Inttiin lähdössä?

[Murskaaja]

Hyi! Reserviin pääsin pari viikkoa sitten ja kaiken kaikkiaan paskaa aikaahan se oli. Töhöt joukkue- ja tupakaverit hajottivat kaikista eniten ja ne ensimmäiset leirit talvella säkkipimessä Rovaniemen vaaroilla jäivät ikuisesti mieleen. Rajoitettuahan tuo elämä intin aikana on ja lomistakin on vähän vaikea nauttia, kun tietää, että kohta pitää lähteä takaisin. Reserviin pääsy olikin sitten jotain aivan ihanaa, pelkästään sen fiiliksen takia se vähintään lähes puolivuotinen kannattaa käydä.

Aamuja vaan tasapuolisesti kaikille uusille mosille! Epätoivo valtaa kyllä mielen jossain vaiheessa, mutta minäkin sain kerättyä sirpaleeni sieltä poteron pohjilta kasaan ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa päätin palvelukseni 18.6.

 

[Deko]

Intissä oppii, että kaikki on oikeasti suhteellista. Aluksi oma sänky ja ruoka tuntuvat luksukselta punkkaan ja mukeen verrattuna. Ensimmäisen leirin jälkeen punkka ja muke tuntuvat luksukselta telttaan ja pakkisafkaan verrattuna. Joskus vähän myöhemmin teltta ja pakkisafka tuntuvat luksukselta laavuun ja taistelumuonaan verrattuna. Hyppy viimeksi mainituista normaaliin kasarmielämään on jo niin iso, itse asiassa kerran erään ikimuistoisen tst-leirin jälkeen, kun yksikössä liikkui tornareita, että yksikössä riehuneen vatsatautiepidemian ja sitä seuranneen karanteenin takia lomat saattaisivat palaa koko komppanialta, ei ajatus ylimääräisesä gineksestä tuntunut ollenkaan pahalta, vaikka se olisi ollut toinen putkeen. Toki kyseessä oli vain runkkuvelvit ja seuraavalla viikolla oli edessä pitkät lomat, mutta silti.

Samoin oppii, että tietyn kynnyksen jälkeen ei enää edes vituta. Kun leirillä yli puolet joukkueesta on vempassa, sataa toista päivää putkeen rankasti, vaatteet ovat märät ja on otettu taistelussa turpaan 100-0, niin koko tilanteeseen voi suhtautua vain huonona vitsinä.

Intti on parasta huumetta ja vieroitusoireet jo reilun kahden viikon jälkeen niin pahat, että harkitsen tosissaan vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin osallistumista joskus lähitulevaisuudessa.

 

[JYP#44]

Olisiko täällä vinkkejä inttihajotukseen? Velipoika suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan, ja vaikuttaa todella masentuneelta ja hajonneelta. P-kausi meni ilmeisesti vielä ihan suht asiallisesti, mutta nyt siirto uuteen yksikköön jossa joutuvat olemaan metsässä lähes kaikki päivät. TJ67 ja vielä olisi jäljellä kuusi leiriä ja pari ginestä. Taustatietoina sellaista että veljeni on (kuten minä myös) normaalia allergisempi, on astmaa, allergiaa oikeastaan kaikelle mahdolliselle ja iho-ongelmaa. Itse sain noilla vaivoillani B-paperit, joten pääsin vähän helpommalla, mutta veljelläni tuo ei ole onnistunut vaikka on yrittänyt käydä juttelemassa veksissä asiasta. Ruoka-allergioita on paljon, ja sekös vituttaa metsäleireillä kun päivässä noin yksi ateria jää tulematta kokonaan ja lopuiltakin puuttuu jotain kuten vaikka leipä. Yksi vakavempi allergiakohtauskin metsässä on sattunut ja sieltä lähdettiin ambulanssilla varuskunnan ulkopuolelle sairaalaan vuorokaudeksi. Silti jostain syystä veksin veijareiden mukaan ei ole vielä kyllin pätevät perusteet B-papereille ja veli sitten tetsaa siellä muiden A-miesten kanssa ilman mitään vapautuksia. Kapiaisetkin ovat liikenteessä "oma vikas että oot allerginen"-ajatusmallilla, eli ei paljoa sympatiaa heru.

Omasta kokemuksestani pelkään vielä, että veljelläni saattaa olla melko kylmät välit tupakavereihinsa, koska on jatkuvasti porukan viimeisimpiä ja ravaa jatkuvasti veksissä juttelemassa ja hakemassa lääkkeitä. Oman inttini aikana jouduin kestämään eräänlaista "kiusaamista" noista allergioista, vittuiltiin movettajana sun muuna koko palvelusajan. Kasvattaa vaan entisestään hajotusta kun läheisimmät kaverit löytyvät naapuriyksiköistä, jos edes sieltäkään.

Mites sitten nuo E-paperit? Veljen mukaan veksissä ei suostuta edes E-papereita kirjoittamaan, kuulemma ainoa tie kassulta ulos on siviilipalvelus. Eihän tuo E-luokka kyllä oikein hyvä vaihtoehto ole, siellä ne aamut jossakin tulevaisuudessa kummittelevat ja kun tiedossa on ensi syksylle opiskelujen alkamista, niin ikävästi sotkisi opiskelukuviota. Minä olin siinä uskossa että E-paperit saa "kuka vain ja milloin vain", ainakin omana aikana useampi lähti jonkun masennuksen perusteella kotiin kasvamaan.

Tosiaan vinkkejä ja näkemyksiä kuulisin muilta. Veli väläyttelee jo sivarikorttia. Eikö tosiaan noilla vaivoilla irtoa B- tai C- (tai E-) palveluskelpoisuutta? Kai sille kävisi joku kirjurin/muun helpotetun pestin hommat ja niillä voisi lusia loput aamut alta pois, mutta kun tämä(kään) ei kelpaa talon väelle. Onko tässä tosiaan turvauduttava siviilipalvelukseen ja näin aamut kasvaisivat huomattavasti? Sosiaalikuraattorille luultavasti soitellaan huomenna, mutta huomenna pitäisi lähteä myös viikoksi metsään, joten varmuutta siitä saako sos.kuraattorille aikaa/lupaa lähteä metsästä.

