Inttiin lähdössä?

[TosiFani]

...Tuo 26 aamun metsäputki kuulostaa kyllä ihan käsittämättömän sadistiselta, Porin Prikaati ilmeisesti kyseessä? Pari kaveria on myöskin puhellut jotain jostain neljän viikon metsäputkesta, samassa paikassa taidat siis sinäkin olla. Isosti tsemppiä, kyllä nekin metsäaamut aikanaan loppuu.

Tykistön kesäleirillä olimme aikanaan tuollaisen pätkän maastossa, ensin viikko Niinisalossa ja sen jälkeen kolme viikkoa Rovajärvellä. Välillä päästiin kyllä saunaan ja huoltoon leirikeskukseen.

 

[Iso-Olli]

Tosiaan PorPr Säkylä on palveluspaikka. Pyydän nöyrästi anteeksi että vastauksessa kesti, mutta tuolla metsikössä ei niin hyvät kentät ole että voisi jatkoaikaan kirjoittaa.

 

[Hönde]

TJ2 vaatimattomasti eli vähiin käy ennen kuin loppuu. Ei sitä silloin talvella pimeässä, kylmässä ja lumisessa metsässä osannut ajatella että tämäkin loppuu joskus, mutta joo tässä tilanteessa sitä ollaan. Kotia kun pääsee niin pitää laittaa vähän pidempää stooria.

 

[KuumaaKamaa]

Hassua, että seuraava saapumiserä kotiutuu nyt jo. Kyllä se aika rientää.

En muutakaan ketjua keksinyt, mutta MTV3 aikanaan esitetty Kasarmi sarja kiinnostaisi kovasti. Onko kellään mitään tietoa, että mistä kyseisen sarjan voisi tätä nykyä katsoa? Mukava varmasti muistella sitä omaa varusmieaikaa tuon ohjelman perusteella. Youtubesta löytyvä Pelastakaa sotamies Hytönen on myös katsomisen arvoinen ja antaa mielestäni oikean kuvan varusmiespalveluksesta.

 

[Iso-Olli]

Nolla napsahti. Tänään ryypätään rankasti. 2/15 ei kotiudu koskaan.

 

[julkka]

Huomenna sitten tosiaan mennään. Ei ehkä mikään ihannetilanne lähteä alle puolivuotisen tyttären luota Kainuun metsiin, mutta noh.. Viikonloppuja odotellessa.

Niin ja huhut siitä, etteikö 2/15 kotiutuisi koskaan eivät sisäpiiritietojeni mukaan pidä paikkaansa, vaikka varmasti joskus siltä tuleekin tuntumaan.

 

[Jaws]

Tsemppiä kaikille huomenna palveluksensa alkaville. Oma inttini alkoi vuosi sitten, 7. heinäkuuta. Olihan se tuskallista painella ympäri metsää helteessä kohtalaisen hiostavassa vaatetuksessa. Kyllä ne aamut joskus loppuvat, vaikkei sitä ihan heti siellä uskoisi. Mietelmiäni voi lukea aiemmista ketjuun kirjoittamistani viesteistä, mikäli haluaa pientä briiffiä. Toki voi tässäkin kysyä, jos jotain on mielen päällä. Niinisaloon jos menette, niin pistäkää ihmeessä viestiä tulemaan.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!

 

[Wilderness]

Tsemppiä kaikille huomenna palveluksensa alkaville. Oma inttini alkoi vuosi sitten, 7. heinäkuuta. Olihan se tuskallista painella ympäri metsää helteessä kohtalaisen hiostavassa vaatetuksessa. Kyllä ne aamut joskus loppuvat, vaikkei sitä ihan heti siellä uskoisi. Mietelmiäni voi lukea aiemmista ketjuun kirjoittamistani viesteistä, mikäli haluaa pientä briiffiä. Toki voi tässäkin kysyä, jos jotain on mielen päällä. Niinisaloon jos menette, niin pistäkää ihmeessä viestiä tulemaan.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!

