Inttiin lähdössä?

[Wilderness]

Terveisiä sinne 3JK täältä 1JK:sta. Huomenna pääsee itse ensimmäisen kerran lomille. Tulee kyllä hyvään paikkaan, koska meinaa jo hajoamisen lisäksi homeinen kassu aiheuttaa ongelmia.

 

[JeiJeieL]

Allekirjoittanut viettää juuri ensimmäisien lomiensa viimeisiä tunteja. Ivalossa itse palvelen ja siellä heti aluksi kaksi kertaa putkeen 3 viikkoa kiinni.

Kuri on helvetillinen, jokainen päivä on ollut fyysisesti ja henkisesti raskas mutta sitä voittajafiilistä jonka iltaisin saa ei voi sanoin kuvailla. On kyllä oppinut arvostamaan pieniäkin asioita erittäin paljon.

 

[kahden suunnan sentteri]

Oman kokemukseni mukaan monesti näiden käyttämättä jättämisten syynä on ollut lomien säästäminen, aikomuksena saada jopa usean viikon yhtämitttainen loma sopivaan väliin palveluksen loppupuolella. Palveluksen loppupuolella on kuitenkin monesti pitkiä harjoituksia ja kotiuttamisen kannalta paikalla oloa edellyttäviä tapahtumia, joten osa lomista saattaa jäädä tällöin pitämättä. Lomia kannattaakin käyttää tasaisesti pitkin palvelusta eikä kerryttää lomapommia palveluksen loppuun.

Kyllä mä suosittelisin päinvastoin sitä lomapommia puolen vuoden miehille. Itse sain 16 päivää yhdistelemällä kaikki höllit, köllit, velvit ja arkipyhät miten parhaaksi keksin. Meinattiin hyväksyä vaan osa, mutta sovelsin siinä ensin vänskälle ja sitten toimistopäällikölle stetsonista että lappiin olisi laskettelemaan päästävä, ja kaikki järjestelytkin on jo tehty. Vähän jännitti kun en ollut koskaan lapissa käynyt enkä tiennyt onko siellä niin pitkällä kevättä enää lunta, mutta läpi meni.

 

[Tähtipakki]

Kyllä mä suosittelisin päinvastoin sitä lomapommia puolen vuoden miehille. Itse sain 16 päivää yhdistelemällä kaikki höllit, köllit, velvit ja arkipyhät miten parhaaksi keksin. Meinattiin hyväksyä vaan osa, mutta sovelsin siinä ensin vänskälle ja sitten toimistopäällikölle stetsonista että lappiin olisi laskettelemaan päästävä, ja kaikki järjestelytkin on jo tehty. Vähän jännitti kun en ollut koskaan lapissa käynyt enkä tiennyt onko siellä niin pitkällä kevättä enää lunta, mutta läpi meni.

Nämähän ovat tietty mielipidekysymyksiä, mutta itse taas kuulun tuohon "lyhyemmät lomat useammin"-kaartiin. Olisi ollut mahdollisuudet kahdeksan päivän lomiin, mutta kävin mielummin pyörähtämässä kasarmilla sen 18 tuntia (22-16) ja anoin sitten yhdelle viikonlopulle yhden lisäpäivän. Muuten loma olisi ollut päivän mittainen, joka olisi pistänyt ainoastaan vituttamaan.

[offtopic] Olen tosin muutenkin sitä sakkia, kuka mielummin nauttii lyhympiä vapaita useammin. Työelämässäkään tuskin tulen pitämään kesälomia putkeen, kuten usea vaan mielummin jaottelen sen muutamaksi lyhyemmäksi lomaksi. Kunhan joskus opiskeluilta työelämään "pääsen".[/offtopic]

 

[Roger Moore]

Allekirjoittanut viettää juuri ensimmäisien lomiensa viimeisiä tunteja.

Muistan tämän tunteen. Pakko sanoa että ekojen lomien päättyminen oli varmaan yksi elämäni masentavampia päiviä. Tokihan se fiilis sitten helpotti siitä ajan kanssa, ja varsinkin kun jatkossa pääsi useasti lähes joka viikko lomille. Pari kertaa taisi olla kahden viikon väli lomissa, mutta muuten ei. Lisäksi kun tuli matka-ajan pidennystä nautittua niin viikot oli käytännössä nelipäiväisiä.

