Inttiin lähdössä?

  • 1 239 389
  • 3 632

Grohl

Jäsen
Olihan toki meilläkin äidinpoikia ja überhäröjä. Naapuripunkassa makasi vielä E-kaudella jannu, joka piti kerran pakottaa menemään ruiskuun. Haju oli lähes oksettava.

Ihmeellistä, mutta aivan totta. Ainakin sotamies Grohlille oli suuri järkytys, miten uusavuttomia ihmiset voivat olla. Nämä kuulostavat kyllä ihan legendoilta ennnen kuin itse kohtaa kyseisiä ihmisiä. Omassa tuvassani siis oli kaksi henkilöä, joiden haju oli aivan sietämätön siitä syystä etteivät käyneet suihkussa tai vaihtovarastolla.

Molemmilla oli jonkin sortin suihkukammo, toisella varmaan sen takia, että oli niin lihava ja toisella varmaan sen takia, että oli niin käsittämättömän tyhmä. Alikersantit, tuvan paine, viereisen tuvan paine, joukkueen paine ja taisipa joskus joku ylempiarvoisempikin komentaa kyseisiä henkilöitä suihkuun.

Molemmat polttivat tupakkaa aivan saatanasti ja toisen näistä sankareista näin 4kk aikana pesevän hampaat yhden kerran. Jäänyt kyllä niin puistattavat kuvat kyseisestä 197cm pitkästä ja 140kg painavasti mätisäkistä, joka sattui nukkumaan jokaisen yönsä kuorsaten meikäläisen yläpuolella. Pelotti joka yö sitä rohinaa kuunnellessaan, että milloin yläsängyn pohja pettää ja minusta tulee mennyttä kalua.

Tupa haisi järkyttävän paskalle, vaikka kumpikaan henkilö ei ollut paikalla, sillä molempien kaapit olivat täynnä paskaisia ja hikisiä tavaroita, joiden pistävä lemu sai tupailman tuoksumaan joltain, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Toisen kaverin petivaatteet olivat muuttuneet valkoisilta kohdiltaan enemmän keltaisiksi. Lopulta johtajat pakottivat koko komppanian vaihtamaan petivaatteet ja pölyttämään patjat paukkupakkasissa, jottei huomio kohdistuisi liikaa näihin arjen sankareihin.

En tiedä miten kyseiset henkilöt elämässään pärjäävät, mutta luulen, etteivät kovinkaan hyvin. Eikä minun tee kyllä mieli tietääkään. Kylläpä alkoi taas puistattamaan. Ja näitä ihmisiä kuuleman mukaan riittää vähän jokapuolella armeijan helahoitolaa nykypäivinä, joskin varmasti joillekin kuulostaa aivan "totta kuin kirkon rotta"-ketjun materiaalilta.
 

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Siellä kun alokaskaudella oli jonottamisen jäljiltä aikamoinen hoppu välillä syödä ja ehkä turhan korostetusti lopeteltiin ruokailu ajoissa että ehtii muotoon sovittuun aikaan mennessä, meni joillain reppanoilla kolme neljäsosaa safkiksesta niiden vitun pottujensa kuorimiseen ja muutenkin sen safka-asetelmansa virittämiseen. Sitten pari lapiollista pöperöä naamaan ja juosten pihalle odottelemaan.

Vähän samaan asiaa littyen, ihmettelin aikanaan, kun jollain janttereilla ei ollut minkäänlaista tilannetajua tuon ajankäytön suhteen. Alkuunhan ohjatut ilta- ja aamutoimet olivat sitä, että juostiin pesuhuoneeseen ja suurin piirtein heti, kun viimeinen oli astunut kylpyhuoneen sisäpuolelle kuului käsky muodostua jonoon takaisin, joten mitään kusemisia tai hampaiden pesuja ei kerennyt missään nimessä tekemään. Joka ilta ja aamu oli kuitenkin aikaa tuon muodollisen pelleilyn jälkeen suorittaa oikeasti nämä iltatoimet ja tämän olisi luullut olevan joka jätkän tiedossa, mutta siitä huolimatta siellä joku urpo rupesi hampaitaan turaamaan ja kusella käymään tuon pelleilyosion aikanakin. Taisipa ainakin alkuun joku ruveta paskaakin vääntämään noiden viiden sekunnin "iltatoimien" aikana. Meni varmaan viikko, ennen kuin hitaimmat tajusi, että kannattaa heti muodostua jonoon siellä kylppärissä ja suorittaa nuo pellleily-iltatoimet nopeasti pois alta, jotta pääsee niitä oikeita iltatoimia suorittamaan omaehtoisesti. Mutta ei vittu, kun siellä oli aina joku alokas Senjanen vääntämässä torttua tai räkimässä hammastahnojaan, kun olisi pitänyt olla jo tuvassa. Ja taas otettiin iltatoimet uusiksi...

