Tai itseluottamuksensa menettäneen.. Eilinen peli oli malliesimerkki: kovasti tehtiin töitä muttei saatu juuri paikkoja aikaan, ja niistäkin vähistä sudittiin mihin sattuu. Sitten kun SaiPa sai avausmaalinsa, lamaantui kiekollinen peli lopullisesti. Luistelussa tai työmäärässä ei oltu perässä, vaan kiekollisessa pelissä. Tokihan siellä voi väsymystä olla takana useallakin yksilöllä, mutten nähdyn perusteella usko mihinkään kollektiiviseen kunnon lopahtamiseen. Tänäänkin oltiin raikkaalla luisteluilmeellä liikkeellä Porissa, vaikka eilen oli peli.Niin.. mistäs nämä oireet kertovat? Ei ehditä, ollaan perässä, koitetaan mutta ei riitä, järki katoaa.. Kaikki nämä ovat väsyneen pelaajan, ja sitä kautta väsyneen joukkueen, oireita.
Noh, tänään saatiin tappioputki poikki toisen alavireisen joukkueen kustannuksella. Josko se tästä kevättä kohden lähtisi elpymään, kun Ruotsalainen, Lepaus ja kumppanit saavat taas juonesta kiinni. Vastuunkantajiahan tuo joukkue huutaa, sitä liideriä joka ottaa reppuselkään kun on vaikeaa. Katseet kohdistuvat tällä hetkellä lähes yksinomaan pelaajaan numero #22, niin hurjaa kuin se onkin tämän ikäiselle kaverille..