Mulle ei avaudu mihin Share Ilvestä tarvitaan tässä aivan turhana väliportaana ottamassa .
ei mihinkään... Mutta jonkun on tehtävä jotain .. nyt sen aloitteellisen roolin otti Share. Ja se oli onnistunut aloitteellinen taho, koska sillä ei ole sidoksia mihinkään muuhun kun faneihin. Sillä ei epäillä olevan ketunhäntää kainalossa. Se oli luottamustekijä, koska myyjä ja ostajaehdokkaat eivät luota tosiinsa.
Hanketta voi olla vaikea hahmottaa, ellei kerro koko tarinaa. Ensin vähän historiaa, ja sitten syitä miksi joukkorahoitusta ja säätiö on lähtökohtana.
Historiaa:
Ilves Hockey OY on perustettu vuonna 2000 Liiga-Ilves ry:n raunioille. Liiga-Ilves ry. pyöritti pääsarjakiekkoilua 80 –luvun alusta alkaen ja velkaantui todella pahasti 90 –luvulla. ry kirjanpito jne. sekavuudet olikin pääsyy miksi Liiga aikanaan vaati seuroja OY muotoon. 90-luvun velat maksoi lopulta isoin osin Vincent Manngard (joka ooli siis rahottanut ilvestä, eli velkaa oli Vinille jo tuolloin). Vinnie tuli mukaan Ilveksen taustalle Mikko Mäkelän tuomana 90 -luvun alkupuolella.
Manngardin velkaosuuden mukaisesti Manngard sai perustetusta Ilves-Hockey OY:_stä osake-enemmistön, alun perin n 63%. Manngardin lisäksi isompia omistajia olivat yritystensä kautta Jouni Jääskeläinen, Matti Nevalainen, Erkki Lagerstam ja Jyrki Lumme. 2001 toukokuun sopimuksessa sovittiin, miten Manngard saa sijoituksiaan takasin tihetyn ajan kuluessa. Tästä sopparista ei ole muilla tietoa, eikä sitä ole pienosakkaalle näytetty, kuitenkin tämän perustella tehtiin ensin maksuja ja sitten poistoja useamman sadantuhannen euron edestä vuodessa . Tämä tieto siksi, että tämä lienee seuraavassa selostetun ongelmavyyhden takana.
Ilves yhteisö on nähnyt ongelmaliseksi sen, että enemmistöomistajuus on johtanut ”vallan korruptoitumiseen” ja huonoon johtamiseen. Ilveksen osake-enemmistöstä on käyty neuvotteluja pitkin vuosituhannen alkua.
Vuonna 2010 Manngardia lähestyi liikemiesyhtymä, joka pyrki neuvottelemaan Manngardin kanssa Manngardin osakkeiden ostosta. Neuvottelujen kuluessa kuitenkin paljastui, ettei oikeaa enemmistöä ei ns. valtakoalitio (Manngard, Jääskeläinen, Lagerstam, Nevalainen) ollut edes aikeissa myydä. Sijoittajaryhmä vetäytyi suurimalta osaltaan hankkeesta. Ainoastaan Hannu Meskanen jäi hankkeeseen ja tuli valituksi IHOY:n toimitusjohtajaksi. Meskasen ajatus lienee? ollut se, että rahoittamalla yhtiön toimintaa hän saisi hankittua osake-enemmistön. Meskanen lainasikin IHOY:lle 500k sopien, että laina muutettaisiin osakkeiksi myöhemmin. Tätä lupausta ei kuitenkaan pidetty ja Meskanen erosi TJ:n paikalta ja 500k velkapääoma rasittaa edelleen IHOY:tä. Meskanen on saanut osakkeita velkansa korolle vuoden 2014 annissa.
Tapahtuma jätti suuren epäluottamuksen ilmapiirin IHOY:n ympärille. Asioissa siirryttiin kriisiä ja karsinnoista toiseen, kunnes koottiin ns. ”Kesähallitus”, joka kesän 2012 aikana neuvotteli Manngardin kanssa ehdoista, joilla ”kesähallituksen” edustama uusi omistajataho saisi ostettua Manngardin osakkeet. Julkisuuteen kertomattomista syistä hanke kariutui syksyllä ja koko ”kesähallitus” erosi tehtävästään yhdellä tiedonannolla. Ilkeälisesti puhuttiin, että Manngardilta oli hukkunut kynä, kun asiakirjoja olisi pitänyt allekirjoittaa. Epäluottamuksen ilmapiiri IHOY:n ympärillä paheni siihen pisteeseen, että ns. ”ilveshenkiset” sijoittajat menettivät kiinnostuksensa.
