E-kausi on pyörähtänyt käyntiin muutama viikko takaperin ja nyt on ainakin tullut selväksi se, että meikäläinen on alkanut "gonahtamaan" ihan toden teolla. Ei jaksa vittuakaan kiinnostaa tämä miesten sotaleikkikoulu. Viimeiset pari viikkoa on ollut aivan järkyttävän vaikea lähteä sunnuntai-iltana takaisin kasarmille, kun tietää jo valmiiksi, että olen aivan rättiväsynyt ja vittuuntunut koko viikon aina perjantaihin saakka. Viime viikolla kävin juttelemassa jo vääpelin kanssa palveluksen keskeyttämisestä, kun vitutus, väsymys ja ahdistus kasvoivat liian suureksi. Viikonloppu vapaatkaan eivät tunnu juurikaan miltään, kun tietää, että vain hetkessä palaan takaisin.
Palveluksen puolivälin portti häämöttää, mutta sekin vain vituttaa, kun tietää, että samanlaista paskaa tämä on aina loppuun saakka.
Saatan olla mammanpoika, mutta eniten tässä juuri vituttaa kun joutuu tyttöystävästä olemaan näin tolkuttoman pitkiä aikoja erossa ilman katsekontakteja. Hommat täällä ovat helppoja, kun tykistössä olen.
"Ulos siirtymiseen aikaa 10minuuttia"... heipä hei arvon palstaveljeni. Nauttikaahan siviilistä.
Niin ja sinne 2KT:n lämäritupaan terkkuja, eipä ole teillä enää vittuakaan jäljellä. Kunpa minäkin jaksaisin siihen hetkeen saakka painaa tätä paskaa eteenpäin. Joka päivä sitä ajattelee, että se fiilis on aivan käsittämätön, mutta vielä se loistaa kaukaisuudessa.