Inttiin lähdössä?

[Koikkaaja]

Olen tällä hetkellä B-papereilla "menossa" Inttiin ensi tammikuussa. B-luokitus tulee heikosta kuulosta. Kuuloni on heikentynyt kutsuntalääkäri käynnin jälkeen ja vasemmassa korvassa on alkanut tinnittään. Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus? Ei tinnitys mikään mukava asia ole, kun joka ilta nukahtaminen on vaikeaa, kun toisessa korvassa tinnittää.

 

[IceBlacks]

Olen tällä hetkellä B-papereilla "menossa" Inttiin ensi tammikuussa. B-luokitus tulee heikosta kuulosta. Kuuloni on heikentynyt kutsuntalääkäri käynnin jälkeen ja vasemmassa korvassa on alkanut tinnittään. Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus? Ei tinnitys mikään mukava asia ole, kun joka ilta nukahtaminen on vaikeaa, kun toisessa korvassa tinnittää.

Riippuu lääkäristä. Itse kävin heti armeijan alun lääkärintarkastuksessa pyytämässä vapautusta kovapanosammunnoista, mutta sitä ei tullut, koska tinnitus ei ole lääketieteellisesti luokiteltu taudiksi. Palveluskelpoisuusluokkana minulla oli A.

Olin sitten ammunnoissa normaalia paksummilla kuppikuulosuojaimilla sekä tulpat sen lisäksi korvissa. Silti meinasi laukauksen ääni tulla läpi ja ainakin oma tuntuma oli, että tinnitukseni lisääntyi siitä johtuen. Minulla soivat molemmat korvat ennen armeijaan menoa ja osittain ammuntojen takia ne soivat entistä enemmän.

Armeijan lopulla ennen kotiutusammuntoja kävin varuskuntalääkärin vastaanotolla neuvottelemassa, jos saisin vapautuksen kovapanosammunnoista kuulo-ongelmiini viitaten. Hän sanoi, että hän voi kirjoittaa sellaisen suosituksen, mutta komppanian päällikkö päättää viime kädessä saanko vapautuksen.

Lompsin kyseinen paperi kädessä komppanian päällikön puheille ja hän sanoi, että jos lääkäri näin sanoo, niin ilman muuta saan vapautuksen.

Onko sinulla vaihtoehtona suorittaa aseeton palvelus? Itse tulin ajatelleeksi sitä vasta kun palvelusta oli suoritettu melkoinen tovi, koska olin kuljettajahommissa enkä käytännössä P-kauden jälkeen tarvinnut asetta lainkaan. Kuulo-ongelmat ovat ainakin omasta mielestäni riittävän hyvä peruste vaatia vapautusta ammunnoista. Armeijan maalitauluihin ampuminen ei ole koko loppuelämää varjostavan kuulovian pahentamisen arvoista.

 

[Pain no gain]

Onko tinnityksestä mahdollisuus saada vapautus?

On. Ei ole kovin yleinen vapautuksen syy ja seurauksena voi vapautuksen sijaan olla lykkäystä. Tinnituksen kohdalla taidetaan puhua vakavasta tinnituksesta kun vapauttavat papaerit kirjataan.

Kuten yllä sanottiin niin sillä lääkärin omalla maanpuolustustahdollahan näissä on merkittävä vaikutus. Toiset antaa vapautuksen, kun sitä pyytää ja toiset ei anna, vaikka se pitäisi saada ja joutuu käymään varuskunnalla pyörähtämässä pari päivää.

Tottakai, jos haluaa vapautuksen, niin tarvittaessa sen myös saa, mutta ei välttämättä ihan sillä perusteella millä kuuluisi. Tinnitus on kuitenkin ollut vapauttava peruste joissakin tapauksissa, vaikka yleisin taitaakin olla hullun paperit.

Nykyäänhän näissä asioissa Puolustusvoimatkin on aika varovainen ja esimerkiksi kuulon huonontuminen varusmiespalveluksen aikana otetaan ihan tosissaan ja tuplakuulonsuojaukset jne ovat ahkerasti käytössä.

 

[Sonny Burnett]

Ruk

Siirretääs tähän ketjuun.

Luin kirjaa Kingston Wall- yhtyeen Petri Wallista ja hänen surullisen lyhyestä elämästään.

Hämmästyin siitä että rokkihippipössyttelijä Walli oli sotilasarvoltaan vänrikki ja vieläpä 17- vuotiaana vapaaehtoisena. Walli ei käsittääkseni ollut käynyt edes peruskoulua loppuun, mutta oli kuitenkin älykäs nuori mies.

Kysymys heräsi: Kuinka yleinen tällainen peruskoulutausta on reserviupseerikoulussa? Walli suoritti asevelvollisuutensa 80-luvun lopussa. Veikkaan että jo tuolloin hän oli erittäin suuri harvinaisuus.

Entäpä 2000-luvulla? Onko Ruk:lla tilastoja nähtävissä opppilaista, heidän koulutustaustastaan yms. ikärakenteesta. Nykyään ei tosin taida päästä enää ala-ikäisenä armeijaan joten ehkä tämä vaikuttaa asiaan.

Tunteeko kukaan vastaavaa Ruk-tapausta kuin Walli?
__________________

 

[KuumaaKamaa]

Ehkä on hyvä nostaa tätä ketjua pikkuhiljaa ylöspäin. Tarkalleen viikon kuluttua lähtöerä 2/14 viettää ensinmäistä iltaansa kasarmien suojassa. Minä kaikkien muiden alokkaiden joukossa. Onko jatkoajassa muita tämän "kovan" kohtalon kokevia ja jos on niin mihin päin Suomea teitä ollaan viemässä? Oma suuntani on kohti Vekaranjärveä.

