Inttiin lähdössä?

[tutzba]

On tullut varmaan oltua vähän liikaa esillä, kun yksi alokkaista kysyi perjantaina lomille lähdettäessä, kuinka minusta on tullut yksikön vääpeli. Olen kuulemma eniten äänessä ja hoidan eniten alokkaiden asioita, joten oli sen takia luullut väärin. Mukavaahan se on, että työntekoa arvostetaan.

Ei ollut muuten ensimmäinen kerta armeijassa kun minua luullaan joksikin mitä en ole. Viikkokokeessa eräs mosa oli nimennyt minut yksikön varapäälliköksi...

Kaikille alokkaille suosittelen vahvasti johtajakoulutukseen hakeutumista. Homma on todella palkitsevaa ja viihdyttävää, vaikka armeija instituutiona vanhanaikainen olisikin.

 

[motamoro]

Jaahah, 3 viikkoa tuli oltua kiinni PorPr / PSTK heti palveluksen alkuun, kolmas viikko johtui heti alkuun napsahtaneesta valmiusvuorosta, jos joku mummo sattuisi eksymään metsään. Ensimmäisille lomille siis pääsin vasta 2 päivää sitten perjantaina. Kyllähän se maistui aika kivalta ja tuntui lähes yhtä oudolta, kuin tuntui mennä ensimmäistä kertaa porttien sisälle.

Ensimmäinen kokonainen päivä oli aikamoista kulttuurishokkia, mutta ensimmäisen viikon jälkee käytännön asiat jo hieman helpottivat. Painoakin on pudonnut tämän 19 päivän aikana reilu 4 kiloa (samalla tahdilla alkaa olemaan kesällä ihan hyvässä kuosissa, kun sitä pitäisi vieläkin lähteä ihan reilulla kädellä). Onhan tuo paikka kyllä melkoinen sirkus ja monet asiat voisi tehdä paljon fiksumminkin. Hajottavinta on tähän mennessä ollut seistä sulkeisissa pitkiä aikoja kun -20 asteessa puhaltaa tuuli korviin. Metsässä rämpiessä tetsarit päällä tulee sentään hiki... Ensimmäinen maastoyökin on ensi viikolla, ei varmaan paljoa nukuta siellä.

Huomenna takaisin kassulle ja TJ 159 (toivottavasti...)

 

[Hippi Hiiri]

PorPr / PSTK

Haha, olin juuri upseerikokelaidesi kanssa Haminan metsissä 14 viikkoa. Aivan loistotyyppejä. Muistapa kertoa tänne jotain likaisia juttuja niiden tekemisistä ;).

Torstai-iltana tuli esittäydyttyä omille alokkaille ja ensi viikolla alkaa tosi työ. Odotan innolla.

 

[Fordél]

Kaikille alokkaille suosittelen vahvasti johtajakoulutukseen hakeutumista. Homma on todella palkitsevaa ja viihdyttävää, vaikka armeija instituutiona vanhanaikainen olisikin.

Suosittelen kaikille alokkaille, joilla on itsevarmuus ja sosiaaliset taidot öpaut kohdillaan eivätkä ne tarvitse intin johtajakoulutuksen kautta pönkitystä, hakeutumista 6kk:n palvelukseen. Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä.

 

[TosiFani]

...hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä.

Yliopistosta et saa johtajakoulutusta, teoria pohjaa kyllä, mutta ei käytännön johtamista. Varusmiesjohtaminen on käytännön johtamista, jossa nuori ihminen näkee omat vahvuudet ja heikkoudet. Armeijan johtajakauden kokemuksia on vaikea korvata millään koulutuksella, sillä johtaminen on aina oman persoonan peliin laittamista, sitä ei luennoilla opi.

 

[tutzba]

-- joilla on itsevarmuus ja sosiaaliset taidot öpaut kohdillaan eivätkä ne tarvitse intin johtajakoulutuksen kautta pönkitystä

Eli jos jää inttiin vuodeksi kouluttamaan uusia alokkaita, on automaattisesti epävarma kusipää, joka haluaa pompottaa mosia. Näinhän se menee.

Itseäni ei kiinnostanut ollenkaan olla puolta vuotta, koska ne hommat ovat aivan naurettavia*. Suoraa jatkoa p-kaudelle - mitään ei saa ajatella itse, kaikki käsketään valmiiksi. Vuoden hommissa saa sentään pikkuisen vastuuta, eikä silloin tarvitse pitää aivoja off-tilassa. Jonkinlainen kunnianhimoisuuskin siinä on taustalla. Pitää myöntää, että olen pikkuisen pettynyt jos kotiudun vaan kahden kulmaraudan kanssa. Eihän niillä arvonimillä siviilissä tee varmaan yhtään mitään, mutta mieluusti otan kaiken mahdollisen sieltä mukaani.