Mutta ihan hyvinhän se 6kk siellä nyt jo edesmenneessä Pohjois-Karjalan Prikaatissa, kunniakkaalla Gona Beachilla tuli palveltua. Panssarintorjuntakomppaniassa ITKK-miehenä tuli oltua. Ihan metkaa hommaa, varsinkin kun PSTK:ssa oikein ketään ei tuntunut itkomiehen tekemiset kiinnostavan. Melko lunkisti meni leirit, tai no sanoisinko että varmaan aika normaalilla linjalla. Ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Tsemiä kaikille jotka nyt palvelevat. Varmasti vituttaa ajoittain, mutta onhan siellä niitä hyviäkin hetkiä roppakaupalla. Ja nimenomaan sellaisia joita ei mistään muualta tule koskaan saamaan. Ja lisäksi se TJ0-aamu on sellainen, että jo pelkästään sen takia kannattaa armeija käydä. ;D

 

[KuumaaKamaa]

Täällä sitä ollaan palveltu 3 viikkoa Vekaranjärvellä. Aluksi pelkkä tahdissa marssiminen masensi ja ahdisti todella paljon, nyt se on jo pelkkää arkipäivää. Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin. Vaikka kyseessä oli vain perusleiri, jossa vain ollaan siellä metsässä, niin siitä huolimatta ahdistus oli jotain todella järkyttävää. Todennäköisesti siihenkin tottuu myöhemmillä leireillä, mutta tämä mennyt leiri oli aikamoista shokkihoitoa. Onneksi p-kaudella ei ole kovinkaan pitkiä leirejä, taisi 2 yötä olla p-kauden huipentuma. Ja tuskin tulevalla tykkimiehellä kovin paljon pidempiä leirejä tulee ylipäätään olemaan lukuunottamatta loppusotaa.

Muuten kasarmielämä ei ole hassumpaa, varsinkin kun tupakaverit ovat jokainen aivan mahtavia persoonia. Aina kun tulee vaikeaa, tuki ja apu on lähellä. Uusien asioiden harjoittelu tosin tuottaa stressiä, esimerkiksi huomenna meillä alkaa oikeasti tetsaus ja telamiinoihin tutustuminen.

Niin ja lomilta palaaminen on kyllä viikon vaikeimpia hetkiä, kun tietää, että pitkä viikko edessä. Tuleva viikko on meille ensimmäisen kerran luokiteltu "raskaaksi". Tuskin nuokaan viikot ovat voittamattomia, etenkin nyt kun joka-ilta on iltavapaat, eikä metsäleirejäkään juurikaan ole.

Turhaa paskaahan täällä opetellaan, mutta positiivisuudella ja huumorilla päästään todella pitkälle. Ehkä myös niiden lomien ja etenkin tj 0 aamun takia täällä kannattaa tuo elämän jopa turhimmat 6 kuukautta viettää.

Alokas KuumaaKamaa kiittää ja kuittaa. Tsemppiä kaikille jatkoajan alokkaille ja muillekkin palvelijoille. Kyllä me joskus kotiudutaan, näin ainakin meidän kouluttaja väitti. En tiedä puhuiko paskaa.

 

[Syöttöpiste]

Kyllä mä suosittelisin päinvastoin sitä lomapommia puolen vuoden miehille. Itse sain 16 päivää yhdistelemällä kaikki höllit, köllit, velvit ja arkipyhät miten parhaaksi keksin. Meinattiin hyväksyä vaan osa, mutta sovelsin siinä ensin vänskälle ja sitten toimistopäällikölle stetsonista että lappiin olisi laskettelemaan päästävä, ja kaikki järjestelytkin on jo tehty. Vähän jännitti kun en ollut koskaan lapissa käynyt enkä tiennyt onko siellä niin pitkällä kevättä enää lunta, mutta läpi meni.

Niin no, minun suositukseni perustuu noin 20:n saapumiserän ajalta saamiini havaintoihin. Olen tuona aikana ollut tekemisissä noin 4000:n varusmiehen kanssa ja siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista loma-anomusta. Palvelusaikoja lyhennettiin tässä hiljattain ja senkin vuoksi ohjelma on tiiviimpi palveluksen loppupuolella nykyisin. Tämän vuoksi aika monessa joukko-osastossa varusmiehet tekevät peruskoulutuskauden jälkeen jo lomankäyttösuunnitelman, jossa otetaan huomioon harjoitukset ja muut tärkeät koulutustapahtumat. Tämä suunnitelma laaditaan sen vuoksi, ettei lomia jää käyttämättä tai vielä pahempaa, tärkeästä harjoituksesta joutuu olemaan pois joko kokonaan tai osittain. Kun lomien käyttäminen on ennalta suunniteltu, ei ainakaan minulle ole uponnut tuollaiset tarinat jotka on stetsonista vedetty. Varusmiehen voidaan katsoa olevan tietoinen hänen koulutuksen kannalta kriittisistä tapahtumista, joten on ihan omaa hölmöyttä jos on mennyt varaamaan jotain matkoja tms. sille ajalle kun pitäisi olla palveluksessa.