Suurta hupia (ja myös vitutusta) intissä oli juuri näiden ihan käsittämättömien kavereiden touhujen seuraaminen. Eihän tuollaisia tapauksia tapaa siviilissä koskaan, ja hyvä niin, mutta kyllä toi mukavasti piristystä päivään, kun joku avohoito-Asmo pisti parastaan.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Suurta hupia (ja myös vitutusta) intissä oli juuri näiden ihan käsittämättömien kavereiden touhujen seuraaminen. Eihän tuollaisia tapauksia tapaa siviilissä koskaan, ja hyvä niin, mutta kyllä toi mukavasti piristystä päivään, kun joku avohoito-Asmo pisti parastaan.

Heh, kyllä muuten on niin legendaarisia tapahtumia saanut monesti tuolloin katsella, ettei oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meilläkin oli viereisessä tuvassa eräs alokas, nimeä en viitsi mainita, jolta valui räkä jatkuvasti. Alettiin porukalla sitten epäilemään, esittääkö kaveri nerokkaasti vain hullua. Ei esittänyt, tai sitten se perkele päätti esittää sitä koko puoli vuotta.

Toinen uskomaton tapaus oli muuan Hokkanen. Mies tumppasi rynkkynsä kai kolme kertaa ampumaradalla lumeen ja esitteli sitten asiansa luutnantille: "Herra alokas, luutnantti Hokkanen". Voi luoja kun sai saatana nauraa. Kaveri putsasi piippuaan sitten siinä melko tarkasti.
 

12961

Jäsen
Ainakaan oma saapumiseräni ei saanut käyttää pakkipusseja heti alussa sillä piti opetella pitämään tavaroistaan huolta ja täten tiskata pakki. Pusseja saimme ruveta käyttämään joskus muistaakseni kolmannella metsäkeikalla.

Meillä pakkipussit olivat KSE:ta koko P-kauden. Mikäli tilanne on sama edelleen, olisin voinut muistaessani suositella mukaan pientä könttiä teräsvillaa. Oma pakkini oli vuosimallia 1934, nähnyt myös jonkin verran käyttöä. Sisuksen väri oli mielenkiintoisen vihertävä vaikka miten tiskiharjalla hinkkasi, teräsvillalla sai pakin miellyttävämmän näköiseksi syödä.

Pakkipusseja sai ainakin Niinisalon sotkusta ihan sopuhintaan kun käyttö sallittiin.
 
Viimeksi muokattu:

12961

Jäsen
Heh, kyllä muuten on niin legendaarisia tapahtumia saanut monesti tuolloin katsella, ettei oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meilläkin oli viereisessä tuvassa eräs alokas, nimeä en viitsi mainita, jolta valui räkä jatkuvasti. Alettiin porukalla sitten epäilemään, esittääkö kaveri nerokkaasti vain hullua. Ei esittänyt, tai sitten se perkele päätti esittää sitä koko puoli vuotta.

Toinen uskomaton tapaus oli muuan Hokkanen. Mies tumppasi rynkkynsä kai kolme kertaa ampumaradalla lumeen ja esitteli sitten asiansa luutnantille: "Herra alokas, luutnantti Hokkanen". Voi luoja kun sai saatana nauraa. Kaveri putsasi piippuaan sitten siinä melko tarkasti.

Meillä oli patterissa muuan hiukan hönö alokas/tkm Puisto, joka ei osannut kelloa. Raukka laitettiin P-kauden alkupuolella tästä tietämättä yöpäivystykseen klo 00-02, aamulla patteri heräsi klo 0730 siihen, kun patterin varapäällikkö tuli töihin. Raukka ei tajunnut herättää ketään, kökötti kiltisti koko yön päivystäjän pöydän takana.

Jatkossa piirrettiin paperille, miltä kellon tulee näyttää kun herätetään seuraava, ja tämä toimi. Ilmeisesti kaiffari kuitenkin hahmotti kellon, tiedä sitten esittikö vain vitun tyhmää läpi inttiajan vai mistä oli kysymys.

Omassa tuvassa oli muuan alokas Riski, joka oli patterin todellinen sähläsimpanssi. Kaveri päätti pestä M91:nsä lomilla pyyhkeen kanssa samassa koneessa, tämän jälkeen ysiykkönen olikin aivan täynnä pyyhkeenväristä nukkaa. Pari kertaa Riski oli vielä asetarkastuksessa kun muut odottelivat lomille pääsyä pihalla. Nimi oli muutenkin osuva.

