Inttiin lähdössä?

[Jindrix]

Kun alokasajan klaaraat niin loppu on laskettelua. Ei muuta kuin tsemppiä inttiin ja heitä Jatkoaikaan päällimäiset kokemukset kun ekat lomat iskevät. Äläkä sitten luovuta:) Näin tekee nykyisin liian moni alokas.

Noniin, nyt on sitten lomille päästy ensimmäistä kertaa ja siitä johtuen ihan suhteellisen hyvät fiilikset. Kahden viikon aikana tuli kyllä hetkiä kun vitutti oikein kunnolla, mutta aika nopeasti tunteet tuolla kyllä vaihtelee.

Alussa pari päivää tuntui, että voisi todellakin olla jossakin muualla, mutta kyllä ne päivät sitten siitä alko rullaamaan ja herätykset sun muut.
Tupakaverit oli kaikki aika rentoja tyyppejä kun oppi tuntemaan paremmin. Tuvassa oli muutenkin alusta asti aika hyvä henki, jotkut asiat toki vituttaa, mutta kyllä tuolla puoli vuotta tai vuoden selviää. Niin ja Parolan PanssarijääkäriKomppaniassa mennään palvelusta eteenpäin.

 

[Vanha Len]

Noniin, nyt on sitten lomille päästy ensimmäistä kertaa ja siitä johtuen ihan suhteellisen hyvät fiilikset. Kahden viikon aikana tuli kyllä hetkiä kun vitutti oikein kunnolla, mutta aika nopeasti tunteet tuolla kyllä vaihtelee.

Alussa pari päivää tuntui, että voisi todellakin olla jossakin muualla, mutta kyllä ne päivät sitten siitä alko rullaamaan ja herätykset sun muut.
Tupakaverit oli kaikki aika rentoja tyyppejä kun oppi tuntemaan paremmin. Tuvassa oli muutenkin alusta asti aika hyvä henki, jotkut asiat toki vituttaa, mutta kyllä tuolla puoli vuotta tai vuoden selviää. Niin ja Parolan PanssarijääkäriKomppaniassa mennään palvelusta eteenpäin.

No niin...hieno homma. Ei se army kellekkään mieluinen paikka ole ekoina päivinä mutta kyllä se siitä. Lähtikö teillä jengiä maitojunalla kotiin takaisin äitylin helmoihin? Armeijakavereista tulee muuten usein niitä elämän parhaita frendejä. Nyt kun olet lomille päässyt niin älä vedä hirveitä lärvejä sen kunniaksi...yleensä ekoilla lomilla sortuu ylilyönteihin kaikilla rintamilla:) Tai mikä mä olen opastamaan...

 

[mission16W]

No niin...hieno homma. Ei se army kellekkään mieluinen paikka ole ekoina päivinä mutta kyllä se siitä. .

Juurikin näin. Se morttikausi on kaikkein vittumaisinta aikaa, koska silloin pitää oppia kaikki taistelijan perustaidot ja samaan aikaan totutella ihan uudenlaiseen elämään ja uusiin tuttuihin. Kun naamat, tavat ja taidot tulevat tutuiksi ja erikoiskoulutuskausi alkaa, meno on jo ihan erilaista.

Toisin sanoen se on vain paranemaan päin. Kohta juna kääntyykin ja sitten edessä häämöttää jo joulukuu ja kaikkien käyttämättä jääneiden lomien polttaminen yhtenä eeppisenä pätkänä. Itse olin itsenäisyyspäivää seuraavasta perjantaista lomalla niin pitkään, että tulin takaisin kasarmille joskus kaksi päivää ennen kotiutusta :)

 

[Halmela]

Noniin, nyt on sitten lomille päästy ensimmäistä kertaa ja siitä johtuen ihan suhteellisen hyvät fiilikset. Kahden viikon aikana tuli kyllä hetkiä kun vitutti oikein kunnolla, mutta aika nopeasti tunteet tuolla kyllä vaihtelee.

Aika nopeasti on ensimmäinen viikonloppuvapaa.
Millainen rytmi teillä on kiinniolovuorojen suhteen?

Kohta juna kääntyykin ja sitten edessä häämöttää jo joulukuu ja kaikkien käyttämättä jääneiden lomien polttaminen yhtenä eeppisenä pätkänä.