Tässä noin puoli vuotta olen ajatellut sen vain helppona elämänvaiheena, mutta nyt kun sen todella tajuaa, että kuinka lähellä se oikeasti on niin tässä alkaa lievästi pelottamaan, jopa ahdistamaan. Tavoitteeni on selvitä tuosta lafkasta nopeasti ulos ja niin, että sinne ei tarvitse enää ikinä palata. No mistäs näitä ikinä tietää, vaikka tuosta paikasta oppisi jollain sairaalla tavalla pitämäänkin, mutta tällä hetkellä päälimmäisenä ajatuksena on vain järkyttävä ikävä tyttöystävääni kohtaan, sekä lievä pelko tulevia sosiaalisia tilanteita kohtaan, etenkin uusia tupakavereiden kanssa tutustuminen voi varmaankin olla aluksi vaikeaakin. Kun en muutenkaan kovin sosiaalinen ihminen ole tuntemattomille.

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä ja että siellä kyllä opetetaan kaikki tarpeellinen. Silti sairaalloisen tarkka sängyn petaaminen tai sulkeisten oppiminen saattaa tuottaa ongelmia (kuinka uskomattomalta se kuulostaakaan) HERRA Alikersantin valvovan silmän alla. Herroittelukin saa minut voimaan pahoin. Ei kukaan minua kuusi kuukautta pitempään armeijassa aikaansa viettänyt ole mikään herra, varsinkaan minulle.

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Kaikesta negatiivisyydestäni huolimatta aion ottaa mukaani läjän huumoria ja tsemppiä kotoani. Ilman niitä siellä ei varmasti selviä kovinkaan pitkälle. Joku jatkoaikalainen kokosi jossain hyvin: "Vaikka kuka sanoisi mitä ja vaikka siellä tapahtuisi mitä, tiedän, että rakkaimpani ihmiset eivät ole täällä ja tiedän, että ne rakkaimpani odottavat minua kohtiin saapuvaksi."

Minun avautumisiani saatte ainakin vielä lueskella seuraavan puolen vuoden ajan tässä ketjussa aina suurimmista ahdistuksen hetkistä riemukkaisiin voiton tansseihin ja toivon, että tulen kuulemaan myös muiden tulevien inttiläisten kuulumisia täältä.

 

[mikkelson]

Täällä hoi. Joo elikkäs ensi viikon maanantaina tarkoitus astua palvelukseen. Säkylään olen suuntaamassa. Odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla, että miten se siitä lähtee rullaamaan. Niin olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei sitä liian vakavasti kannata ottaa, joten ihan rennoin mielin koitan olla ja nauttia vielä näistä viimeisistä vapaapäivistä.

 

[Janippa]

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Siinä vaiheessa kun hiljaisuus tuli ja ovia lyötiin kiinni, en ainakaan itse HERRA alikersanttina ollessani jaksanut kiertää tupia kovinkaan aktiivisesti läpi. Jos möykkää kuului, niin sillon saatoin puuttua, jossen sattunut olemaan omat elektroniikkavekottimet kädessä ja kuulokkeet korvilla. Kävin tosin intin juuri ennenkuin kaikenmaailman älypuhelimet alkoivat yleistyä (2008-2009 kesästä kesään), joten ei noista sen suurempaa ongelmaa ollut.

Toki ihan yleisen toisen huomioonottamisen ja kunnioittamisen kun ottaa huomioon, niin siellä pärjää noiden elektroniikkavekottimien kanssa. Jos joku tuvasta sanoo että se valo häiritsee, se kannattaa sillon uskoa. Jos kukaan ei siitä valita, voi toki myös olla kohteliasta kysyä, häiritseekö tää ketään, koska siellä voi olla just se hiljainen kaveri, mikä ei uskalla sanoa ilman kysymistä.

Noin kootusti, en usko että siitä tulee sen enempää paskaa niskaan, ainakin meillä oli erikseen tv-tupa, Haminassa tv-pääty, jossa hengaili aina porukkaa hiljaisuuden aikana, etteivät häiritsisi muita tupakavereita. Toki jos mosana meet sinne vanhempien jääkäreiden sekaan, saattaa hieman vinoilua tulla, mutta se vaa vahvistaa.

Ja kysymällä toki myös viisastuu, ensimmäisten jännäöiden jälkeen unenkin luulisi tulevan, sen verran paljon siellä uutta asiaa päivittäin tulee nenän eteen.

 

[palle]

Ehkä on hyvä nostaa tätä ketjua pikkuhiljaa ylöspäin. <tekstiä>

Oliko kutsunnoissa mitään puhetta siitä, että mihin yksikköön mahdollisesti olisit menossa?

Vekaranjärvellä on ainakin erinomaiset iltavapaiden vietto vaihtoehdot, halusi sitten käydä pizzalla, pelailemassa tai urheilemassa.

Mikäli helpoimmalla mahdollisella haluat päästä niin kannattaa toivoa, että pääset tykistöön, tarkemmin sanottuna toiseen kenttätykistöpatteriin (2KT). Puoli vuotta menee aika nopeasti ja 2KT:ssa vielä helpoimmalla mahdollisella vaivannäöllä. P-kausi nyt on jokaisessa joukko-osastossa melko sama eli sen puoleen ei ole väliä, missä peruskoulutuskautesi vietät ja yksikön vaihdon ei pitäisi tuottaa mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Mikäli tykkäät viettää aikaa metsässä leirien muodossa niin siinä tapauksessa tykistö ei ole oikea paikka sinulle.