Itsellä kans tulee vuosi siitä, kun astuin armeijan harmaisiin. (Onko siitä oikeasti jo vuosi?) Täältä myös tsemppiä tuleville morteille. Ensimmäiset pari viikkoa menee ihmetellessä, mutta yllättävän nopeasti siihen rytmiin tottuu. Se on alkuun varsinkin yllättävää, kuinka koko elämä alkaa pyörimään intin ympärillä. Viikko menee kassulla/leirillä ja viikonloput gineksessä tai jos lomilla, niin inttikokemuksista puhumiseen.

Mutta välillä ihan mukavaa aikaa. Sen huomasin, että tupa vaikuttaa kokemukseen melkein kaikista eniten. Se voi muuttaa intin joko positiiviseksi tai negatiiviseksi kokemukseksi. Ja jos jollain jotain kysyttävää Sodankylästä, niin rohkeasti vaan kysäisemään.

 

[Lert]

Huomenna sitten tosiaan mennään. Ei ehkä mikään ihannetilanne lähteä alle puolivuotisen tyttären luota Kainuun metsiin, mutta noh.. Viikonloppuja odotellessa.

Niin ja huhut siitä, etteikö 2/15 kotiutuisi koskaan eivät sisäpiiritietojeni mukaan pidä paikkaansa, vaikka varmasti joskus siltä tuleekin tuntumaan.

Paljon tsemppiä sulle! Ja kerrohan kuulumisia ja toivotaan ettet joudu tykistöön :).
Perheellisenä on tietysti aivan eri asia lähteä inttiin kuin vapaana poikamiehenä, jolla ei ole mitään velvoitteita toisten ihmisten huolenpidosta siviilissä. Toki lapsi toivon mukaan koetaan myös iloisena ja onnellisena asiana, eikä pelkästään taakkana, myös varusmiespalveluksen aikana.
Omalla johtajakaudella minun ryhmässäni oli minua monta vuotta vanhempi pienen pojan isä. Kyseinen heppu oli hurjan painava ja huonokuntoinen mutta päästään täyttä rautaa. Se miten uskollisesti hän noudatti jokaista käskyäni, oli niin ihailtavaa, että pidin häntä koko ryhmän parhaimpana miehenä. Niin nöyrästi ilman kitinää hän suoritti velvollisuutensa.
Ehkä hänen kuuliaisuutensa saattoi johtua osin siitä, että heti hänen tultuaan minun ryhmääni, otin tarkoituksellisesti hänet parikseni yöllä kiertovartioon ja keskustelimme hänen haastavasta elämäntilanteesta. Totesimme yhteisesti, että helpoimmalla pääsee kun tekee vain parhaansa. Mitään muuta ei vaadita. Ja jos tulee epäonnistumisia tai kotona asiat eivät ole hyvin, niin aina voi tulla juttelemaan.

 

[Iker]

Ei helvetti, 15 vuotta sitten tuli astuttua Vekaranjärvellä palvelukseen, eli juhlavuoden kunniaksi toivotan hyvää inttiaikaa kaikille uusille alokkaille.

Huomenna ja varsinkin maanantaina olette kaikki ihan hukassa, mutta kyllä se siitä lähtee ja jälkeenpäin suurimmalla osalla on luultavasti mielessä enimmäkseen hyviä muistoja. Huonotkin hetket ovat tavallaan jälkeenpäin kelailtuna hyviä, vaikka sillä hetkellä vituttaakin ja rankasti. Ottakaa asiat oikealla tavalla vastaan, eli hoitakaa hommat mutta turha olla paskat housussa kuitenkaan jonkun alijohtajan mahdollisesti korottaessa ääntään. Ei ne ketään syö ja kiire ja päätön hosuminen vaan kuuluu toimenkuvaan.

Varmaan on paljon muuttunut 15 vuodessa, mutta paljon on varmaan samaakin. Ihan kiva olisi periaatteessa lähteä loman kunniaksi pariksi avauspäiväksi mukaan seuraamaan tätä tuoreinta saapumiserää alkuihmettelyineen, ja muutenkin näkemään pitkästä aikaa inttihommia nyt vuonna 2015.