Hetkinen hei, koska ja missä noin on saanut toimia? En siis epäile kertomustasi mutta en ole tuollaiseen törmännyt.
No omasta armeija-ajasta on reilut 15 vuotta aikaa mutta silloin ei meillä ainakaan tuollaista mahdollisuutta ollut. Lomia myönnettiin miten myönnettiin ja jos lomia jäi käyttämättä niin sittenpähän jäi. Tosin ei niitä montaa ollutkaan, muutama HL joista osan päivämäärän oli armeija määrännyt puolestasi ja HSL:t piti korvata ylipalveluksella.

 

[Uleåborgir]

- - -
Alussa pari päivää tuntui, että voisi todellakin olla jossakin muualla, mutta kyllä ne päivät sitten siitä alko rullaamaan ja herätykset sun muut.
- - - kyllä tuolla puoli vuotta tai vuoden selviää.

No niin...hieno homma. Ei se army kellekkään mieluinen paikka ole ekoina päivinä mutta kyllä se siitä. Lähtikö teillä jengiä maitojunalla kotiin takaisin äitylin helmoihin? Armeijakavereista tulee muuten usein niitä elämän parhaita frendejä. Nyt kun olet lomille päässyt niin älä vedä hirveitä lärvejä sen kunniaksi...yleensä ekoilla lomilla sortuu ylilyönteihin kaikilla rintamilla:) Tai mikä mä olen opastamaan...

Onneksi olin itse ottanut selvää, mitä Suomen raskaassa on edessä kavereilta. Menin pappana inttiin - 25-vuotiaana. Kyllähän sieltä lähti maitojunalla parin viikon sisällä moni taistelija himaan. Etenkin pikkutyttöjen reppanoita, joiden hartiat eivät kestäneet edes vitutusliivejä saati täkäriä. En kyllä ymmärrä millä helvetin konstilla ne koko laitokseen pääsivät...

Ne muijat, joita sinne jäi, menivät lähes kaikki AUK:iin. RUK:iin ei riittänyt kenenkään P2. Itse vetelin P2:sta 9 pojoa, joka taisi olla maksimi. Ikäni vuoksi ei pitänyt hirveästi keplotella aliupseeri- tai reservinupseerikoulusta pois toisin kuin moni muu.

Mutta jos omistaa tyttöystävän tai avovaimon tms. on aika herkkua päästä lomille. Ensin suihkuun ja välittömästi tolhoa hukkaviivaan. AH.

Korpin siivillä lentelin sitten pois 180 päivää palveltuani. Pakko myöntää, että korpraalin natsojen saaminen oli yksi elämäni suurimmista hetkistä siihen mennessä.

Kannattaa muuten hakeutua komppanian VMTK-edustajaksi. Silloin on enemmän valtaa kuin alikessuilla. Etenkin jos asemaansa osaa käyttää oikein.

 

[Individual]

Hetkinen hei, koska ja missä noin on saanut toimia? En siis epäile kertomustasi mutta en ole tuollaiseen törmännyt.
No omasta armeija-ajasta on reilut 15 vuotta aikaa mutta silloin ei meillä ainakaan tuollaista mahdollisuutta ollut. Lomia myönnettiin miten myönnettiin ja jos lomia jäi käyttämättä niin sittenpähän jäi. Tosin ei niitä montaa ollutkaan, muutama HL joista osan päivämäärän oli armeija määrännyt puolestasi ja HSL:t piti korvata ylipalveluksella.

Mun viimeinen pitkä pätkä lomia oli 3 viikkoa ja 1 päivä. Siinä oli mukana HL:iä, jotka taidettiin laskea väärin yläkanttiin, jokunen hassu kuntsari, yksi korvaava vlv, taisi pääsiäinenkin jotenkin tuoda oman osansa soppaan. Sotilasmestari tai vastaava tokaisi loma-anomuslappuni nähdessään, että ei hänelläkään ole tuollaisia lomia., ;) Kun tulin takaisin inttiin, oli tj 9, loppusotaan ja reserviin mars. II/1995

 

[Wod]

Huomenna se sitten on. Lähtö Isosaareen. Vähän kyllä mietityttää, että millasta siellä sitten on. No huomenna tähän aikaan ollaan taas jo vähän viisaampia. Kukaan muu käynyt/menossa Isosaareen?