Moniko tunnustaa pesseensä intin kamoja kotona? Erityisesti kalsarit, T-paidat, pitkät tykit ja poolot paranivat ihotuntumaltaan huomattavasti kun ne pesi jollakin muulla aineella kuin SA-int-mallin myrkyillä. Kalsaritkin olivat huuhteluaineen jälkeen jopa hyviä. Päällysvaatteita en pessyt ikinä itse.
 

rudy25#

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Jarkko Ruutu
Moniko tunnustaa pesseensä intin kamoja kotona? Erityisesti kalsarit, T-paidat, pitkät tykit ja poolot paranivat ihotuntumaltaan huomattavasti kun ne pesi jollakin muulla aineella kuin SA-int-mallin myrkyillä. Kalsaritkin olivat huuhteluaineen jälkeen jopa hyviä. Päällysvaatteita en pessyt ikinä itse.

Pesin aina kotona intin t-paidat, sukat ja kalsarit. Lähinnä tosin sen takia, että ei tarvinnut käydä varusvarastolla vaihtamassa uusia tilalle. Kerran kun oli saanut sopivat ei kannattanut lähteä arpomaan uusia tilalle. Pääosin käytin kyllä kotoa tuotuja sukkia, kalsareita ja t-paitojakin, koska muutenhan ne loppuivat kesken. Likaisissa en viitsinyt helvetti kulkea kovinkaan pitkään.
 

Hanhi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, AS Roma
Olihan noita sählääjiä :) Eräätkin TVÄL-tarkastuksessa: "Herra Yliluutnantti, Tykkimies NN:n ase numero XXXXXX ja taisteluvälinemateriaali tarkastettu puhdistustanne varten" jooh, otetaas uusiks ja monta kertaa peräkkäin sama laulu :)

Saman tuvan Hyvönen oli kanssa yksi sankari, joka neppaili niitä näitä, mut ehkä mieleenpainuvin oli tämän tetsari ja tapa "raahata" sitä mukana. Mitkään remmit ollu kunnolla kiinni ja se laahas sitä aina perseen alapuolella mukana. Ennen pitkää kotiutusmarssia sitten päätettiin porukalla pistää sen tetsari kunnolla selkään ja niin tiukalle kun pystyy. Varmaan jo ekan kilsan jälkeen tää hehkutti et "Kiitti jätkät, täähän on nyt tosi hyvä! ei oo niin raskaan tuntunen! Tosi mukava selkään!"

Hyvä puoli on se et harvemmin inttiajoista muistaa mitään paskoja juttuja, enemmänkin hyviä juttuja.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Olihan noita sählääjiä :) Eräätkin TVÄL-tarkastuksessa: "Herra Yliluutnantti, Tykkimies NN:n ase numero XXXXXX ja taisteluvälinemateriaali tarkastettu puhdistustanne varten" jooh, otetaas uusiks ja monta kertaa peräkkäin sama laulu :)

Nämä ovat kyllä hauskoja ja kun sattuvat oikeille henkilöille, niin aina parempi. Meillä oli erittäin vittumainen alikersantti, joita toki ilmeisesti on vakiona aina ja iänkaikkisesti. Hän oli supersotilas, joka ei tehnyt koskaan virheitä, mutta huusi, haukkui ja nöyryytti kyllä alokkaita jos nämä sattuivat sellaisen tekemään.

Oltiin sitten aamulla käskynjaossa ja odotettiin muodossa pihalla päivystävää vääpeliä paikalle. Kun hän tuli ovesta pihalle karjaisi alikersantti asennon muotoon ja meni nohevana tekemään ilmoitusta : "Herra Patteri! Vääpeli valm....." Sotilasmestari (vääpeli oli arvoltaan sotilasmestari) totesi tässä vaiheessa käyvänsä nyt sisällä. Silläaikaa alikersantti X juoksee nuo urheilukentän toisenpään lipputangot ympäri ja on valmiina tekemään uuden ilmoituksen, kun minä tulen takaisin pihalle. Alikki helotti kuin hillomunkki.

Vahingonilo on tosiaan paras ilo.
 
Viimeksi muokattu:

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Meidän tupamme eräs nimeltämainitsematon sekosi aakkosissa sen verran, että lähti alokaskaudella ampumaradalle väärässä ryhmässä. Patterimme oli jaettu radalle sukunimen perusteella niin, että henkilöt välillä A-K lähtivät aamupäivällä ja loput väliltä L-Ö sitten illemmalla. No tämä isänmaan toivo, sukunimeltään M******, päätti ottaa osaa ensimmäiseen ryhmään. Radalla tehtiin laskenta, ja huomattiin että yksi on liikaa. Sen jälkeen kysyttiin, "onko joukossa joku jonka nimi ei ole väliltä A-K?" Kukaan ei ilmoittanut mitään. Ainut mahis seuloa kuokkavieras pois oli huutaa äijät nimi nimeltä radalle odottamaan. Tämä yksi seppä jäi sitten sojottamaan rivissä paikalleen kun muut olivat siirtyneet ampumakatokseen. Oli varmaan aika älykäs olo. Alikersantin kohtuullisen palautetuokion jälkeen vässykkä sai kyydin takaisin kassulle. Tokkopa olisi yksin kävellen löytänyt takaisin.