En tiedä onko käytännöt paljoa muuttuneet siitä kun itse suoritin inttini Vekaralla (2/07). 2KT:ssa ollessa meillä ei ollut missään vaiheessa palvelusta mm. ohjattuja aamutoimia vaan herätys oli 6.30 ja aamupala klo 7 (muistaakseni) eli herätyksestä oli puoli tuntia aikaa pistää punkka kondikseen, käydä suihkussa, paskalla ja röökillä. Tosin kusipää pioneerit tykkäsivät herättää meidät vammaisilla lauluillaan viiden aikaan, aamupalalle mennessään.

Tupalaisiin oli helppo tutustua jo heti alussa, olivathan kaikki tismalleen samassa tilanteessa, eli kaikki oli uutta ja hieman sekavaa. Meillä ei muistaakseni ollut missään vaiheessa mitään rajoituksia elektroniikkalaitteiden suhteen, kunhan ei ääntä lähtenyt eikä liian kirkas valo valaissut koko huonetta. Eräskin henkilö omassa yksikössäni pelaili yöt nettipokeria ja veteli aivan järkyttävää tiliä koko inttiaikansa. Hiljaisuuden koittaessa oli vielä muistaakseni vaihtoehtona lähteä katsomaan elokuvaa, tai mennä tupaan nukkumaan. Herroittelussa ei alussa sinänsä ollut muuta vaikeata paitsi, että pokka meinasi pettää kun itseään nuorempia piti herroitella. Siihen tottuu nopeasti ja on vain yksinkertaisesti osa tuota massiivista puolivuotista larppaamista. Tosin loppuvaiheessa tittelit ja pukukoodit heitettiin hevonvittuun ja paikasta muodostui varsinainen sikala.

Yleisin neuvo minkä sain oli, että ota hyvä asenne ja roppakaupalla huumorintajua mukaan. Se ei ollut huono neuvo. Tosin aina ei naurattanut jos vitsi oli huono. Tärkeintä on, että ei tee itsestään mitään silmätikkua huonolla asenteella vaan tekee idioottimaiseltakin tuntuvat asiat mukisematta. Siellä tehdään paljon asioita tavalla missä ei ole mitään järkeä. Onhan laitos jo ikivanha ja pyörittäähän sitä sotahullut vanhat pierut. Ilmapiiri oli muuten hyvä ja avoin. Kenelle tahansa "esimiehelle" pystyi kertomaan huolensa jos niitä oli ja kuraattorille pääsee aina juttelemaan jos vain pyytää. Kaikki keskustelut käydään luonnollisesti luottamuksellisesti.

Itselläni kävi vielä ihan kohtalainen tsägä alikersanttien ja kokelaiden suhteen. Ei mitään järkyttäviä idiootteja vaan homma oli tiukkaa mutta reilua. Jos perseiltiin niin siitä maksettiin, jos homma toimi niin saimme helpotuksia yms. Mitään telttojen siirtelyä keskellä yötä yms. ei ollut. Noh, ehkä siellä oli yksi todella apina kokelas, jonka silmätikuksi jäin heti ensimmäisistä päivistä kun kokelaat kasarmille tuli. Periaatteessa harmiton kusipää mutta osasi toki myös kiristää ruuvia. Apinointi tosin loppui kun satuin eräällä lomalla törmäämään kyseiseen ihmiseen Helsingin yössä.

Loppujen lopuksi tuo puolivuotta (tai vuosi) menee nopeasti ohi ja saattaa jopa jättää muutamia hyviä muistoja sekä ystävyyssuhteita.

 

[powerforward#7]

Tässä noin puoli vuotta olen ajatellut sen vain helppona elämänvaiheena, mutta nyt kun sen todella tajuaa, että kuinka lähellä se oikeasti on niin tässä alkaa lievästi pelottamaan, jopa ahdistamaan. Tavoitteeni on selvitä tuosta lafkasta nopeasti ulos ja niin, että sinne ei tarvitse enää ikinä palata. No mistäs näitä ikinä tietää, vaikka tuosta paikasta oppisi jollain sairaalla tavalla pitämäänkin, mutta tällä hetkellä päälimmäisenä ajatuksena on vain järkyttävä ikävä tyttöystävääni kohtaan, sekä lievä pelko tulevia sosiaalisia tilanteita kohtaan, etenkin uusia tupakavereiden kanssa tutustuminen voi varmaankin olla aluksi vaikeaakin. Kun en muutenkaan kovin sosiaalinen ihminen ole tuntemattomille.

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä ja että siellä kyllä opetetaan kaikki tarpeellinen. Silti sairaalloisen tarkka sängyn petaaminen tai sulkeisten oppiminen saattaa tuottaa ongelmia (kuinka uskomattomalta se kuulostaakaan) HERRA Alikersantin valvovan silmän alla. Herroittelukin saa minut voimaan pahoin. Ei kukaan minua kuusi kuukautta pitempään armeijassa aikaansa viettänyt ole mikään herra, varsinkaan minulle.

Vielä piti kysymäni elektroniikkalaitteiden käytöstä, etenkin yöaikaan. Kuinka tarkkaan niitä todellisuudessa valvotaan? Tiedän, että levon saaminen voi olla haastavaa varsinkin alkuaikana ja siksi tulen varmasti räpläämään puhelintani/kuuntelemaan musiikkia pitkin öitä. Saako siitä sanomista niskoilleen kuinka rankalla kädellä, jos sattuu jäämään kiinni kyseisestä todella vakavasta rikoksesta?

Kannattaa lähteä tosiaan avoimin mielin ja huumorintajua, sekä pitkää pinnaa mukaan varaten. Vaikka mitään asenneongelmaa ei olisikaan tulee vastaan tilanteita, joissa ei välttämättä näe mitään järkeä tai ole mukavaa. Alussa tulee varmaan kaikille pieni alkushokki, kun opetetaan nopeaan tahtiin talon tavoille ja toisaalta on kiire aloittaa sotilaan taitojen opettelua. Vaikka käytännössä mitään simputusta tai vastaavaa ei enään ole, niin on tuo toimintaympäristö niin poikkeava siviilimaailmasta, että tottumista riittää kaikilla. Sen enempää ei tosiaan kannata stressata, asiat opetetaan ja vasta sen jälkeen vaaditaan. Teet mitä käsketään ja olet joukkuepelaaja, niin ei tule ongelmia esimiesten, eikä vertaisten kanssa. Tupakavereihin kyllä ehtii tutustua oikein ajan kanssa, kun toimitte tiiviinä ryhmänä aamusta iltaan.

Puhelimen käytön tarkkailu riippuu täysin alijohtajien innostuksesta puuttua asiaan. Suurinta osaa alikersanteista jaksaa kiinnostaa käskettyjen asioiden vaatiminen noin ensimmäiset kaksi viikkoa ja tuolloin se sitten meneekin vähän ylikin. Ihan hyvä kyllä toisaalta ottaa alkuun löysät pois, mutta osalla tuo vaatimustaso alaisten ja etenkin itseään kohtaan putoaa aika rajusti. Palatakseni puhelimeen yöllä, niin mahdollisesti ensimmäisten viikkojen aikana joku innokas alikersantti voi asiasta huomauttaa, mutta niin kauan, kun et muita häiritse, niin eiköhän tuo onnistu. Se on sitten ihan eri asia mihin se yö kannattaa tuhlata etenkin melko kiireisen alun aikana.

Herroittelusta ei kannata tehdä itselle sen vaikeampaa, kuin mitä se on. Se vain kuuluu armeijan toimintatapoihin ja kun siihen tottuu, niin ei siinä sen kummempaa. Loppujen lopuksi nuokin pohjautuu vain hyviin käytöstapoihin, jossa vanhempia (sotilas)henkilöitä teititellään, tervehditään, heille avataan ovi jne. Tietysti voi olla vaikeaa, kun tämä vanhempi sotilashenkilö onkin ikätoveri, ehkä jopa itseä nuorempi. Tuo alikersantti/kokelas on kuitenkin sotilashommissa paljon kokeneempi ja sen takia toimii esimiehenä sotilashommissa.

 

[PataJaska]

Täällä onkin moni jo viisaati todennut sen, miten itsekin asian näen: jos miehen elämässä tulee koskaan vastaan tilanne, jolloin pelkästään omalla asennoitumisella voi jo vaikuttaa asioiden sujuvuuteen, niin asepalvelus on sellainen..

Mitään yksityiskohtaisia toimintaohjeitahan on mahdoton antaa, detaljitason asiat ja toimintatavat riippuvat täysin siitä mihin joukko-osastoon ja sen sisällä mihin yksikköön joudut. Pari aivan yleistason juttua mainittakoon, jotka mm. osaltaan auttavat siihen oikeaan asennoitumiseen:

- varusmiesjohtajina toimivat alikersantit vaikuttavat uudesta alokkaasta jo hekin suurilta herroilta. Muista kuitenkin, että hekin ovat vain suorittamassa asepalvelusta, ovat vain puolivuotta aiemmin tulleita ja juuri AUK:ista ulos pullahtaneita. Ovat kyllä sisällä talon tavoissa, mutta eivät niinkään vielä omassa roolissaan
- vaikka alikersantit ovatkin esimiesasemassa sinuun, niin he EIVÄT VOI VAIKUTTAA siihen, milloin kukakin pääsee lomille tai jää kiinni, EIVÄTKÄ SIIHEN minkälainen tehtävä ja palvelusaika kenellekin peruskoulutuskauden jälkeen määrätään. Varmasti nimittäin alikersantit yrittävät antaa sen vaikutelman, että heillä olisi sanavaltaa näissä asioissa
- jos alikersantit kyselevät aina välillä (kuten varmasti käy) vapaaehtoisia erilaisiin hommiin, niin pääsääntöisesti ei kannata itse itseään ilmoittaa, jollei väkisin sitten halua olla mahdollisimman noheva. Näiden nakkihommien suorittamisesta ei kuitenkaan loppupeleissä ole vastaavaa hyötyä
- jos haluat suorittaa palveluksen mahdollisimman "rauhassa", niin ole niin keskiverto kuin pystyt. Älä ole paras missään äläkä huonoin missään, näin et jää alijohtajien/kokelaiden mieleen

Palveluksesta on parhaimmillaan mahdollista myös nauttia, se kannattaa pitää mielessä, ja sillä asenteella lähteä. Etenkin alokasajan (eli ensimmäisen kahdeksan viikon) aikana se on toki aika hankalaa, mutta loppua kohtihan tuo helpottaa, kuten monet asiat elämässä. Alokasaikana onneksi parhaimpana pehmentävänä tekijänä on usein itsestään hyväksi muodostuva tupahenki, koska kaikki ovat kuitenkin samassa kusessa. Jos kohta on mainittava samaan hengenvetoon, että yhteismajoitukseen on toki monilla aika iso totutteleminen, vaikka tupaelämässä on myös kiistattomat hyvät puolensa

Tässä jotain asiaa lyhyesti minulta..

 

[Delter]

Vekaranjärvellä on ainakin erinomaiset iltavapaiden vietto vaihtoehdot, halusi sitten käydä pizzalla, pelailemassa tai urheilemassa.

Mikäli helpoimmalla mahdollisella haluat päästä niin kannattaa toivoa, että pääset tykistöön, tarkemmin sanottuna toiseen kenttätykistöpatteriin (2KT). Puoli vuotta menee aika nopeasti ja 2KT:ssa vielä helpoimmalla mahdollisella vaivannäöllä. P-kausi nyt on jokaisessa joukko-osastossa melko sama eli sen puoleen ei ole väliä, missä peruskoulutuskautesi vietät ja yksikön vaihdon ei pitäisi tuottaa mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Mikäli tykkäät viettää aikaa metsässä leirien muodossa niin siinä tapauksessa tykistö ei ole oikea paikka sinulle.

En tiedä onko käytännöt paljoa muuttuneet siitä kun itse suoritin inttini Vekaralla (2/07). 2KT:ssa ollessa meillä ei ollut missään vaiheessa palvelusta mm. ohjattuja aamutoimia vaan herätys oli 6.30 ja aamupala klo 7 (muistaakseni) eli herätyksestä oli puoli tuntia aikaa pistää punkka kondikseen, käydä suihkussa, paskalla ja röökillä. Tosin kusipää pioneerit tykkäsivät herättää meidät vammaisilla lauluillaan viiden aikaan, aamupalalle mennessään.

(boldaus oma)

Muuten olen kyllä kanssasi yhtä mieltä, mutta tuosta leireilyn määrästä tuli hieman eriäviä kokemuksia. Näet meillä, I/08/1KT, vietettiin palveluajasta (180vrk) metsässä kouluttajan laskujen mukaan reippaasti päälle 50 vuorokautta. Kun tuosta puolivuotisesta ottaa viikonloppulomat, kuntsarit, höllit yms. poissaolot pois, tuli varsinaisista palveluspäivistä yllättävän moni vietettyä metsän siimeksessä. Eli kyllä tykistössäkin saa teltassa öitä viettää, jos kohdalle sattuu.

Muuten kyllä kuin sanasta sanaan kokemukseni Vekaran tykistörykmentistä, ja siellähän me lusittiinkin samoihin aikoihin :) Pioneereista saa tosiaan hyvän arkkivihollisen lauluineen päivineen.

Nimimerkille KuumaaKamaa sellaisia sanoja, että turha ottaa tuosta herroittelusta etukäteen mitään asenneongelmaa. Oikeasti se herroittelu alipäällystön (alikit, koksut) kanssa lähtee alkuharjoittelun jälkeen sujumaan ihan itsestään ja pienemmällä vaivalla pääsee, kun sen hoitaa jokseenkin ohjeiden mukaisesti. Parin kuukauden jankkaamisen jälkeen se jääkin alikersanttien ja mahdollisesti jopa kokelaiden kanssa kokonaan pois. Henkilökuntaa kannattaa sitten morjestaa viimeiseen päivään asti.

Tuvan sosiaalisia tilanteita ei yksinkertaisesti kannata arastella. Siellä pärjää sekä äänekkäät että hiljaiset tyypit, koska kaikki te olette kuitenkin täysin samalla viivalla. Lisäksi voit lähteä sinne täysin puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei sinua todennäköisesti tunne siellä. Itse asiassa jopa parempi, jos olet luonteeltasi hiljainen tyyppi, koska sellaiset joutuvat harvoin "framille" ja täten epäsuotuisan huomion kohteeksi. Mutta jottei palvelusajasta tule sinulle pelkkää yksikseen kyhjöttämistä, kannattaa ihmisiin tutustua. Ja niin tulet varmasti tekemäänkin.

Nuo elektroniikkavempeleet eivät ainakaan minun aikanani tuottaneet ongelmaa. Ketään ei todennäköisesti kiinnosta, mitä teet tuvassa omassa sängyssäsi hiljaisuuden jälkeen. Huhupuheet kertovat, että siellä peiton näprätään usein jotain muutakin kuin kännykkää... Tee mitä teet, mutta hoida se muita häiritsemättä, niin asia lienee ok. Todennäköisesti kuitenkin alat palveluksen edetessä arvostamaan nukkumista sen verran, että ne soittimet ja kännykät jäävät suosiolla kaappiin yöksi.

 

[SamTheMan]

Itse olen nyt viettänyt puolisen vuotta Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella ja vielä olisi toinen puoli vuotta jäljellä. Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus, kun astuin palvelukseen tammikuussa ja sain tietää, mihin komppaniaan minut sijoitetaan p-kaudelle.

P-kausi itsessään on aika hektistä aikaa. Koko ajan on yritetään pitää kiirettä päällä, vaikka oikeasti aikaa olisikin tehdä asiat vähän verkkaisemmalla tahdillakin. Ensimmäinen viikko intissä on suhteellisen helppo, kun porukkaa koitetaan totuttaa käytäntöihin, eikä juurikaan vaadita mitään vielä alokkailta. P-kauden edetessä vaatimustaso nousee ja se huipentui ainakin meillä neljän yön alokasleiriin Kiikalassa. Se viikko on yksi tähänastisen elämäni rankimmista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pakkasta oli -15 ja neljään yöhön sain unta yhteensä viisi tuntia.

Jos jotain ohjeita voisin antaa nyt tässä vaiheessa niin helpoimmalla tosiaan pääsee, kun et jää mieleen kenellekkään. Alikersanttienkin on paljon helpompi jakaa paskanakkeja sellaisille, kenet he tuntevat edes jollain tapaa. Toinen asia on yhteistyö tupalaisten kanssa. Itsellä kävi helvetin hyvä tuuri ja sain suht nohevat tupalaiset heti p-kaudelle. Tupatarkastukset menivät usein ensimmäisellä kerralla läpi, eikä muutenkaan meidän tupa saanut turhaa paskaa niskaan. Välillä sitä tulee tosin ilman aihettakin, johon kannattaa totutella.

Vähän sekava viesti tästä tulee, kun kirjoittelen tätä istuessani autohallilla. Itse siis päädyin kuljettajan hommiin p-kauden jälkeen. Puolen vuoden hommia hain, mutta puolustusvoimat päätti, että tämä kaveri pysyy täällä vuoden. TJ 170 tänään ja maanantaina tulee uudet alokkaat. Sinänsä ihan hyvä fiilis, että meikäläinen on jo vanhaa miehistöä ja saan katsoa vierestä, kun uudet mosat pääsevät sykkimään päivästä toiseen. Toisaalta taas nyt täällä on mukavan rauhallista joka puolella, mikä tulee muuttumaan taas ensi maanantaista lähtien.

Tsemppiä uusille alokkaille, mihin ikinä nyt sitten päädyttekin varusmiespalvelukseen! Koittakaa päästä puolella vuodella, ei tämä vuoden arvoinen organisaatio ole...

 

[Nautakorpi]

Tunteeko kukaan vastaavaa Ruk-tapausta kuin Walli?

Minun kanssani samaan aikaan rukissa -96 oli 17-vuotias jamppa samalla kurssilla. Saatanallinen perverssi, muuten ihan mukava poika.

 

[Rixa88]

Kaverini sanoi, että sinne voi mennä tyhmänä ja tietämättömänä

Enpä tuosta nyt tiedä. Minä en itse henkilökohtaisesti muista mitään elämäntilannetta/vaihetta missä olisin ollut yhtä pihalla kuin armeija-aikana. Voi tosin johtua siitä, että olin siellä vaunukurssilla, missä motivaatio oppimiseen oli täysi nolla. Nollamotivaatio koska olisin halunnut päästä puolella vuodella mutta vaunukurssille kuitenkin käskettiin.

 

[Jari66]

Paras kokemukseni intissä oli vastavalmistuneen varusmieslääkärin tekemä poskionteloiden punkteeraus. Oli samalla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun annoin ko. toimenpiteen itselleni tehdä.

Mutta vinkkejä. Takavasemmalla huomaamattomasti mutta riittävän, ei liian, jämäkästi velvollisuudet hoitaen sujuu palvelus kaikkein jouhevimmin. Ja kuten todettua mihinkään ei kannata ilmoittautua vapaaehtoiseksi. 99 prosenttisesti tarjolla on paska nakki.

Ainakin silloin kun minä palvelustani suoritin päivisin oli sen verran riittävästi aktiviteetteja ettei iltaisin tarvinnut miettiä josko kohta alkaisi nukuttamaan. Pokkuroinnista selviää huumorilla.

 

[KuumaaKamaa]

Kiitoksia vinkeistä ja neuvoista, niistä saattaa olla hyötyä myös oman palveluksen aikana. Kaksi päätavoitettani on juuri nimenomaan selvitä lyhyellä, mutta myös mahdollisimman vähän metsä aamuja sisältävällä paketilla ulos sieltä.

Lueskelin armeijan järjestyssääntöjä ja ymmärsin, että ensinmäisenä viikkona vapaa aikaa ei juurikaan jää, koska tekemistä on alkuun niin paljon. Mietityttää myös se, että miten ihmeessä asetun sinne "taloksi" ja saan kaikki oikeat kamat oikeille paikoilleen. Tavaraa kuitenkin tulee aivan saatanasti.

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

 

[Tähtipakki]

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

No, pakottaa ja pakottaa. Sieltä pääsee aina pois jos tahtoo, mutta kyllähän jatkuvasti sellaisia vuoden hommiin nakitetaan, ketkä haluaisivat puolella vuodella pois.

Ei kannata antaa ollenkaan siimaa pidemmille hommille. Kaikkiin kyselyihin jyrkkä EI ja mukaan vielä joku hyvä perustelu. Armeijan väen fiksuudesta kertoo se, että minä pääsin puolella vuodella sanoessani, että minulla on mahdollisuus päästä suhteilla kouluun, jonne ei olisi muuten minkäänlaisia mahdollisuuksia. Eli ns. ainutkertainen tilaisuus. Sinisilmäisesti uskoivat koko homman ja varma vuoden nakki vaihtui 165 päivän palvelukseksi.

Tuosta puhelinhommasta sen verran, että Keuruulla (I/13) oltiin kyllä hemmetin tarkkoja sen suhteen. Koksut ja alikit jaksoivat ainakin ensimmäiset 4kk kyttäillä niitä todella tarkasti. Tai no, joitain ei kiinnostanut ollenkaan ja jotkut kurkkivat ikkunoista vielä J-kaudellakin.
Itse en tosin edes puhelinta hirveästi näpytellyt hiljaisuuden jälkeen, sillä siitä kärsi seuraavana päivänä. Jos jotain intin aikana opin, niin sen, kuinka tärkeää uni on. Aivan järkyttävä ero seuraavana päivänä sillä, onko nukkunut 6 vai 8 tuntia. Tämän takia tuli aika harvoin vietettyä aikaa esimerkiksi tv-tuvassa hiljaisuuden jälkeen.

Aamuja vaan kaikille palvelukseen astuville! :) Ne ei lopu koskaan...

 

[TosiFani]

Kiitoksia vinkeistä ja neuvoista, niistä saattaa olla hyötyä myös oman palveluksen aikana. Kaksi päätavoitettani on juuri nimenomaan selvitä lyhyellä, mutta myös mahdollisimman vähän metsä aamuja sisältävällä paketilla ulos sieltä.

Lueskelin armeijan järjestyssääntöjä ja ymmärsin, että ensinmäisenä viikkona vapaa aikaa ei juurikaan jää, koska tekemistä on alkuun niin paljon. Mietityttää myös se, että miten ihmeessä asetun sinne "taloksi" ja saan kaikki oikeat kamat oikeille paikoilleen. Tavaraa kuitenkin tulee aivan saatanasti.

SamTheMan tuossa kirjoitti, että vaikka hän haki puolen vuoden hommia, mutta kaikesta huolimatta hän on vuoden palvelija. Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

Kuulostaa vähän nyt siltä, että olet lähdössä huonolla asenteella, mikäli haluat tosiaan puolella vuodella selvitä. Mikäli lähdet kyseenalaistamaan herrottelua tai hommiin pakottamisia, niin olet pommivarma "vapaaehtoinen" varusmiesjohtajien silmissä.

Armeijassa on oma tyyli hoitaa hommat, sinä et niitä pysty muuttamaan vaan sinun pitää sopeutua systeemiin. Sinun pitää herrotella niitä kusipäisiä pojankloppeja, jotka sinua juoksuttavat, mikäli haluat välttyä silmätikun roolista. Silloin kun käsketään juosta, silloin juostaan, eikä rutista jne.

Sinut voidaan määrätä sinne missä Suomen valtio sinua tarvitsee, periaatteessa. Mutta jos selkeästi ilmaiset halusi ja motivaatiosi puutteen, tuskin tuollaista tilannetta syntyy.

 

[MustatKortit]

Lähtijöille piti toivottaa tsemppiä ja muistuttaa, että kyllä se siitä varmasti lähtee rullaamaan.

Viihdyin armeijassa erinomaisesti ja täysi vuosi tuli vietettyä. Pitää silti tunnustaa, että ihan se eka yö, kun valot sammuivat, niin aika paljon mietti, että ohhoh, kun jännittää.

 

[DarkTower]

Inttiin lähdössä? oli ketjun kysymys.

Pääsette todella helpolla nykyään. Nykyajan intti on kuin kävisi kerran avannossa. No se ei ole teidän syy, mutta onhan tämä jo naurettavaa, intti 6 kuukaudessa lomineen? Pussy-meininkiä. Tuo on se seuraava sukupolvi joka puolustaa tätä maata?

Oikeasti?

 

[Ostoskassi]

No, pakottaa ja pakottaa. Sieltä pääsee aina pois jos tahtoo, mutta kyllähän jatkuvasti sellaisia vuoden hommiin nakitetaan, ketkä haluaisivat puolella vuodella pois.

Ei kannata antaa ollenkaan siimaa pidemmille hommille. Kaikkiin kyselyihin jyrkkä EI ja mukaan vielä joku hyvä perustelu. Armeijan väen fiksuudesta kertoo se, että minä pääsin puolella vuodella sanoessani, että minulla on mahdollisuus päästä suhteilla kouluun, jonne ei olisi muuten minkäänlaisia mahdollisuuksia. Eli ns. ainutkertainen tilaisuus. Sinisilmäisesti uskoivat koko homman ja varma vuoden nakki vaihtui 165 päivän palvelukseksi.

Ha, haa sielunveljeni. Itse menin "itkemään" kapteenille kuinka saan työpaikan intin jälkeen, jos pääsen puolella vuodella. AUK vaihtui puoleksi vuodeksi, ja jatko oli smooth sailingia. Vähän nuorta en1103:a jännitti mennä puhumaan kapteenin kanssa, joka oli juuri sellainen kuin kapteenin tulisi olla. Tiukka ja "ilkeä" silloin kun piti, mutta silloin kun oli paikka kannustaa, niin positiivista palautettakin sai kuulla. Viiden minuutin neuvotteluilla siinä kuitenkin selvittiin.

 

[PataJaska]

Eihän siellä ketään voida pakottaa olemaan vuotta täysin vastoin tahtoaan, vai voidaanko? Tässä olen pyöritellyt mielessäni ihan realisistisesti vaihtoehtoa, että jos minulle oikeasti vuoden keikka napsahtaa, niin ihan nöyränä poikana tulen sieltä maitojunalla kotiin. Minä en armeijan leivissä vietä kuin aivan maksimissaan 165 päivää.

No siis toki sinällään voidaan pakottaa. Yleensä kyse on siitä, että tiettyjen alojen tehtäviin vain on P-kaudella enemmän innokkaita hakeutujia kuin toisiin. Eli tullaan väkisinkin tilanteeseen, jossa kaikki eivät lainkaan pääse sinne minne haluaisivat. Sotilaspoliisit esimerkiksi (palvelusaika 255vrk) ovat yksi ryhmä, jossa tiedän olevan paljon "nakitettuja", koska sinne on usein vähemmän innokkaita menijöitä kuin mitä heitä kuitenkin tarvitaan. Nakitus saattaa tulla ihan sillä perusteella, että johonkin tehtävään vain haetaan tietyntyyppisiä ihmisiä, ja sinut sitten vain katsotaan sopivaksi. Esimerkiksi isokokoisella/muuten vain rotevalla henkilöllä on keskimääräistä suurempi riski tulla nakitetuksi juuri sotilaspoliisiksi, koska tämä tekijä katsotaan eduksi ko. tehtävässä toimimiseen..

Ja ennen kuin KuumaaKamaa tai kukaan muu kysyy, niin minä (170cm) en siis ole palvellut sotilaspoliisina :D

 

[Tim Callahan]

Armeijaan mennessä ei tarvitse miettiä mitään eikä valmistautua mitenkään. Siellä opetetaan munasta pitäen kuseminenkin. Olihan se hullua huomata, kun joillain ei ole minkäänlaista hajua edes miten halkoja pilkotaan. Ei saatana voi niin uusavuton olla!

Itse toki en hirveästi aikaa viettänyt Vekaralla, koska olin jatkuvasti koko päivän kestävillä harjoitusvapailla. Toki myös pröystäilin tällä luonteelleni uskollisesti ja olin jatkuvasti koksujen ja alikkien silmätikkuna. Nautin saamastani huomiosta ja siitä, että lähdin näiden kyseisten "johtajien" kanssa samaan aikaan kotiin.

Totaallisella vässyköinnillä välttää yli puolen vuoden pestit. Meillä oli yksi äijä, joka himoitsi AUKki paikkaa, mutta oli niin tohelo, että syttyi palamaan paloharjoituksessa kaaduttuuan napalmin päälle ym. peruskauraa, joten häntä ei edes päästetty AUKkiin. Toki myös yksi taktiikka on aivan saamarinmoinen puolustuskanta ja negativiisuus touhua kohtaan, mutta usein tämä johtaa siihen, että pääliköt pistävät sinut vittuilaksesi vuoden pestiin. Kannattaa keksiä joku helvetin hyvä tekosyy ja sillä ratsastaa ihanilla puolen vuoden aalloilla. Vuosi armeijassa on ihan täyttä kuraa, eikä jälkimmäisellä puolikkaalla ole tarjolla kuin pitkiä päiviä kikkelinvenytyksen parissa.

Harvinainen paikka sinänsä intti, kun alkuaikoina on vitullinen kiire ja hoppu ja loppuaikana ei tehdä yhtikäs mitään ja tylsyyteen kuolee täysin.

 

[H.J.Simpson]

No siis toki sinällään voidaan pakottaa. Yleensä kyse on siitä, että tiettyjen alojen tehtäviin vain on P-kaudella enemmän innokkaita hakeutujia kuin toisiin. Eli tullaan väkisinkin tilanteeseen, jossa kaikki eivät lainkaan pääse sinne minne haluaisivat. Sotilaspoliisit esimerkiksi (palvelusaika 255vrk) ovat yksi ryhmä, jossa tiedän olevan paljon "nakitettuja", koska sinne on usein vähemmän innokkaita menijöitä kuin mitä heitä kuitenkin tarvitaan. Nakitus saattaa tulla ihan sillä perusteella, että johonkin tehtävään vain haetaan tietyntyyppisiä ihmisiä, ja sinut sitten vain katsotaan sopivaksi. Esimerkiksi isokokoisella/muuten vain rotevalla henkilöllä on keskimääräistä suurempi riski tulla nakitetuksi juuri sotilaspoliisiksi, koska tämä tekijä katsotaan eduksi ko. tehtävässä toimimiseen..

Ja ennen kuin KuumaaKamaa tai kukaan muu kysyy, niin minä (170cm) en siis ole palvellut sotilaspoliisina :D

Tästä ainakin omalla kokemuksella erimieltä, Parolassa tuli oltua sotilaspoliisina, ja kyllä meistä suurinosa (minä mukaanlukien) itse halusi sinne. Ja esim. AUKiin taisi olla 28 paikkaa ja reilusti yli 50 halukasta, meidänkin tuvan 12 hengestä 11 halusi sinne. En toki tiedä jos asia on muuttunut ihan viime vuosina.

Noista herroitteluista sen verran, että mosakauden ajan alikessut jaksoivat sitä vaatia yhtä lukuunottamatta (hän ei halunnut itseään herroiteltavan), mutta sen jälkeen se jäi heidän osaltaan. Henkilökuntaa toki piti herroitella kokoajan paria poikkeusta lukuunottamatta. Elektroniikkaa sai käyttää hiljaisuuden jälkeen kunhan se ei häirinnyt muita. Tosin itsekin yleensä ehdin kuunnella kaksi-kolme kappaletta ennenkuin uni tuli.

Jos tulee kapiaisille asiaa koskien mitä tahansa, sinne vain rohkeasti hyvät käytöstavat muistaen. Itse jouduin toki tuon 'viran' puolesta olemaan skappareiden kanssa paljonkin ja tuli huomattua, että mitä korkea-arvoisempi henkilö on kyseessä, sitä rennompi hän yleensä on.

Loppuun kai voideta vielä, että vaikka homma joskus tuntuukin paskalta, loppujen lopuksi monelle jää hyvät muistot sekä hyviä kavereita palveluksen jälkeen. Nämä näin nopeasti puhelimella näpytellen.

 

[MustatKortit]

...
Totaallisella vässyköinnillä välttää yli puolen vuoden pestit. Meillä oli yksi äijä, joka himoitsi AUKki paikkaa, mutta oli niin tohelo, että syttyi palamaan paloharjoituksessa kaaduttuuan napalmin päälle ym. peruskauraa, joten häntä ei edes päästetty AUKkiin...

Riippuu paljon palveluspaikasta, kuinka paljon halukkaita AUKkiin on. Olin rannikkojääkärinä Dragsvikissa, 150 alokkaan komppaniasta noin 70 henkilöä halusi aliupseerikouluun, taisi 35 kpl olla paikkoja.

Meilläkin oli pari sellaista tapausta, että omalla toheloinnilla sählättiin mahikset johtajakoulutukseen. Tuo edellinen tarina kuulostaa aika vaaralliselta, syttyä palamaan?