Noniin ekat lomat! Kun tuota ylempää kirjoitin ei oikein tienny mitä odottaa, mutta kyllä ihan hyvin on mennyt =D Tosin heti ekalla viikolla kipeäksi ja vuodeosastolle, mutta siitäkin selvittiin. Tupa on hemmetin hyvä ja muutenkin iha hyvä meininki ollu. Aamut tosin ei lukeudu mukaviin hetkiin. No tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kannattaa muuten hakeutua komppanian VMTK-edustajaksi. Silloin on enemmän valtaa kuin alikessuilla. Etenkin jos asemaansa osaa käyttää oikein.

Entisenä yksikköedustajana sekä sittemmin täysiaikaisena VMTK-virkailijana voin vahvistaa tämän. Tosin enemmistö oman palveluspaikkani yksikköedustajista ei tätä valtaansa ymmärtänyt, eikä siksi osannut sitä käyttää.

VMTK:n kohdalla ainakin seuraavat kaksi asiaa muodostavan yhdessä merkittävän vahvuuden (inttiin lähtijät, nyt tarkkana):

Ensiksi, VMTK:lla on suora esitys- ja puheoikeus aina yksikön komentajalle saakka. Tässä suhteessa VMTK on vahvemmassa asemassa kuin vaikkapa komppanian päälliköt. Intissä noudatetaan virkatietä, eli jos on mussutettavaa niin on avauduttava omalle esimiehelle, ei pidä oikaista virkaportaan ylemmille tasoille. VMTK:n virkailija (ei yksikköedustaja mutta kokopäivätoimiset henkilöt, käytännössä puheenjohtaja) voi marssia asiansa kanssa suoraan varuskunnan komentajalle saakka jos katsoo tarpeelliseksi. Monikaan taho varuskunnassa ei voi menetellä näin.

Toiseksi, VMTK osallistuu varuskunnan työsuojelutoimintaan: VMTK:ssa työskentelee työ-, opinto- ja sosiaaliasiamies (varusmies, kokopäivätoiminen tehtävä johon valitaan alokaskauden jälkeen). Jos varuskunnassa tapahtuu pieniäkin väärinkäytöksiä tai ylilyöntejä, jotka uhkaavat varusmiesten fyysistä tai henkistä terveyttä, niin VMTK:lla on toimivaltansa puitteissa mahdollisuus viedä asiaa eteenpäin.

Puolustusvoimat huolehtii nykyään erityisellä tarkkuudella julkisuuskuvastaan. Tästä on seurannut paljon hyvää. Simputus ja kaikki asiattomalta haiskahtava toiminta pyritään kitkemään perusteellisesti. Samoin kaikki palvelukseen liittyvät tehtävät organisoidaan siten, että turvallisuusasiat hoidetaan määräysten mukaan. Jos näissä asioissa lipsutaan, niin VMTK:lla on lupa tarttua epäkohtiin. Tämän alikessut ja kokelaat tietävät, ja varsinkin kantahenkilökunta. Siksi tehtäviensä tasalla olevaa VMTK-yksikköedustajaa kuunnellaan ja kohdellaan tahdikkaasti.

 

[mission16W]

Hetkinen hei, koska ja missä noin on saanut toimia? En siis epäile kertomustasi mutta en ole tuollaiseen törmännyt.

II/03 ja Niinisalo. Säästelin lomapäiviä ja keräsin aktiivisesti kuntsareita palveluskauden aikana. Itsenäisyyspäivän kieppeillä yksikön päällikkö sitten ilmoitti, että olisi suotavaa, jos apukouluttajat käyttäisivät kaikki lomansa putkeen ja antaisivat valmistuvan AUK-kurssin totutella herroina oloon :)

Tosin ei niitä montaa ollutkaan, muutama HL joista osan päivämäärän oli armeija määrännyt puolestasi ja HSL:t piti korvata ylipalveluksella.

Eipä niitä meilläkään lähtökohtaisesti paljon ollut, mutta kyllä niitä kertyi siinä palveluksen aikana. Viikonloppuleirit toivat korvaavia lomapäiviä menetettyjen tilalle, kuntsareita sai helposti kun jaksoi vähän sykkiä ja ne pari puuttuvaa päivää myönnettiin sitten viime hetken kuntsareina yleisestä hyvästä meiningistä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Säästelin lomapäiviä ja keräsin aktiivisesti kuntsareita palveluskauden aikana.

