Inttiin lähdössä?

  • 1 213 925
  • 3 574

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Ja SVK on laite joka tulee metsäleireillä tutuksi, vittumaista jos sitä joutuu yksin raahaamaan.
Niinno riippuu varmaan millaisessa yksikössä ja missä tehtävissä palvelee. Minä olin tykistössä perus 6kk-jannu ja metsä kyllä tuli tutuksi, mutta sähkövoimakonetta en koskaan nähnytkään.

Muuten kyllä pitää paikkansa että tavaroiden nostaminen, raahaaminen ja kantaminen noin ylipäätään lienee se tyypillisin fyysisesti kuormittava juttu normaalissa palveluksessa. Juoksukestävyys / hapenotto eivät välttämättä ole ne ratkaisevimmat tekijät, vaan "hidas mutta raskas" kestävyys ja vähän stereotyyppisesti ilmaisten mutta kuitenkin, sisu. Loppusodassa jouduin kantamaan meidän ryhmän "haavoittuneen" alikessun JSP-teltalle (muutamia satoja metrejä), eli reppuselässä oli 80kg painava alikessu taisteluvarustuksineen sekä oma rynkky + tetsari. En olisi uskonut että tämä on edes minulle mahdollinen suoritus, mutta kyllä se muutaman lepotauon voimalla onnistui yllättävänkin hyvin.
 
Viimeksi muokattu:

BLEGI

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bleg, DRW, Man United ja Tommi Huhtala
Nonni! Lomille lähtö ja p-kausi paketissa!

Upinniemessä palvelen ja laivakokiksi jouduin/pääsin. Pakko sanoa, että ei ole minkäänlaista tietoa kyseisestä hommasta, kuin se, että ruokaa tulee laitettua riittävästi. Olisiko muita laivakokkeja tai muita laivastossa palvelleita, jotka osaisivat kertoa laivakokin hommista?
 

julle-jr

Jäsen
Koodi:
Olisiko muita laivakokkeja tai muita laivastossa palvelleita, jotka osaisivat kertoa laivakokin hommista?
Uskoakseni laivakokin työmäärä riippuu melko paljon aluksesta, jolle päätyy. Palvelin 2000-luvun alussa ohjuslaivueessa, en tosin kokkina mutta kun aluksessa oli vain muistaakseni kuusi varusmiestä, niin jonkinlaisen käsityksen sai siitä mitä kokki puuhailee.

Silloin kun oltiin Upinniemessä, kokin homma ei vaikuttanut kovin rankalta, koska kävimme pääosin MuKesissa syömässä. Tällöin laivueen kokeilla oli normaalisti koulutusta n. klo 8-16. Koulutus oli välillä koko laivueen yhteistä ja välillä kunkin aselajin erikoiskoulutusta. En tiedä mitä kokeille tarkalleen ottaen koulutettiin erikoiskoulutusten aikana, kaiketi perusjuttuja kokin hommasta sekä ilmeisesti myös jonkinlaista lääkintäkoulutusta heille annettiin.

Kotilaiturissa oltaessa kokit osallistuivat laiturivahtiin, joka siis pyörii virka-ajan ulkopuolella aina kun laiturissa on aluksia. Meillä vahtivuorot olivat kahden tunnin mittaisia ja se tietysti voi vähän tehdä seuraavasta päivästä uuvuttavan, jos on joutunut valvomaan edellisenä yönä esim. klo 02-04 tai 04-06. Eri laivueissa on eri käytännöt, esim Pohjanmaalla kansivahtivuorot ovat 4 h mittaisia, en tiedä osallistuivatko siellä kokit vahtiin. Laiturissa oltaessa myös yleistä alusten kunnossapitotouhua, kuten maalaamista jne. tekivät kaikki varusmiehet. Isommilla laivoilla myös syötiin aina laivalla, joten kokilla oli varmaankin kotisatamassakin enemmän kokin hommia kuin meillä.