*ainakin siinä yksikössä, jossa minä palvelen.

 

[Hippi Hiiri]

On mielenkiintoista, että armeijasta ja sen johtajakoulutuksesta (kyllä vain, sillä nimellä sitä 12kk:n kakkua kutsutaan) tuntuu olevan niin kovin vaikeaa kirjoittaa objektiivisesti. Osa (etenkin vanhemmat ihmiset) arvostavat vuoden urakan korkealle, osa tuntuu pitävän johtaja- ja kouluttajakoulutukseen hakeutuvia varusmiehiä heikolla itsetunnolla varustettuina siviilielämän epäonnistujina. Luulen, että yksi tähän vaikuttava tekijä voisi olla se, että on joutunut varusmiesaikanaan huonon tai jopa sopimattoman varusmiesesimiehen alaiseksi. Esimieshommiinkin mahtuu niitä pässinpäitä, jotka eivät osaa käyttää käskyvaltaansa ja harkintakykyään, ja kohta pyöritään simputtamisen suossa.

Kuitenkin monien hellimä käsitys nyhveröistä, jotka makselevat kalavelkojaan takaisin intin kessun tai koksun jämien suojissa on väärä. Voin sanoa empiiristen kokemusten perusteella, että AUK:uun ja RUK:uun haki/pääsi/joutui aivan tavallisia nuoria, kaikkein ujoimpia ja epävakaimpia persoonia lukuun ottamatta.

Osa pitää varusmiesjohtajia kusipäinä varmasti sen vuoksi, etteivät ymmärrä, että armeijassa joukon edessä ollessa on oltava tietty "särmä" mukana. Sitä on vaikeaa käsittää, ennen kuin on itse siinä tilanteessa, jossa sinun on saatava useampi kymmenen omanikäistäsi nuorta miestä kuuntelemaan sinua, uskomaan kuulemansa ja vielä tekemään niin kuin sanot, vaikka se ei mukavaa olisikaan. Osa sitten vetää tämän homman yli, ja alaisten arvostus ja luottamus menee reisille sen vuoksi. Kuitenkaan siihen ei voi mennä anteeksipyytelemään tai vain mukavia juttelemaan, tai joukko leviää käsiin.

Aikamoista nuorallatanssia, ettenkö sanoisi.

 

[Viljuri]

Itse en välttämättä näe kovinkaan järkeväksi sitä, että kauppatieteellistä tutkintoa (Aalto tai Hanken) suoritettaessa suuntautuisi pelkästään johtamiseen, siis ainakaan ensimmäistä tutkintoa tehtäessä ja vailla aikaisempaa yrittäjä- tai esimieskokemusta tahi muuta reaalielämään liittyvää taustaa. Reaalielämää se on se varusmiesjohtaminenkin. Hieman erilaista tietysti, mutta ainoastaan muutos ja erilaisuus ovatkin pysyvää.

Sen kaksikymppisen ja plus poitsun tai tytsin uskottavuus on melko lailla tasan nolla, jos oikeat näytöt ja substanssi puuttuvat, vähintään nyt esimerkiksi laskentatointa tai edes nyt jotakin DI-puolen tuotantotaloutta pitäisi olla.

 

[tutzba]

Kuitenkaan siihen ei voi mennä -- vain mukavia juttelemaan, tai joukko leviää käsiin.

Pakko kysyä: onko sinulla kokemusta? En tarkoita millään pahalla, mutta oli vain pikkuisen hupaisaa kuunnella torstai-iltana kokelaiden tultua sitä kaikkea analyysia, mitä meidän ryhmänjohtajien toiminta sai. Eihän minullakaan mitään kokemusta ole kuin jotain kolmisen viikkoa, mutta olen huomannut saavani alokkaat toimimaan käskyjeni mukaan vaikken mikään natsi heitä kohtaan olekaan. Silloin kun pitää työskennellä, he työskentelevät, mutta mikään ei estä juttelemasta heidän kanssaan normaalisti.

Alokkaat eivät ole mitään pikkulapsia, joita pitää koko ajan paapoa ja vahtia. He ovat meidän ikäisiä ja heillä on meidän jutut. Sitä ei kannata unohtaa, jos haluaa saada auktoriteettia.

