Surkuhupaisa prosessi, jonka yksi lopputulema on se, että katulehdistön oikeus poliitikkojen yksityiselämään ja vaikutusvalta heidän asemaansa käytännössä vahvistettiin. Tämä tulee olemaan selvä ennakkotapaus. Eli siinä mielessä olisi jotenkin toivonut, että Katainen ja Kokoomus olisivat pysyneet lujina ja voittaneet tahtojen koetuksen, mutta lienee vähän sinisilmäistä ajatella, että se olisi tässä mylläkässä ollut mitenkään mahdollista. Kanervan tasoinen peittely tai harhaanjohtaminen eivät sinänsä vielä olisi johtaneet mihinkään eli vasta mediassa syntynyt ja mediassa suhteettomaksi paisunut myrsky ratkaisi asian. Jossakin pitäisi mennä järjellinen raja eikä omasta mielestäni sen pitäisi kulkea tässä, mutta maailman pahuutta on tietysti kautta aikain voivoteltu sivusta, näillä mennään.
Noin yleisellä tasolla on ollut vähän keskustelua poliitikkojen valehtelusta, ja lienen vähän karuilla linjoilla kuin uskon, että tietyissä asemissa ja tilanteissa yksilön on moraalista käyttäytyä epämoraalisesti ja epämoraalista käyttäytyä moraalisesti (tietenkään ei kuitenkaan yksityiselämän kysymyksissä). Jos maailma olisi sellainen paikka, että leijonat käyskentelisivät ylimpinä ystävinä lampaiden kanssa viheriäisillä niityillä ja ylimaallinen rauha ja hyvä tahto vallitsisivat, niin tälläistä erotusta ei tarvitsisi tehdä. Ja tietysti sen tekeminen osin ylläpitää maailman karuutta eli tulisi olla varovainen kun näillä macchiavelliläisillä linjoilla kulkee. Mutta väistämätöntä se lienee, että sinne tietyissä tilanteissa välillä joutuu.