Pohditaanpa hieman tätä ongelmaa.
Yleisömäärä vaikuttaa aivan taatusti seuran talouteen, ja poisjäämisellä heikentää seuran taloutta. Tämä toimii taatusti näin. Ongelmana on, ettei seuran pääomistaja päästä seuraa konkkaan, joten tällä poisjäämisellä on kovia seurauksia Ilves instituutiolle siinä missä IHOY:lle.
Katsojamäärien kategorinen väheneminen tarkoittaa sitä, että seuran kiinnostavuus laskee. Se vähentää uusien kannattajien syntyä ja liike-elämän katseiden kääntymistä naapuriin. Tämä tekee seurasta pienemmän ja pienemmän ja pienemmän.. ja koska se ei mene konkurssiin, se ajautuu marginaaliin kannattajamäärissä ja sitä kautta seurana. Kehitys on nähtävissä jo nyt.
No mitä –ttua sitten kannattaja voi tehdä.. niimpä, aika vähän. No, voi osallistus Share Ilveksen toimintaan… pennejähän sekin on vaan saanut kasaan…
Se, mitä Ilveskannattajan tulisi tehdä, on vaikuttaa niihin, jotka ”istuvat” päättävissä pöydissä. Nousta ylös ja sanoa ääneen ”en hyväksy nykyistä menoa”. Siis silläkin uhalla, että menettää ne ihanat Ilves etunsa, sisäpiirillisyytensä ja kausarinsa. Marssisi median näkyvissä teatraalisesti pois. Vain näihin Leveisiin Hartioihin kasaantuneiden ihmisten Avoin Kapina voi muuttaa asioita. Avoin Kapina siksi, että pikkuhiljaa pois lähteminen/jääminen ei tule kenenkään tietoon, ja samaa miettivä ei uskalla toimia yksin. Kaikki ne fanit, jotka tuntevat Leveitä Hartioita, pitäisi näille suoraan sanoa, ”tämä ei vetele”. Sanoa siellä hallin käytävillä vastaan käveleville ”kainulaisille” ja ”jösseille” että hei, ”Lähtekää”. Pitäsi ryhtyä aktiivisesti keinuttamaan Venettä…
…hyöty? Niin, lopulta Vinnie päättää lähipiirinsä kanssa asioista, mutta mikäli he oikeasti kohtaisivat avointa tyytymättömyyttä, avointa kuittailua jne. alkaisi toiminta tuntumaan pikkuhiljaa henkilökohtaisella tasolla epämiellyttävältä. Henkilöt alkaisivat vaihtua tiuhempaan ja jossain vaiheessa ne nykytoimintaa pystyssä pitämään haluavat tahot loppuvat…
Tämän tulisi tapahtua Avoimesti, Mediassa ja nopeaan tahtiin, jotta se tietoisuus ja tila tulisi ulos ja näkyväksi, ja nykymuotoinen toiminta kävis kestämättömäksi.
Johtaisiko se mihinkään? Se ei ole varmaa, ja ikävin puoli asiassa on, että venettä ei haluta keikuttaa, koska rakkaus seuraan on niin suurta. Mutta tällä tiellä, vaikenemalla ja olemalla toimimatta, ajaudutaan marginaaliin ja uuden hallin tullessa huomamme olevamme pikkuseura ison ja suuren Tapparan kyljessä.
”Lopussa emme muista vihollisen sanoja, vaan ystävien äänettömyyden” Martin Luther King jr