Merellä oltaessa kokilla oli ohjusveneessä melko paljon hommaa, koska aluksessa oli vain yksi varusmieskokki ja yksi kantahenkilökuntaan kuuluva kokki (vai talousupseeriksi taikka -aliupseeriksiko tätä skapparikokkia nimitettiinkään). Ainakin meillä varusmieskokki taisi tehdä suurimman osan peruskeittiötöistä. Merellä ajettiin normaalitilanteessa merivahtia, jolloin oltiin vastuussa omasta osa-alueesta 4h pätkissä ja vastaavasti 4h oltiin lepovuorossa. Käytännössä kokilla taisi olla usein aika lailla koko neljän tunnin pätkäksi hommaa, kun yleisen siisteyden lisäksi piti huolehtia edellisen ruokailun jätökset ja tiskit pois sekä tehdä uutta ruokaa vahtivuorosta vapautuville jne. Varmaan taas tapauskohtaista, mitä kaikkea nakkia varusmieskokin pääasiallinen esimies, eli skapparikokki keksikään kokille antaa.

Normaalin 4h vuorottelun lisäksi merellä tuli usein erilaisia hälytyksiä, riippuen vähän mistä syystä merellä oltiin (oliko harjoitus vai joku valvontakeikka). Esimerkiksi taisteluhälytyksen aikana jokaisen piti mennä omalle ennalta määrätylle paikalleen, riippumatta siitä oliko lepo- vai vahtivuoro. Näin ollen unet saattoivat joskus jäädä melko lyhyeen jos ja kun sattui niin, että hälytykset tuntuivat osuvan aina juuri omalle lepovuorolle. Joku parin viikon harjoitus saattoi muodostua melko rankaksi sen takia, että nukkumista sai yrittää joissain tunnin parin pätkissä monta päivää putkeen. Kokki taisi joskus valitella, että ei ole mitään hajua onko yö vai päivä kun keittiössä ja messissä ei ollut ikkunoita mistä näkisi ulos :) Myös yöllä kokin täytyi tehdä ruokaa, jos oltiin merellä, koska aina vahtivuorosta vapautuville oli jotain purtavaa tarjolla.

Jos mentiin johonkin saareen tai vierassatamaan yöksi, joutui ainakin meillä kokki osallistumaan kansivahtiin kuten muutkin. Kun itse olin kansivahdeista päättävänä aliupseerina, yritin toki hieman käyttää pelisilmää, että kuka joutuu yöllä vahtiin. Toisaalta vierassatamassa oli usein iltavapaita, jolloin puolet varusmiehistä (kolme kpl.) pääsivät kaupungille rilluttelemaan ja kolme muuta hoitivat sen illan ja yön kansivahdin. Tällöin jokainen kolmesta ruodussa olevasta tietysti joutui myös yöllä vahtiin. Vieraslaiturissa oltaessa kokin täytyi luonnollisesti aamulla herätä aikaisemmin kuin muiden, jotta aamiainen oli valmiina kun yleinen herätys kajahti. Yleensä taisi olla niin, että juuri varusmieskokki sattumoisin huolehti aamiaisen valmistuksesta skapparikokin vedellessä sikeitä viimeiseen minuuttiin :) Myös iltapalat ja muut tietenkin piti kokin huolehtia.

Kuten sanottua, varmasti on laivue- ja aluskohtaisia eroavaisuuksia miten hommat menee. Meillä pienessä aluksessa kaikki tekivät vähän kaikkea ja yhdelle varusmieskokille tuntui kasautuvan melko paljon hommia. Tai sitten hän vain oli laiska ja valitti tyhjästä, varmaksi en mene sanomaan :)

Uskoisin, että mitä isompi alus, sen enmmän kokki tekee vain ja ainoastaan kokin hommia. Se on varmaan toisaalta hyvä ja toisaalta huono kun on pelkästään samantyyppistä hommaa koko ajan. Isommalla aluksella on myös tarkempi hierarkia alikessujen ja matruusien välillä. Meillä kaikki kuusi varusmiestä nukkui samassa skanssissa ja muutenkin oltiin periaatteessa ihan kavereita. Ei mua ainakaan kukaan matruusi juuri koskaan esimerkiksi teititellyt tai herroitellut, paitsi ehkä uuden saapumiserän matruusit muutamana ekana päivänä. Toki riippuu siitä mitä alikessut ja kokelaat haluavat.
 