Yritän vain sanoa sitä, että ei kannata uskoa kaikkea Haminassa kerrottua.

 

[Hippi Hiiri]

Pakko kysyä: onko sinulla kokemusta?

Haminassa tuli oltua vertaisjohtajana useampaan otteeseen - sanottakoon heti kärkeen, että se eroaa oikeiden alaisten johtamisesta hyvin paljon. Siellä kävi ainakin ilmi, että jos johtajalla ei ollut homma näpissä, löytyi parikymmentä muuta, jotka tiesivät, kuinka asiat piti hoitaa =). Alokkaiden kanssa tästä tuskin tulee kovin suurta ongelmaa, mutta uskoisin, että hiukkasen kokeneempina jääkäreinä joukosta osataan pistää vastaan, jos homma edessä takkuilee. Toisaalta vertaisjohtajana saat vielä anteeksi, vaikka jokin menisi pieleenkin, koska kaikki tietävät, millaisessa tilanteessa siinä ollaan. Johtajakaudella kovin moneen töppäykseen ei ole varaa. Näin ainakin Haminassa kerrottiin ;).

Suora vastaus suoraan kysymykseen: Oikeiden alaisten kanssa ei ole, vertaisänkyröiden kanssa on.

 

[TosiFani]

...Alokkaiden kanssa tästä tuskin tulee kovin suurta ongelmaa, mutta uskoisin, että hiukkasen kokeneempina jääkäreinä joukosta osataan pistää vastaan, jos homma edessä takkuilee. Toisaalta vertaisjohtajana saat vielä anteeksi, vaikka jokin menisi pieleenkin, koska kaikki tietävät, millaisessa tilanteessa siinä ollaan. Johtajakaudella kovin moneen töppäykseen ei ole varaa. Näin ainakin Haminassa kerrottiin ;)...

Kyllä töpätä voi, ei se ole vaarallista, mikäli tästä töppäilystä oppii. Itse olin kokelaana huono johtaja, epävarma ja kulmarautohin useasti vetoava. Kertausharjoituksissa ymmärsin homman ja lopetin liiallisen pätemisen, ryhdyin johtamaan omalla persoonalla ja otin johdettavien henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon. Eli tarvitaan sitä kuuluisaa pelisilmää vaikeissa tilanteissa.

Tuntemattoman sotilaan Koskela on hyvä esikuva johtamisesta, vaikka tämä voi tuntua kliseeltä. Ei hyvän johtajan tarvitse aina olla lammiomaisen särmä.

 

[tutzba]

Eli tarvitaan sitä kuuluisaa pelisilmää vaikeissa tilanteissa.

Viime torstaina tuli puoli kymmenen jälkeen palohälytys. Lähdettiin kaikki sitten pihalle, osalla alokkaista pelkkä t-paita ja verkkarit päällä, itselläni ei edes sitäkään. Puolisen tuntia palloiltiin pihalla jossakin parinkymmenen asteen pakkasessa ja sisälle päästyämme laitettiin huopavuoret jalkaan, minä mukaanlukien. Kaikkein virkaintoisin kokelas tuli sitten ojentamaan minua ja itkemään, että olenko nyt aivan varma varustuksestani, joka oli kuulemma todella huonoa esimerkkiä alokkaille.

Eli aivan kuten TF yllä sanoi, pelisilmä on todella tärkeätä.

--

Ja sitten täysin ohi aiheen. Oli hauska tilanne viime viikolla kun oltiin yötä Hätilässä ampumassa ja reenaamassa telttaelämää. Lähtöpäivänä istuttiin nuotiolla toisen ryhmänjohtajan kanssa ja siinä oli alokkaitakin muutama. Eräs mosa tuli sitten viereen ja kysyi, olenko minä tutzba Jatkoajasta. Busted.

 

[Fordél]

Eli jos jää inttiin vuodeksi kouluttamaan uusia alokkaita, on automaattisesti epävarma kusipää, joka haluaa pompottaa mosia. Näinhän se menee.

Jos näin ajattelet niin mikäs siinä, mutta minä en kirjoittanut näin. Sanoin vain, että tuosta intin johtajakoulutuksesta on hyötyä lähinnä niille, joilla on tiettyjä epävarmuustekijöitä. Työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä ei intillä tee mitään eikä sillä näihin hommiin pääsemisissä ole juurikaan hyötyä. Mutta jos se auttaa epävarmaa yksilöä niin mikäs siinä.

