Inttiin lähdössä?

[TosiFani]

...Ja sellasen neuvon antaisin myös, että jos AUK kiinnostaa niin sinne kannattaa ehdottomasti mennä. jos taas emmit niin älä mene, koska sen ajan voi käyttää paremminkin hyödyksi kuten lukemalla pääsykokeisiin tai hankkimalla rahaa ja työkokemusta. Siitä armeijan johtajakoulutuksesta ei ole juurikaan hyötyä tai ainakaan työnantajat eivät siitä välitä paskaakaan. Tai sellainen työnantaja, joka asiasta välittää, ei ole kyllä työnantaja, jonka palvelukseen itse haluaisin mennä. Mutta tosiaan jos kokee, että tarvitsee vähän rohkaistumista niin onhan se AUK ihan hyvä paikka saada vähän ryhtiä toimintaansa. Sitten jos kerran menee AUK:iin niin kannattaa mennä saman tien RUK:iin asti. Tosin silloin ainakin kertausharjoitukset kutsuu...

Johtajakoulutuksesta/ -kokemuksesta olen kanssasi erimieltä. Se, että joudut nuorena poikana ottamaan vastuuta ja johtamaan joukkoa kasvattaa varmasti. Lisäksi tämä harjoittelu on vaaratonta ja haastetta lisää tämä asenne, mikä täälläkin näkyy. Johtajakokemuksen arvostus työnantajien keskuudessa on suurempi, kuin usein näyttää. Jopa monet rekrytointifirma antavat painoarvoa tälle.

Itse suosittelen AUK/RUK:a kahdesta syystä.

Kuten kirjoituksista huomaa, tekemisen taso nousee, kun ikäluokkaa karsitaan. Hommat hoidetaan ja henki on selvästi parempi, kun ikäluokasta poistuu se heikompi osuus.

Toisaalta kuka haluaa, että armeijamuistot ovat pleikanpeluuta ja "kepapin" syöntiä??

Ymmärrä silti niitäkin, jotka työn, perheen tai opiskeluiden takia keskittyvät siviilielämään. Nämä "sluibailijat" eivät taas saa arvostustani.

 

[Fordél]

Johtajakoulutuksesta/ -kokemuksesta olen kanssasi erimieltä. Se, että joudut nuorena poikana ottamaan vastuuta ja johtamaan joukkoa kasvattaa varmasti. Lisäksi tämä harjoittelu on vaaratonta ja haastetta lisää tämä asenne, mikä täälläkin näkyy. Johtajakokemuksen arvostus työnantajien keskuudessa on suurempi, kuin usein näyttää. Jopa monet rekrytointifirma antavat painoarvoa tälle.

Tiedän kyllä, että armeijan johtajakoulutus saa monessa ihmisessä hyvää aikaan ja senhän tuossa kirjoituksessa myönsinkin. Ideana oli lähinnä tuoda esille se, että jos motivaatiota ei ole niin sinne ei oikeasti kannata mennä, koska siitä saatu hyöty on monelle aika olematonta.

Olen nimittäin erimieltä tuosta johtajakoulutuksen arvostuksesta. Esim. julkishallinnon ja miksei yksityisenkin puolen johtamiskäytännöt erovat hyvin paljon siitä mitä armeijassa harrastetaan vaikkakin armeija onkin viime aikoina lähentynyt edellä mainittuja johtamiseessaan. Kuitenkaan käytännön hyötyä armeija ei juurikaan pysty tarjoamaan mitä tulee itse johtamiseen, mutta sen sijaan se voi kasvattaa ihmistä, joka sitten välillisesti vaikuttaa myös johtamistaitoihin. Ja kertoohan AUK:n käyminen ja varsinkin RUK:n, että pystyy viemään asioita läpi ja sitoutumaan, joten sitä kautta antaa jotain positiivista kuvaa työnantajalle. Mutta muistetaan kuitenkin, että monet muut asiat painavat työnantajan vaakakupissa ihan eri lailla ja armeija on sitten pieni positiivinen plussa siihen päälle.