 

[Halifaxin Hirvi]

Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin.

Joo, se tunne kun meidän saman saapumiserän lämäri AU:t tulivat meidän lämäritupaan ja kertoivat että lääkintämiehet tulevat mukaan juuri ko. "leirille"

Aamulla meistä 11 lääkintämiehestä 7 ilmoittautui aamuvastaanotolle :D

Kyllä me joskus kotiudutaan, näin ainakin meidän kouluttaja väitti. En tiedä puhuiko paskaa.

Puhui paskaa.

Niin ja oli tässä omaakin asiaa. Pidempi vklp jälleen oltu kotona (täksi päiväksi käytin KL:n) ja kyllä taas vituttaa kohta astua junaan ja saapua takaisin... Vaikka ei meillä ole taaskaan mitään ohjelmaakaan tiedossa. On niin turhaa lämärinä nämä viimeiset 3kk

Nooh, TJ 51. Tarkoittaa vielä 8 vitutus paluuta sinne, tämä ilta mukaanlukien.

 

[BurnabyJoe]

Ivalossa palvelevilta olisi kiva kuulla ihan yksityiskohtaisesti minkälaista se palveleminen siellä on. Huhuja olen kuullut, että kuri on helvetin kova.

 

[Eikka86]

Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin. Vaikka kyseessä oli vain perusleiri, jossa vain ollaan siellä metsässä, niin siitä huolimatta ahdistus oli jotain todella järkyttävää. Todennäköisesti siihenkin tottuu myöhemmillä leireillä, mutta tämä mennyt leiri oli aikamoista shokkihoitoa. Onneksi p-kaudella ei ole kovinkaan pitkiä leirejä, taisi 2 yötä olla p-kauden huipentuma. Ja tuskin tulevalla tykkimiehellä kovin paljon pidempiä leirejä tulee ylipäätään olemaan lukuunottamatta loppusotaa.

Täytyy tuoda kuninkaallisessa Kymen Jääkäripataljoonassa palvelleen, res. alikersantin näkemys metsäleireihin.

Mielestäni parasta aikaa noin ylipäätänsä olla metsässä armeijassa. Sodittiin, syötiin, paleltiin ja nukuttiin. Päivät meni pirun nopeasti ja harvemmin tarvitsi hirveästi odotella. Tämänkin odotusajan pystyi yleensä ottamaan kohtuullisen rennosti.

Kannattaa ottaa ihan opin kannalta metsäleirit, siellä oppii sytyttämään nuotion, pystyttämään teltan ja mikä tärkeintä, täytyy paskantaa metsään.

Alokas KuumaaKamaa kiittää ja kuittaa. Tsemppiä kaikille jatkoajan alokkaille ja muillekkin palvelijoille. Kyllä me joskus kotiudutaan, näin ainakin meidän kouluttaja väitti. En tiedä puhuiko paskaa.

Paskaahan tuo jauhoi.

 

[TosiFani]

Joo, se tunne kun meidän saman saapumiserän lämäri AU:t tulivat meidän lämäritupaan ja kertoivat että lääkintämiehet tulevat mukaan juuri ko. "leirille"

Aamulla meistä 11 lääkintämiehestä 7 ilmoittautui aamuvastaanotolle :D...

Aina joskus tulee epäusko nuorten suhteen, mutta kai nämäkin ottavat vastuun joskus tulevaisuudesta.

