RV16 kirjoitti:
Kutakuinkin vuosi on sitten jo vierähtänyt tästäkin kommentista, mutta kotiutuminen toki tapahtui jo kolme kuukautta sitten. Sen vuoden takaisen vitutuksen määrän voi kyllä elävästi muistaa edelleen ja ensimmäisenä päivänä jo seistiin toista tuntia pakkasessa odottelemassa varusteiden hakua. Mutta ei se sitten niin paha laitos ollutkaan ennakko-odotuksiin nähden ja jälkeenpäin fiilis on yllättävänkin positiivinen. Matkassa oli kyllä pirusti tuuriakin, muutaman asian mennessä toisin homma olisi kääntynyt siedettävästä todella paskaksi. Pääsin sinne mihin toivoinkin, tärkeimmät asiat sujuivat hyvin vaikka jossain muissa asioissa olikin vaikeampaa, tupakavereista yksikään ei ollut mikään kusipää tai hullu vaan jokainen ihan helvetin hienoja tyyppejä tuvan esimiestä myöten, mosaleireillä vältettiin pahimmat pakkaset, gineksienkin kanssa kävi hieman tuuria.
Toimenkuvana oli siis väsyneistä väsynein eli sirrakuski ja arvoksi jäi komeasti autosotamies. Ei tuolla retostella voi, mutta saatu C-kortti motivoi taatusti enemmän mikä tahansa muu homma varsinkin työnsaantimahdollisuuksien puolesta. Alunperinkin tein päätöksen että suoranaisia tappovehkeitä käsittelemään en halua jossa saa miettiä että tuliko tuplalatausta tai muuta, ja eipähän tarvinnut alokaskauden jälkeen juuri auton lavalla tai junassa kykkiä. Hommathan oli sitten käytännössä odottelu milloin päivä ampumaradan nurkalla, viikko veksissä, 3-12 päivää leirillä tai sitten lorvailu halleilla, mutta gineksien muodossakin siitä sitten hinta maksettiin joka kolmas viikonloppu. "Suklaan" määrä tosin paikkasi sitä aika mukavasti, mikäs sen mukavampaa kuin ajella sotkun pullia kauniina kesäpäivänä ympäri kaupunkia, huudattaa rokkia, kattella misuja ja käydä vaikka jäätelöllä. Sitten oli näitä leirejä että päivystä autossa venttiseiskaa joka päivä 8-16, eräskin 10pv leiri ja ajaa ei tarvinnut kuin ruokaa hakemaan... Toki sielläkin yöpyminen leirisairaalassa oikeilla sängyillä ja suihkumahdollisuus koko ajan :)
Niin ja Asicsin lenkkareilla köpöteltiin. Omatkin oli aluksi mukana mutta eipä tullut käytettyä koska talon tarjoamat olivat suorastaan hyvät! Liikunnasta jäi päällimmäisenä mieleen sen vähyys ja hiihto. Liikunta on toki hieman itsestäkin kiinni mutta hyvin vähän sitä tuli pitkän päivän jälkeen jaksettua vapaaehtoisesti lähteä lenkille, joten viimeiset 200 päivän aikana liikkumista tuli yhteensä ehkä 10 kertaa eikä näreen juureen tarvinnut laskeutua kuin kotiutusammunnoissa. Hiihtoa siedin ennen inttiä, mutta mosaleirien hiihtolenkit saivat kyllä aikaan ikuisen boikotin. Itselleni sattuivat harvinaiset sukset mallia luistoa on, pitoa nolla. Jos ei ollut alamäkeä niin lipsuivat, ja sitä tasamaata tai lievää nousua sitten muuten riittää...
Ei siellä kyllä suoranaisesti miehiä tehdä johtuen osittain esimiesten toiminnastakin. Eniten oppi sluibailusta, syömisestä ja paskomisesta. Ruoka muuten oli yllättävän hyvää ja riittävän usein jotain jälkiruokaa tai hyvää leipää mukana, vaikkei ihan Pirkkalan lennoston pizzaperjantai-linjalle isossa laitoksessa päästykään. Onneksi joukkoon sattui myös erittäin hyviä esimiehiä ja etenkin paljon osaavia palvelustovereilta, joten takkiin tarttui myös hyödyllistä oppia.