Niinpä. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Joku kertoo jonkun kolmenkymmenen vuoden takaisen muiston armeijasta ja jopa sama tai sitten joku toinen henkilö kertoo muistojaan kolmenkymmenen vuoden takaisen muistonsa suosikkijoukkueensa ottelusta.Jokainen saa muistella omaa armeija-aikaansa miten haluaa, mutta täytyy kyllä silti myöntää, että hieman ihmetyttää miten joku jaksaa vielä vuosikymmenten jälkeen kertoilla jotain inttijuttuja. Sen verran lyhyt aika on ihmisen elämä, että kyllä sen puoli vuottakin olisi itse mieluummin tehnyt jotain oikeasti hyödyllistä tai vaikkapa jotain oikeasti haastavaa. Mutta juu, ihan hyvähän se on, että me ihmiset ollaan erilaisia.
Pääpiirteissään noin, mutta kyllä se kasvatuksellinen aspekti tulee monelle ikään kuin sivutuotteena, kun ensimmäistä kertaa elämässä alkaa vaihe, jolloin ei saakaan itse päättää mitä tekee, ja joutuu myös tekemään asioita joita ei haluaisi. Sanoisin, että se tulee näille yksilöille kreivin aikaan, koska muuten se oppi sitten tulisi paljon ikävämmillä tavoilla pitkin elämää. Sitten on tapaukset, kuten maanantaina palveluksen aloittanut oma poikani, jotka ovat ainoina lapsina sen tilanteen edessä, että nyt et olekaan yksin vaan ihan koko ajan osa ryhmää. Ja ryhmän tekeminen vaikuttaa sinuun, ja sinun tekemisesi vaikuttaa ryhmään. Fiksut kyllä sopeutuvat, kuten oma poikani tulee tekemään, koska hän on fiksu, koska hän on juuri minun poikani.Hyvän kotikasvatuksen saanut ei kyllä intissä kasva, vaan taantuu. Huonon kotikasvatuksen saaneet taasen saattavat intissä kasvaakin miehiksi, mutta todennäköisesti jättävät armeijan kesken kun ahdistaa muiden totteleminen.
Ainakin minä hajoilin parikymppisenä oikein huolella noihin paskajuttuihin. Myöhemmin tajusin, kuinka lapsi olin silloin vielä. Melkein kapaloista kuoriutunut.Tehtiinpäs. Se "mieheksi" kasvaminen armeijassa on juuri tuota,että opitaan kestämään vähän kurjuutta ja epämukavuutta ja se, ettei itse ole se maailman napa, vaan homma pyörii vähän isomman porukan ympärillä. Toki samalla opitaan ne tarpeelliset sotajututkin.
Vanha kunnon Heikkilä. Olitko viimeisessä saapumiserässä Heikkilään, vai koska sinne viimeinen saapumiserä tuli?Heikkilä 1/02. Kovat on kovii.
Meidän erä jäi toiseksi viimeiseksi, kasarmi suljettiin varusmiespalvelukselta 2002 lopussa. Muistaakseni pahoja sisäilmaongelmia ainakin oli.Vanha kunnon Heikkilä. Olitko viimeisessä saapumiserässä Heikkilään, vai koska sinne viimeinen saapumiserä tuli?
Itse kävin Heikkilässä kerran varusmiesaikanani, kun jotain herroja sinne kuljetin. Sen jälkeen käynyt muutaman kerran munkkikahvilla, josta tulikin mieleen, että pitäisi varmaan "taas" mennä käymään mikäli sinne vielä siviilit pääsee.
Itseä taas jälkikäteen erityisesti huvittaa nämä "nyt meni puoli vuotta hukkaan, olisin voinut paahtaa uraa 45,5 vuotta, enkä sitä nykyistä 45 vuotta"-näkemykset. Vai oliko sulla oikeasti mielessä jotain hyödyllistä tai haastavaa, eikä opiskelemaan ja siitä töihin-polku? Mikä se nyt oli, mikä jäi väliin?Jokainen saa muistella omaa armeija-aikaansa miten haluaa, mutta täytyy kyllä silti myöntää, että hieman ihmetyttää miten joku jaksaa vielä vuosikymmenten jälkeen kertoilla jotain inttijuttuja. Sen verran lyhyt aika on ihmisen elämä, että kyllä sen puoli vuottakin olisi itse mieluummin tehnyt jotain oikeasti hyödyllistä tai vaikkapa jotain oikeasti haastavaa. Mutta juu, ihan hyvähän se on, että me ihmiset ollaan erilaisia.