 

[Murskaaja]

Hyi! Reserviin pääsin pari viikkoa sitten ja kaiken kaikkiaan paskaa aikaahan se oli. Töhöt joukkue- ja tupakaverit hajottivat kaikista eniten ja ne ensimmäiset leirit talvella säkkipimessä Rovaniemen vaaroilla jäivät ikuisesti mieleen. Rajoitettuahan tuo elämä intin aikana on ja lomistakin on vähän vaikea nauttia, kun tietää, että kohta pitää lähteä takaisin. Reserviin pääsy olikin sitten jotain aivan ihanaa, pelkästään sen fiiliksen takia se vähintään lähes puolivuotinen kannattaa käydä.

Aamuja vaan tasapuolisesti kaikille uusille mosille! Epätoivo valtaa kyllä mielen jossain vaiheessa, mutta minäkin sain kerättyä sirpaleeni sieltä poteron pohjilta kasaan ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa päätin palvelukseni 18.6.

 

[Deko]

Intissä oppii, että kaikki on oikeasti suhteellista. Aluksi oma sänky ja ruoka tuntuvat luksukselta punkkaan ja mukeen verrattuna. Ensimmäisen leirin jälkeen punkka ja muke tuntuvat luksukselta telttaan ja pakkisafkaan verrattuna. Joskus vähän myöhemmin teltta ja pakkisafka tuntuvat luksukselta laavuun ja taistelumuonaan verrattuna. Hyppy viimeksi mainituista normaaliin kasarmielämään on jo niin iso, itse asiassa kerran erään ikimuistoisen tst-leirin jälkeen, kun yksikössä liikkui tornareita, että yksikössä riehuneen vatsatautiepidemian ja sitä seuranneen karanteenin takia lomat saattaisivat palaa koko komppanialta, ei ajatus ylimääräisesä gineksestä tuntunut ollenkaan pahalta, vaikka se olisi ollut toinen putkeen. Toki kyseessä oli vain runkkuvelvit ja seuraavalla viikolla oli edessä pitkät lomat, mutta silti.

Samoin oppii, että tietyn kynnyksen jälkeen ei enää edes vituta. Kun leirillä yli puolet joukkueesta on vempassa, sataa toista päivää putkeen rankasti, vaatteet ovat märät ja on otettu taistelussa turpaan 100-0, niin koko tilanteeseen voi suhtautua vain huonona vitsinä.

Intti on parasta huumetta ja vieroitusoireet jo reilun kahden viikon jälkeen niin pahat, että harkitsen tosissaan vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin osallistumista joskus lähitulevaisuudessa.

 

[JYP#44]

Olisiko täällä vinkkejä inttihajotukseen? Velipoika suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan, ja vaikuttaa todella masentuneelta ja hajonneelta. P-kausi meni ilmeisesti vielä ihan suht asiallisesti, mutta nyt siirto uuteen yksikköön jossa joutuvat olemaan metsässä lähes kaikki päivät. TJ67 ja vielä olisi jäljellä kuusi leiriä ja pari ginestä. Taustatietoina sellaista että veljeni on (kuten minä myös) normaalia allergisempi, on astmaa, allergiaa oikeastaan kaikelle mahdolliselle ja iho-ongelmaa. Itse sain noilla vaivoillani B-paperit, joten pääsin vähän helpommalla, mutta veljelläni tuo ei ole onnistunut vaikka on yrittänyt käydä juttelemassa veksissä asiasta. Ruoka-allergioita on paljon, ja sekös vituttaa metsäleireillä kun päivässä noin yksi ateria jää tulematta kokonaan ja lopuiltakin puuttuu jotain kuten vaikka leipä. Yksi vakavempi allergiakohtauskin metsässä on sattunut ja sieltä lähdettiin ambulanssilla varuskunnan ulkopuolelle sairaalaan vuorokaudeksi. Silti jostain syystä veksin veijareiden mukaan ei ole vielä kyllin pätevät perusteet B-papereille ja veli sitten tetsaa siellä muiden A-miesten kanssa ilman mitään vapautuksia. Kapiaisetkin ovat liikenteessä "oma vikas että oot allerginen"-ajatusmallilla, eli ei paljoa sympatiaa heru.