”Kesähallituksen” jälkeen Manngardin kokoama uusi hallitus otti tehtäväkseen löytää IHOY:lle ostaja. Kahdesta ehdokkaasta valittiin kesällä 2013 ostajaksi Monacossa asuva suomalainen Marcko Sjöblum. Sjöblum herätti valtavan innostuksen Ilvesfaniyhteisössä, suorastaan buumin. Sjöblumin Due Diligencen kestettyä 3kk sopimus purettiin IHOY:n hallituksen ilmoituksella. Soppa oli valmis ja kiistaa käytiin laajasti myös mediassa.
Hallitus valmisteli osakeannin 2014 ajatuksenaan jälleen IHOY:n enemmistön myyminen. Osakeantiesiteen epäselvyyksien ja osan annista käyttäminen velkojien (pääasiassa Manngard, Manngardin omistama virolaisyritys jonka nimi oli kirjoitettu osakasluetteloon väärin, Manngardin veli, Meskanen) korkoihin, joka laskennallisesti taas osoitti, ettei enemmistö siirry pois Manngardin ”yhteisöltä”. Anti epäonnistui surkeasti epäluottamuksen ilmapiirissä.
IHOY on edelleen ajautunut isoihin ongelmiin, niin taloudellisesti kuin urheilullisesti. Tamperelainen liike-elämä ei suostu rahoittamaan Manngardin vetämää Ilvestä, ja nyt viimeisen kahden kauden aikana on myös yleisömäärät vähentyneet roimasti.
Tää historia pitää ymmärtää, jotta ymmärtää hanketta.
Joukkorahoitus ja avoimuus.
Koska Mannagardin kanssa ei ole päästy neuvottelu sopimusteitse tulokseen ja epäluottamus on molemmin puolin hyvin suurta, on Share Ilves ideoinut uudenlaisen tavan vaihtaa omistajuutta.
-Share Ilves on siis 2010 osakeantiin perustettu kannattajine yhdistys, joka on hankkinut pienen määrän osakkeita ollakseen selvillä IHOY:n tilanteesta ja toiminnasta-
Eli ideana olis se, että omistajuuden vaihtamiseksi perustettaisiin erillinen joukkorahoitushanke. Tässä hankkeeseen halukkaat sijoittajat sijoittaisivat rahat. Joukkorahoitus olisi ehdollinen, eli etukäteen on määritelty millä ehdoilla ostotarjous toteutuu ja realisoituu. Ehdot olisivat täysin julkisia ja koko prosessi avoin ja kaikkien osallistuttavissa.
Ehtona tulee olemaan omistajavelkojen mitätöinti tai pääomaehtoisiksi lainoiksi/osakkeiksi muuttaminen.
Pääidea on, että joukkorahoituksella kerättyä varallisuutta hallinnoimaan perustettaisiin Säätiö.
Säätiö osallistuisi IHOY:n järjestämään suunnattuun antiin, jolla se hankkisi osake-enemmistön IHOY:stä, eli olisi määräävässä asemassa.
Säätiö siksi, että säätiötä ei voi omistaa, joten se toimii luottamustekijänä Manngardille, joka pelkää bulvaanisostajaa sekä Ilveksen siirtoa KHL:n tms. utopistista, mutta pelot ovat aitoja. Rahottajatahot taas eivät halua maksa Manngardin velkoja, eivätkä haluasi yksinomistusta eivätkä mahdollisuutta uudelleen ajautua yhden omistaja vallan alle.
Siispä Säätiö
Lisäsi hankkeen tarkoitus on, että omistajuus vaihtuu varmasti. Ja koska kumpikaan, tai mikään taho, ei luota toisiinsa, pitäisi myyjäosapuolelle olla selvillä ehdot ja näkyvissä rahat, myyjäpuolelle taas ehtojen toteutuminen tulee taata. Julkisuus taas aiheuttaa julkisen paineen kaupan toteutumiseen.
Tällainen järjestely on olemassa Oulun Kärpillä. Heillä omistajat siirsivät osakeitaan ja osinkotulonsa Kärppäsäätiölle 2002 siten, että siitä tuli enemmistöosakas Kärpät OY:n (77,32 %)
Tämä tapahtui vanhan säätiölain aikana, ja rahallinen arvo oli ”vain” sellanen 400k. Ilveksen kohdalla puhutaan useammasta miljoonasta. Se tietty asetaa haasteta säätiön perustamiselle, mutta se voidaan tehdä muillakin tavoin kun nyt esitetysti mm. OY:n hankkeena ja sitoumuksena lahjottaa osakeomaisuus.
Mutta tästä lähetään, katotaan mihin se johtaa
