Ilveksen joukkueen rakennus kaudelle 2024–2025

  • 166 710
  • 846

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Lainasin tuota kohtaa tekstistä koska kysynkin, että miten te kehittäisitte peliälyä?
Nyt mennään sitten jo melko syvälle valmentamiseen ja omassa kuplassani nimenomaan lapsivalmentamiseen. Ensinnäkin lapsia valmentaessa on syytä muistaa positiivinen palaute. Oikeasta suorituksesta kehutaan ja väärästäkään ei moitita.

Kuten kaikki muutkin asiat (jääkiekossa luistelu, syöttäminen, mailankäsittely) niin myös peliäly on purettava osiin. Vain pieni osa lapsista näkee pelejä katsoessaan asioita, joita voi itse opetella tekemään. Asiat pitää purkaa pelaajille pieniksi osiksi ja sitä kautta ymmärrys kasvaa. Peliälyn puran esimerkiksi seuraavasti:
- Havainnointi (tyhjän tilan löytäminen, skannaaminen, omat pelaajat, vastustajat)
- Ennakointi (jatkuva pelivalmius/-asento, liikkeet vastaan, skannaaminen, klassinen isä-Gretzkyn kommentti "pitää mennä sinne mihin kiekko tulee")
- Reagointi (liikkuminen tyhjään tilaan, kiekottomana, kiekollisena)

Sehän ei nyt tietysti riitä, että sanoittaa lapsille tai nuorille tai aikuisillekaan tällaisia asioita vaan pelaajia pitää altistaa erilaisiin tilanteisiin. Emme kehitä pelaajia toteuttamaan vain tietynlaisia kaavoja tyypillisiin tilanteisiin vaan pelaajia pitää opettaa reagoimaan erilaisiin tilanteisiin itse valitsemillaan tavoilla. Meidän tulee kehittää yksilöitä, jotka ovat mahdollisimman hyviä joukkuepelaajia.

Eli kyse on ensisijaisesti yksilötaidoista. Kun joukkue on täynnä yksilöitä, jotka ovat hyviä joukkuepelaajia, he pystyvät toteuttamaan paremmin erilaisia pelitapoja. Minun näkemykseni mukaan pelikirjavalmentamisessa ei ole kauheasti järkeä. Suoraan sanottuna siinä ei ole mitään järkeä ennenkuin vasta aikuisiällä. Silloinkin valmentajan tehtävä pitäisi olla pelikehyksen määrittäminen sen sijaan, että määriteltäisiin tarkkoja luisteluratoja ja staattisia kuvioita.

Kavahdin Pennasen Antin kohdalla ensimmäisen kerran hänen ensimmäisessä haastattelussaan Ilveksen valmentajana. Antti kaipasi peliin toisteisuutta, kun nimenomaan pitäisi valmentaa pelaajia toimimaan erilaisissa tilanteissa. Vai miten monta kertaa jääkiekossa toistuu täsmälleen sama tilanne? Ei pitäisi toistua.

Takaisin kysymykseen. Pitää altistaa pelaajia erilaisiin tilanteisiin harjoituksissa ja auttaa heitä löytämään erilaisia ratkaisumalleja ulos tilanteista. Kyse on toistoista ja niiden määrästä. Kun perustaidot on kunnossa, voidaan alkaa kehittämään älyä. Mitä teet, kun saat kiekon, mitä teet ennen ja mitä teet jälkeen. Miten sijoitut auttamaan kiekollista pelaajaa, miten luot kiekolliselle tarjontaa? Miten ennakoit tapahtumia esim. kentän toisella laidalla?

Nämä ovat kaikki valmennettavia asioita. Jo heti sen jälkeen, kun on opittu luistelemaan, syöttämään ja vastaanottamaan syöttöjä. Tai jo niiden opettelun aikana, koska kaikki harjoittelu kehittää kaikkia taitoja. Tärkeintä on kuitenkin saada toistoja toistojen perään.

Mainittakoon nyt, että olen juniorijalkapallovalmentaja, mutta myös lähellä jääkiekkoa.
 

Melarus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nyt on mahtavaa keskustelua. Lapsivaiheenvalmennuksessa sakkaa omasta mielestäni ainakin seuraavat asiat.

6-12 vuotiaiden valmentajilta puuttuu turhan usein kyky luoda niin turvallinen ympäristö, jossa pelaajalta voidaan vaatia paljon, ilman että mennään huutamiseen. Myöskään sitä vaatimustasoa ei arvosteta tarpeeksi, vaan ollaan lähinnä valvomassa, ei valmentamassa. Tai pelätään vanhempien reagointia jos harjoituksissa vaaditaan.