Omasta kokemuksestani pelkään vielä, että veljelläni saattaa olla melko kylmät välit tupakavereihinsa, koska on jatkuvasti porukan viimeisimpiä ja ravaa jatkuvasti veksissä juttelemassa ja hakemassa lääkkeitä. Oman inttini aikana jouduin kestämään eräänlaista "kiusaamista" noista allergioista, vittuiltiin movettajana sun muuna koko palvelusajan. Kasvattaa vaan entisestään hajotusta kun läheisimmät kaverit löytyvät naapuriyksiköistä, jos edes sieltäkään.

Mites sitten nuo E-paperit? Veljen mukaan veksissä ei suostuta edes E-papereita kirjoittamaan, kuulemma ainoa tie kassulta ulos on siviilipalvelus. Eihän tuo E-luokka kyllä oikein hyvä vaihtoehto ole, siellä ne aamut jossakin tulevaisuudessa kummittelevat ja kun tiedossa on ensi syksylle opiskelujen alkamista, niin ikävästi sotkisi opiskelukuviota. Minä olin siinä uskossa että E-paperit saa "kuka vain ja milloin vain", ainakin omana aikana useampi lähti jonkun masennuksen perusteella kotiin kasvamaan.

Tosiaan vinkkejä ja näkemyksiä kuulisin muilta. Veli väläyttelee jo sivarikorttia. Eikö tosiaan noilla vaivoilla irtoa B- tai C- (tai E-) palveluskelpoisuutta? Kai sille kävisi joku kirjurin/muun helpotetun pestin hommat ja niillä voisi lusia loput aamut alta pois, mutta kun tämä(kään) ei kelpaa talon väelle. Onko tässä tosiaan turvauduttava siviilipalvelukseen ja näin aamut kasvaisivat huomattavasti? Sosiaalikuraattorille luultavasti soitellaan huomenna, mutta huomenna pitäisi lähteä myös viikoksi metsään, joten varmuutta siitä saako sos.kuraattorille aikaa/lupaa lähteä metsästä.

 

[julkka]

Tosiaan vinkkejä ja näkemyksiä kuulisin muilta. Veli väläyttelee jo sivarikorttia. Eikö tosiaan noilla vaivoilla irtoa B- tai C- (tai E-) palveluskelpoisuutta? Kai sille kävisi joku kirjurin/muun helpotetun pestin hommat ja niillä voisi lusia loput aamut alta pois, mutta kun tämä(kään) ei kelpaa talon väelle. Onko tässä tosiaan turvauduttava siviilipalvelukseen ja näin aamut kasvaisivat huomattavasti? Sosiaalikuraattorille luultavasti soitellaan huomenna, mutta huomenna pitäisi lähteä myös viikoksi metsään, joten varmuutta siitä saako sos.kuraattorille aikaa/lupaa lähteä metsästä.

En itse mikään asiantuntija ole näissä hommissa, mutta itse sanoisin että tärkeintä tuossa on pystyä toteamaan asiat rehellisesti, vaikka keskustelun toinen osapuoli vähättelisikin. Eli vaikka toinen pitää todennäköisesti movettajana, niin ei missään nimessä pidä lähteä myötäilemään isompaa herraa, että "Nojuu näinhän se on.." -tyyppisesti, vaan todeta rehellisesti että "nyt on henkisesti niin helvetin huono vointi, että en ole kykenevä suorittamaan loppupalvelusta normaalisti."

Kyllä suurin osa skappareista/veksin henkilökunnasta ymmärtää, että jos tilanne on oikeasti huono, niin silloin ei kannata väkisin vaatia samaa mitä muilta. Oletuksena vaan he käsittelevät jokaisen "asiakkaan" movettajana, joka ei vaan haluaisi lähteä leirille kylmään. Tästä myös allekirjoittanut sai kärsiä aika reippaasti P-kaudella, kun jalat tuhoutuivat aivan täysin, ja etenkin alikersantit pitivät minua pääosin vain laiskana movettajana. Nyttemmin toinen ääni jo kellossa, kun olen pystynyt suorittamaan omat hommat paremmin kuin hyvin, vaivojen jäädessä taakse.