 

[julkka]

Tosiaan vinkkejä ja näkemyksiä kuulisin muilta. Veli väläyttelee jo sivarikorttia. Eikö tosiaan noilla vaivoilla irtoa B- tai C- (tai E-) palveluskelpoisuutta? Kai sille kävisi joku kirjurin/muun helpotetun pestin hommat ja niillä voisi lusia loput aamut alta pois, mutta kun tämä(kään) ei kelpaa talon väelle. Onko tässä tosiaan turvauduttava siviilipalvelukseen ja näin aamut kasvaisivat huomattavasti? Sosiaalikuraattorille luultavasti soitellaan huomenna, mutta huomenna pitäisi lähteä myös viikoksi metsään, joten varmuutta siitä saako sos.kuraattorille aikaa/lupaa lähteä metsästä.

En itse mikään asiantuntija ole näissä hommissa, mutta itse sanoisin että tärkeintä tuossa on pystyä toteamaan asiat rehellisesti, vaikka keskustelun toinen osapuoli vähättelisikin. Eli vaikka toinen pitää todennäköisesti movettajana, niin ei missään nimessä pidä lähteä myötäilemään isompaa herraa, että "Nojuu näinhän se on.." -tyyppisesti, vaan todeta rehellisesti että "nyt on henkisesti niin helvetin huono vointi, että en ole kykenevä suorittamaan loppupalvelusta normaalisti."

Kyllä suurin osa skappareista/veksin henkilökunnasta ymmärtää, että jos tilanne on oikeasti huono, niin silloin ei kannata väkisin vaatia samaa mitä muilta. Oletuksena vaan he käsittelevät jokaisen "asiakkaan" movettajana, joka ei vaan haluaisi lähteä leirille kylmään. Tästä myös allekirjoittanut sai kärsiä aika reippaasti P-kaudella, kun jalat tuhoutuivat aivan täysin, ja etenkin alikersantit pitivät minua pääosin vain laiskana movettajana. Nyttemmin toinen ääni jo kellossa, kun olen pystynyt suorittamaan omat hommat paremmin kuin hyvin, vaivojen jäädessä taakse.

Sosiaalikuraattori on varmasti veljesi kohdalla paras ratkaisu keneen ottaa yhteyttä, joka ainakin osaa neuvoa keneen ottaa yhteyttä seuraavaksi. Sinänsä tosin aika vaikea tilanne, kun E-paperit harvemmin kannattaa (syö vain jälkikäteen miestä), sekä helpommat hommat on jo jaettu muulle miehistölle.

 

[penkinlämmittäjä]

Rupeaa olemaan itsellenikin jälleen ajankohtainen ketju. Polvi levisi armeijassa talvella 2009 ja sitä on sen jälkeen kuntoutettu ja leikattu ja kuntoutettu. Kuntoon tuo ei ole tullut ja koska itselläni on hinku suorittaa armeija loppuun, niin vapautusta ei ole kirjoitettu. Nyt ikää on 26 vuotta ja keväällä katsotaan jälleen, todennäköisesti viimeisen kerran tilannetta. Paljon olen saanut nyt käyttökelpoisemmaksi jalkaa, lähinnä lihasmassan hankinnan myötä. Rustot ja siteet ovat kaventuneet huomattavasti ja polvi lähtee melko helposti sijoiltaan ja kipuilee jonkin verran muutaman päivän välein. Saattaa esimerkiksi pettää alamäkeen kävellessä tai portaita noustessa useampi porras kerrallaan. Kuitenkin aiemmin juokseminen on ollut käytännössä sula mahdottomuus, mutta nyt se jossain määrin onnistuu maastossa, mutta ei kovalla alustalla. Syynä on lääkärin ja fysioterapeutin opastama hoitokeino, eli polven ympärille mahdollisimman paljon lihasmassaa, jotta polvi pysyy aisoissa paremmin. Nyt onkin meikäläisellä valinnan paikka. Lähdenkö kokeilemaan josko saisin suoritettua palveluksen viimeiset kuukaudet loppuun, vai hautaanko haaveeni armeijan suorittamisesta ja mahdollisesta rauhanturvaamisesta.

Osaako joku sanoa, että tuleeko minulle sanktiota, jos menen paskana olevalla polvella suorittamaan palvelusta ja se ei kestäkään? Meinaan keväällä tulee 27 vuotta täyteen ja eikös maksimi-ikä suorittamiseen ole 28? Jos vielä lykkääntyy, niin käytännössä tarkoittaa silloin, ettei palvelusta suoriteta.

 

[JYP#44]

En itse mikään asiantuntija ole näissä hommissa, mutta..

Kiitokset vastauksesta. Veljeni on kyllä vähän "hissukka-luonteinen", eli varmasti osasyynä voi olla että ei ole vain tarpeeksi vängännyt ja jankannut vastaan. Se mikä mua vaan ihmetyttää on, että tuossa veljen tapauksessahan pitäisi olla mustaa valkoisella, allergiat ja astma on todettu pienenä ja ne näkyy myös intin papereissa. Samoin se intissä tapahtunut allergiakohtaus. Ei tarvitse selittää veksissä että mitä tapahtuisi, jos syön väärää ruokaa, vaan se on myös nähty käytännössä. Ja ei muka vaikuta asiaan. Luulisi tälläisten tilanteiden koskevan esim. masennuksesta tai polvi/selkäsäryistä koskevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia näyttää olevansa sairaita. Veljelläni on kaikki nuo paperilla.