Yksilötaidot ymmärretään puhtaana syöttöjen-, laukausten-, luistelun- ja kuljettamisen opettamisena tuhansien ennalta päätettyjen ratkaisujen hinkkaamisena. Luistelu vaatii tuota, mutta kaikki muut vaativat etenkin alkuvaiheessa pelinomaisen ympäristön. Pitää olla vastustajia, häirintää, muuttuvia tilanteita, ennakoimattomia päätöksentekoja ja seurauksia (hyvään/huonoon), jotta pelaajat oppivat sitä ”pelisilmää” ja heikoimmatkin pelaajat saavat onnistumisia sen takia, että osaavat pelata. Seuraus ei tarkoita huutamista vaan esim pelitilanneroolin muuttumista hyökkääjästä puolustavaksi, maalipaikan tai vaikka ylivoimatilanteen syntymistä jne. Toistetaan tilanteita ja annetaan pelaajien löytää itselleen toimivin ratkaisumalli.

Joukkuepelaamista ei arvosteta, eikä sitä vaadita. 10-v nappula pelaa jo osan peleistä samassa askissa miesten kanssa. Siinä riittää kun osaa luistella ja laukoa, mutta 4-5 vuotta eteenpäin kokemuspankki on ihan vääränlainen ja sitten mietitään miksi Niilon taso on tippunut kun muutkin osaavat luistella ja laukoa ja vielä päälle pelata.

Pitkäjänteisyys toiminnasta puuttuu. Ei suunnitella asioita pidemmälle tai jos suunnitellaan, ei pysytä niissä kun esim poissaoloja (niitä on lapsissa aina), peleissä on nähty, että vastustaja on jossain parempi ja reagoidaan siihen. Tai itse ollaan jossain parempia ja lopetetaan liian aikaisin.

Huh mikä paatos, mutta koukuttava aihe.
 

#28

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves (Ässät & Hifk)
Kun miettii sarja-avauksen lähestyessä niin Ilveksen tilanne on hyökkäyksen osalta hyvin pitkälti viime kauden aloituksen tilanteessa. Senttereiden taso alemmissa ketjuissa on kysymysmerkki ja laitureiden riittävyys on Ratisen ja Könösen onnistumisista kiinni.

Ilman Lancasteria ja Masinia puolustuksen taso on ennakkoon huonompi kuin vuosi sitten. Toisaalta taas maalivahdit ovat lähtökohtaisesti paremmat kun Malek on nyt vuoden kokeneempi ja Pavlat oletetusti eri tasoa kuin Gunnarsson.

Valmennuksen tasokin on lähtökohtaisesti aika lähellä viime kautta. Kyllä Pennaseen oli laaja luotto vielä ennen viime kauden alkua ja odotukset vielä nousivat alkukauden mittaan kun mj-pestistä huhuttiin (ja varmistui) ja Ilves alkoi kulkea voitosta voittoon.

Itselläni on ennakkoon kova luotto siihen että nimet Mäntykivi, Pavlat ja Gazda pelaavat huippukaudet ja se tuo Ilvekselle kilpailuetua läpi kauden.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Itselläni on ennakkoon kova luotto siihen että nimet Mäntykivi, Pavlat ja Gazda pelaavat huippukaudet ja se tuo Ilvekselle kilpailuetua läpi kauden.
Minä toivoisin, että nyt saataisiin Suomen niskasta painetta pois. Tai siis että joku muukin nousee yksilönä esiin vaikeina hetkinä. Liian usein Suomen puuttuminen saa koko joukkueen näyttämään paljon huonommalta.

Jos taustalta saisi tukea Stranskyn ja kumppanien toimesta niihin huonoihin hetkiin niin hyvä.
 

Peltsi #18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kun miettii sarja-avauksen lähestyessä niin Ilveksen tilanne on hyökkäyksen osalta hyvin pitkälti viime kauden aloituksen tilanteessa. Senttereiden taso alemmissa ketjuissa on kysymysmerkki ja laitureiden riittävyys on Ratisen ja Könösen onnistumisista kiinni.

Ilman Lancasteria ja Masinia puolustuksen taso on ennakkoon huonompi kuin vuosi sitten. Toisaalta taas maalivahdit ovat lähtökohtaisesti paremmat kun Malek on nyt vuoden kokeneempi ja Pavlat oletetusti eri tasoa kuin Gunnarsson.

Valmennuksen tasokin on lähtökohtaisesti aika lähellä viime kautta. Kyllä Pennaseen oli laaja luotto vielä ennen viime kauden alkua ja odotukset vielä nousivat alkukauden mittaan kun mj-pestistä huhuttiin (ja varmistui) ja Ilves alkoi kulkea voitosta voittoon.

Itselläni on ennakkoon kova luotto siihen että nimet Mäntykivi, Pavlat ja Gazda pelaavat huippukaudet ja se tuo Ilvekselle kilpailuetua läpi kauden.
Omasta mielestä meillä on paremmat alaketjujen sentterit (Borg ja Nättinen) kuin viime kaudella, mutta toinen kärkiketjujen sentteri on pieni kysymysmerkki. Toivotaan, että Najman pystyy vastaamaan huutoon. Mäntykivi on ollut CHL:ssä hyvä.