Sosiaalikuraattori on varmasti veljesi kohdalla paras ratkaisu keneen ottaa yhteyttä, joka ainakin osaa neuvoa keneen ottaa yhteyttä seuraavaksi. Sinänsä tosin aika vaikea tilanne, kun E-paperit harvemmin kannattaa (syö vain jälkikäteen miestä), sekä helpommat hommat on jo jaettu muulle miehistölle.

 

[penkinlämmittäjä]

Rupeaa olemaan itsellenikin jälleen ajankohtainen ketju. Polvi levisi armeijassa talvella 2009 ja sitä on sen jälkeen kuntoutettu ja leikattu ja kuntoutettu. Kuntoon tuo ei ole tullut ja koska itselläni on hinku suorittaa armeija loppuun, niin vapautusta ei ole kirjoitettu. Nyt ikää on 26 vuotta ja keväällä katsotaan jälleen, todennäköisesti viimeisen kerran tilannetta. Paljon olen saanut nyt käyttökelpoisemmaksi jalkaa, lähinnä lihasmassan hankinnan myötä. Rustot ja siteet ovat kaventuneet huomattavasti ja polvi lähtee melko helposti sijoiltaan ja kipuilee jonkin verran muutaman päivän välein. Saattaa esimerkiksi pettää alamäkeen kävellessä tai portaita noustessa useampi porras kerrallaan. Kuitenkin aiemmin juokseminen on ollut käytännössä sula mahdottomuus, mutta nyt se jossain määrin onnistuu maastossa, mutta ei kovalla alustalla. Syynä on lääkärin ja fysioterapeutin opastama hoitokeino, eli polven ympärille mahdollisimman paljon lihasmassaa, jotta polvi pysyy aisoissa paremmin. Nyt onkin meikäläisellä valinnan paikka. Lähdenkö kokeilemaan josko saisin suoritettua palveluksen viimeiset kuukaudet loppuun, vai hautaanko haaveeni armeijan suorittamisesta ja mahdollisesta rauhanturvaamisesta.

Osaako joku sanoa, että tuleeko minulle sanktiota, jos menen paskana olevalla polvella suorittamaan palvelusta ja se ei kestäkään? Meinaan keväällä tulee 27 vuotta täyteen ja eikös maksimi-ikä suorittamiseen ole 28? Jos vielä lykkääntyy, niin käytännössä tarkoittaa silloin, ettei palvelusta suoriteta.

 

[JYP#44]

En itse mikään asiantuntija ole näissä hommissa, mutta..

Kiitokset vastauksesta. Veljeni on kyllä vähän "hissukka-luonteinen", eli varmasti osasyynä voi olla että ei ole vain tarpeeksi vängännyt ja jankannut vastaan. Se mikä mua vaan ihmetyttää on, että tuossa veljen tapauksessahan pitäisi olla mustaa valkoisella, allergiat ja astma on todettu pienenä ja ne näkyy myös intin papereissa. Samoin se intissä tapahtunut allergiakohtaus. Ei tarvitse selittää veksissä että mitä tapahtuisi, jos syön väärää ruokaa, vaan se on myös nähty käytännössä. Ja ei muka vaikuta asiaan. Luulisi tälläisten tilanteiden koskevan esim. masennuksesta tai polvi/selkäsäryistä koskevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia näyttää olevansa sairaita. Veljelläni on kaikki nuo paperilla.