Omalla varusmiesaikanani tuli myös todettua tuo ärsyttävyys että jokainen veksin asiakas on lähtökohtaisesti vain alhainen movettaja. Onneksi itselläni se kesti vain muutamat ensimmäiset kerrat, myöhemmin veksissä joutuivat toteamaan että olen oikeasti allerginen enkä vain esitä. Tosin sekin nauratti että tässä vaiheessa sitten aloin saamaan vain vapautuksia palveluksesta, en mitään muuta. Mulla mm. iho ärsyyntyi jostain syystä aivan helvetisti kassulla, monesti menin aamulla veksiin niin oli koko naama turvoksissa, silmät verestivät ja iho kaikkialta punainen ja laikukas. Tässä vaiheessa sitten alettiin vain kyselemään millaisia vapautuksia tarvitset/haluat. Ei niitä liiemmin kiinnostanu selvittää että mikä nuo allergiat mulle aiheutti. Eikä ne C:n paperitkaan ollu mahdollisuus vaikka niitä kyselin, "ihan oman itses kannalta kannattaa käydä tää intti niin saat työpaikan joskus, työnantajaa ei kuitenkaan kiinnosta mitä oot täällä tehny kunhan oot armeijan käyny". Noin selitti ihan oikeasti veksin päällikkölääkäri vai mikä olikaan. Onneksi tuo olo vähän rauhoittui sitten kun sain B-paperit ja pääsin kirjuriksi. Ei ne oireet täysin poistuneet, mutta olo alkoi olla jo siedettävä. Vedin koko intin ajan jotain vaikka mitä lääkkeitä, oli antibioottikuuria toisensa perään, vitusti erilaisia rasvoja ja voiteita sekä jotkut viritysmallin astmalääkkeet. Ja pakko siellä intissä oli olla, ei sieltä C-luokitusta saanut vaan ennemmin piti venyttää esaa se 180 aamua.

Se myös vitutti että osa palvelustovereista piti mua silti movettajana. Joskus muistan kun ilmoittauduin veksiin hakemaan lisää lääkkeitä vai uusimaan jotain reseptejä, niin eiköhän siinä joku vatipää sitten alkanu mussuttamaan. "Sä oot kirjuri, et joudu tekemään yhtään mitään ja silti movetat, vittu sä oot kyl kaveri." Ja vaikka kuinka sanoi että vitut tässä mitään vapautuksia olla menossa hakemaan, sillä en niillä edes tekisi mitään. Kirjurin hommat joudun tekemään vaikka olisi 40 astetta kuumetta, ei niitä kukaan muu silloin tee.

Toivotaan että veljeni pääsee häntä tyydyttävään ratkaisuun. Ei ole hääviä hommaa näillä geeneillä.

 

[Denverin Munasyndi]

Osaako joku sanoa, että tuleeko minulle sanktiota, jos menen paskana olevalla polvella suorittamaan palvelusta ja se ei kestäkään? Meinaan keväällä tulee 27 vuotta täyteen ja eikös maksimi-ikä suorittamiseen ole 28? Jos vielä lykkääntyy, niin käytännössä tarkoittaa silloin, ettei palvelusta suoriteta.

Itse en lähtisi polvea riskeeraamaan antamillasi tiedoilla, mutta tämä siis vain omasta vinkkelistä. Pahimmassa tapauksessa joudut kituuttamaan palveluksessa useampia viikkoja täysin hajonneella / lähes täysin hajonneella / kohta hajoavalla polvella ennen kuin C-paperit saadaan hoidettua. Puolustusvoimat tuskin myöntää enää lisäaikaa, vaan runnoo läpi vapautuksen ikään vedoten. Tästä olisi tietysti hyvä kuulla jotakuta sellaista, jolla on omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta.

 

[MustatKortit]

... TJ67 ja vielä olisi jäljellä kuusi leiriä ja pari ginestä...

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Saikuttamisesta kettuilu on muuten vain osa sitä inttihuumoria, näin ainakin itse koen. Muistan kun jengi naureskeli minun movettavan, kun jouduin pariksi päiväksi liki 40 asteen kuumeen takia osastolle. Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

 

[motamoro]

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Saikuttamisesta kettuilu on muuten vain osa sitä inttihuumoria, näin ainakin itse koen. Muistan kun jengi naureskeli minun movettavan, kun jouduin pariksi päiväksi liki 40 asteen kuumeen takia osastolle. Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

Niin no. Onhan siellä intissä tapahtunut itsemurhiakin pesutuvissa vaikka TJ olisikin reilusti voiton puolella...

Ja eiköhän tuon "hauskan vittuilun" vastaanottaja pysty aistimaan milloin kyse on kaverillisesta leikistä vai oikeasta "haista vittu"-nälvimisestä.

 

[MustatKortit]

Niin no. Onhan siellä intissä tapahtunut itsemurhiakin pesutuvissa vaikka TJ olisikin reilusti voiton puolella...

Ja eiköhän tuon "hauskan vittuilun" vastaanottaja pysty aistimaan milloin kyse on kaverillisesta leikistä vai oikeasta "haista vittu"-nälvimisestä.

Toki jokainen tapaus on yksilöllinen ja varmasti on myös todella vakavia tilanteita, joissa leikin kesken jättäminen on hyvä vaihtoehto. Mutta noin yleisesti ottaen, jos inttiä on 2kk jäljellä, niin tuntuu helpoimmalta ratkaisulta sinnitellä loppuun asti. Se on vaan hyvä, mikäli on leirejä tiedossa, leirillä aika menee nopeammin.

 

[Dustwallow]

Heh, hauska että tuo kääntyy näköjään jossain myös noin päin. Meillä Niinisalon 3. patterissa aikoinaan muutama vuosi sitten käytiin kovaa kamppailua siitä kuka saa kusetettua itselleen eniten vemppapäiviä. Oma tulos jäi muistaakseni 23 päivään, millä jäätiin kyllä mitalisijoilta pois. Olin mm. kaksi viiden päivän leiriä vempassa kassulla ihan vaan siitä syystä, ettei vittuakaan napannut lähteä vesisateeseen rämpimään. Ja minähän siitä tupakavereille vittuilin eikä toisinpäin.

