Koen, että Pietilän kauna nuoria pelaajia (tai mieluummin sanottuna pelaajien, joiden kehittymisen eteen pitää tehdä töitä) on monta potenssia suurempi kuin minun kaunani Pietilää kohtaan.
Otetaan esimerkiksi nyt pari meidän entistä pelaajaa, jotka Saken entisaikoina kuuluivat nuoresta iästä huolimatta Saken luottopelaajiin ja tarjosivat Ilves-yleisölle nautintoja yli 50 pinnan kausillaan. Heidän kanssa jutellessaan tulee ilmi, kuinka pettyneitä he ovat siihen, kuinka Sakke on muuttunut. Viimeisenä reeneihin, ensimmäisenä pois ja tauoilla sukset jalkaan ja Leville. En tiedä sitten, mikä Saken on muuttanut. Ennen hän oli erittäin työteliäs. Onko sitten useampi vuosi pois varsinaisesta valmentajatyöstä ja lihavat vuodet Chicagon palveluksessa muokannut siten, ettei halua ja intohimoa löydy tehdä raakaa valmennustyötä.
Tilanteen tekee vaikeaksi se, että Sakke on saanut myös Ilves-johdosta monet vakuutteneeksi siitä, ettei tamperelaisjunnuilla ole tulevaisuutta. Tehtävää on helpottanut se, että johdon ammattitaustat ovat kiinteistömoguli, teollisuusexpertti, hevoskasvattaja ja pesäpalloilija. Jos Sakke olisi muutama vuosi takaperin Oulussa vakuutellut Juha Junnolle, ettei Viuhkolassa, Pyörälässä, Aaltosessa ole ainesta, olisi Juha Junno todennäköisesti sanonut, että kääripä hihasi ja tee heistä pelimiehiä.
Enkä todellakaan hae näille nuorille peliaikaa liigassa. Ihmettelen vain, että miten pian 20 nuorisomaajoukkueen jäsenestä on kaikista negatiivinen kuva.
Tosin meillä oli nyt maajoukkueen ohjaimissa hieman samaa. Kovapalkkaisimmat saivat huimasti peliaikaa, vaikka minun mielestäni, heidän päivän vireensä ei sitä edellyttänyt. Ylivoimien jälkeen kentälle saapuivat aina ylivoimat huhkineet konkarit ja kuuma Pihlström istui minuuttitolkulla. Lopputulos oli toki ehkä se paras mahdollinen eli kolmas, mutta kyllä Jukka Jalonen näytti todella tuskaiselta. Ja viestit Kanadasta vahvisti sen, ettei joukkueen reeneissä Sheddenillä ja Jalosella ollut paljoakaan toisilleen asiaa. Ei edes katseen tasolla.