Omalla varusmiesaikanani tuli myös todettua tuo ärsyttävyys että jokainen veksin asiakas on lähtökohtaisesti vain alhainen movettaja. Onneksi itselläni se kesti vain muutamat ensimmäiset kerrat, myöhemmin veksissä joutuivat toteamaan että olen oikeasti allerginen enkä vain esitä. Tosin sekin nauratti että tässä vaiheessa sitten aloin saamaan vain vapautuksia palveluksesta, en mitään muuta. Mulla mm. iho ärsyyntyi jostain syystä aivan helvetisti kassulla, monesti menin aamulla veksiin niin oli koko naama turvoksissa, silmät verestivät ja iho kaikkialta punainen ja laikukas. Tässä vaiheessa sitten alettiin vain kyselemään millaisia vapautuksia tarvitset/haluat. Ei niitä liiemmin kiinnostanu selvittää että mikä nuo allergiat mulle aiheutti. Eikä ne C:n paperitkaan ollu mahdollisuus vaikka niitä kyselin, "ihan oman itses kannalta kannattaa käydä tää intti niin saat työpaikan joskus, työnantajaa ei kuitenkaan kiinnosta mitä oot täällä tehny kunhan oot armeijan käyny". Noin selitti ihan oikeasti veksin päällikkölääkäri vai mikä olikaan. Onneksi tuo olo vähän rauhoittui sitten kun sain B-paperit ja pääsin kirjuriksi. Ei ne oireet täysin poistuneet, mutta olo alkoi olla jo siedettävä. Vedin koko intin ajan jotain vaikka mitä lääkkeitä, oli antibioottikuuria toisensa perään, vitusti erilaisia rasvoja ja voiteita sekä jotkut viritysmallin astmalääkkeet. Ja pakko siellä intissä oli olla, ei sieltä C-luokitusta saanut vaan ennemmin piti venyttää esaa se 180 aamua.

Se myös vitutti että osa palvelustovereista piti mua silti movettajana. Joskus muistan kun ilmoittauduin veksiin hakemaan lisää lääkkeitä vai uusimaan jotain reseptejä, niin eiköhän siinä joku vatipää sitten alkanu mussuttamaan. "Sä oot kirjuri, et joudu tekemään yhtään mitään ja silti movetat, vittu sä oot kyl kaveri." Ja vaikka kuinka sanoi että vitut tässä mitään vapautuksia olla menossa hakemaan, sillä en niillä edes tekisi mitään. Kirjurin hommat joudun tekemään vaikka olisi 40 astetta kuumetta, ei niitä kukaan muu silloin tee.

Toivotaan että veljeni pääsee häntä tyydyttävään ratkaisuun. Ei ole hääviä hommaa näillä geeneillä.

 

[Denverin Munasyndi]

Osaako joku sanoa, että tuleeko minulle sanktiota, jos menen paskana olevalla polvella suorittamaan palvelusta ja se ei kestäkään? Meinaan keväällä tulee 27 vuotta täyteen ja eikös maksimi-ikä suorittamiseen ole 28? Jos vielä lykkääntyy, niin käytännössä tarkoittaa silloin, ettei palvelusta suoriteta.

Itse en lähtisi polvea riskeeraamaan antamillasi tiedoilla, mutta tämä siis vain omasta vinkkelistä. Pahimmassa tapauksessa joudut kituuttamaan palveluksessa useampia viikkoja täysin hajonneella / lähes täysin hajonneella / kohta hajoavalla polvella ennen kuin C-paperit saadaan hoidettua. Puolustusvoimat tuskin myöntää enää lisäaikaa, vaan runnoo läpi vapautuksen ikään vedoten. Tästä olisi tietysti hyvä kuulla jotakuta sellaista, jolla on omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta.

 

[MustatKortit]

... TJ67 ja vielä olisi jäljellä kuusi leiriä ja pari ginestä...

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Saikuttamisesta kettuilu on muuten vain osa sitä inttihuumoria, näin ainakin itse koen. Muistan kun jengi naureskeli minun movettavan, kun jouduin pariksi päiväksi liki 40 asteen kuumeen takia osastolle. Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

 

[motamoro]

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Saikuttamisesta kettuilu on muuten vain osa sitä inttihuumoria, näin ainakin itse koen. Muistan kun jengi naureskeli minun movettavan, kun jouduin pariksi päiväksi liki 40 asteen kuumeen takia osastolle. Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

Niin no. Onhan siellä intissä tapahtunut itsemurhiakin pesutuvissa vaikka TJ olisikin reilusti voiton puolella...