 

[palle]

Täällä sitä ollaan palveltu 3 viikkoa Vekaranjärvellä. Aluksi pelkkä tahdissa marssiminen masensi ja ahdisti todella paljon, nyt se on jo pelkkää arkipäivää. Viime viikolla pääsimme yöksi metsään ja kyllä on myönnettävä, että elämäni vaikeimmat ja masentavimmat hetket vietettiin juurikin silloin. Vaikka kyseessä oli vain perusleiri, jossa vain ollaan siellä metsässä, niin siitä huolimatta ahdistus oli jotain todella järkyttävää. Todennäköisesti siihenkin tottuu myöhemmillä leireillä, mutta tämä mennyt leiri oli aikamoista shokkihoitoa. Onneksi p-kaudella ei ole kovinkaan pitkiä leirejä, taisi 2 yötä olla p-kauden huipentuma. Ja tuskin tulevalla tykkimiehellä kovin paljon pidempiä leirejä tulee ylipäätään olemaan lukuunottamatta loppusotaa.

Tykkimiehillä ei tosiaan ihan älyttömästi metsäaamuja ole. E-kaudella päästään vähän harjoittelemaan asemaanajoa muutamaksi yöksi, mutta ei muistaakseni mitään sen kummempaa. Taisi muutaman kerran olla näitä.

En haluaisi masentaa, mutta "paras" on edessä, eli marraskuun (ajankohdasta ei 100% muistikuvaa) tienoilla 2-viikon leiri, iki-ihanalla Rovajärvellä. Yli 25-astetta pakkasta helli meitä aikoinaan ja se todellakin meni luihin ja ytimiin. Tykillä siellä ammutaan kyllästymiseen asti, ellet nyt ole onnistunut jotain muita hommia hoitamaan itsellesi. Kaverini, joka palveli samassa saapumiserässä ja yksikössä, pääsi sellaisiin (en muistaa enää kyseisen duunin virallista nimeä) hommiin missä hänen ainoa tehtävänsä oli jakaa/lemppaa kranaatteja auton lavalta tykeille. Raskasta duunia toki, mutta sai viettää suurimman osan päivistä webasto-lämmitteisessä autossa. Kyllä meitä muita vitutti kun vaatteet olivat koko ajan märät ja unet kohtalaisen vähäiset, ja kaverini vilkutteli auton hytistä iloisena. Tosin fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton kun sieltä päästiin pois, ja loppujen lopuksi se oli ehkä elämäni nopein kaksiviikkoinen.

Itse loppusota nyt oli jo aikamoinen vitsi meillä tykkimiehillä. Enää ei ammuttu kovilla, vaan lähinnä odoteltiin ja ihmeteltiin ja syötiin (jotkut myös dokasivat). Kerran taisin loppusodassa päästä ampumaan rynnäkkökiväärillä, sekin viimeisenä päivänä, ja jo loppusodan lopettaneita laskuvarjojääkäreitä, joita ei voinut vittuakaan kiinnostaa, kun kymmenhenkinen tykkimieslauma tyhjentää lippaansa heihin.

Toisin sanoen, ei huolta. "Pahin" on tuo rovajärven 2-viikkoinen, ja sekin toki riippuu omasta asenteesta. Suurinosa tykillä tehtävistä kuivaharjoitteista kun tapahtuu 100-metrin päässä kassusta, niin ei siinä hirveästi pääsee metsissä hajoamaan.

Muuten kasarmielämä ei ole hassumpaa, varsinkin kun tupakaverit ovat jokainen aivan mahtavia persoonia. Aina kun tulee vaikeaa, tuki ja apu on lähellä. Uusien asioiden harjoittelu tosin tuottaa stressiä, esimerkiksi huomenna meillä alkaa oikeasti tetsaus ja telamiinoihin tutustuminen.

Niin ja lomilta palaaminen on kyllä viikon vaikeimpia hetkiä, kun tietää, että pitkä viikko edessä. Tuleva viikko on meille ensimmäisen kerran luokiteltu "raskaaksi". Tuskin nuokaan viikot ovat voittamattomia, etenkin nyt kun joka-ilta on iltavapaat, eikä metsäleirejäkään juurikaan ole.

Raskas viikko tarkoittanee vain sitä, että siellä on enemmän fyysisiä ja/tai käytännönharjotteita mukana, ei niinkään raskaampia sellaisia. Ainoa mikä saattaa todenteolla olla raskasta, näin kesällä, on nuo lämpötilat. Metsäleirejä ei P-kaudella enempää tosiaan ole, kuin tuo yksi. Tai, en ole kyllä ihan varma, että yövyttiinkö vielä P-kauden loppupuolella kun taistelijapariammunnat käytiin läpi. Ehkä joku ampumaleiri saattaa olla vielä edessä, mutta se nyt on ihan makkaranpaistelua.

 

[MustatKortit]

Minun mielestäni metsässä oli helvetisti mukavampaa, kuin kassulla. Kassulla aika kävi pitkäksi, metsässä ja leireillä sattui ja tapahtui.

Teltta on ihan paras mesta nukkua ja kaiken kruununa ampumaleirit, joiden ohjelmaa nyt tuskin voi tylsäksi kuvailla, okei odotusta tuli aina välillä ihan turvallisuussyistäkin.

 

[MrMacmanaman]

En tiedä tykkimiehistä, mutta ainakin meillä KRH-miehillä tuo Rovan leiri (tai meidän kohdalla leirit) olivat ihan leppoisia. Ammunnat ajoittuivat välille 8-16 ja loput ajasta makoiltiin teltassa. Herätys toki oli viimeistään siinä kuuden maissa, vaikka mitään ei koskaan tehty ennen kahdeksaa. Edes vartioita ei ollut öisin ja kipinääkään ei haluttu pitää, kun lämpötila ei enää loppukeväästä/alkukesästä mennyt öisin pakkaselle. Ainut raskas osa tuolla oli, kun joutui valmistelevaan osastoon tekemään asemia, jolloin joutui oikeasti tekemään jotain.

Meillä oli p-kaudella kaksi kolmen päivän leiriä. Ensimmäinen oli sotilaan perustutkinto + ampumaleirin harjoituksia kasarmin lähimaastossa. Muuten helppoa, mutta pakkasta -35 ja johtajia vähän, joten pakkasessa seistiin tuntitolkulla. Toinen leiri oli ampumaleiri Vuosangassa, johon sattui myös vähän kovemmat pakkaset. Tuli sairastuttua tuolla influenssaan viimeisen yön aikana, mutta vedin kuitenkin viimeisen päivän läpi, vaikka koville otti. E-kaudella oli vain yksi kolmen päivän tst-leiri, mutta siellä oli ohjelmaa aamusta iltaan ja talvivarustus päällä nollakeleissä oli aika raskasta.

Jälkeenpäin ajateltuna tuolla ei edes ollut montaa asiaa, jotka olisi täytynyt hallita, mutta toistoja sitten senkin edestä. E-kaudella suuntaillaan ja ajetaan asemiin kyllästymiseen saakka.

 

[Pausima]

Aina joskus tulee epäusko nuorten suhteen, mutta kai nämäkin ottavat vastuun joskus tulevaisuudesta.

Koska kukaanhan ei koskaan aikaisemmin ole vempannut epämiellyttäviä juttuja intissä? Kyllä silloin 70-luvullakin osattiin, ainakin mitä iskän tarinoita olen kuunnellut.

 

[Delter]

Tykkimiehillä ei tosiaan ihan älyttömästi metsäaamuja ole. E-kaudella päästään vähän harjoittelemaan asemaanajoa muutamaksi yöksi, mutta ei muistaakseni mitään sen kummempaa. Taisi muutaman kerran olla näitä.

Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.

edit: Olenkin näköjään aikaisemmit "väitellyt" kanssasi näistä leiriaamuista. Noh, kaipa se koulutuksen sisältö tykistössäkin vaihtelee kuten huomata saattaa :)

En haluaisi masentaa, mutta "paras" on edessä, eli marraskuun (ajankohdasta ei 100% muistikuvaa) tienoilla 2-viikon leiri, iki-ihanalla Rovajärvellä. Yli 25-astetta pakkasta helli meitä aikoinaan ja se todellakin meni luihin ja ytimiin.

Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.

Ainakin vuonna 2008 talvi-Rova oli vielä osa koulutusta, mutta siis itse en I-eräläisenä ja 6kk-palvelusajan vuoksi päässyt nauttimaan kuin melko leppoisasta kevät-Rovasta toukokuussa. Leiri kesti matkoineen muistaakseni 12 päivää, mikä hyvistä olosuhteista huolimatta oli melko eksoottinen kokemus. Toki jälkikäteen en mitään vaihtaisi pois. Ja onhan Rova monella tapaa meille tykäreille se koulutuksen huipennus ja kliimaksi tulenavauskilpailuineen ynnämuineen.

Itse loppusota nyt oli jo aikamoinen vitsi meillä tykkimiehillä. Enää ei ammuttu kovilla, vaan lähinnä odoteltiin ja ihmeteltiin ja syötiin (jotkut myös dokasivat).

