Viikonloppuna on mukava lähteä perheen kanssa kävelylle, ja vaikka pysähtyä hetkeksi leikkikentällä jotta poika pääsee purkamaan nelivuotiaan ehtymätöntä energiaansa. Tosin ensin pitää tarkistaa, että kiipeilytelineen kaikki osat ovat paikallaan, liukumäkeen ei ole virtsattu tai oksennettu, pulloja ei ole hajoteltu ympäri leikkikenttää, ja ettei leikkikentällä ole käytettyjä huumeneuloja. Leikkitelineisiin tuherrettuja tageja ja muita töherryksiä ei pysty poistamaan tai peittämään, mutta onneksi poika ei osaa lukea eikä siksi turhaan mieti, kuka se Teppo on joka on tuon kirjoituksen kertoman mukaan homorunkkari.
Hervannassa asuessani mietin välillä, miten paljon rahaa menee yhden ainoan bussipysäkin lasien uusimiseen vuodessa. Ne kun eivät montaa päivää ehjänä saaneet olla. Sama ongelma oli puhelinkoppien ikkunoissa, siis siihen aikaan kun puhelinkoppeja vielä oli. Ja siitä tulikin mieleeni, että kerran näin miten joku luuseriteini yritti hajottaa läheisen puhelinkopin laseja. Vaan eipä saanut rikki, ja sekös näytti harmittavan. Eiköhän sekin häviön tunne purettu hajottamalla jotain vähemmän kestävää, tai piirtämällä kikkelin kuva jonkun talon seinään.
Anteeksi nyt tämä ihmettelyni, mutta en vain tajua. Mitä hyötyä siitä on, että paikkoja hajotetaan ja sotketaan? Tietyllä tavalla ymmärrän varastamisen vaikken sitä hyväksykään, koska siinä pyritään saamaan materiaalista etua itselleen ilman rahanmenoa. Mutta kun bussipysäkin katoksen lasi on laitettu paskaksi, niin sitten se on paskana. Mitä tekijä saavutti itselleen? Hetkellisen helpotuksen siitä jatkuvasti päässä kaikuvasta ajatuksesta, että ne elämän mahdollisuudet menivät jo eikä niitä tullut edes huomattua?
Kyllä, ilkivalta ärsyttää ja sen tekijät säälittävät. En usko monenkaan palstaveljen ja -siskon ymmärtävän tuota toimintaa yhtään enempää kuin mitä minä sitä ymmärrän. Mutta, jos tuosta toiminnasta on jonkun mielestä jokin idea löydettävissä, niin luen sen mielelläni.
Nykyisellä asuinalueellani ei onneksi ilkivaltaa esiinny.
Hervannassa asuessani mietin välillä, miten paljon rahaa menee yhden ainoan bussipysäkin lasien uusimiseen vuodessa. Ne kun eivät montaa päivää ehjänä saaneet olla. Sama ongelma oli puhelinkoppien ikkunoissa, siis siihen aikaan kun puhelinkoppeja vielä oli. Ja siitä tulikin mieleeni, että kerran näin miten joku luuseriteini yritti hajottaa läheisen puhelinkopin laseja. Vaan eipä saanut rikki, ja sekös näytti harmittavan. Eiköhän sekin häviön tunne purettu hajottamalla jotain vähemmän kestävää, tai piirtämällä kikkelin kuva jonkun talon seinään.
Anteeksi nyt tämä ihmettelyni, mutta en vain tajua. Mitä hyötyä siitä on, että paikkoja hajotetaan ja sotketaan? Tietyllä tavalla ymmärrän varastamisen vaikken sitä hyväksykään, koska siinä pyritään saamaan materiaalista etua itselleen ilman rahanmenoa. Mutta kun bussipysäkin katoksen lasi on laitettu paskaksi, niin sitten se on paskana. Mitä tekijä saavutti itselleen? Hetkellisen helpotuksen siitä jatkuvasti päässä kaikuvasta ajatuksesta, että ne elämän mahdollisuudet menivät jo eikä niitä tullut edes huomattua?
Kyllä, ilkivalta ärsyttää ja sen tekijät säälittävät. En usko monenkaan palstaveljen ja -siskon ymmärtävän tuota toimintaa yhtään enempää kuin mitä minä sitä ymmärrän. Mutta, jos tuosta toiminnasta on jonkun mielestä jokin idea löydettävissä, niin luen sen mielelläni.
Nykyisellä asuinalueellani ei onneksi ilkivaltaa esiinny.