Viimeksi muokattu:

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niinno riippuu varmaan millaisessa yksikössä ja missä tehtävissä palvelee. Minä olin tykistössä perus 6kk-jannu ja metsä kyllä tuli tutuksi, mutta sähkövoimakonetta en koskaan nähnytkään.
Tykistöpuolella ei tosiaan paljon sähkövoimakonetta näkynyt, mutta ei ne tykitkään mitään ihan kevyitä ollut siirrellä.

Ei siellä intissä missään teräskunnossa tarvitse olla eikä yli 3000m cooperin tuloksella sinänsä mitään tee, mutta ihan kuten missä tahansa elämän osa-alueella, hyvästä kondiksesta ei koskaan ole haittaa varsinkin kun tietää että intissä se on ajoittain raskaampaa kun joutuu jatkuvasti kävelemään, kanniskelemaan ja rymyämään. Mutta noista nyt selviää ns. peruskunnolla ilman erityisiä juoksijan tai punttisankarin lahjoja.

Hyvin tuntuivat kuitenkin nuo vähemmänkin urheiluun tottuneet pärjäävän, ei siellä yleensä laiteta ketään tekemään sellaisia tehtäviä josta ei kuntonsa puolesta selviä.
 
Viimeksi muokattu:

#8 Manoel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo Blues, FC Honka
Itselle kajahti reserviin mars- käsky tuossa pari kuukautta sitten heinäkuussa. Vuoden palveluksesta jäi yhden hyvän kaverin lisäksi käteen kuorma-auto kortti sekä siihen ammattipätevyys ja ADR ajolupa. Melkosta tuubaahan tuo pääsääntösesti oli, leiriaamuja ei hirveästi yli kolmeakymmentä kertyny.

Paskinta aikaa oli juuri P-kausi ja erityisesti alokasleiri Kiikalassa uuvutti miestä toden teolla. Meillä oli siellä kaivettu tuliasemiksikin kutsutut poterot n. 100metrin päähän riu'usta siten, että poterossa ollessa tulilinja oli juuri sitä paskovaa varusmiestä kohti. Ekalla isommalla hädällä se oli vähän outo ja epämieluisa kokemus, mutta jo toisella kerralla siitä osasi repiä itsekin huumoria paskaa vääntäessä. Kipinä ja vahtivuorot oli pääsääntöisesti taistelua väsymystä vastaan, joten kofeiinitableteilla oli kova käyttöaste koko leirin ajan. Se on jännä miten väsymyksen ja niiden tabujen kombo vaikuttaa mieleen, sillä kolmannen päivän jälkeen olisi luullut porukan vetävän jotain piriä siellä. Olemattomimmatkin jutut oli helvetin hauskoja ja lähes kaikelle tuli sitten naurettua käppyrässä vedet silmissä. Muuten alokas ajalta jäi mieleen helvetin kipeät penikat sekä hikoilun ja homeen(?) aiheuttama helvetillinen kutina jokaisessa kehon raajassa. Valapäivä meni yhtä nopeasti kun tulikin, joten seuraavaksi oli tulevan palvelusajan pituuden ja paikan määritys.

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat tekstistä huomanneet, päädyin sotilaskuljettaja kurssille, eli ns. Gonakuskiksi. Se ei ollut nakki, vaan paikka minne oikeasti hain, eli tyytyväinen sai olla. Upinniemessä, missä siis palvelin melkein koko vuoden, järjestettiin jotaki hemmetin rastikoulutuksia. Oli trukinkäytön opettelua, liinoilla kuorman sitomista, kärryn kanssa peruuttelua ja muuta yhtä kivaa. Noin kolmen viikon odottelun jälkeen oli luvassa odotettu siirto Haminan chokokomppaniaksikin kutsuttuun Pampyöliin, missä itse koulutus raskaalla kalustolla tapahtui. Paikasta jäi mieleen alakerrassa sijaitseva, vain sen rakennuksen asukkaille käyttöön tarkoitettu ruokala, oma sotilaskoti joka oli avoinna aivan aamusta ihan iltaan asti, peruutuskenttäharjoitukset, helvetin puuduttavat ammattipätevyysoppitunnit sekä kermana kakun päällä tietenkin iltavapaat Haminan kaupungissa. Vapaa-aika alkoi yleensä siinä 17.30 hujakoilla ja siitä yleensä suunitesttiin kaupungille kaljottelemaan. Paljon tuli pyörittyä kaverin kanssa eri naisporukoissa. Yhden kerran tuli oltua niin jurrissa, että ajatus viikonlopun gineksen muuttamisesta omaksi lomaksi tuntui liian houkuttelevalta. Kello 22 jälkeen soikin jo puhelin, komppanian päällikön toimesta. Tuli sitte jurrissa haistatettua paskat äijälle, kerroin vaan että tullaan sunnuntaina takasin. Kuten arvata saattaa, ei tästä tempauksesta mitään päänsilittelyä seurannut. Tie vei esikuntaan Hra. Everstin puheille, joka lätkäsi 12 päivää poistumiskieltoa. Yllättävän ymmärtäväinen kaveri oli, sanoi vaan että ei sitä itsekkää sillon muinoin tullu oltua mikään täysin nuhteeton varusmies. Inssin ja teoriakokeen jälkeen, 9 viikkoa Haminassa olleena, tuli se tie päätökseen ja bussimatka takaisin Upinniemeen alkoi.