Loppusota oli meilläkin melkoista teltassa käkkimistä ja ajan tappamista. Kerran päivässä vaihdettiin asemia ja pistettiin komentopaikan pystyttämisen jälkeen vahtivuorot ja kipinät rullaamaan. Leiri kesti osapuilleen viikon. Mitään "sotaan" viittaavaa emme kokeneet. Kerran taisi tulla puolittainen häly puomilla, mutta puolet teltasta eivät siihen jaksaneet reagoida mitenkään. Ammuin leirin aikana kerran ja silloinkin omaa miestä. Ampui se yksi hätäpäinen solttupoika minuakin yhdesti niiltä etäisyyksiltä, että räkäpään puuhileet lensivät naamalle. Onneksi oli patinraiskaaja jotenkuten piipussa kiinni, sillä muuten olisi tullut ikävä loppu allekirjoittaneen sotasimulaatiolle.

 

[palle]

Puppua ainakin omalta osaltani. 08/I-saapumiserässä, Vekaran tykistön enempivähempi legendaarinen 1KT vietti kyllä metsässä ihan huolella öitä. Pääkouluttaja laski niitä olleen hilpasen päälle 50, joskin itse sain ynnäiltyä lukemaksi hieman reilut 40. Niin tahi näin, tuosta kun ottaa pakolliset lomat (joita oli muuten yllättävän tiuhaan) pois, niin aika vähiin jäivät kasarmilla vietetyt palveluspäivät.

edit: Olenkin näköjään aikaisemmit "väitellyt" kanssasi näistä leiriaamuista. Noh, kaipa se koulutuksen sisältö tykistössäkin vaihtelee kuten huomata saattaa :)

Näköjään. :) Tosin itse olin 2KT:ssa, jossa metsäaamut erosivat valtavasti ainakin verrattuna 3KT:n. Mitäs siellä 1KT:n puolella tehtiinkään? Viestihommia? Tarkkaa leiriaamujen määrää en muista, mutta ei siellä hirveästi aikaa vietetty. Ampumaleirejä (rynkky) en edes laske leireiksi.

Ei tarvitse masentaa, koska ymmärtääkseni talvi-Rova on nykyisiltä isänmaantoivoilta riistetty pois, eli kenenkään II-saapumiserän puolivuotilaisen ei tarvitse Rovajärven maisemia lähteä ihailemaan.

Ainakin vuonna 2008 talvi-Rova oli vielä osa koulutusta, mutta siis itse en I-eräläisenä ja 6kk-palvelusajan vuoksi päässyt nauttimaan kuin melko leppoisasta kevät-Rovasta toukokuussa. Leiri kesti matkoineen muistaakseni 12 päivää, mikä hyvistä olosuhteista huolimatta oli melko eksoottinen kokemus. Toki jälkikäteen en mitään vaihtaisi pois. Ja onhan Rova monella tapaa meille tykäreille se koulutuksen huipennus ja kliimaksi tulenavauskilpailuineen ynnämuineen.

Tämä tuli itselleni täysin uutena tietona, ja olen jopa hieman pettynyt. Ei sitä kivaa ollut muistella 2 viikkoa tapahtuneen jälkeen, mutta kyllä se jo näin 7-vuoden jälkeen hymyilyttää.

 

[Lert]

Riippuu hyvin pitkälti varuskunnasta, tuleeko lähtö Rovalle vai ei. Ainakin Kajaanista siellä käy tykistö jokaisen saapumiserän kanssa. II pääsee sinne talvella ja I mukavasti keväällä. Vuoden miehet pääsevät parhaassa tapauksessa viettämään molemmat leirit.

Itse kävin varusmiespalvelukseni aikana kolme kertaa Rovalla ja vietin siellä yhteensä noin kuukauden päivät.

 

[Delter]

Näköjään. :) Tosin itse olin 2KT:ssa, jossa metsäaamut erosivat valtavasti ainakin verrattuna 3KT:n. Mitäs siellä 1KT:n puolella tehtiinkään? Viestihommia? Tarkkaa leiriaamujen määrää en muista, mutta ei siellä hirveästi aikaa vietetty. Ampumaleirejä (rynkky) en edes laske leireiksi.

Jep. Ykköspatterista tuli tosiaan viestimiehiä aimo liuta, ja olin itsekin yksi heistä. Leirit koostuivat pääosin komentopaikan pystyttämisestä takatelttoineen sekä viestiyhteyksien rakentamisesta parikaapelilla. Välillä lakua vedettiin useita kilometrejä pitkin metsää ja kelojen loputtua linja kerättiin takaisin. Ja tätä toistettiin monta kertaa päivässä. Voisin sanoa, että harvinaisen turhauttavaa puuhaa ja lisäksi myös tehtävänä yksi tykistön rankimmista.