Stransky on jättänyt hiukan kysymysmerkkejä myös. Melkeinpä pitäisi hakea yksi kärkiketjuihin sopiva laituri lisää, kun ei sinne ole Suomen ja Lööken lisäksi oikein muita varmoja nimiä. Stranskyyn toki pitää vielä luottaa.

Yksi kiekollinen pakkikin olisi hyvä lisä. Gazda tullee takomaan kovat tehot. Ei ole mikään kiekollinen virtuoosi, mutta ylivoimalla todella hyvä ase.
 

Krejci#46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Boston Bruins
Simon Johanssonin kokoinen aukko olisi Ilveksen puolustuksessa.

Hyökkäykseen toivottavasti löytyy NHL-leireiltä maalintekoon pystyvä laituri.
Muutenhan Ilveksen materiaali on aika tasapainoinen. Roolipelaajia löytyy ja variaatiota on erikoistilanteisiinkin ihan hyvin.

Alkukausi tulee olemaan varmaan aika nihkeää, mutta eiköhän se siitä lähe lentoon loppukaudesta.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Joukkuepelaamista ei arvosteta, eikä sitä vaadita. 10-v nappula pelaa jo osan peleistä samassa askissa miesten kanssa. Siinä riittää kun osaa luistella ja laukoa, mutta 4-5 vuotta eteenpäin kokemuspankki on ihan vääränlainen ja sitten mietitään miksi Niilon taso on tippunut kun muutkin osaavat luistella ja laukoa ja vielä päälle pelata.
Mielestäni tämä joukkuepelivaatimuksen puute on merkittävä ongelma. Tai sitten sitä vaaditaan väärin. Pelaajia pitää kehittää yksilöinä hallitsemaan joukkuepelaamisen vaatimukset. Ei niin, että nyt ollaan trapissa tai että siinä luistelet nyt tuonne ja sinä tuonne ja sitten syötetään näin.

Tätä organisointia näkee liikaa ja liian vähän valmentamista. Vielä parempi olisi kysyä pelaajilta, että miksi näin tai mitä tässä pitää tehdä. Osallistetaan juniorit ja annetaan niiden itse oivaltaa asioita.

Se onkin vaikeampi temppu varsinkin jääkiekkokaukalossa.

@Moderaattorit voisi ehkä siirtää tän keskustelun johonkin muualle?
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mielestäni tämä joukkuepelivaatimuksen puute on merkittävä ongelma. Tai sitten sitä vaaditaan väärin. Pelaajia pitää kehittää yksilöinä hallitsemaan joukkuepelaamisen vaatimukset. Ei niin, että nyt ollaan trapissa tai että siinä luistelet nyt tuonne ja sinä tuonne ja sitten syötetään näin.

Tätä organisointia näkee liikaa ja liian vähän valmentamista. Vielä parempi olisi kysyä pelaajilta, että miksi näin tai mitä tässä pitää tehdä. Osallistetaan juniorit ja annetaan niiden itse oivaltaa asioita.

Se onkin vaikeampi temppu varsinkin jääkiekkokaukalossa.

@Moderaattorit voisi ehkä siirtää tän keskustelun johonkin muualle?

Allekirjoitan nämä. 12 vuotta olen ollut nimenomaan lasten valmennuksessa mukana. Suurin osa ajasta vielä ihan pienimpien kanssa ja ikäluokkien maajoukkueisiin on noista yksilöistä noussut useampikin ja parille vielä ihan kv-tason mestaruuskin eli ei onnistuttu ainakaan pilaamaan näitä.

Turvallinen ympäristö yrittää, kokeilla uutta ja mitata rajojaan sekä pitää peli leikkinä ilman turhia paineita, ovat olleet periaatteina. 7-vuotiaiden peleissä ei ratkaista, kenestä tulee ammattilaisia ja kenestä ei.

Videopalaverit, missä pelaajat itse kertovat, miten olisi pitänyt toimia tai mikä meni pieleen itseltä, ovat hyviä. Se edellyttää, että ympäristö on turvallinen ja voidaan puhua avoimesti.
 

Kyle

Jäsen
Nyt mennään sitten jo melko syvälle valmentamiseen ja omassa kuplassani nimenomaan lapsivalmentamiseen. Ensinnäkin lapsia valmentaessa on syytä muistaa positiivinen palaute. Oikeasta suorituksesta kehutaan ja väärästäkään ei moitita.