Sama jantteri eksyi myöhemmin e-kaudella metsään mennessään vartioon teltalta. Matkaa arviolta 500m tietä pitkin, mutta niin vain poika onnistui suunnistamaan noin viiden kilometrin verran vikaan. Satuin olemaan samana yönä viestipäivystäjänä komentopaikallamme, jonne toisen porukan leirinjohtaja soitti ja ilmoitti, että tkm M****** on löytynyt heidän komentopaikaltaan. Palauttivat jätkän sitten aamulla meidän vahvuuteen. Sen verran rupesi tuon turjakkeen järjenjuoksua sympatiseeraamaan, ettei sille viittinyt edes aukoa päätään. Ressukka mikä ressukka.
 

12961

Jäsen
Ai niin, Riskihän kunnostautui inttiaikana myös sotilashenkisessä urheilussa.

Suunnistusharjoituksen jälkeen kysyttiin vapaaehtoisia sotilasläänin suunnistuskisoihin, Riski päätti tietenkin ilmoittautua, ilmeisesti köllin toivossa. No, ei mennyt ihan putkeen, kaveri eksyi Niinisalon-Kankaanpään maastoon eikä löytynyt vaikka hakemalla hakivat, kolme tuntia kisan jälkeen taisi vielä olla kadoksissa. Ei tullut kölliä, show jatkui.

Lopulta Riski saapui kuin saapuikin Niinisalon lamellikasarmille, samalla oli sattumalta käynnissä palohälytysharjoitus. Väsynyt ja likainen Riski löntysti portaissa vastaan tulevasta jengistä ja palohälytyksestä huolimatta tupaan pötköttelemään. Nimenhuudossa kokoontumispaikalla olikin sitten hauskaa! Jotka muistavat palohälytystä valvoneen Ltn. "setä" Heikkilän, tietävät kyllä, että hauskaa oli!

Tunnettu lainaus sedältä, jotta muutkin voivat kuvitella tilannetta:

"Nyt on pirpanan jäärääminen mennyt siihen pisteeseen että meikäläisen sietokyky ylittyy, jotenka otetaanpa käyttöön teille uusi komento. Kun minä huudan "Piiloon!", niin pirpana katoaa mun näköpiiristäni. PIILOON!"
 
Viimeksi muokattu:

BigD

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Sama jantteri eksyi myöhemmin e-kaudella metsään mennessään vartioon teltalta. Matkaa arviolta 500m tietä pitkin, mutta niin vain poika onnistui suunnistamaan noin viiden kilometrin verran vikaan. Satuin olemaan samana yönä viestipäivystäjänä komentopaikallamme, jonne toisen porukan leirinjohtaja soitti ja ilmoitti, että tkm M****** on löytynyt heidän komentopaikaltaan. Palauttivat jätkän sitten aamulla meidän vahvuuteen. Sen verran rupesi tuon turjakkeen järjenjuoksua sympatiseeraamaan, ettei sille viittinyt edes aukoa päätään. Ressukka mikä ressukka.

Heh, pimeässä monella hepulla suuntavaisto on mitä on. Yhdelläkin tupakaverilla pasmat sekosi aina leireillä kun tuli pimeää. Kerrankin teltta oli vain noin sadan metrin päässä vartiopaikalta, mutta kaveri onnistui silti eksymään metsään. Siinä sitten edellinen vartiomies ihmetteli ku kyseinen jantteri oli jo tunnin verran myöhässä omasta vartiovuorostaan. Aamulla olikin sitten naurussa pidättelemistä kun metsään eksynyt kaveri kertoili yöllisistä seikkailuistaan. :)

Hyvät naurut intissä sai myös loppusodan aikoihin kun eräs sankari oli onnistunut yöllä suunnistamaan takaisin kasarmille. Jossain vaiheessa loppusotaa leikimme pyssyillä melko lähellä (n. 5km) kasarmia. Kaverilla pli sitten yön pimeinä tunteina iskenyt armoton paskahätä ja hänen oli samantien lähdettävä tekemään tarpeensa. En sitten tiedä miten pitkälle tämä sälli oli lähtenyt kakkimaan, mutta aamulla hän löysi itsensä kassulta. Että sellasia sankareita :)
 

JoukaHainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers ja Jaromir Jagr
Mitenkäs arvon herrasväki on toiminut laktoosi-intoleranssin kanssa? Pitääkö kyseisestä vaivasta kärsivän ottaa mukaan lääkärintodistus, vai riittääkö pelkkä maininta "sairaudesta"? Itsehän olen siis harvinaisen tietoinen kyseisestä vaivasta, joten turhat testit/kokeet ei oikein napostele. Toki ne testit voi tarvittaessa käydä tekemässä, mutta todennäköisesti niistä saa maksaa ainakin sen 20€.