Minulla on vielä lomatodistukset tallessa, joten tarkastin millaisia lomia tuli pidettyä. Noin kuukautta ennen kotiutumista anoin ja sain lomaputken muotoa 2xHL+VLV+2xHL+3xKL+VLV+3xKL = 14 vrk viikonloppuineen. Ei paha. Normihommissa monen olisi ollut vaikeaa saada puoltoa tuollaiselle, mutta toimistotehtävissä loma-anomusten hylkäämisiin ei juuri törmännyt. Itseltäni jäi myös 1-2 turhan myöhään myönnettyä kuntsaria käyttämättä, varusteiden luovutuspäiviä kun ei voinut oikein lomaksikaan muuttaa.

 

[Jindrix]

Lähtikö teillä jengiä maitojunalla kotiin takaisin äitylin helmoihin? Armeijakavereista tulee muuten usein niitä elämän parhaita frendejä. Nyt kun olet lomille päässyt niin älä vedä hirveitä lärvejä sen kunniaksi...yleensä ekoilla lomilla sortuu ylilyönteihin kaikilla rintamilla:) Tai mikä mä olen opastamaan...

Itseasiassa mitä kuulin niin hirveän montaa kaveria ei tainnut lähteä maitojunalla takaisin kotiin.
Jos oikein muistan niin olisikohan ensimmäinen kaveri lähtenyt joskus kolmen päivän jälkeen pois.
Tuohon viimeiseen sanotaanko vaikka, että baariinhan sitä lopulta tuli päädyttyä:)

Aika nopeasti on ensimmäinen viikonloppuvapaa.
Millainen rytmi teillä on kiinniolovuorojen suhteen?

Joo aika nopeasti tosiaan eka viikonloppuvapaa, mutta tietääkseni nykyään alokkailla on suurinpiirtein kahden viikon jälkeen eka loma. En osaa kyllä tosta rytmistä sanoa mitään, mutta mitä nyt ymmärsin niin ihan heti ei olisi tulossa kiinniolovuoroa.

 

[mission16W]

Normihommissa monen olisi ollut vaikeaa saada puoltoa tuollaiselle, mutta toimistotehtävissä loma-anomusten hylkäämisiin ei juuri törmännyt.

Toimistossa itsekin. Varmaan tuohon loman saamiseen auttoi se, kun oli hyvissä väleissä yksikön päällikön kanssa :)

Maitojunasta tuli mieleen mainio tapaus kaverin inttiajoilta. Oli Turussa Uittamon viimeisissä saapumiserissä ja samaan sakkiin osui joku oikein kunnon hevari. Siis kaverilla oli ruoskaa oikein perseeseen asti ja selvästi ylpeä siitä. Joutuivat eri yksikköön, joten seuraavan kerran tämä hevari nähtiin vasta seuraavana aamuna, kun kaveri lähti pää kaljuna ja tippa linssissä takaisin kohti kotia.

 

[Petr T.]

Noniin, nyt on sitten lomille päästy ensimmäistä kertaa ja siitä johtuen ihan suhteellisen hyvät fiilikset. Kahden viikon aikana tuli kyllä hetkiä kun vitutti oikein kunnolla, mutta aika nopeasti tunteet tuolla kyllä vaihtelee.

Alussa pari päivää tuntui, että voisi todellakin olla jossakin muualla, mutta kyllä ne päivät sitten siitä alko rullaamaan ja herätykset sun muut.
Tupakaverit oli kaikki aika rentoja tyyppejä kun oppi tuntemaan paremmin. Tuvassa oli muutenkin alusta asti aika hyvä henki, jotkut asiat toki vituttaa, mutta kyllä tuolla puoli vuotta tai vuoden selviää. Niin ja Parolan PanssarijääkäriKomppaniassa mennään palvelusta eteenpäin.