 

[TosiFani]

Kaikilla meillähän on oikeus mielipiteeseen...kröhöm mutta oikeassa työelämässä intin johtajakoulutus on yhtä arvokas kuin kilo turvetta. Naurettavampaa paikkaa ei ole vielä tullut vastaan kuin Suomen armeija ja tuskin tuleekaan. Kaikki jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ovat sitten varmaan näitä mainitsemiasi sluibailijoita. Kaikille tähän loppuun kysymys, että miksi sinusta on hauskaa leikkiä sotaa? Itse en ole ainakaan valmis kuolemaan jonkun maapalasen takia muiden komennellessa vieressä.

Kuten jo sanoit, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Itselleni maailma, jossa ei ole sotia sopisi hyvin, mutta ei kai tässä ketjussa ole tarkoitus pohtia armeijan merkitystä??

Kun n. 20 - 26 vuotias poika joutuu johtamaan erikokoisia joukkoja, pääasiallisesti ilman minkäänlaista johtajakokemusta, hän oppii varmasti paljon uutta, jota voi hyödyntää työelämässä.

Johtaminen on aina samaa, on kyse mistä työstä tahansa. Johtaja antaa käskyjä, alainen toteuttaa. Armeijassa nämä suhteet merkitään raudalla, siviilityössä nimikylteillä. Se miten johdat on aivan sinusta itsestäsi kiinni. Hyvä johtaja johtaa hyvin aina, niin armeijassa kuin vaikka vanhainkodissa.

 

[JZZ]

No mun nyt täytyy olla hiukan eri mieltä tuosta intin / AUK:n tarpeellisuudesta työnhaussa.

Itse nimittäin työskentelen miesvaltaisella alalla, jonne suurin osa uusista työntekijöistä tulee n. 20-vuotiaana, eli intin jälkeen, vailla sen merkittävämpää työkokemusta. Tässä kun on kesän aikana tullut haastateltua n. 30 työnhakijaa, niin kyllä aika vahvasti se vaikutelma, joka on jäänyt päällimmäisenä hakijan paineensietokyvystä, oma-aloitteisuudesta, reippaudesta jne korreloi intin ja johtajakoulutuksen käymisen mukaan. Sama korostuu vielä selvemmin työssä.

Ainakin itselle esimiehenä tuo intin käyminen ja johtajakoulutus näyttää sitä, ettei aina ole valittu sitä helpointa tietä, sluibattu läpi 6kk VMTL:ssä kirjurina tai pahimmassa tapauksessa hankittu motivaatiovapautusta koko laitoksesta. Mua ei oikeastaan vittuakaan kiinnosta mikään koti/uskonto/isänmaa-läppä, mutta se, että ihminen on kykenevä ottamaan vastuuta ja tekemään jopa tiettyjä epämiellyttäviä asioita aikuiselämänsä alkutaipaleella, on asia, jota työnhakijalta kaipaan.

 

[Sistis]

Itse nimittäin työskentelen miesvaltaisella alalla, jonne suurin osa uusista työntekijöistä tulee n. 20-vuotiaana, eli intin jälkeen, vailla sen merkittävämpää työkokemusta. Tässä kun on kesän aikana tullut haastateltua n. 30 työnhakijaa, niin kyllä aika vahvasti se vaikutelma, joka on jäänyt päällimmäisenä hakijan paineensietokyvystä, oma-aloitteisuudesta, reippaudesta jne korreloi intin ja johtajakoulutuksen käymisen mukaan. Sama korostuu vielä selvemmin työssä.

Jeps, AUK:n/RUK:n merkitys on mielestäni siinä, että se juurikin kehittää noita taitoja, joita työhaastattelussakin arvostetaan.

Ne taidot on hyvä hallita. Moni saa ne ilman AUK:ta/RUK:ta, mutta monet taas oppivat ne juurikin noissa mainituissa instituutioissa. Siksi niiden käyminen on usein hyödyksi.