Meidän kohdalla leiriaamuja tuli sikälikin hieman enemmän, että viestijoukkueemme (n. 20 hlöä + johtajat) komennettiin toukokuussa Niinisaloon pitämään viestiyhteyksiä panssarijääkärien 8-päiväiselle taisteluleirille. Sinällään tuo reissu ei ollut sieltä pahimmasta päästä, kun asemanvaihtoja taisi tulla vain pari koko keikalla ja pääosin oltiin näköetäisyydellä Niinisalon varuskunnasta.

 

[Jeepeli]

Kassu vs metsä aiheeseen. Aikanaan kun intin käväisin, viihdyin minäkin paremmin metsäkeikoilla kuin kassulla. Aika meni paljon nopeammin leireillä ja tekeminenkin oli mielekkäämmän tuntoista kassulla tehtäviin puuhasteluihin verrattuna. Oma palvelulukseni kesti 330 vrk, josta noin sata yötä meni ulkomajoituksessa. Tämä oli toki keskimääräistä taistelijaa enemmän mutta tuohon lukuun pääsi käymällä AUK:n, pääsemällä "vanhojen", eli oman saapumiserän ryhmänjohtajaksi ja käymällä AUK:n uudestaan santsarina. Tuolla kombolla pääsi kokemaan metsäyöt ja leirit morttiajasta, vanhojen kanssa sekä AUK:sta kahdesti.

Mutta nämähän on näitä "minun aikanani pakkasta oli 40 astetta joka päivä, eikä lomilla käyty kuin kerran."- horinoita. Toivon kuitenkin, että vieläkin edes jonkin verran intissä metsässä viihdyttäisiin. Säännölliset ginekset taitavat kuitenkin jo olla suurilta osin mennyttä aikaa.

 

[Hanhi]

Säännölliset ginekset taitavat kuitenkin jo olla suurilta osin mennyttä aikaa.

Mulla taisi olla 6kk:n aikana vain kaksi kiinnioloviikonloppua (+ kaksi virka-apuvkl:a, kun kävi huono tuuri). Näin Parolassa, kahdeksan vuotta takaperin.

 

[JeiJeieL]

Ivalossa palvelevilta olisi kiva kuulla ihan yksityiskohtaisesti minkälaista se palveleminen siellä on. Huhuja olen kuullut, että kuri on helvetin kova.

Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.

Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.

Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.

Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.

Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.

Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.

 

[BurnabyJoe]

Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva.

Huhut pitävät paikkaansa, sen voin sanoa. Vaikea pukea tuota kuria sanoiksi, mutta yritän parhaani mukaan selittää.

Vapaa-aikaa on hyvin vähän verrattuna muihin paikkoihin. 19.00-20.30 pitäisi periaatteessa olla vapaa-aikaa joka päivä, mutta ainakaan P-kaudella näin ei todellakaan ollut. Ensimmäisen kolmen viikon aikana "täyspitkiä" vapaa-aikoja oli tasan 2 kertaa. Yleensä vapaa-aika alkoi n. klo 20, mutta oli myös monia päiviä, jolloin vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Koko komppania on oltava siivottuna ja aseiden putsattuna ennenkuin vapaa-aika myönnetään. Sotkukaan ei tästä syystä ole kovin usein auki, ehkä muutaman kerran viikossa. Toisen kolmen viikon aikana vapaa-aikaa oli hieman enemmän, mutta se oli fyysisesti paljon raskaampi viikko. Ruokalassa lounasta/päivällistä on syöty viimeisen kolmen viikon aikana 2 kertaa, muuten on syöty ampumaradalla, kasarmin pihalla tai metsässä pakista tai sissimuonia. Kasarmilla ei siis olla oltu päivisin juuri ollenkaan, heti aamusta lähdetty liikkeelle ja päivällisen jälkeen yleensä palattu kasarmille aseita putsaamaan sekä tupia ja alueita siivoamaan, jonka jälkeen on sitten päästy vapaa-ajalle.