Alkuhan se on pahin. Kyllä tuntui juurikin se pari päivää alussa siltä että ei jumalauta. Ja itse olin tosiaan sen pari viikonloppua heti kärkeen kiinni. :) Mut siihen tosiaan tottuu, joillakin menee kauemmin, joillakin vähemmän. Alussa ei edes herätykset tuntunu pahalta, muuten vaan päivät oli niin saatanan pitkiä. Lopussa taas alkaa ne herätykset ottamaan jo päähän. Rehellisesti täytyy myöntää kuitenkin, etten mistään olisi saanut vuoden hommiin motivaatiota tuohon firmaan.
Ja aivan niinkuin sanoitkin, mielialat heittelee melko nopeasti tuolla. Tulee niitä epätoivon hetkiäkin välillä. Varsinkin kiinniolojen aikana. Itsellä oli kaiken kaikkiaan lähemmäs kymmenen kun oli niin pieni varuskunta ja virka-apuvuoroja sateli tasaseen tahtiin. Siellä päin ei tuota ongelmaa taida olla.

Itsellä myös kaveri on tuolla samassa paikassa kuin sinäki. Ihan hyvillä fiiliksillä hänkin. P-kauden kun kahlaa läpi niin sitten ei juuri ehdi huomatakaan ku on jo joulu ja reservi häämöttää, puolen vuoden miehillä siis. Mutta kyllähän siellä pidemmänkin ajan selviää, ja hyviä kavereita saa varmasti.

 

[pongo]

Korpin siivillä lentelin sitten pois 180 päivää palveltuani. Pakko myöntää, että korpraalin natsojen saaminen oli yksi elämäni suurimmista hetkistä siihen mennessä.

Totta. 8kk:n avautumattomuuden ja nieltyjen vihanpurkausten jälkeen tuntui todella, todella hienolta saada korpraalinnatsat kaulukseen. Moni tyyppi mainosti monta kuukautta kuinka he tulevat saamaan ylennyksen, mutta minä tiesin jo varhain että he eivät nakkiauraa tule saamaan.

Kolme kuukautta tuli tuossa täyteen omasta kotiutumisesta ja viimeisetkin II/07 tyypit ovat jättäneet tee työtä jolla on tarkoitus-laitoksen taakseen. Pikkuhiljaa alkaa tuo armeijan muisteleminen olemaan ihan hauskaakin, eli aika alkaa kultaamaan muistoja. Ylipäätään vähitellen alkaa muistamaan jotakin tuolta 9kk:n mustalta massalta jonka varrella koin paljon asioita joita en osaa edes sijoittaa millekään tietylle kuukaudelle vaan kaikki ovat yhtä mössöä.

Eilen taisin katsella kännykällä kuvaamiani inttivideoita, ihan hauska oli muistella niitä tyyppejä joiden kanssa asui "kämppiksinä" sen 7kk. Yhteenkään armeijakaveriin en ole yhteyttä pitänyt, vaikka silloin tuntui että he ovat huippujätkiä ja kotiutumispäivänä iski jopa hieman haikea olo. Mutta taisi olla vain se armeija joka yhdisti, loppujen lopuksi kaikilla oli niin erilaiset elämät siviilissä. Eikä haittaa.

 

[Halmela]

Viikonloppuleirit toivat korvaavia lomapäiviä menetettyjen tilalle, kuntsareita sai helposti kun jaksoi vähän sykkiä ja ne pari puuttuvaa päivää myönnettiin sitten viime hetken kuntsareina yleisestä hyvästä meiningistä.

Ok! Meillä ei saanut leireistä korvaavia lomapäiviä ja esim. Lapin leirin jälkeen minulle ehdotettiin kolmea kuntsaria mistä kapteeni hyväksyi vain yhden. Systeemit ovat varmasti muuttuneet sitten vuoden 1993.

Kiinniolovuorot olivat suhteessa 1-3. Tosin käytännössä pieni pätkä meni talvella tyyliin auki- leirillä - auki - kiinni- auki - metsässä - auki -kiinni. Ylitylsää...

 

[dana77]

Nyt kun olet lomille päässyt niin älä vedä hirveitä lärvejä sen kunniaksi...yleensä ekoilla lomilla sortuu ylilyönteihin kaikilla rintamilla:) Tai mikä mä olen opastamaan...

Äläkä myöskään jauha niitä niiiin väsyneitä inttijuttuja, että miten kova/tyhmät/puhevikaiset kouluttajat teillä on. Ne jotka ovat armeijan käyneet tietävät ja niitä ei kiinnosta. Ne jotka eivät ole armeijaa käyneet, niitä ei kiinnosta.

 

[Metalheart]

Jahas, tästä tulikin lyhyt reissu. Yhdeksän päivää ehdein viettää armeijan harmaissa. Kolmantena päivänä pamahti nivelsiteet nilkasta (taas kerran) ja loppuaika menikin sitten varusmiessairaalassa ja yksikössä vmtl-nkv yhdistelmällä. Lääkärintarkastuksen jälkeen C-luokka todettiin parhaaksi ratkaisuksi, joten se siitä. Hieman kaksipiippuinen asia vain, tavoitteena oli päästä vähintään AUK:iin mieluusti jopa RUK:iin, mutta toisaalta nyt pääsen suoraan opiskeluiden pariin ja (toivottavasti) valmistun vuoden siis ennakkosuunnitelmia aikaisemmin.

 

[Fordél]

Jäsen F:llä loppui armeija siihen paikkaan kun VMTK ilmoitti tarvitsevansa palveluksiani. Eli P-kausi meni vielä normaalisti sykkiessä, mutta jo P-kauden vika viikko meni VMTK:n tehtävissä ja mikäs sen parempaa. Paljoa ei ollut tekemistä, mutta ulospäin näytettiin, että asiaa olisi ollutkin paljon. Hienointa hommassa oli se, että ei tarvinut juuri päivystää tai samoilla metsissä, asustin alikessujen tuvassa, oli täysi poistumisoikeus kassun alueelta "virka-aikana", sai hankkia pleikkaripelejä, videoita yms. tilpehööriä armeijan piikkiin. Eipä se suoraan sanottuna paljoa armeijalta tuntunut. Ihmeellisintä oli muuten se, että tuohon pestiin haki vain kolme kaveria. Muilla ei siis ollut mitään hajua kuinka helppo homma oli kyseessä. Eli jos normiarmeija ei kiinnosta niin suosittelen hakemista tuohon pestiin!

 

[mission16W]

Ok! Meillä ei saanut leireistä korvaavia lomapäiviä ja esim. Lapin leirin jälkeen minulle ehdotettiin kolmea kuntsaria mistä kapteeni hyväksyi vain yhden. Systeemit ovat varmasti muuttuneet sitten vuoden 1993.

Ei niitä meilläkään kaikista saanut, mutta olimme esimerkiksi eräässä YK-joukkojen koulutusharjoituksessa avustamassa viikonlopun ajan (olisi ollut muutenkin lomaa vain lauantai-iltapäivästä sunnuntaihin) ja saimme siitä pari kuntsaria. Paska keikka mutta tulipa tehtyä :)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jäsen F:llä loppui armeija siihen paikkaan kun VMTK ilmoitti tarvitsevansa palveluksiani [...saksenkuva...] Eipä se suoraan sanottuna paljoa armeijalta tuntunut. Ihmeellisintä oli muuten se, että tuohon pestiin haki vain kolme kaveria. Muilla ei siis ollut mitään hajua kuinka helppo homma oli kyseessä. Eli jos normiarmeija ei kiinnosta niin suosittelen hakemista tuohon pestiin!

Inttiin menijöille suosittelen minäkin varusmiestoimikuntaa elleivät tavoitteet ole upseerikoulussa. VMTK on sosiaalisesti erittäin hyväksyttävä vaihtoehto armeijan käymiselle. Ei tuo kotioloja voita, mutta vapautta ja normimenosta huomattavasti poikkeavaa toimintaa on paljon.

Olin VMTK:n sihteerinä puoli vuotta ja tehtävä oli itselleni aika helppo. En kuitenkaan sanoisi, että tehtävä on kaikille varusmiehille helppo tai edes mielekäs. Jos esimerkiksi kirjallinen ja suullinen äidinkieli sekä esiintymistaito ovat heikkoja kohtia, niin intistä löytyy muita "helppoja" tehtäviä jotka luonnistuvat paremmin ja varmaan siksi kiinnostavat enemmän. On tuossa muutakin kuin kauppareissuja ja toimistolla vehtaamista, vähän kai varuskunnasta ja ihmisistä riippuen. Isossa varuskunnassa hommia on todennäköisesti hieman enemmän kuin pienessä.

Fordélin kolme hakijaa kuulostaa niukalta. Kun itse hain tuohon tehtävään, niin kahta avointa paikkaa kohti oli noin 25-30 kandia. Nämä sitten haastateltiin kahteen kertaan. Ekan rundin jälkeen karsittiin tosin suurin osa pois. Ilmeisesti moni oli saanut vihiä, että on aika suffelia hommaa tiedossa jota kannattaa hakea.

 

[Fordél]

Isossa varuskunnassa hommia on todennäköisesti hieman enemmän kuin pienessä.

Ilmeisesti se näin on. Omassa varuskunnassa hommia riitti oikeastaan yhdelle päivälle, jolloin hoidettiin lomakuljetukset kuntoon. Muuten hommia oli aina silloin tällöin kun toteutettiin kokousten päätöksiä (ostettiin filmejä, urheiluvälineitä yms.) tai tehtiin uusille alokkaille lähetettävää lehtistä. Tosin aika itsenäistähän tuo palvelus oli eli kyllä siellä olisi voinut tehdä hommia niin paljon kuin vain olisi jaksanut ja mielikuvitus olisi antanut myöden. Parasta hommassa oli tosiaan tuo irrallisuus muusta armeijasta eli tavallaan sitä toimittiin esikunnan ja varusmiesten välimaastossa. Oli suora yhteys rykmentin komentajaan ja muuhun johtoportaaseen. Tosin tätäkin olisi voinut käyttää hieman enemmän hyödyksi ajaessa varusmiesten asioita, mutta kun ne omassa rykmentissä tuntu olevan sen verran kuosissa niin eipä niitä juurikaan tullut ajettua.

Fordélin kolme hakijaa kuulostaa niukalta. Kun itse hain tuohon tehtävään, niin kahta avointa paikkaa kohti oli noin 25-30 kandia. Nämä sitten haastateltiin kahteen kertaan. Ekan rundin jälkeen karsittiin tosin suurin osa pois. Ilmeisesti moni oli saanut vihiä, että on aika suffelia hommaa tiedossa jota kannattaa hakea.

Jep, varmasti tämäkin on hyvin varuskuntakohtaista. Itsekin kuulin, että seuraavasta saapumiserästä tähän pestiin haki paljon suurempi joukko. Tosin eivät hekään tienneet, että seuraavan sihteerin valinta oli jo tehty ennen kuin he astuivat palvelukseen. Mukavasti nimittäin pysyi tämä tehtävä saman kylän poikien hallussa vuodesta toiseen eivätkä kapiaiset tajunneet tätä ollenkaan...

 

[Eino_Mies]

Intistä tulossa?

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/07/681121

Siinä sitten tuoreimman saapumiserän saldoa. Pullamössöt lenkille perkele!!

 

[Finisher]

Siinä sitten tuoreimman saapumiserän saldoa. Pullamössöt lenkille perkele!!

Erittäin masentavia lukuja. Jotain rotia tuohon olisi saatava. Miten ihmiset päästävät itsensä noin huonoon kuntoon? Eihän tuolla missään huippukunnossa tarvitse olla että pärjää, todellakaan. Ja lisäksi vähän heikompikuntoisillakin se kunto kohenee selkeästi palveluksen jatkuessa. Toisaalta yhtähyvin voi miettiä että ovatko ne ongelmat yleiskunnossa vai siellä pään sisällä.

 

[Uleåborgir]

Ei siitä ole kuin vähän reilut kymmenen vuotta aikaa, kun esimerkiksi kouluun siirtyminen suoritettiin joko pyörällä tai kävellen. Ala-asteella jopa hiihtäminen tuli kysymykseen. Nyt on ~100%:lla pojista ja ~80%:lla tytöistä allaan cityskootteri ja muutenkin hyötyliikunnan määrä on tipahtanut silminnähden.

Voi vittu, onko sitä jo niin kalkkis (30 v.), että alkaa arvostella nykynuorisoa?

 

[TeeVee]

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/07/681121

Lähes joka kymmenes siis.

Seuraava kommentti hieman oudoksuttaa:
Kivelä muistuttaa, että keskeyttäjistä 20-30 prosenttia suorittaa palveluksen jossain vaiheessa loppuun.

Saako 80% keskeyttäneistä sitten täydellisen vapautuksen palveluksesta? Syynä huono kunto?