 

[Zdeno]

Mites onko kukaan palstalaisista käynyt Upinniemessä inttiä?
Itseäni ei kiinnosta näin ennen inttiä olla 6kk pitempään ja olen kuullu ettei Upinniemessä pääse muut kuin b-miehet 6kk?

Onkos kenelläkään ollut penikkatautia jaloissa intin aikana? Saako vapautuksia? Itseä on vaivannut jo 1v penikka ja lääkärille tosin menen ensi kuussa keskustelemaan mitä jaloille tehdään.

Saapumisaika on ensi tammikuussa.

 

[Fakap]

Ainakin itselle esimiehenä tuo intin käyminen ja johtajakoulutus näyttää sitä, ettei aina ole valittu sitä helpointa tietä, sluibattu läpi 6kk VMTL:ssä kirjurina tai pahimmassa tapauksessa hankittu motivaatiovapautusta koko laitoksesta. Mua ei oikeastaan vittuakaan kiinnosta mikään koti/uskonto/isänmaa-läppä, mutta se, että ihminen on kykenevä ottamaan vastuuta ja tekemään jopa tiettyjä epämiellyttäviä asioita aikuiselämänsä alkutaipaleella, on asia, jota työnhakijalta kaipaan.

Veit täydellisesti sanat suustani. Sain melkeinpä pelkästään intistä saaduilla papereilla juuri em. kaltaisen ja hyväpalkkaisen työpaikan. Hakijoita oli aikalailla, koska työ ei vaatinut minkäänlaista koulutusta ja palkka oli siis hyvä. Siitä oli hyvä kerätä rahaa, että säilyy hengissä jatko-opiskelujen aikana. Ja voin vannoa, että juuri valmistuneista työpaikan johtajista erottaa ensimmäisen minuutin aikana, onko kokemusta johtamisesta, olkoon se sitten armeijasta tai mistä tahansa. Kyllä se AUK / RUK todellakin opettaa johtamaan, ja tietyssä tilanteessa työnantaja antaa sille paljonkin arvoa, sanoivat katkerat, armeijaa vihaavat ihmiset mitä tahansa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kaikilla meillähän on oikeus mielipiteeseen...kröhöm mutta oikeassa työelämässä intin johtajakoulutus on yhtä arvokas kuin kilo turvetta. Naurettavampaa paikkaa ei ole vielä tullut vastaan kuin Suomen armeija ja tuskin tuleekaan. Kaikki jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ovat sitten varmaan näitä mainitsemiasi sluibailijoita. Kaikille tähän loppuun kysymys, että miksi sinusta on hauskaa leikkiä sotaa? Itse en ole ainakaan valmis kuolemaan jonkun maapalasen takia muiden komennellessa vieressä.

Herttainen asenne sinulla. Ei kannata tuolla tyylillä tulla kyselemään työpaikkaa sieltä missä minä olen suorittamassa valintoja.

PV:n johtajakoulutus ei ole milloinkaan haitaksi työpaikkaa tai virkaa haettaessa, mutta eduksi se voi olla hyvin usein. Poikkeus saattaa olla jokin verorahoilla tuettu Rauhan- ja Hörhöilyntutkimuslaitoksen päivystävän pilvenpolttajan homma. Sen sijaan kun puhutaan oikeista töistä, niin asiallisesti suoritettu varusmiespalvelus on työnhakijalle eduksi. Asiallinen palvelus toki pitää sisällään myös hyvin hoidetut miehistötehtävät.

Olen palkannut kymmeniä ihmisiä erilaisiin asiantuntija- ja päällikkötehtäviin. Ketään en ole valinnut tai jättänyt valitsematta armeija-asioiden takia, mutta täytyy myöntää että RUKin/AUKin käyneitä on miespuolisten palkattujen joukossa ollut runsaasti. Varmasti inttiasioilla on muutamien henkilöiden kohdalla ollut jotakin vaikutusta valintaprosessin kulkuun.