Upinniemessä päästiin sitte käytännössä hyödyntämään opittuja taitoja. Sain myös nimityksen VIP-kuljettajaksi, elikkä Suomenlahden meripuolustusalueen Komentajan Kommodori Markus Aarnion henk. koht kuljettajaksi. Jumalauta, varusmiesurani paras uutinen. Tuli ajeltua lähemmäs tuhat kilometriä pelkästään omaa ajoa, kun usein joutu odotella äijää kokouksista sunmuista edustustilaisuuksista. Tehtäviä oli kuitenkin myös raskaalla kalustolla. Maastorataharjoituksia masilla, ajoleiriä, muona-ajoa, autojen katsastusta, niiden pesua ja huoltoa, varaosien hakua ynnämuuta. Oli kiva talvella mosien alokasleirillä -30 pakkasessa vedellä kanakeittoa lämpimässä hytissä, kaikkien nähden. Tuli muutenkin aika paljon tuotua esiin oikein kärjistetysti kuskien etuoikeuksia esimerkiksi koko ruokalinjasto ohittamalla sekä kipinävuorojen lykkäämisellä muille. Noh, kaikkeen oli kuitenkin päällikön siunaus joten miksipäs ei.

Kuukaudenpäivät oli jo kulunut hommissa, kun uudet kuskit astuivat taloon. Tästä ajasta en muista muuta kuin jatkuvan nukkumisen ja syömisen. Sitte päästii reserviin. Enkä muuten edes lihonut intissä yhtään, päinvastoin paino pysyi samana mutta lihasta tuli varteen reippaasti.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.
2600 on cooperissa aivan riittävästi. Jos hoidat hommat kunnolla ja liikut vähän itseksesikin, niin paranee vielä parilla sadalla. Jos heinäkussa vasta alkaa, niin turha mitään muistilistoja on vielä kirjoittaa. Oikeastaan kaiken elämiseen vaadittavan kustantaa PV ja ns. luksustuotteista huolehdit itse. Musiikki, herkut, ajanviete yms. Mulle oli paljon hyötyä korvatulpista, kun osui tupaan pari kovaa kuorsaajaa. Omat bokserit on varmaan kans hyvä ottaa heti alusta mukaan.

Sotilaspoliisina tuli itsekin palveltua saapumiserässä 1/12 (taisin kyllä tähänkin ketjuun sen jo mainita), joten vielä on asiat aika kirkkaana mielessä. Ihan hyviä hommia pääosin, mitä nyt 180 aamun kohdalla vähän vitutti ettei tullut lähdettyä nurmiporaksi. Vaatimukset ainakaan Santahaminassa ei spolleilla olleet sen kummempia kuin muillakaan. Perässä pysyy kunhan edes vähän yrittää eikä lyö leikiksi.

Etukäteen ei kannata murehtia mistään. Siellä pidetään kyllä huoli sotilaasta.
 

Heddy#77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampa Bay Lightning, Manchester United
Meikeläiselläkin tosiaan 7.1 lähtö vekaranjärvelle. Semmoinen asia tuli mieleen, että onko vekaralla minkälaiset liikuntamahdollisuudet ? Onko esim, kuntosalia ja kerkeääkö siellä ikinä iltalomilla käymään ?
 