C-paperit saaneena koen että muutaman kuukauden visiitti Lidlin työntekijänä oli mun "intti". Siellä on työntekijöille tiukkaakin tiukemmat säännöt. Jos esim. ruokatauko venähti edes minuutilla, oli se lähes tulkoon maailmanloppu esimiehelle. Lisäksi vain yksi henkilö sai olla kerrallaan tauolla.No juu, totta kai kotikasvatus ja ystäväpiiri vaikuttaa enemmän kuin joku määräaikainen "leiri" parikymppisenä. Silti tuo on yllättävän monelle se ensimmäinen kerta elämässä, kun joutuu säännöllisesti epämukavuusalueelle ja noudattamaan säntillisesti sääntöjä ja ohjeita. Ja tekee näille hyvää.
Vekara on hyvä paikka. Iso kasarmi, jossa taitaa olla kaikki maavoimien perusyksiköt. Jos ei mitään ihmeempiä suunnitelmia ole suosittelen menemään inttiin heti kun se on käytännössä mahdollista. Odottelu on ikävää. Itse aloitin kanssa palveluksen tammikuussa aikanaan herran vuonna 2011 juurikin vekaranjärvellä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja olin sitten sen jälkeen kesäkuusta joulukuuhun töissä ja tienasin hyvät rahat armeija-ajalle, kun vielä vanhempien luona tuon ajan asustelin. Mutta jotain kannattaa suunnitella ajalle ennen armeijaa, jos siinä kohtaa kalenteri näyttää tyhjää tai sitten tosiaan sinne vaan heti kun mahdollista.Nyt ollaan nykyhetkessä, ja kutsunnat minulla on marraskuussa. Päätoiveena ajankohdalle on 1/26, ja suorituspaikkana Vekaranjärvi. Suhtaudun inttiin tällä hetkellä neutraalisti, mutta hiukan positiivisesti samalla. Hyvä saada elämään kokemuksia jotka eroavat arjesta, vaikka eivät ole välttämättä kaikista mukavimpia elämyksiä.
Itsekin juuri ajattelin että menisin töihin ja eläisin "normaalia" elämää kirjoitusten jälkeen. Siinä samalla sitten etsin opiskelupaikkaa koska eihän lukion papereilla kuuhun lennetä. Sitten siinä kun saan opiskelupaikan niin etsin asuntoa ja pistän kaikki siviilipuolen asiat kuntoon jos/kun muutto on edessä vieraaseen kaupunkiin.Vekara on hyvä paikka. Iso kasarmi, jossa taitaa olla kaikki maavoimien perusyksiköt. Jos ei mitään ihmeempiä suunnitelmia ole suosittelen menemään inttiin heti kun se on käytännössä mahdollista. Odottelu on ikävää. Itse aloitin kanssa palveluksen tammikuussa aikanaan herran vuonna 2011 juurikin vekaranjärvellä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja olin sitten sen jälkeen kesäkuusta joulukuuhun töissä ja tienasin hyvät rahat armeija-ajalle, kun vielä vanhempien luona tuon ajan asustelin. Mutta jotain kannattaa suunnitella ajalle ennen armeijaa, jos siinä kohtaa kalenteri näyttää tyhjää tai sitten tosiaan sinne vaan heti kun mahdollista.
Miksi pelkäämään? Hitto, menisin uudestaan jos voisin. Muistan edelleenkin päivämäärät, koska astuin palvelukseen ja koska pääsin pois. 14.7.2003 menin, joten kohta 21 vuotta tasan, siitä kun kävelin (tuonkin muistan kuin eilisen) kohti bussiasemaa, josta hyppäsin tulevia alokkaita täynnä olevaan linja-autoon.12-vuotiaana aloin pelkäämään inttiä. Jokin siinä kokonaisuudessa ei istunut oikein Pikku-Rupturelle. Silloin ajattelin että siihenhän on vielä paljon aikaa, että otetaas vaan rennosti.
Toimiiko nykyään liftaaminen? Aikanaan ainakin Säkylästä Tampereelle onnistui hyvin, tosin sitä ensimmäistä kyytiä Huittisten suuntaan kassulta oli vaikea saada. Muuten Säkylä on aika toivottomien yhteyksien päässä.Myöskin Tampereelle pääsisi sujuvasti junalla, mutta sieltä nyt ei ole sen enempää jatkoyhteyksiä Säkylän suuntaan. Onko tässä siis ainoina vaihtoehtoina "vähän" reilumpi jalkamarssi tai taksikyyti omaan piikkiin?
