Näin kuitenkin monet huippuvalmentajat Suomessa aina silloin tällöin kertovat
Suikkanen nosti puolessa vuodessa täysin sekaisin olleen turkulaisryhmän pleijareihin mukaan. Seuraavana vuonna sitten tuli mestaruus, eikä paperilla joukkue kuitenkaan häikäissyt. Ensimmäisellä kaudella Lahdessa entinen liigajumbo pelasi mestaruudesta.
Menestys ei ole kiinni vain pelitavasta. Pelitapa on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta oleellisempaa on pystyä myymään oma pelitapa pelaajille, saada heidät antamaan kaikkensa joukkueen eteen ja saada heidät haluamaan eteenpäin uralla. Ainakin itse väitän, että pelitavan saa ajettua sisään muutamassa kuukaudessa JOS sen pystyy myymään pelaajille. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin melko samanlaisista liikeradoista ja ajoituksista: nuo kyllä oppii tyhmempikin pelaaja jos hänellä on halua toteuttaa pelitapaa.
Suikkasta miettiessä mulla on tullut mieleen sellainen ajatus, että hän olisi pelikurin osalta maan parhaita. Hänen joukkueissaan on pelattu juuri niin kuin hän on halunnut tai ei pelattu ollenkaan. Ei hänen menestyksensä kuitenkaan ole perustunut ylivertaisiin rostereihin tai mihinkään täysin poikkeuksellisiin pelitapoihin.
viimeksi Kari Jalonen IFK valmennuksensa aikana (vasta kolmantena vuotena joukkue alkaa sisäistämään pelityylin ja toimimaan yhtenäisesti tms
Jalosen astuessa remmiin HIFK oli kyllä suoraan sanottuna kasa paskaa. Edarimeiningistä voinee naapurin hemmot kertoa enemmän, mutta hiiva ja muu epäammattimainen toiminta kaukalon ulkopuolella söivät menestystä. Jalonen ei uudistanut HIFK:n pelitapaa niin radikaalisti kuin tunnut ajattelevan, suurin muutos tapahtui nimenomaan kentän ulkopuolella: pelaajien ateriointia ja kuntoa alettiin valvoa ja pelaajamateriaali muodostui Peltosen tapaisista kundeista ja Pikkaraisen tapaiset epäammattimaiset höntsääjät saivat lähtöpakit.
Lisäksi on vielä muistettava sellainen pieni homma, että Jalosen mestaruus oli kirjaimellisesti muutamasta sentistä kiinni. Jos Hentusen läpiajo olisi uponnut, Jalosen aikaa ei olisi kukaan muistellut hyvällä.
Tällä kaudella.. mutta ilmiöhän ei ole tämänkautinen.. tai viimekautinen.. tai toissakautinen.. tai sitä edeltäväkautinekaan.. Selkeä pelitapa on puuttunut vuosia.
Mitä Ilveksen toimintaa olen passiivisesti seurannut, niin meininki on tavallaan tuonut mieleen Jokerien puuhailut Virmasen aikana tai HIFK Matikainen I:n kanssa. Fokus on puuttunut tekemisestä, energiaa tuhlattu vääriin asioihin ja mitkään päätökset eivät tunnu pitävän.
HIFK:lla kesti muutama vuosi saada vene käännettyä ja fokus siirrettyä oikeisiin asioihin. Tuloksena on ollut suuret voitot miljoonatappioiden sijaan, täydet katsomot ja mestaruus. Meillä vene on kääntymässä, mutta tuloksia on saavutettu mm. juniorituotannon ja markkinoinnin osalta. Ilves on nyt siinä tilassa, että suunnan on käännyttävä tai tie vie alaspäin.
Yhteinen nimittäjä Jokerien ja HIFK:n kääntymisessä on ammattimaisuus. Kun johdosta on potkittu harrastelijat ja puuhailijat pois, koko organisaatio on ottanut askeleen kohti oikeaa suuntaa. Nyt valmentajilta vaaditaan enemmän, heidän valintaansa vaikuttaa muutkin seikat kuin taidot areenan saunojen lämmittämisessä ja joukkueita on pyritty rakentamaan valmentajien toiveiden mukaiseksi.
Itse näkisin homman niin, että Ilvekselle pelitavan olemattomuus on seurausta huonosta toimimisesta eikä vain syy menestymättömyyteen. Kun valmennus on sekavassa tilassa, pelaajamateriaali korkeintaankin keskinkertaista ja koko organisaation toimintaa leimaa ammattimaisuuden totaalinen puuttuminen, ei enempää voi oikein odottaa. Matikaisen ja Virmasen aikana sarjasijoitukset pysyivät yleensä siedettävinä rahan voimalla, mutta Ilveksen kohdalla ei - ehkä onneksi - rahaa ole tuhlattavaksi.
joten ”mitä ihmettä siellä harjoituksissa oikein tehdään?”
Itse näkisin homman niin, että olisi oleellisempaa kysyä mitä toimistolla on tehty ja mitä ei olla tehty. Jos organisaatio on kunnossa, joukkueeseen kyllä löytyy asiansa osaavia koutseja ja ammattimaisia pelaajia. Jos taas johdossa puuhaillaan, niin tulos on nähdyn kaltainen.
En usko siihen, että pelkästään valmentajaa vaihtamalla Ilveksen suunta kääntyisi. Vaikka paremman soutajan tuohon paattiin saisikin, niin se korkeintaan hillitsee pohjaanmenoa. Jos vene itsessään on murhekryyni, niin ratkaisu ongelmaan on uuden veneen hankkiminen, ei uuden soutajan. Sen suurimman muutoksen pitää tapahtua aivan muualla kuin valmennuksessa. Ilveksellä on nyt ollut melkoista pyöritystä toimistolla, mutta vielä tässä vaiheessa lienee liian aikaista puhua onnistumisista, epäonnistumisista tai vastaavasta.