Kuten kaikki muutkin asiat (jääkiekossa luistelu, syöttäminen, mailankäsittely) niin myös peliäly on purettava osiin. Vain pieni osa lapsista näkee pelejä katsoessaan asioita, joita voi itse opetella tekemään. Asiat pitää purkaa pelaajille pieniksi osiksi ja sitä kautta ymmärrys kasvaa. Peliälyn puran esimerkiksi seuraavasti:
- Havainnointi (tyhjän tilan löytäminen, skannaaminen, omat pelaajat, vastustajat)
- Ennakointi (jatkuva pelivalmius/-asento, liikkeet vastaan, skannaaminen, klassinen isä-Gretzkyn kommentti "pitää mennä sinne mihin kiekko tulee")
- Reagointi (liikkuminen tyhjään tilaan, kiekottomana, kiekollisena)

Itse en ainakaan tarkoituksella mennyt valmentamiseen vaan juuri siihen yksilöön eli nuoreen/lapseen, että on tärkeä myös katsoa niitä pelejä. Ehkä turhaan kirjoitin siitä, että onko lopulta väliä katsooko laadukasta vai ei niin laadukasta peliä, mutta se että katsoo peliä niin siinä lopulta oppii niitä pallopelin lainalaisuuksia siinä missä niitä pelaamallakin. Se, että jos joku peliä tietävä osaa vieressä vielä vähän selostaa hyviä taktisia oivalluksia varmasti nopeuttaa joidenkin asioiden sisäistämistä, mutta lopulta nuori oppii sen itsekin.

Oman empiirisen tutkimukseni mukaan nykyään katsotaan entistä vähemmän itse lajia vaan erilaiset videopelit ja sosiaalinen media yhä suuremmissa määrin täyttää sen vapaa-ajan. Samoin kyllä välillä havahdun halleissa ja jalkapallostadioneilla siihen, että ei niitä junioreita enään niin paljon ole katsomossa kuin ennen vanhaan.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Itse en ainakaan tarkoituksella mennyt valmentamiseen vaan juuri siihen yksilöön eli nuoreen/lapseen,
Juu et mennyt. Tartuin vain täkyyn ja kirjoitin omia näkemyksiäni asiasta. Toki ne ovat subjektiivisia ja sisältävät jonkinverran olettamuksia - enhän toki tiedä miten joka paikassa toimitaan, mutta omat havaintoni ovat mielestäni hieman huolestuttavia.
 

Ragulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Hyvää pohdintaa @Ragulin ja @se7en. Lainasin tuota kohtaa tekstistä koska kysynkin, että miten te kehittäisitte peliälyä? Olen joskus tänne jatkoaikaan kirjoittanut asiasta muistaakseni jossain nais-/tyttökiekkoilua käsittelevässä ketjussa. Koska itsellä on sellainen kutina, että jotta oppii ymmärtämään jääkiekon lainalaisuuksia niin jääkiekkoa pitää katsella. Ja sama kaikessa urheilussa.

Oma kokemukseni on nyrkkeilyn puolelta jossa valmentajani avasi silmiä siitä kuinka tärkeää on katsella nyrkkeilyä harjoittelun ohella. Se, että opit ja matkit kehittää sitä omaa peli-/lajisilmää ja lisäksi laajentaa sitä luovuutta.

Jos jääkiekossa miettii pelkästään valmentajia tai (joitain) asiantuntijoita niin kyllä heillä on sitä pelisilmää vaikkei harjoittelun tuomaa taitoa olisikaan. Kuinka paljon sitten jääkiekkoilija tai jalkapalloileva urheilija sitten kärsii peliälystä, jos joka ilta menee lätkimään kiekkoa sen sijaan että yhtenä iltana viikossa ahmisi jääkiekon oivalluksia videoiden parissa? Moni varmasti katselee ihan tarpeeksi ruutua omien vanhempien mielestä, mutta onko se sitä jääkiekkoa vai fortnitea on sitten toinen kysymys.

Viimeinen pointti ja mielestäni myös tärkeä pointti on sitten se, että jos tässä ”menttaaliharjoittelussa” on perää niin kuinka tärkeää on se mistä imee oppinsa? Oletko imenyt oppisi nuoruudessa katselemalla Ilveksen Raipea vai vähän myöhemmin Tapio Laaksoa. Mitäs jos oletkin harjoitellut syöttämään kuten Datsjuk, tuleeko juniorista pelisilmältään älykkäämpi kuin sellaisesta joka kävi läpi 2010-luvun katsomassa Ilveksen taaperrusta?

Ainakin Ruotsissa tuli yhtäkkiä jossain vaiheessa 2000-luvulla varmaan kymmenkunta NHL-eliittipuolustajaa (Karlsson, Hedman, Ekman Larsson, Ekholm, Dahlin, Brodin…)jotka kertoivat suurimmaksi esikuvakseen Lidströmin.
Ei varmaan hullumpi ajatus olisi harjoitella kentän näkemistä. Ensiksi voisi puhua siitä kuinka kentällä on samaan aikaan viisi omaa pelaajaa, joilla on yhteinen tavoite. Jokaisen pitää kiekkoa vastaanottaessaan tietää, missä muut pelaajat ovat.
Ja sitten voisi analysoida videoita

Opetusmateriaaliksi kelpaisi esim viimeisestä CHL- ottelusta Mäntykiven ja Gazdan yhteistyö,missä Gazda syöttää Mäntykivelle vasempaan laitaan. Syöttöä vastaanottaessaan Mäntykivi tunnistaa Gazdan tulevan liikeradan, jonka jälkeen on hänelle helppo työ pudottaa no look syöttö Gazdan liikeradalle.