Puolustusvoimat on velvoitettu korvaamaan matkakulut mikäli sellaisia tulee (esimerkiksi taksi- tai bensamaksut) mikäli ei ole mitään muuta keinoa palata varuskuntaan. Eli jos tosiaan ei ole muuta kuin taksi niin kuitit talteen ja yksikköupseerille (vääpeli) niin valtion pitäisi nuo korvata. Monimutkainen prosessi tuo mun tietääkseni on, omaa kokemusta ei kuitenkaan ole joten voin olla väärässä.Vähän tiedustelua kaverin puolesta kyselen -hengessä ja hakuammuntana tähän ketjuun, kun en nyt oikein parempaakaan keksi. Säkylään siirtymiseen ei ilmeisesti oikein joukkoliikenne tarjoa mahdollisuuksia mistään päin? Vasta palveluksensa Säkylässä aloittaneella kaverilla paluu ensimmäisiltä lomilta poikkeuksellisesti maanantaina, jolloin ei kuulemma varusmieskuljetuksia järjestetä (koska ilmeisesti muu porukka palaa jo sunnuntaina).
Pohjois-Suomesta on melko mahdotonta päästä liikkumaan julkisilla Säkylään asti, joten mikähän ratkaisu tähän voisi olla toimivin? Bussilla pääsee Poriin ja Raumalle asti, mutta kummastakaan ei ilmeisesti busseja kulje Säkylään (pl. Raumalta yksi bussi, se lähtee liian aikaisin). Myöskin Tampereelle pääsisi sujuvasti junalla, mutta sieltä nyt ei ole sen enempää jatkoyhteyksiä Säkylän suuntaan. Onko tässä siis ainoina vaihtoehtoina "vähän" reilumpi jalkamarssi tai taksikyyti omaan piikkiin? Vai onko puolustusvoimilla velvollisuus järjestää matkat, vaikka tulisi lisäkustannuksia, ts. onko mahdollista, että maksaisivat esimerkiksi taksin aiheuttamat kustannukset, mikäli muuten ei pääse perille?
Varsin hankalia tuntuu olevan lomamatkat Säkylästä jatkoakin ajatellen, mikäli ei tosiaan noita varusmieskuljetuksia järjestetä. Ja ei kai niitä järjestetä kuin sellaisina "vakiopäivinä", kun on enemmän kulkijoita. Erityisen haastavaksi tämän tekee se, kun muutenkin lomamatkoihin menee reilusti aikaa pohjoisen suunnalta. Saattaa pidemmällä tähtäimellä vähän syödä motivaatiota :)
95 menin armeijan. Silloin ainakin oli ettei lomalle ole pakko edes lähteä. Olisi saanut viettää viikonlopun kasarmilla jos olis kyydit menneet vaikeaksi. Muutama seuraavassa saapumiserässä oli Ruotsissa asuvia niin he eivät ainakaan joka viikonloppu menneet kotiin.Puolustusvoimat on velvoitettu korvaamaan matkakulut mikäli sellaisia tulee (esimerkiksi taksi- tai bensamaksut) mikäli ei ole mitään muuta keinoa palata varuskuntaan. Eli jos tosiaan ei ole muuta kuin taksi niin kuitit talteen ja yksikköupseerille (vääpeli) niin valtion pitäisi nuo korvata. Monimutkainen prosessi tuo mun tietääkseni on, omaa kokemusta ei kuitenkaan ole joten voin olla väärässä.
Tämä on vitun perseestä. Itse kotiuduin kesäkuussa ja tuntuu että joka vitun lomat oli hirveä suunnittelu että miten pääsee kotiin tai kasarmille.
