Heikkinen on erinomainen pelaaja. Loistavat kiekolliset taidot, huikea kuti, iso ja fyysinen, omaa erittäin hyvän pelikäsityksen. Pelannut kuitenkin pitkän pätkän uraansa menestyksekkäästi myös KHL:ssä, ei siellä huonot pärjää. Bono olisi ansainnut noina KHL -vuosinaan paikan myös maajoukkueessa, on erikoista, että hänellä ei taida olla edes EHT -edustuksia lainkaan.
MUTTA, tässä sarjassa Heikkinen ei kuitenkaan ollut oma itsensä kuin hetkittäin. Kävi ylikierroksilla joka ottelussa, fokus tuntui olevan kateissa. Ei tuntunut olevan samalla sivulla pelinavaustenkaan ym. kanssa, toki isolta osin johtui valmennuksen kyvyttömyydestä. Heikkinen tuntui hakevan isoja taklauksia toistuvasti, kädet ylhäällä ja vähät välittäen. Selvästi jokin tilanne jo avausottelussa sai hänen keskittymisensä jotenkin katoamaan ja ryhtyi hakemaan noita taklauksiaan kädet korkealla. Esim. Tuulola välttyi huonossa asennossa olleessaan pahalta töötiltä vain onnen kaupalla. Tämäniltainen tilanne oli kenties siinä ja siinä, mutta selvästi tuollainen oli ns. tuloillaan. Vastustajan kunnioituksesta ei hänen kohdallaan ollut tietoakaan. Tämä on iso sääli, sillä Heikkisellä olisi ollut paremmin keskittymällä varmasti enemmän annettavaa. Ei siis pelannut huonosti, päinvastoin, mutta oleellinen tuntui unohtuneen.
Nuo ottelun jälkeiset puheet kertovat nähdäkseni enemmän turhautuneisuudesta. Niin ulosajotilanteeseen, näihin itseensä (aivan liikaa) vaikuttaneisiin filmausjuttuihin ja varmasti myös loukkaantumisiinsa, joita ilmeisestikin ollut tänä talvena verraten runsaasti.
Anyway, toivon mukaan hän saa itsensä kursittua kokoon ja fiiliksensä vielä pelaamisen suhteen paremmaksi. On vielä, oikein valmennettuaan, paljonkin annettavaa.