 

[MustatKortit]

Heh, hauska että tuo kääntyy näköjään jossain myös noin päin. Meillä Niinisalon 3. patterissa aikoinaan muutama vuosi sitten käytiin kovaa kamppailua siitä kuka saa kusetettua itselleen eniten vemppapäiviä. Oma tulos jäi muistaakseni 23 päivään, millä jäätiin kyllä mitalisijoilta pois. Olin mm. kaksi viiden päivän leiriä vempassa kassulla ihan vaan siitä syystä, ettei vittuakaan napannut lähteä vesisateeseen rämpimään. Ja minähän siitä tupakavereille vittuilin eikä toisinpäin.

Niin, itse - ja varmaan suurin osa muustakin joukkueestamme - koin asian niin, että se leirille lähteminen kyllä kirpaisee, mutta sinne päästyä, menee aika nopeammin. Kasarmielämä oli hidasta ja tappavaa, kaikkein synkimpiä sellaiset viikot, jos tiesi vielä viikonlopun olevan lomaton.

 

[JYP#44]

mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Mielestäni tuo oli ihan hauskaa vittuilua.

Itseä kyllä vituttaa rankasti tuollainen asenne.

Itselleni teki oikeasti pahaa katsella veljeä viikonlopun yli, kun ei suostunut puhumaan juuri yhtään mitään, kulki jatkuvasti leuka kiinni rinnassa, sulkeutui omaan huoneeseensa eikä poistunut kotoa koko viikonloppuna. En tiedä miten muut viikonloput ovat menneet, mutta nyt näin asian itse kun vanhemmillani olin käymässä. Helppohan siellä kassulla on olla, jos löytyy samanhenkisiä kavereita. Tai jos on tyttöystävä, tai muita kavereita intin ulkopuolella joille avautua intistä. Entä jos ei ole ketään? Joudut kaiken sulkemaan itsesi sisään, ei ole oikein ketään kelle puhua. Kassulla olet jatkuvasti yksin, kukaan ei tunnu olevan kaverisi. Tupakaverit ei ymmärrä, kapiaiset ei ymmärrä, veksissä ei ymmärretä.

Intissä kiusaamiseen suhtaudutaan omasta mielestä aivan turhan kepoisasti, verrattuna vaikkapa koulukiusaamiseen. Intissä kiusaamisessa ja koulukiusaamisessa on sellainen pikkuinen ero, että joudut kestämään niitä kiusaajia 24/7. Kuittailu kuuluu kyllä inttihuumoriin, mutta sitäkin voisi vähän katsoa kehen sitä kohdistetaan. Veljeni on melko pienikokoinen, hiljainen ja arka, ei varmasti vittuile takaisin. Eli siis aika helppo kohde. Emmä kyllä ymmärrä kuka noita kiusaa yhtään missään. Vaikka itseltäni löytyy valitettavasti peruskoulusta koulukiusaaja-taustaa, niin ikinä en ole alentunut kiusaamaan noita arkoja ja heikkoja.

Kuvittele itse tilanne missä olet koko päivän metsässä nälissäsi. Sitten tulee ruokailu, ja huomataan että taaskaan ei ole ruokaa tullut maastoon. Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana. Vemppakin vielä.

Ymmärtäisin ehkä tän jos oltaisiin jossain Säkylässä tai muussa rambojen kovimmassa ryhmässä. Mutta nyt tosiaan puhutaan ihan normi jantterista, jonka ainoa motiivi on saada tuo kansalaisvelvollisuus suoritettua kunnialla loppuun.

Itse en ole nukkunut viime yönä kuin pari tuntia, johtuen että mielessäni pyörii hyvin pitkälle veljen jaksaminen. Et usko miten vituttaa tällä hetkellä lukea noita "kasvata pallit ja lopeta nuriseminen"-kommentteja.

 

[MustatKortit]

...

Itselleni teki oikeasti pahaa katsella veljeä viikonlopun yli, kun ei suostunut puhumaan juuri yhtään mitään, kulki jatkuvasti leuka kiinni rinnassa, sulkeutui omaan huoneeseensa eikä poistunut kotoa koko viikonloppuna.

...Itse en ole nukkunut viime yönä kuin pari tuntia, johtuen että mielessäni pyörii hyvin pitkälle veljen jaksaminen. Et usko miten vituttaa tällä hetkellä lukea noita "kasvata pallit ja lopeta nuriseminen"-kommentteja.

Olen pahoillani, jos koit viestini loukkaavana. Ja kuulostaa tosiaan siltä, että veljelläsi on hankalaa, toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin ja ratkaisu löydetään!

Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois.

Kuvittele itse tilanne missä olet koko päivän metsässä nälissäsi. Sitten tulee ruokailu, ja huomataan että taaskaan ei ole ruokaa tullut maastoon. Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana. Vemppakin vielä.

Tuollaisia kokemuksia itselläni ei ole, enkä usko muutenkaan että tällainen on kovin yleistä? Pyydetään syömään sammalta? Suomen armeijassa on kyllä ongelmia ruokahuollossa, mutta kokemukseni mukaan lähinnä niin päin, että ruokaa on liikaa, se on maustettu huonosti ja tämän lisäksi koulutuksen suomaa etua käytetään väliin härskisti herkkujen takaamiseen.

 

[Denverin Munasyndi]

Intissä kiusaamiseen suhtaudutaan omasta mielestä aivan turhan kepoisasti, verrattuna vaikkapa koulukiusaamiseen. Intissä kiusaamisessa ja koulukiusaamisessa on sellainen pikkuinen ero, että joudut kestämään niitä kiusaajia 24/7. Kuittailu kuuluu kyllä inttihuumoriin, mutta sitäkin voisi vähän katsoa kehen sitä kohdistetaan.

Tässä tuli ihan hyvää pointtia. Intissä palvelustaan suorittavat ovat kuitenkin vielä enemmän lapsia kuin aikuisia ja osalla henkinen kypsyys on jämähtänyt yläasteikäisen tasolle. Varsinkin vähän poikkeavat kaverit saattavat saada osakseen todella ikävää kohtelua. Tämä toki puhtaasti tupa- ja joukkuekohtaista.