Tämä tosiaan selvisi nyt sen verran eteenpäin, että useammalla vaihdolla onnistuu pääsy Säkylään asti (Oulu-Tampere-Eura-Säkylä), joskin varuskuntaan taitaa olla edelleen kuutisen kilometriä viimeiseltä pysäkiltä. Ja ketju on varsin hauras, myöhästymisiä ei kestä pahemmin tulla VR:llä tai Onnibusilla. Toki niissä tapauksissa myöhästyminen ei ole katastrofi, vaikka aiheuttaa tietysti harmaita hiuksia. Mutta hyvä tietää, että jonkinlainen korvausvelvollisuus on kuluille, jos joskus oikein hankalaksi menee. Ja veikkaan että tulee jossain vaiheessa menemään.Puolustusvoimat on velvoitettu korvaamaan matkakulut mikäli sellaisia tulee (esimerkiksi taksi- tai bensamaksut) mikäli ei ole mitään muuta keinoa palata varuskuntaan. Eli jos tosiaan ei ole muuta kuin taksi niin kuitit talteen ja yksikköupseerille (vääpeli) niin valtion pitäisi nuo korvata. Monimutkainen prosessi tuo mun tietääkseni on, omaa kokemusta ei kuitenkaan ole joten voin olla väärässä.
Tämä on vitun perseestä. Itse kotiuduin kesäkuussa ja tuntuu että joka vitun lomat oli hirveä suunnittelu että miten pääsee kotiin tai kasarmille.
Kannattaa varmistaa yksikössä, että minkälaisia matkakuluja korvataan. En tiedä miten nykyisin on, mutta tuskin mitään pidempiä taksimatkoja alkavat maksamaan. Ennen jos ei kyydit täsmänneet niin silloin piti tulla vaikka päivää aikaisemmin lomilta pois. Omalla autolla tulijat maksoivat bensansa ihan itse ja sellaisista kuluista ei kyllä mitään korvauksia saanut. Nykyisin voi tietysti asia olla jo toisin, mutta ei kannata suoraan tuudittautua siihen, että kaikki matkakustannukset korvataan. Kysymällä tämäkin asia selviää.Mutta hyvä tietää, että jonkinlainen korvausvelvollisuus on kuluille, jos joskus oikein hankalaksi menee. Ja veikkaan että tulee jossain vaiheessa menemään.
Aikanaan Stadista pääsi arkipäivinäkin ihan kätevästi, kun piti vaihtaa vain Forssassa bussia ja sillä pääsi sitten Huovinrinteelle, eikä se vaihtoaikakaan ollut mikään pitkä. Tästä on kuitenkin reilut 30 vuotta, joten onhan nuo varmaan muuttuneet siitä.Mä kun aikanaan hiissasin tuota Säkylä - Helsinki -väliä, niin vaihtoehdot tosiaan olivat kohtuu vähissä. Muutaman kerran käytin kuntsareita niin, että meno tai paluu piti tehdä omin päin, silloin vaihtoehdot olivat luokkaa ”taksilla Kokemäelle tai Huittisiin” ja siitä julkisilla eteenpäin. Kokemäeltä pääsi ainakin silloin jollain resiinalla Tampereelle ja siitä Helsinkiin, Huittisista sitten Porin ”pikalinjalla” eli bussilla Helsinkiin. Viikon päivärahat paloivat aina taksimatkaan, joskin kerran kuski antoi muutaman euron alennusta ja totesi, että ”käytä ne mieluummin sotilaskotiin”. Kiitin tästä eleestä ja söin pari ylimääräistä munkkia. Reilut kolmekymppiä maksoi Huittinen - Huovinrinne taksimatka. Kukaan ei kyllä edes vahingossa sanonut, että tuon kulun saisi PV:n piikkiin.
En valitettavasti osaa kertoa pääsykokeista mitään, mutta on kyllä mielenkiintoista, miten eri tavalla sotilaspoliisiksi voi päätyä. Kaartissa automaattisesti noin 1/3 saapumiserästä on sotilaspoliiseja ilman mitään pääsykokeita, toki kutsunnoissa tehdään päätös ja karsinta tähän liittyen. Itseltäni vain aikoinaan kysyttiin työväenopistolla Hesarilla notta "mites, kiinnostaisiko sotilaspoliisin hommat?" ja tuohon sai sitten vastata oman fiiliksen mukaan kyllä tai ei.Itse ollut nyt kolme viikkoa palveluksessa. Kajaanissa palvelen ja tavoitteena olisi spolleksi päästä. Minkähänlainen se pääsykoe sitten on? Fyysistä kuntoa nyt ainakin testataan, mutta kuulemma myös henkistä kuntoa testataan. Mitähän tuo sitten käytännössä tarkoittaa? Olisi hienoa, jos joku osaisi tuosta hieman kertoa, niin osaisi varautua.