Jälleen YKSITTÄIStapauksena voidaan perustella Soinnun muualle päästäminen, mutta isossa kuvassa tämä on juuri sitä isoa ongelmaa Ilveksen joukkueen kasaamisessa. Lyhytnäköistä ja tempoilevaa.
Asian voi nähdä myös toiselta kantilta ja siltä kantilta minä sen halua nähdä.
Tarkoitan nyt tätä 2000-luvun puolen välin jälkeen Ilveksessä breikannutta Ilves-pelaajista koostuvaa osastoa, joiden perään täällä on huudeltu.
Monelle pelaajalle se viimmeinen askel-uralla ei vain yksinkertaisesti toimi siinä ympäristössä missä on kehittynyt ja kasvanut pelaajana. Tarkoitan sitä askelta jonka pelaaja ottaa vasta kun pääsee ympäristöön, jossa voittamisen kulttuuri opitaan uudella tapaa.
Uskon että Ilveksessä 5-10 vuoden päästä koetaan ne hetket uudestaan kun aikanaan Raipe tuli Ruotsin vuosien jälkeen takaisin, kun Ville Nieminen lähti keskinkertaisena pelaajana rapakon taakse ja tuli tähtenä takaisin Tapparaan tai vaikkapa nyt Kukkonen tekee useamman vuoden tauon jälkeen paluun ensi kaudella Kärppiin.
Ville Koistinen ja Järventie on tästä tuorreimmat esimerkkit, vaikka heidän kohdallaan jouduttiinkin vähän pettymään pelillisiin ansioihin. Joka tapauksessa heillä oli useita ottajia, niin Suomessa kuin ulkomailla ennen kuin tekivät sopimuksen Ilvekseen. Viimmeisimpia hankittoja muuten, joita voitiin pitää onnistuneina.
Jos Sointu ottaa tulevina vuosina suuret harppaukset pelaajina, niin se on hienoa ja sen jälkeen odotetaan koska on hänen aika tulla takaisin "kotiin".
Vuonna 2020, seitsemän vuoden päästä näen realistisena että Ilves voi olla siinä pisteessä että silloin voidaan puhua joukkueesta joka lähtee jonkin tason mestarisuosikkina sarjaan. Tämä sillä oletuksella että joukkueet ja sarja on edes jollain tapaa verrannollinen siihen mitä se on tällähetkellä. Tuolloin voidaan kosiskella ja odotella takaisin niitä pelaajia, jotka jo aikanaan olivat "omat pojat"-projekteissa mukana ja jotka jo teini-iässä katseli niitä Ilveksen viirejä. Vai miltä kuulostaisi reilu kolmikymppiset, kenties jo Suomen mestaruuden voittaneet Lindgrenit, Anttilat, Soinnut, Rajalat, Raskit ja kumppanit samaan aikaan kentällä.
Kyllä itse olen sillä kannalla että pelaajan, siinä missä ihmisen ylipäätänsä kehitys vaatii monesti sellaisen ulkoisen virikkeen. Ei se mammanpoika siellä peräkammarissa kasva ihmisenä yhtä paljon, kuin että lähtisi vaikka muutamaksi vuodeksi kiertämään maailmaa vaikka söisikin samaa ruokaa.