Niin ja suuntana on tietenkin Santahamina 1/11.

Kyllä ne sen kysyy heti, kun menet. Ei tarttenut mitään todistusta mukaan. Saat leireillä aina oman annoksen missä lukee nimesi jne.

Noita suihkua pelkääviä sotilaita löytyy kyllä aina. Omassa joukkueessani oli tykkimies, joka nukkui ysiykkösillä yöt, ettei tarvinnut aamulla punkkaa tehdä. Suihkussa tämä sankari ei varmaan ikinä käynyt. Sankari teki myös taidetta movettamisesta. Joka aamu veksiin ja sieltä takaisin 3vp:n kanssa. Kerran mies sattui olemaan terve ja päivän ohjelmaan kuului ampumista niin sankari päätti napata yhden kolmiolääkkeen ja mainitsi tästä sitten kersantille. Kersantti hetken aikaa tuumi ja sanoi sitten, että tule mukaan jakamaan panoksia. :D

Yksi toinen hieno mies löytyi samasta tuvasta, joka onnistui eksymään suunnistuksessa. Lähdimme sitten joukkueen kanssa miestä etsimään ja kyllähän se sitten noin tunnin hakemisen jälkeen löyty. Sama jääpuikku veti meidän kirjallisesta kokeesta kovimmat pisteet ja näin oli joukkueemme priimus. Siitä palkintona jääpuikku sai koiran luun (olimmehan spolleja). No yhtenä iltana saimme ajatuksen (priimus meni aina 10 nukkumaan), että laitamme tuon luun hänen suuhunsa, kun priimus nukkui selälleen. Siinä olikin sitten ja naurussa pidättämistä.
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
Tunnettu lainaus sedältä, jotta muutkin voivat kuvitella tilannetta:

"Nyt on pirpanan jäärääminen mennyt siihen pisteeseen että meikäläisen sietokyky ylittyy, jotenka otetaanpa käyttöön teille uusi komento. Kun minä huudan "Piiloon!", niin pirpana katoaa mun näköpiiristäni. PIILOON!"
Myös muutama vuosi sitten oli myös jo luutnantilla tämä käytössä. Kyllähän yleensä se pisti lähinnä naurattamaan, josta seurasi lisää juoksua.
 

turo-urpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Happee
Olin puoli vuotta viime heinakuusta tammikuuhun Keuruulla ja kyllä sieltäkin niitä omalaatusia sankareita löyty.

Ykskin jätkä onnistu seisoalteen kustessa paskantamaan "housuunsa" vaikka lattialle suurin osa tavarasta tais mennäkkin. Tais olla sama kaveri joka paskanti leirillä housuunsa ja vei kalsarinsa pakkipussissa varustevaihtoon leirin jälkeen. Tämä tapahtu keskellä yötä ja olihan sitä pakko alikessu herättää kesken unien ja ilmoittaa "herra alikersantti paskansin housuuni". Ja jos vielä tällä kakka linjaa sivutaan niin yks sankari kyllästy nukkumaan jalat melkein kiinni kaminassa ja otti kamansa ja meni nukkumaan ulkohuussiin.

Intissä kyllä näkee sellasia tyyppejä, jollasia ei uskois olevan olemassakaan. Oikea suomalaisen nuorison läpileikkaus.

Sellaset tyypit vähän ihmetyttää, jotka on melkein kateellisia joillekkin jotka saa vapautuksen jonkun sairauden takia. Ykskin tyyppi pääs ehkä kaks kuukautta etuajassa pois kun sillä todettiin krooninen vatsahaava. Siihen joku tyyliin "kävipä sillä hyvä tuuri kun sai vapautuksen".
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Sankari teki myös taidetta movettamisesta. Joka aamu veksiin ja sieltä takaisin 3vp:n kanssa. Kerran mies sattui olemaan terve ja päivän ohjelmaan kuului ampumista niin sankari päätti napata yhden kolmiolääkkeen ja mainitsi tästä sitten kersantille. Kersantti hetken aikaa tuumi ja sanoi sitten, että tule mukaan jakamaan panoksia. :D

Itseäni ärsytti nämä joka aamu veksiin tyypit, mutta täysi tuki taktisella movettamiselle :D Mulla oli jo armeijan alkaessa pientä vihlontaa yhdessä hampaassani, mutta vasta morttileirin aamulla sitä alkoi “särkeä” niin pahasti että “pakkohan” sitä veksiin oli mennä. Kun vapautus loppui, niin alkoivat kassulla uhkailemaan että kyyditsevät mut leirille muutamaksi päiväksi, mutta onnistuin missaamaan koko leirin. Pieni vinkki myös tähän että viisaudenhampaat kannattaa poistaa intissä.

