Kaikkia halpoja, asioiden kategorisointitarpeesta kumpuavia, yleistyksiä ja lokeroimisia kuitenkin vastustan. Ne johtavat aina väärille urille.
No tässä olet väärillä urilla.
JOS puhutaan organisaatiotasolla, tehdään aina isoilla linjoilla tehtäviä tarkasteluja ja päälinjojen hahmottamista. Niihin EI sisälly yksilötarkastelu ja vertailu. Ne tulevat vasta kun pääsuunnat on kartoitettu ja niiden pohjalta on tehty toimintasuunnitelma.
Eli nimenomaan lähdetään yleistyksistä ja kategorisoidaan tilanne. Vain tältä pohjalta voit tehdä yleissuunnitelmia ja valita suuntaa. Mikäli tässä vaiheessa painuu yksilötasodetaljeihin, ei synny mitään strategiaa ja päämäärätavoitteista toimintaa.
Koske myös kiekkojoukkuetta.
Jos väitetään, että kiekollinen pelitaito (mailankäsittely, syöttäminen, syötön vastaanottaminen, harhauttaminen) on Ilveksen nuorille hyökkääjille yhteinen vahvuusnimittäjä, mutta todellisuudessa se kuuluu heistä vain muutamalla kolmen selvimmän vahvuuden joukkoon, ollaan väärässä.
Ei olla, sillä se on junnuputken strateginen linja. Se toteutuuko strateginen linja optimaalisesti on eriasia. Se, ketkä pelaajista ovat 1:1 strategiatyyppejä on täysin epäoleellista siinä katsonnassa, jossa määritetään jääkiekkojoukkueen strategiaa ja sen osana pelitapaa ja pelillistä identiteettiä.
Ja kun strategiaksi on deFacto valittu ”junnuista runko”, on nimenomaan noiden suurten linjojen ohjaaman haettava tähän rakenteeseen sopivia strategisia ratkaisuja, yhtenä niistä pelitapa. Vain näin syntyy pitkäjänteistä ja päämäärähakuista toimintaa.
Yksilötasolle mennään vasta tämän jälkeen. Vasta kun isot suunnat ja kuviot ovat olemassa ja päätettynä. Vasta tämän jälkeen yksilöominaisuuksiin kiinnitetään huomiota. Kun on valittu se pelitapa ja pelillinen identiteetti, sen jälkeen mennään yksilötasolle pohtimaan niiden sopivuuksia ja sopimattomuuksia valittuun linjaan… ei ennen.
Ja jos tällaisen väärän arvion perusteella tehdään johtopäätöksiä siitä, miten joukkueen pelitapa pitäisi organisoida, tehdään virhe.
Mikäli sitä EI tehdä tällaisen analyysin perusteella, ollaan tilanteessa, jossa pelitapa ja pelaajamateriaalivaatimukset vaihtuvat valmentajasta toiseen (kuulostaako tutulta?) ja pelitapaidentiteettiä ei synny.
Ilveksessä on tehty tämä suuren linjan strategia, mutta siinä on siis kaksi toiselleen ristiriitaista valintaa.
”junnuista runko” valinta strategiaksi ja pystysuunnan kiekko, kun junnuputken strategia ei tätä tue, on tällöin virheellinen strateginen valinta.
Tästä on osoituksena ulkoa haettavat pelaajatyypit ala Kantola, Rajamäki, Kokkala jne. jne.
Junnuputken strategia muutos ottaa 5 – 10 vuotta, joten jos identiteetistä halutaan pitää kiinni myös Raipen jälkeisellä ajalla, on .ry:n kanssa tämä otettava heti agendalle. A junnut ja Leki ovat suoraan Liiga Ilveksen alaisuudessa, joten näiden pelitapamuutos olis pitänyt toteuttaa tuolloin 2 ja pualvuotta sitten kun linjauksia on tehty (kentällä näkyvästä pelaamisen perusteella).
Moni on sanonut ettei tää ole rakettitiedettä. ei olekaan, mutta se ei myöskään ole mitään ”pelakkaa pojat” hommaa. Rakenteet kuntoon, strategiat ja niiden totuttamista suorittavat ja toteutuksen suorittamista valvovat tahot, paperille, ja nastalla kaikille otsaan.
Vasta sitten sille tekemiselle on yhtenäinen suunta kaikilla ja joka tasolla. Nyt junnurakenne, farmi ja liigajoukkue eivät pelaa samalla tavalla, eivät korosta pelaajaominaisuuksissa samoja asioita
eli ”kukin puuhastelee omiaan”