Oma lempimuistoni armeijan "kulttuurishokista" oli meluamisesta (oven avaus) johtuva tappouhkaus Kummeli-elokuvan aikana.

 

[JYP#44]

Olen pahoillani, jos koit viestini loukkaavana. Ja kuulostaa tosiaan siltä, että veljelläsi on hankalaa, toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin ja ratkaisu löydetään!

Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois.

Joo-o, siinä mielessä olet oikeassa että paras ratkaisuhan olisi vain koittaa jotenkin nipistää nuo 66 aamua alta pois. Etenkin kun opiskelut alkavat varmasti ensi syksynä, ja onhan tässä mahdollisuus saada vaikkapa töitä joulusta aina sinne koulun alkamiseen asti. Sivari toisi lisää aamuja, E-paperit vain siirtää nykyisiä kauemmaksi.

Tuollaisia kokemuksia itselläni ei ole, enkä usko muutenkaan että tällainen on kovin yleistä? Pyydetään syömään sammalta? Suomen armeijassa on kyllä ongelmia ruokahuollossa, mutta kokemukseni mukaan lähinnä niin päin, että ruokaa on liikaa, se on maustettu huonosti ja tämän lisäksi koulutuksen suomaa etua käytetään väliin härskisti herkkujen takaamiseen.

No siis ei ole sammalta suoraan käsketty syömään (ainakaan minun tietojeni mukaan), mutta kun tosiaan veljellä (kuten myös minulla) on pahat ruoka-aineallergiat. Ei tarvitse kovin suurta määrää popsia kiellettyjä aineita, niin se on sairaalareissu. Jos tulee popsittua isompi määrä, niin se on sitten helvetin kovalla vauhdilla sairaalaan. Kerran on jo reaktio tullut metsässä, ja kai siitä pientä pelkoa on jäänyt päälle. Veli kuitenkin ottaa joka leirille ihan kilo kaupalla omaa kuivamuonaa mukaan siltä varalta jos/kun ruokaa ei näy. Erikoisruokavalioiden unohtuminen on kuitenkin aika yleistä armeijassa. Itsellänikin keskeytyi moni metsäreissu aikanaan kun safkaa ei tullut ja kuskit lähtivät kuskaamaan minua mukeen syömään. Veljen yksikössä vaan ei näköjään yhtä hyvä palvelu ole, vaan siellä tunnutaan näkevän ruuan puuttumisesta huomauttaminen vain turhana valittamisena. Joka on mielestäni täysin käsittämätöntä, kyllähän ruokaa pitää olla taistelijalle!

 

[TosiFani]

Olisiko täällä vinkkejä inttihajotukseen? Velipoika suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan, ja vaikuttaa todella masentuneelta ja hajonneelta...

Rehellisyys on tässä kohtaa tärkein juttu. Intin suorittaminen aiheuttaa varmasti kaikissa vitutusta ja homma ottaa päähän, mutta aika harva on oikeasti masentunut. Tärkeintä tässä kohtaa olisi tietää, onko veljesi oikeasti masentunut vai ottaako intti touhu vaan päähän. Jos kyse on masennuksesta, hänen pitäisi olla aktiivinen lääkärin suuntaan ja vaatia muutosta. Tämä on hieman paradoksaalista, koska masentunut harvoin pystyy pitämään puoliansa. Tällöin veljesi tarvitsee tukea vaatimuksissaan ja tämä tarkoittaa yleensä läheisten puuttumista asiaan. Jos olet oikeasti huolissasi veljestäsi, oli aktiivinen asian suhteen ja selvitä mikä hänen oikea mielentilansa on. Kysy asiasta asiantuntijoilta, he auttavat sinua tunnistamaan veljesi tilan.

...Ajallisesti veljesi on kuitenkin loppusuoralla, seison siltä osin sanojeni takana, että yleisesti ottaen (ei siis välttämättä juuri veljesi tapauksessa) ylivoimaisesti helpoin ja jouhevin tapa on sinnitellä muutamat viikot ja sitten pääsee pois...

Aika rohkean neuvon annat, minä en uskaltaisi. Jos on kysymys masennuksesta, päiväkin voi olla liikaa.

 

[MustatKortit]

...


Aika rohkean neuvon annat, minä en uskaltaisi. Jos on kysymys masennuksesta, päiväkin voi olla liikaa.

Kuten sanottua, niin epäilemättä tässä @JYP#44 :n broidin tapauksessa kyse on vakavasta asiasta, näin hänen kuvauksensa mukaan. En missään tapauksessa ala ehdottamaan mitään, se lienee ammattilaisten tehtävä.

Pyrin tässäkin yleisluontoisesti pohtimaan intti-hajotusta. Kuten varmasti muistat omilta inttiajoiltasi, niin tätä hajotusta on moneen lähtöön.

 

[JYP#44]

Rehellisyys on tässä kohtaa tärkein juttu. Intin suorittaminen aiheuttaa varmasti kaikissa vitutusta ja homma ottaa päähän, mutta aika harva on oikeasti masentunut. Tärkeintä tässä kohtaa olisi tietää, onko veljesi oikeasti masentunut vai ottaako intti touhu vaan päähän. Jos kyse on masennuksesta, hänen pitäisi olla aktiivinen lääkärin suuntaan ja vaatia muutosta. Tämä on hieman paradoksaalista, koska masentunut harvoin pystyy pitämään puoliansa. Tällöin veljesi tarvitsee tukea vaatimuksissaan ja tämä tarkoittaa yleensä läheisten puuttumista asiaan. Jos olet oikeasti huolissasi veljestäsi, oli aktiivinen asian suhteen ja selvitä mikä hänen oikea mielentilansa on. Kysy asiasta asiantuntijoilta, he auttavat sinua tunnistamaan veljesi tilan.

Kiitokset hyvästä viestistä.