Dev

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meikeläiselläkin tosiaan 7.1 lähtö vekaranjärvelle. Semmoinen asia tuli mieleen, että onko vekaralla minkälaiset liikuntamahdollisuudet ? Onko esim, kuntosalia ja kerkeääkö siellä ikinä iltalomilla käymään ?

Vekaralta löytyy niin sanotusti "kaikki herkut", eli on kuntosalia, uimahallia jne. P-kaudella saattaa olla aika vähän vähissä, mutta sen jälkeen pääsee kyllä ihan rauhassa treenailemaan. Kolmisen tuntiahan tuota vapaa-aikaa aina on illasta ja tunnin verran pitää siellä hengailla jotta saa merkinnät tauluun. 12 käyntiä kun on, niin tärähtää kuntosuusloma. Näin ainakin PSJK:ssa.
 
Viimeksi muokattu:

HokiHero

Jäsen
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.

Toi 2600 metriä riittää varmasti, mutta eihän siitä tietenkään haittaa ole jos kuntoaan parantaa. Kyllä se yksi kuntoisuusloma eli 3000m on mielestäni tuolta pohjalta hyvä tavoite vaikka sitten palveluksen lopputesteissä. Lihaskuntotesteistä sen verran että maksimipisteisiin vaatimukset ovat helpot jos on esim jotain kilpaurheilutaustaa. Erinomaiseen tulokseen riittää: vauhditon pituushyppy 2.50m -> , vatsat yli 46/min, punnerrukset yli 40/min. Toivottavasti tuosta saat vähän osviittaa millaisiin tuloksiin voisi tähdätä.

Itselläni TJ 43 ja voihan tätä inttiä kokemukseksi sanoa, vaikka aikamoista pelleilyähän tämä pääosin on. Ei jotenkin itselleni ole missään vaiheessa iskenyt. Tsemppiä kuitenkin ja avoimin mielin vaan palvelukseen, ainakin voi luvata että saat varmasti kokemuksia joita et muualta saisi.
 
Suosikkijoukkue
KK
Vekaralta löytyy niin sanotusti "kaikki herkut", eli on kuntosalia, uimahallia jne. P-kaudella saattaa olla aika vähän vähissä, mutta sen jälkeen pääsee kyllä ihan rauhassa treenailemaan. Kolmisen tuntiahan tuota vapaa-aikaa aina on illasta ja tunnin verran pitää siellä hengailla jotta saa merkinnät tauluun. 12 käyntiä kun on, niin tärähtää kuntosuusloma. Näin ainakin PSJK:ssa.
Siis kuntsareita jaetaan nykyään "ilmaiseksi". Johan on intti mennyt taas kevyempään suuntaan. Ennen vanhaan noita kuntsareita ei kyllä noin iisisti saanut.
 

Greffin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pittsburgh Penguins
No niin, kohta tehdään Hawkistakin mies, kun ensi heinäkuussa alkaa palvelusaika Pirkkalassa, Satakunnan lennostossa. Tarkoitus olisi päästä sotilaspoliisiksi ja 9kk päästä siviiliin. Onko kenelläkään intin suorittaneista jotain vinkkejä, erityisesti tähän alkuun. Esimerkiksi, millainen kuntopohja pitäisi olla (tällä hetkellä cooper tulos n. 2600), pitääkö jotain muistaa ja ottaa huomioon ennen lähtöä ym. mitä näette tarpeelliseksi.

Kuntopohja riittää kyllä. Siellä on kunnon puolestakin ihmisiä laidasta laitaan ja heikoimman ehdolla mennään. Ei sinun kannata miettiä vielä tuota inttiaikaa. Palvelukseenastumispäivänä pakkaat kamppeet mukaan ja lähdet armeijan leipiin. Noista tarvikkeista on puhuttu täällä muistaakseni aiemmin, mutta niitä ei tosiaan kannata miettiä kuin vasta ensi heinäkuussa.
 

rosba70150

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Siis kuntsareita jaetaan nykyään "ilmaiseksi". Johan on intti mennyt taas kevyempään suuntaan. Ennen vanhaan noita kuntsareita ei kyllä noin iisisti saanut.