Toinen oli se kun ennen Rovaa oli viikon lämmittely Parolannummen maastoissa ja tämän jälkeen suoraan junaan. Vitutti niin helvetisti että aamulla ilmottauduin veksijonoon, vaikka olin ihan terve, kyllä sitä aina jonottaessa jonkun vaivan keksii. Mutta ilmeisesti tähän oltiin sotilasjohdossa varauduttu ja mihinkään veksiin ei sinä aamuna päässyt, vaan suoritettiin kenttätarkastus kassun pihalla lääkintämiesten toimesta. Kun pääsin lämärin luo, niin sanoin vaan että on vähän heikko olo ja tämän jälkeen automaattisesti työnnettiin kuumemittari kainaloon. En kyl ikinä unohda mitä lämäri tollon sanoi kun kattoi mittaria “Joo ylittää rajan 0.1 asteella, sulla on kuumetta!” Jouduin tosin muutamas päiväs hönsäämään viel tolle leirille, mutta ainakin sain pehmeän alun ennen Rovaa. :)

Tuon leirin lopussa oli joku kanssataistelija saanut muutaman päivän VMTL. Tuo vapautus ulottui Rovalle lähtöpäivään ja mä annoin sille sitten sellaisen neuvon että koska on tollainen vapautus päällä, niin et voi ottaa rynkkyä ja muita taisteluvarusteita mukaan, ellei joku kanna niitä sun puolesta junaan ja eihän kukaan näin tee. Taistelija noudatti tätä neuvoa ja vasta Rovalla joku luti oli huomannut tämän, hieman huutoa oli kuulemma tullut, muttei ei sen kummempaa. :D
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Hän oli supersotilas, joka ei tehnyt koskaan virheitä, mutta huusi, haukkui ja nöyryytti kyllä alokkaita jos nämä sattuivat sellaisen tekemään.

Meillä oli juuri samanlainen vänrikki, kaljupää ja antoi aina kovaa runtua! :D

Kerran kävi kuitenkin niin että oli vapaaehtoinen uimahallireissu ja mä tietenkin ilmottauduin mukaan. Johdossa oli tämä vänskä ja heti kun bussi poistui kasarmialueelta, niin myös tämän supersotilaan olemus alkoi muuttua. Hyvissä ajoin ennen uimahallia kaveri painotti: “Uimahallissa on kaikenmaailman rehutukkia, joten nyt pidetään matalaa profiilia ja ei olla niin armeijamaisia.”

Vaikka itsekkään en ole mikään mestariuimari, niin hallissa huomasi todella että tämä vänskä ei ollut oikein kotonaan vedessä. Jotain armeijan ohjeuinti juttuja se yritti vetää, mutta pääasiassa me pidettiin vaan hauskaa. Todella mukava reissu kaiken kaikkiaan. Tolloin tuli intissä viimeistään selväksi että kovimmatkin skapparit ovat vain ihmisiä, eivätkä eroa paljoa arkielämästä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Kun nyt on puhetta näistä kunnon sählääjistä, niin voisin mainita meidän patterin pahimman tapauksen. Tällä tykkimiehellä ei meinaan sytyttänyt, ei sitten lainkaan. Alusta asti hän oli kovasti uhonnut kuinka hänestä tulee kokelas heittämällä. Noh, aukkiinhan kaveri päätyi, mutta onnistui jossain sellaisessa mihin moni tuleva alikersantti toivoi pystyvänsä, lensi ulos aukista, ja vielä täysin tahattomasti. En muista mitä se oli siellä söhlännyt, mutta kovin hiljaisena poikana sitten palasi meidän patteriin takaisin.

Eräällä leirillä sitten onnistui samainen tyyppi kadottamaan reppunsa. Neuvoksihan oli anettu että kannattaa laittaa reppuun jätesäkki sateen varalta. Noh, kesken ruokailun oli sitten alkanut sataa ja tämä järjen jättiläinen oli sitten laittanut sen jätesäkin, reppunsa päälle. Tästä seurauksena oli sitten eräs kapiainen heittänyt tuon säkin roskien mukana, luullen sitä roskasäkiksi. En tiedä paljonko joutui tuosta loppujen lopuksi maksamaan, mutta ainakin muutaman hävärin sai täyttää, sillä koskaan tuota reppua ei enää löytynyt.


Tunnettu lainaus sedältä, jotta muutkin voivat kuvitella tilannetta:

"Nyt on pirpanan jäärääminen mennyt siihen pisteeseen että meikäläisen sietokyky ylittyy, jotenka otetaanpa käyttöön teille uusi komento. Kun minä huudan "Piiloon!", niin pirpana katoaa mun näköpiiristäni. PIILOON!"