Vaativiin asiantuntijatehtäviin ja myöhemmin mahdollisesti esimiestehtäviin etenevälle on eduksi jos taustalta löytyy RUK, mutta sen puuttuminen ei tietysti estä työuralla etenemistä. Asialla on ehkä suurin merkitys alkuun pääsemisessä, eli työpaikan saamisessa. Usein hakijoiden joukossa on monia tasaväkisiä ehdokkaita, joilla on hyvät paperit ja relevanttia työkokemusta. Hyvin hoidettu intti on johdonmukainen osa hakijan taustakertomusta. Herättää epäilyksiä, jos joku muuten riittävillä näytöillä varustetuista hakijoista on ollut intissä potentiaalinen lusmuilija, vaikkapa laitettu pariksi vuodeksi kotiin kasvamaan.

Itse arvostan hakijoissa taustan johdonmukaisuutta. Jos kyse on työuransa alkupuolella olevista henkilöistä, niin substanssin lisäksi haen yleensä luotettavaa ja asiat tasaisen varmasti suorittavaa kaveria. Hyvä hakija on lisäksi oma-aloitteinen ja kehityskelpoinen eikä nyrpistä nokkaa perushommillekaan. Hakemusten ja ansioluetteloiden perusteella tällaisia hakijoita löytyy tavallisesti runsaanpuoleinen joukko haastateltaviksi. Jos kuvitellaan, että loppusuoran ehdokkaiksi ovat selvinneet RUKin käynyt kaveri ja reservin sotamies jonka selvitys inttijaksosta on kiertelevän epämääräinen, niin muuten tasavahvassa tilanteessa rukkikaveri voittaa suurella todennäköisyydellä.

Kannattaa muistaa, että työhönottajat käyttävät nykyään enenevässä määrin soveltuvuustestejä, ja varsinkin hyvien työnantajien käyttämät testifirmat ovat päteviä ja osaavia. Yleensä intin hyvin hoitaneet tyypit ovat järkikavereita, jotka pärjäävät testeissäkin. Lusmu vellihousu voi puhelahjoilla sumuttaa kokematonta haastattelijaa vähän aikaa, mutta ammattilaisten koko päivän mittainen soveltuvuusarviointi heikentää sluibaajien mahdollisuuksia kisassa.

Oma sotilasarvoni? Heh, reservin korpraali ja kirjuri. Sinkoaukkiin minut oli tosin jo komennettu, kun valinta vmtk:n sihteerin hommaan osui kohdalle. Ihme homma kyllä tuo auk-komennus, koska olin morttiaikana yhteensä 3 vkoa sairaalassa angiinan ja keuhkokuumeen takia.

 

[Incarnation]

Puolen vuoden päästä tämäkin kiirastuli olisi sitten edessä. Lähes kaikki änkeävät meikäläistä näin ennakolta jo AUK:iin, mutta en kyllä ole menossa. Nytkin joudun lykkäämään jatko-opiskeluiden aloittamista vuodella, vaikka onkin tarkoitus palvella vain 6kk. Jos olisin intissä 12kk, opiskeluni lykkääntyisivät kahdella vuodella.

 

[GeneRation]

Onkos kenelläkään ollut penikkatautia jaloissa intin aikana? Saako vapautuksia? Itseä on vaivannut jo 1v penikka ja lääkärille tosin menen ensi kuussa keskustelemaan mitä jaloille tehdään.

Meidän tupalaisella todettiin penikkatauti ensimmmäisellä viikolla ja hän sai C:n paperit. Eräällä toisella samasta joukkueesta ei taidettu todeta koskaan penikkatautia, mutta penikat olivat jatkuvasti kipeenä ja hän sai lopulta B:n paperit.

 

[Fordél]

Johtaminen on aina samaa, on kyse mistä työstä tahansa. Johtaja antaa käskyjä, alainen toteuttaa. Armeijassa nämä suhteet merkitään raudalla, siviilityössä nimikylteillä. Se miten johdat on aivan sinusta itsestäsi kiinni. Hyvä johtaja johtaa hyvin aina, niin armeijassa kuin vaikka vanhainkodissa.