Ja eiköhän tuon "hauskan vittuilun" vastaanottaja pysty aistimaan milloin kyse on kaverillisesta leikistä vai oikeasta "haista vittu"-nälvimisestä.

 

[MustatKortit]

Niin no. Onhan siellä intissä tapahtunut itsemurhiakin pesutuvissa vaikka TJ olisikin reilusti voiton puolella...

Ja eiköhän tuon "hauskan vittuilun" vastaanottaja pysty aistimaan milloin kyse on kaverillisesta leikistä vai oikeasta "haista vittu"-nälvimisestä.

Toki jokainen tapaus on yksilöllinen ja varmasti on myös todella vakavia tilanteita, joissa leikin kesken jättäminen on hyvä vaihtoehto. Mutta noin yleisesti ottaen, jos inttiä on 2kk jäljellä, niin tuntuu helpoimmalta ratkaisulta sinnitellä loppuun asti. Se on vaan hyvä, mikäli on leirejä tiedossa, leirillä aika menee nopeammin.

 

[Dustwallow]

Heh, hauska että tuo kääntyy näköjään jossain myös noin päin. Meillä Niinisalon 3. patterissa aikoinaan muutama vuosi sitten käytiin kovaa kamppailua siitä kuka saa kusetettua itselleen eniten vemppapäiviä. Oma tulos jäi muistaakseni 23 päivään, millä jäätiin kyllä mitalisijoilta pois. Olin mm. kaksi viiden päivän leiriä vempassa kassulla ihan vaan siitä syystä, ettei vittuakaan napannut lähteä vesisateeseen rämpimään. Ja minähän siitä tupakavereille vittuilin eikä toisinpäin.

 

[MustatKortit]

Heh, hauska että tuo kääntyy näköjään jossain myös noin päin. Meillä Niinisalon 3. patterissa aikoinaan muutama vuosi sitten käytiin kovaa kamppailua siitä kuka saa kusetettua itselleen eniten vemppapäiviä. Oma tulos jäi muistaakseni 23 päivään, millä jäätiin kyllä mitalisijoilta pois. Olin mm. kaksi viiden päivän leiriä vempassa kassulla ihan vaan siitä syystä, ettei vittuakaan napannut lähteä vesisateeseen rämpimään. Ja minähän siitä tupakavereille vittuilin eikä toisinpäin.

Niin, itse - ja varmaan suurin osa muustakin joukkueestamme - koin asian niin, että se leirille lähteminen kyllä kirpaisee, mutta sinne päästyä, menee aika nopeammin. Kasarmielämä oli hidasta ja tappavaa, kaikkein synkimpiä sellaiset viikot, jos tiesi vielä viikonlopun olevan lomaton.

 

[JYP#44]

mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

Itseä kyllä vituttaa rankasti tuollainen asenne.

Itselleni teki oikeasti pahaa katsella veljeä viikonlopun yli, kun ei suostunut puhumaan juuri yhtään mitään, kulki jatkuvasti leuka kiinni rinnassa, sulkeutui omaan huoneeseensa eikä poistunut kotoa koko viikonloppuna. En tiedä miten muut viikonloput ovat menneet, mutta nyt näin asian itse kun vanhemmillani olin käymässä. Helppohan siellä kassulla on olla, jos löytyy samanhenkisiä kavereita. Tai jos on tyttöystävä, tai muita kavereita intin ulkopuolella joille avautua intistä. Entä jos ei ole ketään? Joudut kaiken sulkemaan itsesi sisään, ei ole oikein ketään kelle puhua. Kassulla olet jatkuvasti yksin, kukaan ei tunnu olevan kaverisi. Tupakaverit ei ymmärrä, kapiaiset ei ymmärrä, veksissä ei ymmärretä.