Tuohan on suorastaan legendaarinen Heikkilän leikki, joka on alkanut tietääkseni jo tarttumaan muuhunkun kantahenkilökuntaan pikkuhiljaa.
 

Stevie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Täällä on ollut puhetta kavereista, jotka ei millään meinanneet käydä suihkussa. Naapurituvasta löytyi tämmöinen sankari. Kyseessä oli kyllä todella vastenmielinen todella finninaamainen hyypiö..jokainen sen tuvan kaveri suunnilleen vihasi sitä ja jossain vaiheessa jamppa väkisin kiikutettiin suihkuun.Muistaakseni pari kertaa sai tyyppi maistaa nyrkkiäkin kun joillakin vaan meni hermot.
Loppuintin tämä tyyppi vietti kepeillä. Oli telonut jalkansa. Siellä kiersi huhu että olis ite tahallaan telonut sen / pyytänyt jotain kaveria hoitamaan asian.. täytyy sanoa, että jos jostain tyypistä semmoista uskoisi niin juurikin tästä sankarista.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pesin aina kotona intin t-paidat, sukat ja kalsarit. Lähinnä tosin sen takia, että ei tarvinnut käydä varusvarastolla vaihtamassa uusia tilalle. Kerran kun oli saanut sopivat ei kannattanut lähteä arpomaan uusia tilalle. Pääosin käytin kyllä kotoa tuotuja sukkia, kalsareita ja t-paitojakin, koska muutenhan ne loppuivat kesken. Likaisissa en viitsinyt helvetti kulkea kovinkaan pitkään.

Muuten sama mutten käyttänyt kertaakaan intin boxereita.Tykkäsin muutenkin aina kassulla oltaessa vaihtaa kalsarit ja sukat päivittäin etenkin kesällä niin ei nuo neljät kappaleet kovin kauaa olisi kestäneet. Ja kun kerran sai varusvarastolta uudehkot ja sopivat vermeet ei niitä viitsinyt alkaa vaihtamaan. Maastopuvutkin pesin kotona koska etenkin loppuvaiheessa oli erittäin tärkeää että -91:ssä oli ne kiristysnarut helmassa. Ja puvun väri oli muutenkin hyvin säilynyt. 1/07 oli muuten ainakin Säkylässä ainoa saapumiserä jolla oli käytössä kolme eri maastopukua samaan aikaan, -62,-91 ja -05.
 

J.Petke

Jäsen
Tuosta jaksan kyllä itse olla katkera, että jotkut saavat nykyään pitää niitä vanhoja lomapukuja -62:sten sijaan. Nuo vanhat maastopuvut olivat niin syvältä perseestä ettei voi kuvitella.
 

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
Tuosta jaksan kyllä itse olla katkera, että jotkut saavat nykyään pitää niitä vanhoja lomapukuja -62:sten sijaan. Nuo vanhat maastopuvut olivat niin syvältä perseestä ettei voi kuvitella.

62:nen oli kyllä hyvä helteellä, hengitti ihan eri lailla kuin 91:nen. Muuten oli kyllä perseestä.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
62:nen oli kyllä hyvä helteellä, hengitti ihan eri lailla kuin 91:nen. Muuten oli kyllä perseestä.

Ei saa unohtaa kätevää vehkeiden hieronta ja tuulettelu -reikää/taskua.

Edit: Kerrassaan hienoja tarinoita tässä ketjussa.
 

Pappa1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Tribe, Tigers, Angels, Rangers (Texas)
Täältä riittäisi kerrottavaa eräästä aivan uskomattomasta tapauksesta. Naurattaa vieläkin. Samoilla mestoilla oltiin kuin Tutzba paitti tammikuussa 2010 helvettiin sieltä ja palvelusaika 180.

Ampumaradalla, jos muistatte testin "TAULU!". Mites se meni... laukaus, taulut alas, jokunen sekunti, taulut ylös, laukaus jne... Jokatapauksessa aloiteltiin tätä harjoitusta, jota oltiin tehty 100 kertaa aikaisemmin. Huudettiin "Taulu!" jolloin taulut menevät alas niin eikö tämä taulapää päättänyt posauttaa ensimmäisen laukauksen. Kaikki repeili ja toisessa päätä rataa tiedettiin heti kuka ampumisen suoritti.