Käytännössä mahdotonta sitä on tunnistaa toisen masennus. Itse en tunnista välttämättä edes omaani, tässä on tullut pari-kolme vuotta pohdiskeltua olenko itse kenties masentunut, enkä oikein osaa vastausta sanoa. Mutta eipä mennä siihen, ei ole tämän ketjun juttuja. Sellainen ikävä tosiasia kuitenkin, että mikäli velipoika on yhtään sukuunsa tullut, niin ei varmasti sitä myöntäisi vaikka kysyisi. Se tässä vähän pelottaakin. Ainahan se on vähän syrjäänvetäytyvä ollut luonteeltaan, ja ilmeisesti ihan omasta tahdostaan. Ainakin päättelen siitä että ollut aina poikkeuksellisen kova lukemaan ja siksi menestynyt koulussa ainakin paremmin kuin veljensä. Sillä on aina ollut vähän sellainen tyyli, että ei vastaile kaikkiin viesteihin tai muuten jaarittele turhia. Nytkin oon koittanu laitella viestiä sille inttiin pitkin kesää ja kyselly kuulumisia. Välillä vastaa paremmin ja välillä huonommin. Ja kyllä sillä kavereitakin on, ystävistä en tiedä, mutta kavereita ainakin. Kyllä se vielä ennen inttiä kävi vähintään kerran viikonlopussa baareissa kavereidensa kanssa. Saattaahan se tämän viikonloppuinen kotona jumittaminen johtua myös siitä, että ne kaverit on pääasiassa kaikki myös intissä (gineksiä?) tai sitten saattaneet muuttaa jo opintojen perässä muualle, joten eivät välttämättä sitten olisi ehtineet lähtemään mihinkään. En tiedä, vähän paha sanoa tälleen kun ei enää aktiivisesti vanhemmilla asu, eikä näe ihan kaikkea.

 

[MustatKortit]

Kiitokset hyvästä viestistä.

Käytännössä mahdotonta sitä on tunnistaa toisen masennus. Itse en tunnista välttämättä edes omaani, tässä on tullut pari-kolme vuotta pohdiskeltua olenko itse kenties masentunut, enkä oikein osaa vastausta sanoa. Mutta eipä mennä siihen, ei ole tämän ketjun juttuja. Sellainen ikävä tosiasia kuitenkin, että mikäli velipoika on yhtään sukuunsa tullut, niin ei varmasti sitä myöntäisi vaikka kysyisi. Se tässä vähän pelottaakin. Ainahan se on vähän syrjäänvetäytyvä ollut luonteeltaan, ja ilmeisesti ihan omasta tahdostaan. Ainakin päättelen siitä että ollut aina poikkeuksellisen kova lukemaan ja siksi menestynyt koulussa ainakin paremmin kuin veljensä. Sillä on aina ollut vähän sellainen tyyli, että ei vastaile kaikkiin viesteihin tai muuten jaarittele turhia. Nytkin oon koittanu laitella viestiä sille inttiin pitkin kesää ja kyselly kuulumisia. Välillä vastaa paremmin ja välillä huonommin. Ja kyllä sillä kavereitakin on, ystävistä en tiedä, mutta kavereita ainakin. Kyllä se vielä ennen inttiä kävi vähintään kerran viikonlopussa baareissa kavereidensa kanssa. Saattaahan se tämän viikonloppuinen kotona jumittaminen johtua myös siitä, että ne kaverit on pääasiassa kaikki myös intissä (gineksiä?) tai sitten saattaneet muuttaa jo opintojen perässä muualle, joten eivät välttämättä sitten olisi ehtineet lähtemään mihinkään. En tiedä, vähän paha sanoa tälleen kun ei enää aktiivisesti vanhemmilla asu, eikä näe ihan kaikkea.

Masennusta tosiaan on tietysti vaikea havaita, ja kuten @TosiFani sanoi, niin läheisten tuki on helvetin tärkeää. Jos veljesi tämän pystyy muuten myöntämään, niin intistähän kyllä pääsee pois jopa saman vuorokauden aikana. Muistan pari tuollaista tapausta omalta intti-ajaltani ja toisen poikkeuksellisen hyvin, koska kyse oli omasta tupakaveristani.

Hänen käytöksensä oli epämääräinen sekoitus masennusta ja arvaamatonta käytöstä (mm. ahdisti minut nurkkaan tupasiivouksen yhteydessä ja esitti tappouhkauksen), hänen armeijansa loppui siihen. Varuskunnissa on kuitenkin aseita käsien ulottuvilla, joten riskejä ei oteta.

 

[Syöttöpiste]

Ruoka-allergioita on paljon, ja sekös vituttaa metsäleireillä kun päivässä noin yksi ateria jää tulematta kokonaan ja lopuiltakin puuttuu jotain kuten vaikka leipä.