Jos kuntsareita oikeasti haluaa ilmaiseksi niin kannattaa hakeutua VMTK:n palvelukseen. Sai aina keksiä mitä oudoimpia selityksiä sille mitä kaikkea ollaan tehty niin hyvin että ansaittiin VMTK:n jäseninä kuntsarit. Oikeesti me taidettiin vaan hommaa uudet pingismailat ja hiustenleikkuukoneet. Ja pöllittiin ennen pidennettyjä iltavapaita limpparikoneesta kaljarahat.
 
Suosikkijoukkue
KK
Jos kuntsareita oikeasti haluaa ilmaiseksi niin kannattaa hakeutua VMTK:n palvelukseen. Sai aina keksiä mitä oudoimpia selityksiä sille mitä kaikkea ollaan tehty niin hyvin että ansaittiin VMTK:n jäseninä kuntsarit. Oikeesti me taidettiin vaan hommaa uudet pingismailat ja hiustenleikkuukoneet. Ja pöllittiin ennen pidennettyjä iltavapaita limpparikoneesta kaljarahat.
Huutonaurua. Itse sain 6kk:n aikana 14 kuntoisuuslomaa. Kaikki tuli kyllä ihan ansioituneesta toiminnasta: cooperin-testi, ammuntatesti, ryhmätaitotehtävien voitoista yms. kunnostautumisesta. Tosin iltavapaat paloi mulla todella usein, koska kasarmikäyttäytymiseni oli kuulemma paskaa. Kapteenikin sanoi, että korpin jämät olisi tullut varmasti, jos kasarmikäyttäytyminen olisi ollut parempaa. Metässä sykittiin, kasarmilla perseiltiin.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Huutonaurua. Itse sain 6kk:n aikana 14 kuntoisuuslomaa. Kaikki tuli kyllä ihan ansioituneesta toiminnasta: cooperin-testi, ammuntatesti, ryhmätaitotehtävien voitoista yms. kunnostautumisesta.
Tässähän on selvästi varuskuntien/yksiköiden välillä eroja. Meidän yksiköstä 6kk jannuilla muistaakseni 6 kuntsaria oli se määrä mitä niitä korkeintaan myönnettiin. Neljä pystyi saamaan näistä perushommista (ammuntatesti, cooper ym.) ja sitten kaksi kuntsaria oli mahdollista saada eri liikuntasuoritteista. Peruste taisi olla se että "ei niitä lomia kuitenkaan ehdi käyttää enempää". Kuntsarihan ei ollut mikään tae lomasta, vaan se oikeutti vain loman anomiseen.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Kiitos kaikille vinkeistä! Auttoivat todella paljon ja todellakin veivät suurimmat pohdinnat (toistaiseksi) pois. Lähinnä tuota salilla käyntiä voisi vähän lisäillä, kun en ole nyt pitkiin aikoihin oikein jaksanut käydä. Jääkiekon takia jalat on kuitenkin sen verran hyvässä kuosissa, että lähinnä yläkroppaa täytyisi vähän kehittää ennen inttiä. Onneksi tässä on vielä yli puoli vuotta aikaa, niin alkukesästä ehtii ottaa kunnon kuntokuurin. Cooperin testitulosta voisi tottakai myös yrittää parantaa, mutta en ole ihan lenkkeilyn parhaita ystäviä, joten tämän työstäminen on vähän vaikeampaa. No eiköhän sitäkin jaksa tehdä silloin tällöin kun kevät koittaa.
 

Zago

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Meillä maksimikuntsarit olivat 20 päivää. Minähän vedin nämä kaikki tietenkin ja yksi jäi vielä saamatta, koska tili tuli täyteen. Ehdin vielä mainiosti jokaisen päivän pitämäänkin ja koska kävin RUK:in, ensimmäisen puolen vuoden aikana en ehtinyt käyttämään muistaakseni kuin yhden KL:n ja pari HL:ää, joten johtajakausi olikin aikamoista herkkua, kun sai lomailla noita ylimääräisiä höllejä ja köllejä sitten pois, jos oli aikaa. Muistaakseni ainakin viisi kokonaista viikkoa tuli oltua ihan kokonaan lomalla.