 

[Fordél]

Yliopistosta et saa johtajakoulutusta, teoria pohjaa kyllä, mutta ei käytännön johtamista. Varusmiesjohtaminen on käytännön johtamista, jossa nuori ihminen näkee omat vahvuudet ja heikkoudet. Armeijan johtajakauden kokemuksia on vaikea korvata millään koulutuksella, sillä johtaminen on aina oman persoonan peliin laittamista, sitä ei luennoilla opi.

Uskallan väittää, että se jolla on johtaminen verissä, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä osaa todellakin laittaa oman persoonansa peliin eikä täten tarvitse intin johtajakoulutusta työelämää varten. Jos taas jää inttiin töihin, on siitä tietysti hyötyä.

Itse en välttämättä näe kovinkaan järkeväksi sitä, että kauppatieteellistä tutkintoa (Aalto tai Hanken) suoritettaessa suuntautuisi pelkästään johtamiseen, siis ainakaan ensimmäistä tutkintoa tehtäessä ja vailla aikaisempaa yrittäjä- tai esimieskokemusta tahi muuta reaalielämään liittyvää taustaa. Reaalielämää se on se varusmiesjohtaminenkin. Hieman erilaista tietysti, mutta ainoastaan muutos ja erilaisuus ovatkin pysyvää.

Juuri tämän takia kirjoitinkin, että myös se asiaosaaminen täytyy olla kunnossa. Ja sitä ei saa armeijasta ellei sitten aio jäädä sinne töihin.

 

[TosiFani]

Uskallan väittää, että se jolla on johtaminen verissä, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä osaa todellakin laittaa oman persoonansa peliin eikä täten tarvitse intin johtajakoulutusta työelämää varten. Jos taas jää inttiin töihin, on siitä tietysti hyötyä...

Eli kaikennäköinen johtamiskoulutus ja työharjoittelut ovat täysin turhia, koska johtaminen on verissä eli sitä on tai ei ole. Harjoittelulla ei ole merkitystä asiaan??

 

[Fordél]

Eli kaikennäköinen johtamiskoulutus ja työharjoittelut ovat täysin turhia, koska johtaminen on verissä eli sitä on tai ei ole. Harjoittelulla ei ole merkitystä asiaan??

Kirjoitinko noin? Mainitsinko viestissäni muuta kuin intin johtamiskoulutuksen? En viitsi lähteä tähän edes tän tarkemmin vastailemaan.

 

[tutzba]

Mainitsinko viestissäni muuta kuin intin johtamiskoulutuksen?

Miksi armeijassa johtamisharjoittelu olisi yhtään sen huonompaa kuin jossakin muualla johtaminen?

Minua ei kiinnosta sotiminen tai ihmisten tappaminen. Vaunut ja kranaatit eivät nekään ole lähellä sydäntäni. Armeijasta saa kuitenkin loistavia kokemuksia, varsinkin jos siellä on vuoden ja päätyy johtajatehtäviin. Kokemuksena hauska ja hyödyllinen, jos sen ottaa oikealla tavalla. Ihmisläheisyys on ainoa asia, joka minua kiehtoo.

 

[TosiFani]

Kirjoitinko noin? Mainitsinko viestissäni muuta kuin intin johtamiskoulutuksen? En viitsi lähteä tähän edes tän tarkemmin vastailemaan.

Niin, koska edellinen viestisi oli täysin älytön, sen mukaan käytännön johtamisharjoittelu on turhaa. Armeijassa johdetaan ihmisiä kuten muissakin johtotehtävissä.

 

[Fordél]

Miksi armeijassa johtamisharjoittelu olisi yhtään sen huonompaa kuin jossakin muualla johtaminen?

Riippuu täysin siitä työtehtävästä, johon johtamista opetellaan. Armeijan johtamistavoista voi olla hyötyä esim. kriisitilanteissa tai töissä, jotka eivät vaati luovutta tai suurta asiantuntijuutta vaan ovat lähinnä suorittavia duuneja.

Ja jos luet näitä kirjoittamiani tekstejä, olen kirjoittanut, että armeijan johtamisopeilla ei tee juuri mitään työelämässä ja sen vaativissa johtotehtävissä, joihin kuuluvat juuri nuo muut kuin suorittavat ns. perushommat. Kun työprosessi voidaan selvästi ennakoida ja tiedetään tarkasti miten päästään haluttuun lopputulokseen, voidaan armeijantyylisillä johtamistavoilla johtaa. Sitten kun taas lopputulos on epävarmuuden peitossa eikä tiedetä miten haluttuun lopputulokseen päästään, tarvitaan muunlaista johtamista, jota taas ei armeijasta opita.

Minua ei kiinnosta sotiminen tai ihmisten tappaminen. Vaunut ja kranaatit eivät nekään ole lähellä sydäntäni. Armeijasta saa kuitenkin loistavia kokemuksia, varsinkin jos siellä on vuoden ja päätyy johtajatehtäviin. Kokemuksena hauska ja hyödyllinen, jos sen ottaa oikealla tavalla. Ihmisläheisyys on ainoa asia, joka minua kiehtoo.

Hieno juttu sinun kannaltasi. Kannattaa siis pysyä siellä jos saat sieltä hienoja kokemuksia.

 

[Fordél]

Niin, koska edellinen viestisi oli täysin älytön, sen mukaan käytännön johtamisharjoittelu on turhaa.

En ole missään näin kirjoittanut, joten älä laita sanoja mun suuhun.

 

[TosiFani]

Uskallan väittää, että se jolla on johtaminen verissä, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä osaa todellakin laittaa oman persoonansa peliin eikä täten tarvitse intin johtajakoulutusta työelämää varten. Jos taas jää inttiin töihin, on siitä tietysti hyötyä...

Tässä sinä väität, että johtaminen on verissä eli johtaminen olisi jotenkin synnynäinen kyky. Olen tästä täysin erimieltä, ihan omista kokemuksistani johtuen. Nuorena poikana olin kaikkea muuta kuin johtaja, enemmänkin ujo ja arka, mutta nyt väittäisin tilanteen muuttuneen. Osa tästä muutoksesta tapahtui armeija aikana, varsinkin RUK:ssa.

Mitä johtaminen on? Se on organisaation eli ihmisten johtamista, oli kyseessä kiväärijoukkue tai Nokian konserni. Samat periaatteet toimivat molemmissa, johtajan tehtävä on saada organisaatio toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Armeijassa nuoret, kokemattomat johtajat saavat kokeilla johtamista turvallisissa olosuhteissa, saavat kokemusta, mitä on johtaa ihmisiä.

Se, että sinä miellät armeijan johtamisen periteiseksi käskyttämiseksi ilman syvempää ajatusta, kertoo ettet joko tiedä tai ymmärrä nykyistä systeemiä. Kuten Tuzba edellä kertoi, tämänkin homman voi tehdä monella tavalla. Toinen hoitaa homman ajatuksella, toinen puuttuu lillukanvarsiin (huopikkaisiin). Mutta homman ydin on se, että joudut kuitenkin olemaan johtaja, ottamaan vastuuta ratkaisuistasi.

 

[julle-jr]

Ei kannata Fordel mököttää, vaikka et päässytkään aikoinaan sinne AUKkiin.

Kyllä minä ainakin sain vähintään jonkinlaista esiintymisvarmuutta sekä tietynlaista asioiden junailukykyä intissä. Laivastossa homma oli sikäli erilaista, että matruusien kanssa asuttiin samoissa skansseissa ja arvomerkkeihin ei todellakaan voinut tukeutua. Samassa veneessä siellä oltiin jatkuvasti. Ainoa hyvin toimiva keino oli joko olla helvetin kova jätkä (jota minä en edes yrittänyt) tai sitten kaikkien mielestä hyvä jätkä.

Jos oli kaikkien kanssa hyvissä väleissä, niin pakolliset ja olennaiset hommat hoituivat kuin itsestään. Minusta eräs toimiva keino saavuttaa johdettavien luottamus oli saada heidät huomaamaan, että yrittää aina ajatella heidän parastaan. Eli tavallaan vetää aina mahdollisuuksien mukaan kotiin päin. Toki kokonaisuudenkin pitää toimia, eikä kotiinpäinvetoa, eli oman ryhmän hyödyn maksimoimista, voi tehdä muidenkaan kustannuksella. Olennaista olikin erilaisissa pikkuasioissa pyrkiä saamaan hyötyä omalle porukalle.