Puhelimien ja nuuskan käytön suhteen ollaan helvetin tarkkoja. Puhelinta saa käyttää vain vapaa-ajalla tuvissa sekä sotkussa + iltaisin tv-tuvassa, mutta sinne ei alokkailla ole ollut mitään asiaa. Hiljaisuudenkaan aikana ei siis puhelimen käyttö ole sallittua, mutta meidän tuvassa ei johtajia ainakaan se haittaa. Muutaman kerran hiljaisuuden aikana muutama mulkkualikessu on tullut tekemään tupiin puhelinratsioita ja uhkailemaan poistumiskielloilla yms. Uhkauksiksi ovat kuitenkin vain jääneet, itse kerran olen tuosta kiinni jäänyt. Nuuskan käyttö on sallittua tupakkakopissa ja sotkussa vapaa-aikana sekä joskus ruokailujen jälkeen, kasarmilla siinä jotkin johtajat ovat helvetin tarkkoja, ja käskevät ilmoittautumaan kouluttajalle, jos joku kiinni jää. Itsekin kyllä käyttävät, mutta silti siitä kitisevät.. Metsässä nuuskan ja tupakan suhteen ei olla niin tarkkoja, ja siellä saakin käyttää oikeastaan niin paljon kuin haluaa.

Jonotuksissa ja muotokäyttäytymisissä ollaan myös erittäin tarkkoja. Jonottaessa kaiken on sujuttava täydellisesti. Kasarmilla ruokalaan jonottaessa kenkien läpät ei saa näkyä, vyön täytyy olla oikein, nimilapun on oltava suorassa, paidan housuissa ja katseen koko ajan yläviistossa. Pienestäkin eroavaisuudesta joutuu jonon perälle. Suihkuun mentäessä pyyhkeiden on oltava täysin särmättynä, muuten joutuu takaisin tupaan korjaamaan ja tätä toistetaan tarvittaessa useammankin kerran ennen suihkuun pääsemistä. Jotkin tuvat joutuvat edelleen uusimaan useita kertoja suihkuunmenon ennenkuin pääsevät, nämä tosin riippuvat täysin siitä, kuinka tarkkoja johtajia tuvasta löytyy. Ulkona ruokajonotus on vieläkin pahempi, takkien on oltava täysin särmänä ja kaikilla on oltava täysin samanlainen varustus, katseen on pysyttävä yläviistossa eikä mitään ylimääräistä härväämistä sallita. Johtajilta on kysyttävä lupa jopa sääskien tappamiseen, ellei halua päätyä jonon perälle. Nimimerkillä jonon perä on tullut tutuksi aivan liian monta kertaa.

Palveleminen Ivalossa on myös fyysisesti erittäin raskasta. Valamarssissa marssittiin rinkka selässä ~75km noin 30 tunnin aikana. Talvisin sama lenkki suoritetaan hiihtämällä. Viikon mittainen metsäleiri oli myös ainakin itselleni hyvin raskas, kun jo neljännellä palvelusviikolla sellaiselle lähdettiin. Muita fyysisesti raskaita suoritteita on ollut mm. 1km tetsaus putkeen sekä suojeluhälytysvarustuksessa suoritettu 2km "nassejuoksu" +30 asteen helteessä.

Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Tiesin kyllä että pääsen sodankylässä vitusti helpommalla, mutta tuo Ivalon homma kuulostaa aika helvetilliseltä. Täällä on aikalailla joka ilta vapaa-aikaa klo 18-21 + mukavat alikessut , saa nuuskata millon tykkää yms yms...
Allekirjoittanut tulee mahdollisesti puolen vuoden jälkeen Ivaloon loppupalveluksen ajaksi. Olen siis sissiradisti. Puolet radistijoukkueesta laitetaan sinne.

 

[Sinner]

Täältä löytyy tällä hetkellä Ivalossa palveleva...

Mukava huomata, että tässä maassa on vielä ainakin yksi ihan oikea palveluspaikka. Hyvä Ivalo!

Ja voi hyvät vitut sitä tj 0 aamua!

:)

 

[Virveliä kainaloon]

Yleensä ei nuo inttijuut paljon säikäyttele, mutta kyllä vähän olen miettinyt, että minkä vitunvitun takia laitoin kakkosvaihtoehdoksi Ivalon. Pirkkalaan en kuitenkaan pääse. Tosin ensin pitäisi pari kuukautta varmaan treenata, että ylipäänsä johonkin pääsen. Olispa nyt se kolmosvaihtoehdon Niinisalo. VMP. Onneksi on vielä pari vuotta ainakin aikaa.