Tämän jälkeen tosiaan voisi purkaa paloihin koko prosessi. ja ensimmäisenä ja tärkeimpänä se tilanteen tunnistaminen, ennen syötön saamista, kuten @se7en painotti.
Sitten tekniset suoritukset: peliasento, kiekon vastaanotto, syötön ajoitus, kovuus ja Gazdan kätisyyden huomioonottaminen ja noissa viimeisissä on taas teknisen taidon lisäksi se pelisilmä, pelin ja joukkuekavereiden pelaamisen ymmärtäminen vahvasti mukana.
Mitä olisi tehnyt Aleksi Saarela tuossa tilanteessa Mäntykiven asemassa, Painanut niskan kyyryyn ja pyrkinyt maalille, laukonut pienestä kulmasta (10/100) ja jollei olisi päässyt laukomaan, niin olisi kiertänyt maalin ja pitänyt kiekkoa niin kauan kuin olisi menettänyt sen (90/100). Minä, Minä, Minä, kun pitäisi olla Me, Me, Me.

Vastakkainen esimerkki puolalaisia vastaan pelatusta pelistä, missä Ratinen kiertää keskittyneenä omaan suoritukseensa vastustajan maalia, tarkoituksenaan kiepsauttaa kiekko vastustajan maalin takanurkkaan. Kiekko kuitenkin sattumalta karkaa Kosille, joka saa sattumalta Ratista paremman maalintekopaikan. Olisikohan siitä tullut maali, jos Ratinen olisi nähnyt kentän ja Kosin nousun ja pystynyt mahdollisesti antamaan täydellisen syötön, josta Kosin olisi ollut helpompi laukaista.

Yhteiset onnistumisen kokemukset kantaa joukkuetta myös eteenpäin. Jos Ratisen syöttö olisi ollut harkittu, onnistunut ja johtanut maaliin, olisi voinut muutamalle pelaajalle syttyä lamppu. Että seuraavalla kerralla, kun Samuli kiertää maalia, niin minä tarjoan itseäni juuri tuohon maalin eteen…, koska Samuli syöttää, syöttäähän se. Niemelä pitäköön huolen, että viimeistään joulun jälkeen Ratinen syöttää… suoraan lapaan.
 
Viimeksi muokattu:

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Ei varmaan hullumpi ajatus olisi harjoitella kentän näkemistä. Ensiksi voisi puhua siitä kuinka kentällä on samaan aikaan viisi omaa pelaajaa, joilla on yhteinen tavoite. Jokaisen pitää kiekkoa vastaanottaessaan tietää, missä muut pelaajat ovat.
Ja sitten voisi analysoida videoita

Opetusmateriaaliksi kelpaisi esim viimeisestä CHL- ottelusta Mäntykiven ja Gazdan yhteistyö,missä Gazda syöttää Mäntykivelle vasempaan laitaan. Syöttöä vastaanottaessaan Mäntykivi tunnistaa Gazdan tulevan liikeradan, jonka jälkeen on hänelle helppo työ pudottaa no look syöttö Gazdan liikeradalle.

Tämän jälkeen tosiaan voisi purkaa paloihin koko prosessi. ja ensimmäisenä ja tärkeimpänä se tilanteen tunnistaminen, ennen syötön saamista, kuten @se7en painotti.
Sitten tekniset suoritukset: peliasento, kiekon vastaanotto, syötön ajoitus, kovuus ja Gazdan kätisyyden huomioonottaminen ja noissa viimeisissä on taas teknisen taidon lisäksi se pelisilmä, pelin ja joukkuekavereiden pelaamisen ymmärtäminen vahvasti mukana.
Mitä olisi tehnyt Aleksi Saarela tuossa tilanteessa Mäntykiven asemassa, Painanut niskan kyyryyn ja pyrkinyt maalille, laukonut pienestä kulmasta (10/100) ja jollei olisi päässyt laukomaan, niin olisi kiertänyt maalin ja pitänyt kiekkoa niin kauan kuin olisi menettänyt sen (90/100). Minä, Minä, Minä, kun pitäisi olla Me, Me, Me.

Vastakkainen esimerkki puolalaisia vastaan pelatusta pelistä, missä Ratinen kiertää keskittyneenä omaan suoritukseensa vastustajan maalia, tarkoituksenaan kiepsauttaa kiekko vastustajan maalin takanurkkaan. Kiekko kuitenkin sattumalta karkaa Kosille, joka saa sattumalta Ratista paremman maalintekopaikan. Olisikohan siitä tullut maali, jos Ratinen olisi nähnyt kentän ja Kosin nousun ja pystynyt mahdollisesti antamaan täydellisen syötön, josta Kosin olisi ollut helpompi laukaista.