Pohjimmiltaan johtaminen on tietysti samaa organisaatiossa kuin organisaatiossa, mutta kyllähän ne johtamiskulttuurit ovat suht erilaisia kun mennään julkiselle ja yksityiselle sektorille. Ja mikä näistä sitten on nykyaikaisin malli johtaa? No sanotaan näin, että varmasti turhaan ei ole armeijassakaan käännytty eri julkisen ja yksityisen puolen johtamisasiantuntijoiden puoleen kun on mietitty miten armeijan johtamista voidaan kehittää.

Mutta ok, tottakai johtamiskoulutuksen arvostus ja hyöty riippuu työpaikasta. Suorittavassa työssä, jossa ei kohdata sen suurempia ja monimutkaisempia ongelmia, käy intin johtajakoulutus varmasti perustaksi muun osaamisen lisäksi. Sitten kun käsitellään monimutkaisempia ongelmia ja tarvitaan asiantuntijuutta, ei intin johtamisopeilla tee juuri mitään vaan silloin korostuvat ihan muut asiat.

En siis sano, etteikö intin johtajakoulutuksella olisi arvoa, mutta näen sen hyöödyn lähinnä ihmisen itsensä kehittämisen kannalta. Mutta jos isona aikoo johtaa vähänkään monimutkaisempaa organisaatiota niin suosittelen tutustumista vaikka hallintotieteiden kurssikirjoihin sen sijaan, että kävisi AUK:n. Ja ennen kuin tähän tartutaan, korostan, että parempi jos käy molemmat.

 

[JZZ]

Pohjimmiltaan johtaminen on tietysti samaa organisaatiossa kuin organisaatiossa, mutta kyllähän ne johtamiskulttuurit ovat suht erilaisia kun mennään julkiselle ja yksityiselle sektorille. Ja mikä näistä sitten on nykyaikaisin malli johtaa? No sanotaan näin, että varmasti turhaan ei ole armeijassakaan käännytty eri julkisen ja yksityisen puolen johtamisasiantuntijoiden puoleen kun on mietitty miten armeijan johtamista voidaan kehittää.

Kyllähän intissä puhuttiin syväjohtamisesta jo silloin kun mä siellä olin ('99). Enkä mä kyllä usko, että kukaan olettaakaan että intin johtamiskoulutuksella saataisiin vuorovaikutustaitoja tai johtamispsykologiaa kehitettyä, vaan nimen omaan tuossa on se, että harvalla 20-vuotiaalla kaverilla voi oikeasti olla kokemusta vastuusta tai minkäänlaisesta johtavassa asemassa olemisesta ilman inttiä.

 

[Finisher]

Itse olin päättänyt armeijaan mennessäni että tulen puolen vuoden päästä pois. Ilmoitin kaikissa kyselyissä halun AUK:hon olevan pyöreä nolla. Kun P-kauden jälkeen jatkopaikkoja jaettiin, todettiin että Finisher lähtee sitten AUK:hon. Ei siinä mitään, vitutti. Mutta samalla päätin että kun kerran sinne laittoivat, en mene heti kapteenin korvanjuureen parkumaan elämän kovaa kohtaloa. Kun en puolella vuodella selvinnyt, niin hoidetaan sitten kunnialla loppuun asti, mitä turhaan perseilemään.

AUK:n aikana tykästyin hommaan, kun oppi tuntemaan organisaartiota ja sen toimintaa lähemmin. Jopa pahin pelkoni, eli ryhmän edessä esiintyminen, alkoi hälventyä. Pääsinkin E- ja J- kausiksi mielestäni vaativiin ja vastuullisiin, mutta kuitenkin mielenkiintoisiin tehtäviin.

En nyt sano että intin johtajakokemus teki minusta uuden ihmisen, mutta ainakin itseluottamusta, esiintymistaitoa, delegointitaitoa, ongelmanratkaisukykyä ja henkistä kapasiteettiä todellakin tuli rutkasti lisää. Jälkeenpäin olenkin mielessäni kiittänyt tuota kapteenia joka minut AUK:hon laittoi vasten tahtoani. Lopulta kotiuduin kersanttina.

Ja jos lasketaan meidän sodanajan patterin johtajista ne, jotka eivät AUK:hon halunneet, mutta laitettiin kuitenkin, oli prosenttiluku muistaakseni 65%. Että terveisiä vaan uusille alokkaille. Jos ei halukkaita ole tarpeeksi loput määrätään, mutta paikat täytetään.

 

[Vanha Len]

Kaikille tähän loppuun kysymys, että miksi sinusta on hauskaa leikkiä sotaa? Itse en ole ainakaan valmis kuolemaan jonkun maapalasen takia muiden komennellessa vieressä.

Eihän armeijaan sotaleikkien takia mennä vaan siksi, että saa hyviä kavereita, liikuntaa sekä oikeita arvoja kunnioittavan kasvatuksen.

Mitäs jos ulkomaanelävä tulisi tontillesi kertoen, että sun pitää muuttaa pois...muuten tulee nyrkkiä. Sinä sitten lähtisit? Näin kärjistäen.

 

[TosiFani]

...Mutta jos isona aikoo johtaa vähänkään monimutkaisempaa organisaatiota niin suosittelen tutustumista vaikka hallintotieteiden kurssikirjoihin sen sijaan, että kävisi AUK:n. Ja ennen kuin tähän tartutaan, korostan, että parempi jos käy molemmat.

Johtamista ei opita kirjoista, hyvä johtaminen tulee persoonasta, arvoista ja älykkyydestä.

 

[Valkohuulikyy]

Nykyaikana johtaminen vaatii tietoa asioista. Pelkkä UKK aikainen johtamistyyli ei riitä enään. Varsinkaan akateemisen tutkinnon vaativissa hommissa, vaikka tottakai inttityylistä johtamista näkee nykyäänkin.

Tulee mieleen nuoruuden kesät esim. raksalla ja vastaavissa "paska"hommissa. Kyllä oli välillä naurussa pidättelemistä.

Niin, tottakai ainakin RUK:sta on hyötyä työnhaussa, ei epäilystäkään. Miksi ei olisi, mutta kyse on kumminkin suhteellisen pienestä tekijästä. Monelta läskiltä voi jäädä työpaikka saamatta, koska heitä epäillään laiskoiksi ja saamattomiksi. Kokonaisuushan sen ratkaisee ja jokainen päättää itse millaisen kokonaisuuden itsestään luo. Tuossa "kokonaisuudessa" RUK on selkeä +. AUK taas herättää saman tien kysymyksen "miksi ei RUK?". Jokainen joka AUKkiin meni/menee halusi/haluaa myös RUKkiin, se kuka vastaan väittää, valehtelee.

Kuitenkin armeijan arvostus vähenee vuosien myötä jatkuvasti, mene ja tiedä onko se hyvä asia vai ei. Jokainen päättäkööt itse.

 

[Eino_Mies]

MTV3:n uutisissa kerrottiin, että jopa joka kuudes alokas keskeyttää nykyään palveluksen. Ja suurin osa jo ensimmäisten viikkojen aikana. Ihmetyttää vaan, että mikä merkitys kutsunnoilla on, kun ei siellä saada jo karsittua näitä pois. Ei taida nykyään enää olla mitään "hullun papereitakaan", vaan yleensäkin mielenterveyssyihin vedoten palveluksen voi melkein jättää kesken milloin vain. Ja ilman suurta häpeän taakkaa tai muuta ikävää leimaantumista.

 

[Fordél]

Johtamista ei opita kirjoista, hyvä johtaminen tulee persoonasta, arvoista ja älykkyydestä.

Menee OT, mutta valitettavasti se ei mene näin. Paljon on asioita, joita ei voi kirjoista oppia kuten ihmissuhdetaitoja ja se on sellaista älykkyyttä, jota itsekin arvostan. Persoonalla, asenteella ja ihmissuhdetaidoilla pääsee jo hyvin pitkälle, mutta hyvällä johtajalla täytyy olla myös asiatietoa taustalla. Pelkällä paskanjauhamisella ei valitettavasti päästä kovinkaan pitkälle johtajana vaan pitää olla myös sisältöä. Ja sitä sisältöä ei tuota jokaiseen tilanteeseen persoona, RUK tai AUK. Kirjojen ja opintojen kautta johtamiseen saa aivan uutta ulottuvuutta ja laajemman käsityksen koko asiasta.

Koen, että omaan jonkin verran noita ominaisuuksia, joita ei kirjojen kautta saa, mutta opintojen myötä olen saanut aivan helkkaristi lisää ajatuksia johtamisesta ja niiden myötä uskon olevani paljon parempi johtamisessa mikäli sellaiseen työhön tulevaisuudessa ajaudun. AUK:sta tai RUK:sta en usko, että olisi ollut juurikaan hyötyä niihin tehtäviin, joihin itse olen ajautumassa.

 

[TosiFani]

Nykyaikana johtaminen vaatii tietoa asioista. Pelkkä UKK aikainen johtamistyyli ei riitä enään. Varsinkaan akateemisen tutkinnon vaativissa hommissa, vaikka tottakai inttityylistä johtamista näkee nykyäänkin.
...
Kuitenkin armeijan arvostus vähenee vuosien myötä jatkuvasti, mene ja tiedä onko se hyvä asia vai ei. Jokainen päättäkööt itse.

Mielenkiintoisinta tässä tulkinnassa, on se että suurin osa RUK:n kävijöistä on akateemisen tutkinnon vaativissa hommissa.

Mikä on inttityylinen johtaminen??

Erikoista, että tutkimukset osoittavat toista??

 

[TosiFani]

Menee OT, mutta valitettavasti se ei mene näin. Paljon on asioita, joita ei voi kirjoista oppia kuten ihmissuhdetaitoja ja se on sellaista älykkyyttä, jota itsekin arvostan. Persoonalla, asenteella ja ihmissuhdetaidoilla pääsee jo hyvin pitkälle, mutta hyvällä johtajalla täytyy olla myös asiatietoa taustalla. Pelkällä paskanjauhamisella ei valitettavasti päästä kovinkaan pitkälle johtajana vaan pitää olla myös sisältöä. Ja sitä sisältöä ei tuota jokaiseen tilanteeseen persoona, RUK tai AUK. Kirjojen ja opintojen kautta johtamiseen saa aivan uutta ulottuvuutta ja laajemman käsityksen koko asiasta.

Koen, että omaan jonkin verran noita ominaisuuksia, joita ei kirjojen kautta saa, mutta opintojen myötä olen saanut aivan helkkaristi lisää ajatuksia johtamisesta ja niiden myötä uskon olevani paljon parempi johtamisessa mikäli sellaiseen työhön tulevaisuudessa ajaudun. AUK:sta tai RUK:sta en usko, että olisi ollut juurikaan hyötyä niihin tehtäviin, joihin itse olen ajautumassa.

Asiantuntemus, osaaminen tms. on eriasia kuin johtaminen. Hyvä johtaja tarvitsee aina oman alansa osaamista, mutta hyvästä asiantuntijasta ei aina tule johtajaa.

 

[Valkohuulikyy]

Kirjoittelinkin, että RUKista on ehdottomasti hyötyä ja rivien välistä voit varmasti lukea, että sinne myös päätyy useinmiten fiksua porukkaa. Kun muistelen omaa armeija-aikaani, niin skapparit ja alikessut jopa vähän inhosivat kokelaita. Ehkä siksi, että eivät omat älynlahjat riittäneet.

Inttityylinen johtaminen= Annetaan käsky ilman mahdollisuutta keskusteluun esimiehen kanssa miksi ja miten tavoitteeseen pitää päästä. Useinmiten vielä karjumalla, mikä tekee esimiehestä yleensä klovnin.

Mielestäni yleisen ilmapiirin intin arvostuksen vähenemisestä aistii nykynuorisosta. Tietenkin voit laittaa linkin kyseiseen tutkimukseen. Ja ei kiitos jollekin maaseutulehden tutkimukselle, missä on haastateltu kymenlaakson amiksen hitsarilinjaa.

 

[TosiFani]

...Inttityylinen johtaminen= Annetaan käsky ilman mahdollisuutta keskusteluun esimiehen kanssa miksi ja miten tavoitteeseen pitää päästä. Useinmiten vielä karjumalla, mikä tekee esimiehestä yleensä klovnin...

Tätä varmasti näkee paljon armeijassa, mutta tämä on vain huonoa johtamista, sillä tätä näkee myös siviilissä. Mikään ei pakota varusmiesjohtajaa toimimaan tuolla mallilla. Tässä eroittuvat johtajat.

 

[dana77]

Niin paljon kuin armeijassa inhosin siellä vallinnutta hierarkista käskytysjärjestelmää, muodollisuutta ja joustamattomuutta, niin kokemuksesta voin silti sanoa että kyllä varusmiesjohtamisesta kuitenkin hyötyä on siviilissäkin esimiesasemassa toimimiseen. TosiFanin listasta puuttuu nimittäin ainakin yhtenä oleellisena asiana kokemus ja kokemusta se tuo varusmiesjohtaminenkin (toki johtamien ei kaikille sovi, eivätkä kaikki eivät sitä armeijassa opikaan). Lisäksi ihan toimimattomasta johtamisjärjestelmästäkin voi saada oppia ja oivalluksia, että miten (ja miksi) johtajan pitäisi oikeasti toimia.

Lisäksi viimeisenä pointtina voisi sanoa, että mielummin sitä opettelee ensi askeleet johtamisesta armeijassa kuin työpaikassa. Armeijassa se erehtyminen ja mokailu parikymppisenä finnipäänä ei paljoa seuraavia vlv:tä pidempään harmita, mutta jos on firmassa ollut asiantuntijana ensin kymmenen vuotta ja sitten yrittää sitä johtamista, niin se on ikävää jos homma ei toimi vaan mokaa itsensä kunnolla kollegoiden edessä. Pahimmillaan herkimmät voivat joutua miettimään firman vaihtamista.

Johtamisfilosofioista on aikaisempikin ketju olemassa:
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=24064

 

[Fordél]

Asiantuntemus, osaaminen tms. on eriasia kuin johtaminen. Hyvä johtaja tarvitsee aina oman alansa osaamista, mutta hyvästä asiantuntijasta ei aina tule johtajaa.

Totta. Ja kuten kirjoitin täällä, on se johtaminen samanlaista perustasolla organisaatiossa kuin organsisaatiossa. Näin ollen armeijan johtamisopeista ja siellä saadusta kokemuksesta on varmasti hyötyä. Sitä en missään vaiheessa ole kieltänyt. En kuitenkaan näe, että niillä opeilla on sen suurempaa hyötyä muissa kuin armeijan organisaatioissa, jossa tuo osaaminen korostuu vielä entisestään. Pysyn siis edelleen kannassani, että jos et tunne selkeästi tarvitsevansa AUK:n ja RUK:n koulutusta niin jätä ihmeessä se väliin ja käytä aika hyödyllisemmin.

Mutta se tästä aiheesta tässä ketjussa. Johtamisesta voidaan jatkaa jauhamista danan linkittämässä ketjussa. Ja jokainen tehkööt itse päätöksensä, mutta halusin vain tuoda esiin sen, että ei oikeasti kannata uskoa kaikkea sitä mitä kapiaiset armeijassa syöttävät johtajakoulutuksen merkityksestä.

 

[dana77]

ei oikeasti kannata uskoa kaikkea sitä mitä kapiaiset armeijassa syöttävät johtajakoulutuksen merkityksestä.

Niin, kun miettiin sitä seikkaa, että nuo kaverit ovat omalta kohdaltansa tehneet päätöksen jäädä töihin puolustusvoimiin, eikä useilla edes ole kokemusta oikeasta työelämästä, niin heidän näkemyksiinsä siviilipuolen työllistymismahdollisuuksista ja tarpeista kannataa suhtautua tietyllä varauksella.