Tuossa on selkeä virhe järjestävän seuran puolesta. Lähtökohtaisesti sinne maastoon pitää tulla riittävästi ruokaa myös sellaisille, joilla jokin on erityisruokavalio. Veljesi pitää joka ainoa kerta kertoa joukkueensa kouluttajalle, jos hänelle tarkoitetut sapuskat eivät ole hänelle tulleet maastoon. Jos kouluttajalle valittaminen ei auta, niin sitten kertomaan asiasta yksikön vääpelille tai päällikölle kun tilaisuus siihen tulee. Jossain kohtaa se virhe on tapahtunut. Vaihtoehtoja on monia, mutta yleisimmät oman kokemukseni perusteella ovat seuraavat:
- Erikoisruoka on unohtunut tilata varuskuntaravintolasta (tai muonitusryhmältä jos sellainen on harjoituksessa valmistamassa ruokaa)
- Sitä ei ole tilauksesta huolimatta valmistettu tai se on unohdettu toimittaa muun ruuan mukana
- Joku muu on ottanut veljellesi kuuluvan ruuan ja viimeisenä
- Veljellesi ei kelpaa hänelle tarjottu ruoka, vaikka siinä ei olisikaan mitään allergisen reaktion aiheuttavaa mukana (näitäkin on välillä ollut).
Eritiysruokavaliolla oleville tarkoitetut sapuskat pyritään valmistamaan siten, että sama ruoka kelpaisi useammalle kuin yhdella ruokarajoitteiselle. Aina tämäkään ei onnistu ja silloin jokaiselle tulee oma oma termosastia, jossa on hänelle tarkoitettu ruoka. Ruokien tilaaminen maastoon on yleensä yksikön vääpelin tehtävä ja hänellä pitäisi olla tiedossa veljesi allergiat. Tähän on kuitenkin paikkakuntakohtaisia eroja toteuttamistavassa. Joissain paikoissa joukkueen kouluttaja ilmoittaa vääpelille, ketkä erikoisruokavaliota tarvitsevat ovat hänen mukanaan maastoon lähdössä. Maastoruoat tilataan yleensä pari päivää ennen tarvetta. Veljesi voi käydä vaikka yksikön vääpelin luona erikseen varmistamassa päivää paria ennen harjoitusta, että hänelle on sapuskat tilattu maastoon. Tämä varmistaminen ei ole luonnollisestikaan veljesi tehtävä, mutta jos ruokien puuttuminen on kovin yleistä, se lienee silloin paikallaan. Kun varusmies käy itse vääpeliltä kysymässä, saako hän ruokaa seuraavalla kerralla metsässä, on se helvetin noloa vääpelille ja/tai joukkueen kouluttajalle mikäli varusmiehelle jää sapuskat tilaamatta. Ja jos homma ei ala toimimaan tuollakaan tavalla, niin kannataa muistaa että sillä joukkueen johtajalla ja vääpelillä on myös esimies, jonka puoleen voi kääntyä. Hän on yksikön päällikkö ja hän viime kädessä vastaa omasta yksiköstään. Eikä se ketju katkea siihen päällikköönkään jos tarvetta tulee.

Kertomuksestasi saa sellaisen kuvan, että veljelläsi on myös muita allergioita kuin ruoka-aineallergioita. Astmaatikolle onneksi nyt on jo syksy ja talvikin tulee kohta. Siitepölyn määrä on lähes olematonta, joten niiden puolesta hengitysvaikeuksien kanssa ei pitäisi olla niin vaikeaa. Yksilöllisiähän nämä asiat toki ovat ja kaikki eivät selity astmalla. Ginekset ovat gineksiä ja niitä tulee joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Niistä ei kannata tehdä suurta numeroa, koska ne ovat loppupeleissä aika pieni paha kun asiaa tarkastellaan reservin auringon paistaessa. Palveluksessa ollessa ne saattavat joitain vituttaa, mutta eivät ole mitään ylivoimaisia ponnistuksia. E-luokkaan hakeutumista ei kannata enää noilla aamuilla miettiä. Siitä seuraa jossain vaiheessa kuitenkin käsky saapua vähintäänkin terveydentilan uudelleenarviointiin tai jopa palvelukseen. Kannattaa hoitaa palvelus kerralla pois alta, niin ei tarvitse asialla vaivata päätään myöhemmin.

Tämän paremmin en osaa neuvoja antaa, kun en tapausta tarkemmin tiedä. Nuo ruoka-asiat ovat kuitenkin organisaation puolelta kuntoon laitettavissa ja niiden toimimattomuus vaikuttaa monessa tapauksessa varusmiehen yleiseen palvelusmotivaatioon. Kun ruoka tulee ajallaan ja sitä on riittävästi, ei palveluksesta johtuvat muut murheetkaan tunnu niin suurilta.

 

[Tumbenson]

2/15 tosiaan astuin palvelukseen (Niinisalo)ja puolen vuoden viestimieheksi selvitin tieni. E-kautta 3 viikkoa jäljellä ja J-kausi meneekin tuttuun tapaan metsässä ja kaiken kruunaa sitten 11 päivän Rovajärven leiri. P-kausi oli meikäläiselle aika henkisesti rankkaa vaikka tupa oli ehdottomasti niin hyvä kun voi toivoa. Tässä huomenna taas metsään loppuviikoksi, sitten valmiusvuorogines ja virka-apuosastossa olo. Olen onneksi löytänyt sen oikean henkisen "moodin" jolla aamut jaksaa ihan hyvin. Ei turhista murehdi ja ei ota liian vakavaa asennetta niin menee päivät suht jouhevasti. Tj66, alkaa jo vähän aurinko pilkahdella!

 

[Webb]

Siis ymmärsinkö oikein, että inttiä olisi jäljellä reilu pari kk ja siitä huolimatta ravataan etsimässä vapautusta, e-papereita, b-papereita... mielestäni ihan hyvä vinkki veljellesi olisi, että koita nyt saatana kestää muutama viikko.

Jos allergiat aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja lähes jokaisen intissä olevan naama henkilökunta mukaan luettuna vituttaa, niin ei paljoa lohduta, että "enää" pari kuukautta olet näiden samojen mulkkujen sätkynukkena käytännössä palkatta.

Menet ilmoittamaan esimiehillesi, niin reaktio on tyyliin että oma on ongelmas, syö sammalta. Kaikki pitää sua vaan turhana nurisijana.

Tämä asenne on jotenkin käsittämätöntä. Olet siellä täysin omaa tahtoasi vastaan pakotettuna, ilman mainitseminarvoista palkkaa tai muuta hyötyä, ja sitten nämä omasta mielestään tärkeät kusipäät asennoituvat näihin orjiin tällaisella asenteella.

 

[JYP#44]

Sen verran päivitystä asiaan on tullut, että veljeni sai ajan sosiaalikuraattorille, jolle pääsi puhumaan tilanteestaan, ja kuraattori lupasi järkätä ajan suoraan päällikkölääkärin vastaanotolle. Omassa pienessä varuskunnassani veksissä oli vain sairaanhoitajia, jotka laittoivat sitten suoraan päällikkölääkärin juttusille vaikeat tapaukset. Isossa varuskunnassa, jossa veljeni on, ilmeisesti sairaanhoitajat laittavat jollekin varusmieslääkärille, joka puolestaan laittaa päällikkölääkärille jos kokee sen tarpeelliseksi. Vielä veljeni ei ole ketjussa päällikkölääkärin puheille päässyt, joten se on edistystä. Saa nähdä mitä tuleman pitää, toivotaan että hän osaisi vähän katsoa asiaa veljeni näkökulmasta.