Intissä kiusaamiseen suhtaudutaan omasta mielestä aivan turhan kepoisasti, verrattuna vaikkapa koulukiusaamiseen. Intissä kiusaamisessa ja koulukiusaamisessa on sellainen pikkuinen ero, että joudut kestämään niitä kiusaajia 24/7. Kuittailu kuuluu kyllä inttihuumoriin, mutta sitäkin voisi vähän katsoa kehen sitä kohdistetaan. Veljeni on melko pienikokoinen, hiljainen ja arka, ei varmasti vittuile takaisin. Eli siis aika helppo kohde. Emmä kyllä ymmärrä kuka noita kiusaa yhtään missään. Vaikka itseltäni löytyy valitettavasti peruskoulusta koulukiusaaja-taustaa, niin ikinä en ole alentunut kiusaamaan noita arkoja ja heikkoja.

Kuvittele itse tilanne missä olet koko päivän metsässä nälissäsi. Sitten tulee ruokailu, ja huomataan että taaskaan ei ole ruokaa tullut maastoon. Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana. Vemppakin vielä.

Ymmärtäisin ehkä tän jos oltaisiin jossain Säkylässä tai muussa rambojen kovimmassa ryhmässä. Mutta nyt tosiaan puhutaan ihan normi jantterista, jonka ainoa motiivi on saada tuo kansalaisvelvollisuus suoritettua kunnialla loppuun.

Itse en ole nukkunut viime yönä kuin pari tuntia, johtuen että mielessäni pyörii hyvin pitkälle veljen jaksaminen. Et usko miten vituttaa tällä hetkellä lukea noita "kasvata pallit ja lopeta nuriseminen"-kommentteja.

 

[MustatKortit]

...

Itselleni teki oikeasti pahaa katsella veljeä viikonlopun yli, kun ei suostunut puhumaan juuri yhtään mitään, kulki jatkuvasti leuka kiinni rinnassa, sulkeutui omaan huoneeseensa eikä poistunut kotoa koko viikonloppuna.

...Itse en ole nukkunut viime yönä kuin pari tuntia, johtuen että mielessäni pyörii hyvin pitkälle veljen jaksaminen. Et usko miten vituttaa tällä hetkellä lukea noita "kasvata pallit ja lopeta nuriseminen"-kommentteja.

Olen pahoillani, jos koit viestini loukkaavana. Ja kuulostaa tosiaan siltä, että veljelläsi on hankalaa, toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin ja ratkaisu löydetään!

Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois.

Kuvittele itse tilanne missä olet koko päivän metsässä nälissäsi. Sitten tulee ruokailu, ja huomataan että taaskaan ei ole ruokaa tullut maastoon. Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana. Vemppakin vielä.

Tuollaisia kokemuksia itselläni ei ole, enkä usko muutenkaan että tällainen on kovin yleistä? Pyydetään syömään sammalta? Suomen armeijassa on kyllä ongelmia ruokahuollossa, mutta kokemukseni mukaan lähinnä niin päin, että ruokaa on liikaa, se on maustettu huonosti ja tämän lisäksi koulutuksen suomaa etua käytetään väliin härskisti herkkujen takaamiseen.

 

[Denverin Munasyndi]

Intissä kiusaamiseen suhtaudutaan omasta mielestä aivan turhan kepoisasti, verrattuna vaikkapa koulukiusaamiseen. Intissä kiusaamisessa ja koulukiusaamisessa on sellainen pikkuinen ero, että joudut kestämään niitä kiusaajia 24/7. Kuittailu kuuluu kyllä inttihuumoriin, mutta sitäkin voisi vähän katsoa kehen sitä kohdistetaan.

Tässä tuli ihan hyvää pointtia. Intissä palvelustaan suorittavat ovat kuitenkin vielä enemmän lapsia kuin aikuisia ja osalla henkinen kypsyys on jämähtänyt yläasteikäisen tasolle. Varsinkin vähän poikkeavat kaverit saattavat saada osakseen todella ikävää kohtelua. Tämä toki puhtaasti tupa- ja joukkuekohtaista.

Oma lempimuistoni armeijan "kulttuurishokista" oli meluamisesta (oven avaus) johtuva tappouhkaus Kummeli-elokuvan aikana.