Yhteiset onnistumisen kokemukset kantaa joukkuetta myös eteenpäin. Jos Ratisen syöttö olisi ollut harkittu, onnistunut ja johtanut maaliin, olisi voinut muutamalle pelaajalle syttyä lamppu. Että seuraavalla kerralla, kun Samuli kiertää maalia, niin minä tarjoan itseäni juuri tuohon maalin eteen…, koska Samuli syöttää, syöttäähän se. Niemelä pitäköön huolen, että viimeistään joulun jälkeen Ratinen syöttää… suoraan lapaan.
Otan hieman kantaa tähän kun itselläni on 7 vuotta kokemusta nimenomaan 10-13 vuotiaiden valmentamisesta ja myöskin siitä peliälyn "valmentamisesta".

Yhtenä suurena ongelmana on yksinkertaisesti lasten kyky havainnoida kenttää. Näitä voi toki tiettyyn rajaan asti harjoitella, mutta Huippu-urheilun instituutti KIHUn pitämässä seminaarissa tätä havainnoitiin aikoinaan siten, että jos 8-vuotias lapsi on kiekon kanssa B-pisteen keskellä, hän pystyy keskimäärin havainnoimaan suunnilleen B-pisteen kaarelle asti ja joka vuosi tuo havainnointialue kasvaa hieman. Siksi viiden pelaajan yhteistoiminnan tehokas harjoitteleminen on käytännössä mahdotonta ennen U20 vaihetta, jota ennen pitää mennä paljon pienemmissä osissa. Karkeasti sanottuna 7-10 vuotiaat voivat harjoitella kahden pelaajan yhteistoimintaa, 11-13 kolmen pelaajan yhteistoimintaa, 14-17 neljän pelaajan ja tästä eteenpäin koko viisikko. Nämä siis KIHUn tutkimustietoon perustuva ohjenuora, jota voi käyttää.

Mitä tulee peliälyyn, niin fiksukin pelaaja erinomaisella peliälyllä ei pysty suorittamaan jos henkilökohtaiset taidot eivät riitä hänen pelaamalla tasolla. Peliälyä ei siis mielestäni voi edes kehittää mitenkään tehokkaasti ennen kun muut taidot ovat riittävät, jolloin peliäly tulee jossain määrin jopa ihan itsestään oikeanlaisella harjoittelulla, jossa pelaajia laitetaan erilaisiin tilanteisiin jossa vaaditaan nopeaa reagointia. Mitä sitten mielestäni vaaditaan ennen kun peliälyä voi edes harjoittaa?

- Luistelutaito, erityisesti luisteluasento. Ilman tehokasta teränkäyttöä ja riittävää nopeutta, pelaajalla on koko ajan kiire, jolloin ratkaisujen tekeminen vaikeutuu huomattavasti. Tässä myös merkittävä tekijä on luisteluasento, joka mahdollistaa pään ylhäällä pitämisen (ei kyyryluistelua) ja kentän havainnoinnin.
- Kiekonkäsittelytaito. Tämä on ehkä se kaikista tärkein asia, koska jotta pelaaja voi havainnoida kenttää, hänen pitää pystyä pitämään kiekkoa jatkuvasti syöttö- tai laukausvalmiudessa ja erityisesti katsomatta kiekkoa. Jos tämä sakkaa ja pelaaja joutuu koko ajan katsomaan kiekkoa, ei peliä ole mitenkään mahdollista havainnoida. Ei siis tarvitse osata mitään erityisiä kikkoja, mutta kiekon pitää pysyä lavassa kuin liimattu.
- Syöttö- ja laukaisutaito. Syöttötaito lienee se itsestäänselvyys, mutta hyvä pelikäsitys vaatii myös sen, että pelaaja osaa laukoa oikeassa paikassa. Ei siis tarvitse mitään hevosenpotkua, mutta laukauksen pitää olla nopea (quick release) jotta pelaaja tekee itselleen lisää tilaa kentällä.
- Kestävyys. Väsynyt pelaaja tekee virheitä enemmän ja myöskin havainnoi kenttää huonommin. Siksi kestävyys (sekä aerobinen että anaerobinen) ovat hyvin tärkeitä varsinkin ottelun tai jopa ihan yksittäisen vaihdon loppuvaiheilla.

Jos kuitenkin puhutaan siitä peliälyn harjoittelemisesta, niin sehän tulee puhtaasti erilaisten "kikkojen" oivaltamisesta, joita valmentaja voi viljellä harjoituksiin pieninä annoksina ja pakottaa tekemään valintoja. Minun yksi suosikkiharjoituksistani oli ensimerkiksi sellainen, jossa ensin harjoiteltiin laidan kautta syöttämistä 2vs0 hyökkäyksessä. Tässä luotiin siis tilanne, jossa oli tapahtunut ikäänkuin keskialueen kiekonriisto ja yksi pelaaja luistelu paitsioasemasta keskialueelle hakemaan uuden vauhdin. Jossain kohtaa tuotiin yksi puolustaja mukaan ja harjoituksen teema muuttui siihen miten syötetään puolustajan ohi laidan kautta. Viimeisessä vaiheessa jatkettiin edelleen 2vs1 tilanteessa, mutta nyt kiekollinen pelaaja sai tehdä valinnan, syötätkö puolustajan ohi laidan kautta, suoraan toisen hyökkääjän lapaan vai nousetko itse. Ensin siis harjoiteltiin itse harjoituksessa vaadittavaa taitoa, sitten vaikeutettiin harjoitustilannetta ja lopuksi harjoiteltiin pelitilannetaitoa, jossa on tehtävä oikea valinta. Sitten kun loppukaudesta näitä tilanteita alkoi näkyä ihan pelissäkin, jopa sovellettuna oman pään lähdöissä, niin tässä tavallaan oli harjoiteltu peliälyä vaikka harjoituksella ei sinänsä ollut mitään tekemistä nimenomaan peliälyn harjoittelussa. Mutta katsomoonhan tuo näyttää todella hienolta kun 12-vuotiaat pelaavat kiekkoa tyhjään tilaan laidan kautta ja vapauttavat pelikaverinsa läpiajooon.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Kiire tulee noiden oppien kehittämisessä kaudelle 24-25...
Hölöhän puhuu koko ajan jatkuvasta kehittymisestä, eli ei mikään ongelma. Ei sillä, voisiko @Moderaattorit siirtää ylläolevan keskustelun vaikka "Ilveksen juniorit" -ketjuun niin menisi parempaan paikkaan?
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Yhteiset onnistumisen kokemukset kantaa joukkuetta myös eteenpäin. Jos Ratisen syöttö olisi ollut harkittu, onnistunut ja johtanut maaliin, olisi voinut muutamalle pelaajalle syttyä lamppu. Että seuraavalla kerralla, kun Samuli kiertää maalia, niin minä tarjoan itseäni juuri tuohon maalin eteen…, koska Samuli syöttää, syöttäähän se. Niemelä pitäköön huolen, että viimeistään joulun jälkeen Ratinen syöttää… suoraan lapaan.

Tässä tilanteessahan on hyvä tilaisuus tapahtua vahinko-oppimista, kun vahingosta tuli lopulta maali (jos oikein ymmärsin, itse en ole nähnyt tilannetta). jos Hölö meni kehumaan Ratista hienosta syötöstä ja sanoi, että "tuota voisi kokeilla ihan tarkoituksellakin vai mitä?"

Yhtenä suurena ongelmana on yksinkertaisesti lasten kyky havainnoida kenttää. Näitä voi toki tiettyyn rajaan asti harjoitella, mutta Huippu-urheilun instituutti KIHUn pitämässä seminaarissa tätä havainnoitiin aikoinaan siten, että jos 8-vuotias lapsi on kiekon kanssa B-pisteen keskellä, hän pystyy keskimäärin havainnoimaan suunnilleen B-pisteen kaarelle asti ja joka vuosi tuo havainnointialue kasvaa hieman. Siksi viiden pelaajan yhteistoiminnan tehokas harjoitteleminen on käytännössä mahdotonta ennen U20 vaihetta, jota ennen pitää mennä paljon pienemmissä osissa. Karkeasti sanottuna 7-10 vuotiaat voivat harjoitella kahden pelaajan yhteistoimintaa, 11-13 kolmen pelaajan yhteistoimintaa, 14-17 neljän pelaajan ja tästä eteenpäin koko viisikko. Nämä siis KIHUn tutkimustietoon perustuva ohjenuora, jota voi käyttää.
Tämä johtuu ihan puhtaasti silmän kehittymisestä. Lasten silmät kehittyy eri tahtiin ja syvyysnäössä tapahtuu lapsivaiheessa isoa kehitystä. Toisilla aiemmin ja toisilla myöhemmin kuin toisilla. Tästä syystä itse suosisin pienemmissä ikäluokissa vielä keskittymistä esim. kolmiopelaamiseen ja "tuki lähelle" -tyyppisiin harjoitteisiin. Harjoitteiden olisi hyvä olla jollain tavalla pelinomaisia tai pelaajille pitää vähintään sanoittaa, millaiseen pelitilanteeseen harjoitteen oivallukset sopisivat.

Eli lyhyesti: mahdollisimman yksinkertainen drilli, jossa tulee mahdollisimman paljon toistoja. Tällä simuloidaan jotain tai useampia pelitilanteita. Sitten tuodaan tilanteeseen vielä pakki ja päätöksenteko.

Yksi tärkeä ohjenuora on myös se, että kiekolliselle pitää antaa mahdollisuus tehdä itse oma päätöksensä. Muuten mennään joystick-ohjauksella ja pelaajan oma päätöksentekokyky ei kehity.
 

Samppakalja69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen ILVES
Simon Johanssonin kokoinen aukko olisi Ilveksen puolustuksessa.

En tiedä oliko tämä joku anti-jinxaus, läppä, tieto vai 7-oikein lotossa, mutta hyvin meni:

 

repalefarkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
per aspera ad astra
Voihan Simme, mahtava juttu! Tillulta hyvää duunia tuo kahden vuoden pahvi.
 

Telemarketti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mv-osasto ja pakisto näyttää pelottavan hyvältä jo tässä vaiheessa kautta. Nämä osastot Tillu on hoitanut kiistatta loistavasti tälle kaudelle. Ja tuo 2 v soppari on jo maagista suorastaan.
 

#28

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves (Ässät & Hifk)
Johansson on niin monipuolinen että puolustukseen tuli nyt kertarysäyksellä paljon lisää variaatioita. Itse en odottanut vahvoista huhuista huolimatta nyt uusia pelaajia ennen marras-joulukuuta joten tämä oli todella positiivinen yllätys.

Olisi varmasti saanut muualtakin sopimuksen, mutta ilmeisen hyvin viihtyi Tampereella ja Ilveksessä kun tuli tässä vaiheessa uraa 2-vuotisella takaisin.

Jotta ei heittäydytä liian optimistiseksi niin aina on tietysti mahdollisuus että käy sama kuin Jokipakan kanssa että homma ei vaan jostain syystä toimi. Johanssonin viime visiitistä on kuitenkin kohtuullisen lyhyt aika joten kyllä todennäköisyydet ovat sen puolella että tämä huippusopimus Ilvekselle.
 

Yabada

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jatkaisin tähän vielä, että Ilveksen puolustuksesta puuttuu tällä hetkellä kiekollisuutta. Käytännössä Pelli on ainoa kiekollinen puolustaja Ilveksen "seitsikossa", kun Soini, ainakin toistaiseksi, on vain ajoittain väläytellyt, mutta muuten ollut vaikeuksissa ja todennäköisesti ei hirveästi tule saamaan peliaikaa ilman loukkaantumisia. Gazdan miellän enemmän yleispuolustajaksi, jolla on laadukas laukaus - ja siinähän ne kiekolliset puolustajat olivatkin. Johanssoninkin miellän enemmän yleispuolustajaksi, mutta ainakin Liigaan kiekolliset avut viime visiitillään olivat vähintäänkin hyvällä tasolla.

Tällä hetkellä Hockeysverigen artikkelin perusteella Johansson reenaa Djurgårdenin mukana ja on sieltä myös saanut ison sopimuksen, mitä tuo sitten Allsvenskan-tasolla tarkoittaakaan. Perässä on agentin mukaan muitakin eurooppalaisia seuroja. Itse en tästä syystä hirveästi usko Johanssonin paluuseen Ilvekseen, vetovoimaa muualla Euroopassa on sen verran enemmän verrattuna Suomeen.

Ilveksen puolustukseen Johansson olisi aika lailla sitä, mitä tarvitaan ja puolustus olisi mielestäni tämän jälkeen valmis, eikä sitä olisi tarvetta vahvistaa ilman isompia loukkaantumisia.
Näin kirjoittelin tänään huhuketjuun. Olipa hieno uutinen! Ei pitäisi IG-seurailuja koskaan epäillä, paitsi jos Eemeli Suomi on Joona Luodon kämppiksenä maajoukkueessa.

Simon Johansson on kyllä puolustaja, jota ei varmaan kovin moni ei-ilvesläinen muista aiemmalta visiitiltään, mutta ilvesläiset kyllä muistavat erittäin lämpimästi! On potentiaalia olla ihan Liigan kärkipuolustajia, varsinkin 25-26 kaudella viimeistään.

Puolustus on mielestäni nyt syyskuussa valmis ensi maaliskuun (ja toivottavasti myös huhtikuun) peleihin, sillä oletuksella ettei kellään kausi pääty loukkaantumiseen, tai floppaa täysin kauden aikana. Ehkä tuonne siirtorajalla vielä yksi puolustaja tulee leveyspelaajana pudotuspelejä ajatellen.

Hyökkäykseen olisi tarvetta vielä yhdelle oikea käsi alhaalla pelaavalle laiturille, jonka voi ylivoimallekin laittaa. Siirtorajalla vielä yksi tai kaksi erikoismiestä sisään hyökkäykseen leveyttä varten.

Kyllähän tämä hyvältä näyttää! Nykyisellä pelaajistolla pitäisi pystyä ottamaan paikka runkosarjan kärkiviisikossa. Vielä yksi (kova) laituri sisään ennen vuodenvaihdetta ja nostaisin Ilveksen runkosarjan kärkikolmikkoon.
 

Mane

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Simon Johansson on kyllä puolustaja, jota ei varmaan kovin moni ei-ilvesläinen muista aiemmalta visiitiltään, mutta ilvesläiset kyllä muistavat erittäin lämpimästi! On potentiaalia olla ihan Liigan kärkipuolustajia, varsinkin 25-26 kaudella viimeistään.

Johansson oli viimeksi puolustajien pistepörssissä runkosarjassa yhdeksäs ja playoffeissa kolmas, eli kyllä hänet varmaan muuallakin pantiin merkille, vaikka pelkästään hyökkäykseen orientoitunut ja napsun enemmän tehoillut Lancaster Ilveksessä keräsi isoimmat otsikot.

Yleispuolustajana Liigan ehdotonta eliittiä ja vahvistaa Ilvestä tuntuvasti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös