Itsehän olen lähdössä heinäkuun tienoilla Upinniemeen vähän sohimaan pyssyllä. Odotan tätä valtion kustantamaa leirikoulua kyllä kovasti, ei sitä joka päivä pääse ampumaan singolla tai haisemaan paskalta. Se on loppupeleissä ihan sama minne menen, mutta RUKiin olisi toive päästä.
Oikea asenne, kunpa olisin pystynyt aikanaan asennoitumaan yhtä positiivisesti. No, hyvin oma inttini noin "sotilassaavutuksien" puolesta meni, mutta kieltämättä en silloin pystynyt asiaan kovin innostuneesti suhtautumaan.
RUK:sta ei kannata mennä tehdä mitään pakonomaista tavoitetta, toki sinne todennäköisesti pääset kun hommasi hoidat kunnialla, mutta sinne päätyminen on kuitenkin monen asian summa. Itselläni ei mitään sotilaallista kunnianhimoa ollut, mutta tavallaan vahingossa sinne Haminaan tuli ajauduttua.
Nämä ovat varmasti intin käyneiden kuluneimpia fraaseja, mutta aika ihan oikeasti kultaa muistot. Jotenkin älytöntä ajatella kuinka paljon silloin koko ajan vitutti (varoitan jo etukäteen, alkuaikojen lomilta kassulle palatessa
vituttaa), mutta nyt ne tuntuvat jo niin nostalgisilta ja hienoilta muistoilta.
Ja ihan niinkuin elämässä muutenkin: kun erilaisia tilaisuuksia tulee eteen, ne kannattaa myös käyttää.
Vitutuksenkestovoima ja se pään kasassa pitävä inttihuumori syntyy siitä, että siellä on onneksi niin paljon muitakin, joita vituttaa yhtä paljon kuin itseäkin.
Tsemppiä inttiin kaikille II/07:n varusmiehille ja hajotkaahaan aamuihinne.
edit: Hui saatana. Tämä inttinostalgia tarkoittaa kai sitä, että sitä on itsekin jo pahasti setäytymässä.