Ampumaradalla, jossa oltiin kysytty viisi kertaa onko kuulonne suojattu tms. tämä kyseinen herra herää siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa ampumaan, että ei omista kuulonsuojaimia (hävittänyt). Hukkasi aseensa leirillä. Lähtöpäivänä helppotyö, sillä kaappi oli miltein tyhjä. Mutta koskaan ei menettänyt malttia, vaikka kuinka vittuiltiin, paitsi silloin kun leirillä ei tiennyt miten saisi ladattua IPodiaan.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Itse en näin jälkeenpäinkään ole löytänyt monia positiivisia asioita omasta 365 vrk varusmiespalveluksesta, mutta onhan siellä hauskojakin tapauksia ollut.

Häröosastolta löytyi yksi kaveri, joka todennäköisesti on nykyään jokin itsensäpaljastaja tms. Ei vaihtanut lakanoita ennen kuin pakotettiin, oli pornon suurkuluttaja (mm. päällysti pornolehtensä, joita oli paljon; omisti satoja pornoleffoja ja oli tehnyt niistä kataloogin arvioineen) ja niin edelleen. Se voidaan laskea ehdottomasti varusmiespalveluksen positiivisiin puoliin, että näkee ja toimii täysin erilaisten ihmisten kanssa. Ja tosiaan, asuu samassa kopissakin. On kaikenlaista hiipparia, puolirikollista (joissa oli sekä pässejä, että hyviä tyyppejä heissäkin) ja niin edelleen. Sitä on normaalissa arjessa tekemisissä kuitenkin vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa, hyvä nähdä tätä muutakin osastoa.

Silti, hauskin juttu oli se kun AUK aikana olimme ryhmän kanssa asettuneet asemaan ja hyvä kaverini - erittäin fiksu tyyppi - toimi sillä kertaa ryhmänjohtajana. Laitettiin siinä sitten paikat kuntoon ja kun piti ryhtyä tuliasemakorttia piirtelemään, kukaan ei osannutkaan käyttää laseretäisyysmittaria. Ryhmänjohtajan vastuullahan homma oli ja hänelle tuo oli juuri opetettu, joten hän sanoi, että vedetään hatusta. No, sitten saapui juuri se pelätty luutnantti tarkistamaan onko homma hallussa. Tällä luutnantilla oli tapana käyttää old skool -metodeja, lihasmuistia jne. Hän sitten tsekkasi tuliasemaa ja pyysi nähdä tuliasemakortin. Sitä sitten tsekkaili, kurtisteli kulmiaan ja kysyi sitten ryhmänjohtajana toimineelta kaveriltani: "Millä helvetillä nämä etäisyydet on mitattu?". Siinä kohtaa oli selvää, että hatusta vetäminen oli huomattu. Valehtelu ei olisi kannattanut, joten kaverini veti täysin kylmästi ja pokkana: "Herra luutnantti, summamutikalla."

Pieni hymynkare sinne taisi luutnantin suuhun tulla, sanoi että "Selvä" ja jatkoi matkaansa.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Omalta peruskaudelta tuli mieleen tkm Mäkinen. Hän oli näitä tyyppejä, joita ei koko homma kiinnostanut pätkääkään ja pyrki kaikin keinoin välttämään 362vrk palvelusta. Kaikissa testeissä perseili systemaattisesti ja pällitesteissä vastasi miten sattuu.

Oli ilme näkemisen arvoinen kun P-kauden päätteeksi istuttiin luokassa ja kalvolla näytettiin jatkosijoituspaikat. Tykkimies Mäkinen joutui aliupseerikouluun. No ei siinä vielä kaikki, AUK-komennuksesta Mäkinen oli ihan hajalla ja menetti lopullisesti kiinnostuksen koko hommaan. Oli yrittänyt saada B-papereitakin ja aloitti sluibailun. Hän oli harvoja kyseisen AUK-kurssin (jolla en tosin itse ollut) oppilaita, joka ei missään nimessä halunnut RUKkiin.

Kuinka ollakkaan, oppilas Mäkinen määrättiin Haminaan Reserviupseerikouluun. Suuri mysteeri tämä oli, miten hän sinne joutui. Ilmeisesti kuitenkin tässä oli kapiaiset/johtajat scoutanneet hänet. Nimittäin "tositilanteessa" hän oli aina mies paikallaan. P-kauden metsäleireillä, kun muu porukka oli ihan hajalla, Mäkinen piti aina tunnelmaa yllä. 40km suunnistusmarssilla hän oli käytännössä yksin hoitanut ryhmänsä suunnistamisen ja päälle päätteeksi lopussa oli kantanut väsähtäneiden tyyppien kamoja kilometrikaupalla. Lyhyesti sanoen, Mäkinen oli siis poikkeuksellisen noheva sotilas, vailla mitään kiinnostusta armeijaan. Kuulemma oli jälkeenpäin ihan tyytyväinen, että oli joutunut rukkiin asti.

Tarinan opetus lienee se, että pelkkä pällitesteissä / kasarmilla perseily ei välttämättä riitä vuoden nakin välttämiseen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös