Joopajoo, 347 tuli palveltua Haminassa vaunumiehen ominaisuudessa ja olen kyllä sitä mieltä että jos tuosta laitoksesta oikeasti haluaa jotain hyötyä siviilin puolelle niin hakeutukaa ihmeessä sotilaskuljettajiksi. C-/E-korttikoulutus ja ammattipätevyyskoulutus, saatte koko roskan ihan ilmaiseksi firman piikkiin. Varsinkin jos pääsee E-kortilliseksi kuljettajaksi niin se on jo todellinen lottovoitto. Puhutaan kuitenkin viisinumeroisesta summasta mitä se maksaa.
Vuoden nakkihommiahan noi kuorkkikuljettajan hommat tosin on, mutta aika rentoa puuhaa loppupeleissä. Itse en esimerkiksi P-kauden jälkeen ryynännyt kertaakaan koko loppupalveluksen aikana. Myöskin tetsarin puin päälle tasan neljänä päivänä alokasleirin jälkeen.
Sisu, ei ole vaunu, vaunussa on telat. ;) Tästä puhuttiin usein Parolassa oikeiden vaunumiesten kanssa. Panssarivaunusta ei myöskään saa mitään korttia, b-kortilla mennään. Eikös noiden sisujen ajajat saa c-ajoluvan?
Tosiaan kotiuduin kesällä ja mukavaa on ollut, mutta jotain on jäänyt kaipaamaankin. Esimerkiksi tahtimarssi ja tahdintoistot olivat mahtavia kun jaksoi vetää hyvin. Intin hienoin hetki tapahtui luultavasti viimeiselle lounaalle siviilit päällä mentäessä. Huoltokomppania tuli taas etuajassa kohti ruokalaa, kun meidän PSVK vasta järjestyi pihalle. Hokin ruokailuaika oli vasta meidän jälkeen. Niillä oli vielä inttivaatteet päällä, eli eivät olleet luultavasti vielä kotiutumassa. Löntystivät Hokin tyyliin epätahdissa. Siinä sitten lähdettiin juosten täydellisessä tahdissa siviilit päällä hokin ohi ja huudettiin tahdintoistona PSVK:ta. Mahtava fiilis, kun vapaus odotti ja viimeiseen asti vedettiin kunnolla.
Mutta suosittelen vaunumiehen hommia. Vaunumiehillä on aina eniten tilaa leirieväille, eikä tarvitse kävellä. Lisäksi saa katsella jalkamiesten ryynäystä mukavasta vaunusta. Vaununjohtajan ominaisuudessa ammuin myös kookoolla sydämeni kyllyydestä, oli se mukava tunne kun 7,62 kevyellä kookoolla osuu 800 metrin päähän liikkuvaan maaliin. Vaunu oli kuljetuspanssarivaunu, tiedusteluhommissa oltiin. Varjopuolena kunto laski, olen aloittanut juoksulenkit että jaksaa taas polkea jäällä syksyllä.
Vuoden nakkihan tuo oli, mutta ei haittaa jälkeenpäin. Talven leireillä hajoilin tähänkin ketjuun pahasti, mutta kyllä ne karaisivat ja jos täytyy tehdä jotain paskahommia niin voi ajatella että on sitä pahempaakin koettu.
Johtajakoulutus auttoi, kun olen ujo persoona. Pystyn olemaan paljon luontevampi sosiaalissa tilanteissa, kun intissä oppi olemaan näkyvässä roolissa ja joutui pakostikin toimimaan jatkuvasti monen ihmisen kanssa. Kavereita saa todella helposti, ellei ole oikeasti kusipää. Suosittelen ujoutensa kanssa painiville, minulla toimi. Oikeastaan harvassa paikassa todella joutuu puhumaan kovaan ääneen yli satapäiselle ihmisjoukolle, kuten päivystäjänä tapahtuu.