Jotain "vikaa" noissa skappareissa tuntuu olevan veljeni yksikössä. Siellä on kuulemma toinenkin vähän vastaavassa tilanteessa oleva kaveri samassa joukkueessa, jolla on skolioosi. Myös hän on taistellut jo viikkoja itselleen vapautusta tai vähintään B-miehen papereita, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Ilmeisesti rangaistuksena tästä jatkuvasta vemppaamisesta kyseinen varusmies on sitten skolioosista huolimatta nakitettu joukkueen taistelupelastajaksi :D. En tunne kyseistä sairautta kovin hyvin, mutta eikö tuo ole niitä viimeisimpiä tehtäviä mitä huonoselkäisen tulisi tehdä?

1. - Veljellesi ei kelpaa hänelle tarjottu ruoka, vaikka siinä ei olisikaan mitään allergisen reaktion aiheuttavaa mukana (näitäkin on välillä ollut).

2. Kertomuksestasi saa sellaisen kuvan, että veljelläsi on myös muita allergioita kuin ruoka-aineallergioita. Astmaatikolle onneksi nyt on jo syksy ja talvikin tulee kohta. Siitepölyn määrä on lähes olematonta, joten niiden puolesta hengitysvaikeuksien kanssa ei pitäisi olla niin vaikeaa. Yksilöllisiähän nämä asiat toki ovat ja kaikki eivät selity astmalla.

3. E-luokkaan hakeutumista ei kannata enää noilla aamuilla miettiä. Siitä seuraa jossain vaiheessa kuitenkin käsky saapua vähintäänkin terveydentilan uudelleenarviointiin tai jopa palvelukseen. Kannattaa hoitaa palvelus kerralla pois alta, niin ei tarvitse asialla vaivata päätään myöhemmin..

Kiitokset pitkästä ja hyvästä viestistä. Tartun pariin kohtaan mihin haluan kommentoida.

1. Uskon että veljelleni kelpaa tarjottu ruoka. Tuskin kukaan on ennemmin nälissään kun jättää syömättä ihan vain periaatteesta, Mutta toisaalta ymmärtäisin kyllä, vaikka se safka ei kelpaa. Kerran on jo paha allerginen reaktio osunut kohdalle metsässä. Piti olla juuri oikea erikoisruokavalio, mutta joku jossakin oli tehnyt virheen, ja lopputuloksena oli pikainen matka sairaalaan reiluksi vuorokaudeksi. Siinä kun ilman hoitoa saattaa jopa henki lähteä, niin ei viitsisi kovin montaa kertaa tuota kokea. Mutta joo, siis ei kyseessä ole kuitenkaan sitä että ruoka ei kelpaisi, vaan sitä ei tule. Tuossa ketjussa mikä alkaa siitä että muistutetaan vääpeliä erikoisruuista, on kuitenkin niin monta tehtävävaihetta ennen kuin se on sulla metsässä pakissa, että se ruoka ehtii kadota/unohtua moneen kertaan. Ikävää mutta totta.

2. Allergiaa on paljon kyllä, siitepölyäkin. Mutta jotta asia ei olisi liian helppo, niin löytyy myös kylmäallergiaa :D. Eli melko plusmiinusnolla että lusiiko kesällä vai talvella.

3. E-luokassa houkuttelisi nimenomaan tuo uusi, porttien ulkopuolella tapahtuva terveystarkastus. Siinä melko varmasti saisi vapautuksen rauhan ajaksi. Varuskunnan lääkärit olivat veljelleni tokaisseet jotenkin että kyllä tässä olisi ainekset palveluskelpoisuuden muutokselle, mutta ei viitsi enää tässä vaiheessa sitä muutella. Joka on minusta aika heikko syy, kun kyseessä on kuitenkin terveydelliset syyt. Eli jos sieltä saisi edes ne E-paperit, niin inttiä saattaisi olla jäljellä enää ainoastaan alokastarkastuksen verran. Jos B-papereita/muita suurempia vapautuksia ei tule, niin vaihtoehdoksi jää E-luokka tai sivari. Sivarissa taas kasvaisi aamut, ja en tiedä voiko sivarista saada vapautuksen terveydellisistä syistä, eihän astma ja allergia vaikuta suuremmin missään kirjastonhoitajan pestissä. Siksi E-luokka houkuttelisi.

 

[MustatKortit]

@JYP#44 : mä edelleen mietin sitä, että jos veljesi on valmis myöntämään olevansa masentunut tms. niin hän päässee pois vielä samana päivänä. Armeijassa ei pidetä ketään samoissa tiloissa mm. aseiden kanssa, mikäli kaikki ei tältä osin ole kunnossa.

Jos allergiat aiheuttaa kohtuutonta haittaa ja lähes jokaisen intissä olevan naama henkilökunta mukaan luettuna vituttaa, niin ei paljoa lohduta, että "enää" pari kuukautta olet näiden samojen mulkkujen sätkynukkena käytännössä palkatta....

...Tämä asenne on jotenkin käsittämätöntä. Olet siellä täysin omaa tahtoasi vastaan pakotettuna, ilman mainitseminarvoista palkkaa tai muuta hyötyä, ja sitten nämä omasta mielestään tärkeät kusipäät asennoituvat näihin orjiin tällaisella asenteella.

Aika harvoilla on jäänyt intistä jälkeen näin negatiivinen tunnetila, kuin mitä ilmeisemmin Webb:llä tässä. Toki silloin intissä ollessa saattaa joku asia harmittaa erittäinkin paljon, mutta jälkikäteen jengillä jää useimmiten niitä positiivisia fiiliksiä ja hyviä muistoja. Joka tapauksessa harvoin ihan näin mustavalkoisesti pelkkää pahaa.