettei se itse laulaminen ole niin nastaa kuin tykäreiden herättäminen harvase aamu ja varsinkin etuaamupalalle (nykyään ilmeisesti ei enää lauleta etuaamupalalle mentäessä, eikä omana aikananikaan olisi saanut, mutta pariin otteeseen veivattiin, kun oli niin helvetin hauskaa). Ja nuo sanat ei muuten varmaan unohdu ennen dementian koittamista, edelleen menee kaikki kolme säkeistöä suoriltaan.




Meiltä muuten paloi teltta yhdellä leirillä, josta ainakin seuraava saapumiserä sai vielä kuulla, liikkuiko edelleen hurjia tornareita aiheesta?

Kiitos muisteloista, kun luin viestiäsi näin sieluni silmin Kolarin riehuvan tuvassanne, meidän aikana Kolari ei tehnyt ylläritupatarkastuksia kuin muistaakseni kerran P-Kaudella, huudatti HUOMIOta sellasen reippaan 5 minuuttia ja meni seuraavaan morttitupaan :D

Apinaradan ennätys oli Kolarilla hallussa muistaakseni Toukokuulle 2013 jolloin nykyinen 2Pionkin kouluttaja, Yliluutnantti nönnönnöö (Ei jaksa muistaa enää nimeä!) riisti ennätyksen Kolarilta, joka kyllä uhosi ottavansa ennätyksen vielä takaisin, kunhan toipuu jalkavammastaan täysin. Ilmeisesti Kolarin coopper-juoksu oli suoritettu intin kumisaappaat jalassa, mutta ei sentään nasse naamalla, näin ainakin juoksun nähnyt luutnantti sanoi (3100m).

Kyllä me ainakin laulettiin etu-aamupalalle mentäessä joka helvetin aamu (P-kaudella ei muita ollutkaan kuin etu-aamupaloja, yhtenä sunnuntaina saatiin nukkua 06 saakka vaikka YlPo määrää sunnuntaina herätyksen kello kahdeksaksi, mutta sehän ei Kolaria haitannut! Ekoina viikkoina tykistön ikkunoista kuului muutamaan kertaan klassisia "Vitun Homot" huutoja, taisi mennä tunteisiin tykkimiehillä.

Kolari olisi ainakin oman sodan ajan joukkueeni ykkösvaraus, sen verran rautaisesta kaverista oli kyse vaikka naamasta näyttikin ihan Titi-nallelta.

En ainakaan itse muista kuulleeni juttuja palaneesta teltasta, Kolari varmaan teloittanut jokaisen joka nähnyt kyseisen tapahtuman, paitsi @punasydän ilmeisesti päässy piiloon Kiva-Jannelta?

 

[Uuhis #97]

Ei siellä intissä lääkäri minua uskonut ja saattaisin hyvinkin olla tällä hetkellä astmaatikko, jos olisin jättänyt kohtaloni hänen käsiin.

Jotenkin vähän liian tuttu tarina. En tiedä päätyykö armeijan lääkintäpuolelle palvelukseen vain sitä kyvyttömintä ainesta, mutta ärsyttävän paljon kuulee noita tilanteita jossa varusmiehen terveys on pelastunut vain oman aktiivisuuden perusteella. Ja vielä raivostuttavammin tiedän myös tilanteita joissa lääkintähenkilökunnan toimet tai toimettomuus on johtanut palveluksen aiheuttamaan elinikäiseen haittaan. Mutta kai siellä on ikiaikaisena käytäntönä että lähtökohtaisesti jokainen vastaanotolle tuleva on lusmuilija kunnes toisin todistetaan, jos todistetaan.

 

[haepis]

Rikolliset järjestäytyy, sotilaat järjestyy!

 

[Jaws]

Eikö seuraava saapumiserä aloitakin palveluksensa huomenna (eli tänään)? Onko palstalta joku aloittamassa, ja jos, niin millä fiiliksillä?

Juuri ihmettelin, että siitä on jo yli vuosi, kun oma palvelusaikani loppui. Nopeasti menee aika - paitsi intin aitojen sisäpuolella, tai siltä se silloin tuntui.