Itse esim. annoin aina ruokailuaikaa sen palvelusohjeessa määrätyn vähimmäisajan. Tämän takia sain itse paskaa niskaan kun tulimme myöhässä koulutukseen tai oppitunnille. Yleensä kuitenkin punaisena rääkyvä skappari hiljeni, kun kaivoin ohjesääntökirjan taskusta ja kysyin, että "herra luutnantti, ovatko tässä palvelusohjeessa, jossa on komentajan allekirjoitus, määrätyt käskyt vääriä käskyjä?" Jos aikataulut oli suunniteltu liian tiukaksi, ei siitä minusta kuulunut rangaista varusmiehiä, vaan kyseessä oli kantahenkilökunnan ongelma. Tällä tavalla pitäen kiinni matruuseille kuuluvista itsestään selvistä oikeuksista, oli heidän luottamuksensa helppo saavuttaa. Olin huomaavinani, että varusmiesjohtajilla, jotka eivät uskaltaneet pistää itseään likoon alaistensa puolesta ja pyrkivät lapsenomaisesti joka tilanteessa mielistelemään skappareita, oli välillä oman porukkansa kesken paljon hankalampaa.

 

[Fordél]

Tässä sinä väität, että johtaminen on verissä eli johtaminen olisi jotenkin synnynäinen kyky. Olen tästä täysin erimieltä, ihan omista kokemuksistani johtuen. Nuorena poikana olin kaikkea muuta kuin johtaja, enemmänkin ujo ja arka, mutta nyt väittäisin tilanteen muuttuneen. Osa tästä muutoksesta tapahtui armeija aikana, varsinkin RUK:ssa.

Lue hyvä ihminen näitä kirjoituksia. Kirjoitin, että se jolla johtaminen on verissä, tietää vahvuutensa jne. eikä tarvitse intin johtamiskoulutusta. Sinulla se ei ollut, mutta osa muutoksesta tapahtui intissä eli kävi kuten kirjoitin: jos on ongelmia sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kanssa, on intin johtamiskoulu hyvä paikka.

Se, että sinä miellät armeijan johtamisen periteiseksi käskyttämiseksi ilman syvempää ajatusta, kertoo ettet joko tiedä tai ymmärrä nykyistä systeemiä. Kuten Tuzba edellä kertoi, tämänkin homman voi tehdä monella tavalla. Toinen hoitaa homman ajatuksella, toinen puuttuu lillukanvarsiin (huopikkaisiin). Mutta homman ydin on se, että joudut kuitenkin olemaan johtaja, ottamaan vastuuta ratkaisuistasi.

Tiedän kyllä nykyisen systeemin ja sen muutoksen, joka intissä on käynyt. Olen jopa kuunnellut erään henkilön luentoa, joka on ollut armeijassa viemässä tätä uudistusta läpi. Siltikin, siitä johtajakouutuksesta ei ole suuremmin hyötyä vaativiin johtamistehtäviin, mutta kylläkin niihin suorittaviin tehtäviin, aivan kuten kirjoitin viesti pari sitten.

 

[Fordél]

Ei kannata Fordel mököttää, vaikka et päässytkään aikoinaan sinne AUKkiin.

Olisin varmasti päässyt ja pärjännyt siellä sekä RUK:ssa hyvin, mutta en halunnut.

Kyllä minä ainakin sain vähintään jonkinlaista esiintymisvarmuutta sekä tietynlaista asioiden junailukykyä intissä.

Niin eli olet samaa mieltä kanssani.

 

[TosiFani]

...Siltikin, siitä johtajakouutuksesta ei ole suuremmin hyötyä vaativiin johtamistehtäviin, mutta kylläkin niihin suorittaviin tehtäviin, aivan kuten kirjoitin viesti pari sitten.

Olet ilmeisen juuttunut juoksuhautaasi, jossa olet päättänyt, ettei armeijan johtamiskoulutus ole mistään kotoisin. Miksi et voi vain myöntää, että käytännön johtamiskokemus on eduksi tulevissa tehtävissä, oli se kokemus kotoisin mistä tahansa, armeijasta, harrastuksista yms.?

Alkuperäisessä viestissä, johon otin kiinni sanoit:

"Jos työelämässä kiinnostaa johtaminen, suosittelen tuon 6kk:n aikana ja vuoden palveluksestä säästyneen toisen 6kk:n aikana lukemista pääsykokeisiin ja hakemaan johtajakoulutus asiaosaamisen ja johtamisopintojen kautta yliopistosta eikä mistään intistä."

Asiaosaaminen on johtamisen yksi osa-alue, sen saa kyllä opiskelun kautta esim. yliopistosta, mutta käytännön johtamista ei opita oppikirjoista vaan kokemuksen kautaa. Sinä väität, että armeijan johtajakaudella ei ole mitään annettavaa tähän käytännön johtajamiseen. Voisitko perustella tämän väitteen.