Mitä näistä muistan niin kuntsareita tuli ainakin ammunnasta, cooperista, autokoulun suorittamisesta 2, hiihtomerkin ansaitsemisesta, jokaisesta ylennyksestä eli yhteensä 3, isoympyräviestin voitosta, kirkkojärvenmarssin toisesta sijasta. Sitten oli näistä liikuntasuoritteista ainakin 3 kappaletta. Muita en kyllä millään saa päähän. Tuntuuhan tuo määrä aika suklaalta siihen verrattuna, mitä muualla on ollut.
 

dangler

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Coyotes, Boedker#89 ja Hotspur
I/13, 7.1.2013 astuu tämä poika palvelukseen. Paikkana Kajaani ja yksikkö Tiedustelukomppania, niin kuin toiveissakin. Onko muita jatkoaikalaisia tulossa Kajaaniin?
 

Dishier

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Maanantaina tosiaan meikäläinen suuntaa Säkylään aloittamaan inttiä. Ihan hyvillä fiiliksillä olen lähdössä, ainakaan kuntopuolesta ei jää hommat kiinni. Itse olenkin koko syyskauden käynyt salilla hakemassa lihasmassaa, muuten hiukan köykäiseen yläkroppaani. Jouksupuoli sen sijaan on aina ollut vahtuuteni.

Myöskään uusien kavereiden tapaaminen ei (ainakaan vielä) jännitä, sillä yleensä itselleni on ollut aika helppoa tutustua toisiin ihmisiin.

Sen sijaan hiukan mietityttää, että miten totun näihin aikaisiin herätyksiin, vai totunko ollenkaan...Varsinkin nyt kun olen ollut joulukuun pelkästään kotona ja nukkunut joka aamu pitkään, niin muutos voi olla aikamoinen ainakin aluksi. Muutenkin ainakin kotipuoleen jääviä ystäviä tulee varmasti hieman ikävä, sillä viime aikoinan olen heitä päivittäin tapaillut.

Mutta eipä mitään, lähdetään katsomaan että miten Dishier-poika pärjää armeijan vetimissä. Ainakin vielä fiilikset ovat positiiviset...
 

Tähtipakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Täälläkin on yksi harmaisiin astuva, paikkana Keuruu. Kuntopuoli itsellä vähän sinne päin, mutta eiköhän se ihan riittävällä tasolla ole.

Hiukan oudoin fiiliksin maanantaita odottelen. Toisaalta armeija voisi olla itselle ihan mukavakin mesta, mutta onhan siinä se riskinsä, että homma alkaa sapettaa ensimmäisillä viikoilla.

Muita Keuruulle lähtijöitä?
 

BLEGI

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bleg, DRW, Man United ja Tommi Huhtala
Alkaa hajottaa tää intti. Ei tehä tääl laivastos talvel juuri mitään vaan ollaan vaan. Tänäänki tullu nukuttua päiväl 6h. Ei siinä, onneksi ei tarvitse enään ryynätä tuolla loskassa.

2/12 laivakokki tj75 morjeeeens.
 

HokiHero

Jäsen
Myöskään uusien kavereiden tapaaminen ei (ainakaan vielä) jännitä, sillä yleensä itselleni on ollut aika helppoa tutustua toisiin ihmisiin.

Sen sijaan hiukan mietityttää, että miten totun näihin aikaisiin herätyksiin, vai totunko ollenkaan...Varsinkin nyt kun olen ollut joulukuun pelkästään kotona ja nukkunut joka aamu pitkään, niin muutos voi olla aikamoinen ainakin aluksi. Muutenkin ainakin kotipuoleen jääviä ystäviä tulee varmasti hieman ikävä, sillä viime aikoinan olen heitä päivittäin tapaillut.

Intti on siitä hyvä, että aivan taatusti tutustuu niihin uusiin tyyppeihin ja vaikka alussa ei tuntuis luonnistuvankaan niin taatusti siellä viimeistään leireillä yhdessä hajoillessa tulee tutuksi. Ensimmäinen yö on usein se jäätävä, jolloin ei meinaa uni tulla ja kaikki makaa punkassa miettimässä et mitä vittua seuraavaksi tapahtuu.

Herätyksiä itsekin pelkäsin kun inttiin kesällä menin ja viimeisen kuukauden olin lomaillut ja herännyt aina joskus 12-14 välillä, mut todella hyvin niihinkin oppii ja rutiiniksi ne tulee käsittämättömän nopeasti. Ei niistä varmasti tykkäämään opi, mutta pärjää silti hyvin ja sellainen aamukoomailu lounaaseen asti jää pois.

Tsemppiä kaikille maanantaina palvelukseen astuville!

Nm. Tänään kaiken vitutuksen ja hajoilun jälkeen hyvillä fiiliksillä, yhtä upeaa muistoa rikkaampana kotiutunut!
 

-RVL-

Jäsen
Myöskään uusien kavereiden tapaaminen ei (ainakaan vielä) jännitä, sillä yleensä itselleni on ollut aika helppoa tutustua toisiin ihmisiin.

Sen sijaan hiukan mietityttää, että miten totun näihin aikaisiin herätyksiin, vai totunko ollenkaan...Varsinkin nyt kun olen ollut joulukuun pelkästään kotona ja nukkunut joka aamu pitkään, niin muutos voi olla aikamoinen ainakin aluksi. Muutenkin ainakin kotipuoleen jääviä ystäviä tulee varmasti hieman ikävä, sillä viime aikoinan olen heitä päivittäin tapaillut.

Mutta eipä mitään, lähdetään katsomaan että miten Dishier-poika pärjää armeijan vetimissä. Ainakin vielä fiilikset ovat positiiviset...

Itse olen aika hiljainen kaveri, mutta ensimmäisenä päivänä alkoi jo juttu luistaa tupalaisten kanssa viimeistään illalla kun alkoi ensimmäisen pinkan teko. Ja on ihan hyväkin jutella muiden kanssa vrt, että hiljaa istuu ja miettii tulevia aikoja. Meillä oli niin pieni komppania, että kaikkiin ehti tutustua hyvin ja oikeastaan yhtään kusipäätä ei mahtunut joukkoon, pari säheltäjää vaan.

Tuota heräämistähän sitä mietti itsekin, kun oli muutaman viikon maannut ennen armeijaa, mutta varsinkin kesällä aloittaessa en huomannut minkäänlaista ongelmaa. Eipä ole oikeastaan koskaan ollut niin helppoa herätä kuin armeijassa. Palveluksen alussa heräsi jo ennen varsinaista herätystä, kun yläkerrassa toinen komppania alkoi valmistautua aamupalalle siirtymiseen ja aurinko oli jo valaissut tuvan ja loppupuolella palvelusta sitä oli kait sitten jo tottunut siihen heräämiseen. Olihan siellä niitä ketkä oli vielä aamupalalta tullessa kuolleen näköisiä, mutta henkilökohtaisesti minulle oli esim. eilinen herätys paljon vaikeampi kuin yksikään armeija-aikana.

Palvelusajasta riippumatta on se niin lyhyt aika, että se menee kuin siivillä. Ainakin itse ajattelen jotain vuotta 2006 tai 2005 niin vastahan se oli, joten joku puoli vuotta on niin lyhyt aika, että ei kannata stressata pätkän vertaa.

Jälkeenpäin kun miettii niin tuo armeija-aika tuntuu jotenkin oudolta, että sellaisenkin on joskus muka käynyt. On se kuitenkin niin erilainen paikka. Oli sitten millaista tahansa nykyään niin ei siellä kukaan varmaan oloansa kotoisaksi tunne ensimmäisinä päivinä. Vaikka kirjoitinkin kuinka lyhyt aika tuo palvelus on niin en väitä etteikö siellä silti hermoja kiristäisi ja vituttaisi välillä. Ensimmäisen kerran oikeastaan kunnon vitutus tuli siinä vaiheessa, kun haettiin aseet varastolta ja sen käteen saatuani mietin, että "vittu, kaverit vasta palauttaneet nämä ja minulla on ollut sekunnin".

Miten muuten nämä paikat, jotka loppuvat vuoden lopussa? Ilmeisesti nyt on viimeinen saapumiserä niin miten vuoden palvelevat viettävät tuon viimeisen puolikkaan? Siirretään muualle? Jos kesällä ei tule saapumiserää niin ei ole ketään, jota kouluttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös