Ilkivalta – miksi?

[Morgoth]

Kyllähän tämä on pohtimisen arvoinen aihe. Minäkin kaipaisin tähän ketjuun niitä, jotka ovat nuoruudessaan em. kaltaista idiotismia harrastaneet. Mikä sai niin tekemään? Missä vaiheessa järki alkoi voittaa? Mikä sen aiheutti vai harrastatteko edelleen moisia asioita?

Jotenkin sellainen olo, että ne kaverit kirjoittelevat eri foorumeissa eli lähinnä jossakin vankilassa vessan seiniin?

Ainakin itse kuvittelisin, kuten sinäkin, että suurinosa näistä tulee rikkinäistä kotioloista, jossa eivät ole saaneet tarpeeksi rakkauta ja huomiota osakseen. Pahaa oloa puretaan järjettömällä ikivallalla eikä tekojen seurauksia oikeasti tajuta tai ylipäätään ajatella vaan eletään ihan täysin siinä hetkessä. Sitten kun jäädään olla kiinni esitetään niin katuvia. Joku vain katsoo spanielin katseella ja sanoo: "ymmärrän.. sulla on ollut vaikeeta. ota nyt tästä opiksesi äläkä tee enää näin?" tai vaihtoehtoisesti tekijä saa jotkut mielettömät vahingonkorvaukset, joita ei millään pysty maksamaan ja turhautuu tästä täysin ja innostuu entistä enemmän, kun ei enää ole mitään menettävääkään.

Kaiken kruunaa sitten vielä päihteet, niin se pienen pieni järjen valo sammuu viimeistään siinä vaiheessa. Osa tosin varmaan ihan henkisesti häiriintyneitä tai sairaita. En mikään raittiusseuran jäsen tai kannattaja ole, mutta monta kertaa miettiii, että alkoholin ympärilläkö tuokin pyörii? Vanhemmat juovat syystä tai toisesta -> lapsia alkaa voimaan pahoin ja kärsii -> lapsikin hakee lohtua alkoholista ja alkaa sekoilemaan?

 

[Morgoth]

ILasten ja nuorten päihteiden käyttöön tulisi puuttua kovalla kädellä. Nollatoleranssin soveltaminen voi olla vaikeaa mutta käytännössä mikään muu ei saisi tulla kysymykseen. Jos kotona ei välitetä niin yhteisön pitää puuttua tällaiseen virkavaltavetoisesti. Yhteiskunta antaa nykyään liian paljon löysää nuorten juopottelulle ja jopa pilvenpoltolle. Mikäs se oli tämä taannoinenkin tutkimus, jonka mukaan olisiko ollut kolmasosa lukiolaisista jotka hyväksyvät ainakin satunnaisen hamppusätkän imemisen. Aika harhautunutta meininkiä nykypenskoilla.

Miksi vain lasten ja nuorten? Mistä se esimerkki heille tulee? Vanhemmilta ja onhan tässä yhteiskunnassa kuitenkin tavallaan aika hyväksyttävää ihan puhdas humalahakuinen juominen ja erilaiset kännisekoilutarinat ovat jonkinlaisia 'sankaritarinoita' joilla nauretaan porukassa ja saat hyvät respectit niillä jne.

Emmä ole mikään raittiusihminen, mutta sanoisin että tässä asiassa vanhemmat saavat ihan sitä mitä itse tilaavat ja vanhemmiltaan ne lapset mallia ottavat.

 

[Rod Weary]

Jotenkin sellainen olo, että ne kaverit kirjoittelevat eri foorumeissa eli lähinnä jossakin vankilassa vessan seiniin?

Osa heistäkin olisi voitu pelastaa antamalla heille kirjoitusoikeudet Jatkoaikaan. Tosin sitä varten olisi pitänyt perustaa oma osio onelinereille ja muille töhryille. Miten tuo muuten eroaa Kierrätyskeskuksesta...

 

[Morgoth]

Osa heistäkin olisi voitu pelastaa antamalla heille kirjoitusoikeudet Jatkoaikaan.

Ei hätää. Maailma on pelastettu, koska nykyään on olemassa netti ja erilaiset keskusteluforuumit jossa nuoret voivat porukaa pahaa oloa ja/tai lukea vanhempien muisteluita miten kaikki oli toisin kultaisella 60-luvulla. Olemme pelastuneet!

 

[mjr]

Onhan tavallaan hienoa ja yksilönvapautta korostavaa, että nykyisin asioista voi päättää paljon vapaammin itse kuin ennen. Vaan entäs kun ei osata? Koko ajan vouhotetaan ihmisoikeuksista ja valinnanvapaudesta... Pitäisi saada enemmän oikeuksia. Paskan marjat. Mitä tässä nykyvouhotuksessa tarvittaisiin olisi valvontaa, kieltoja, rajoituksia ja kansalaisvelvollisuuksia. Oikeksia on annettu, se touhu on nyt nähty. Niitä ei osata käyttää. Nyt olisi aika toimia jo ennen täyttä anarkiaa.

Jos pitäisi valita kasvatuksessa rakkauden ja rajojen välillä niin en pitäisi valintaa vaikeana - rakkaus on kaikki kaikessa. Mutta tälläinen valinta on tietysti täysin keinotekoinen: rakkauteen liittyy yhtenä keskeisimmistä asioista rajojen antaminen ja lapsen ja nuoren tietoinen ohjaaminen kohti tasapainoista ja turvallista aikuisuutta. Tämä on aikuisen vastuulla ja tästä vastuusta luopuminen on välinpitämättömyyttä, ei rakkaudellisuutta. Luonnostaan ei juuri kukaan käyttäydy hyvin ja rakentavasti, sosiaalisen kanssakäymisen tavat on opetettava, ja välillä on ojennettava (toivottavasti ei kuitenkaan fyysisesti - toki joissain poikkeustilanteissa taltuttaminen on tarpeen, mutta ei rangaistuskeinona). Meillä on kokemuksia hyvinkin kovasta kasvatuksesta: sotasukupolvihan oli osin pahastikin traumatisoitunut eikä juuri pystynyt näyttämään avoimesti positiivisia tunteitaan - seurauksena oli ylilyöntejä kasvatuksessa, jotka puolestaan johtivat seuraavan sukupolven ylilyönteihin sallivuudessa. Samalla yhteiskunta on jatkuvasti muuttunut ja tullut materialistisemmaksi ja atomistisemmaksi: yhä enemmän arvoja mitataan vain rahassa ja tuotannossa. Yhteiskuntamoraalin muutokset eivät tapahdu tyhjiössä vaan poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia erilaisten yhteisöjen ja organisaatioiden toimintaan ja arvoihin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Miksi vain lasten ja nuorten? Mistä se esimerkki heille tulee? Vanhemmilta ja onhan tässä yhteiskunnassa kuitenkin tavallaan aika hyväksyttävää ihan puhdas humalahakuinen juominen ja erilaiset kännisekoilutarinat ovat jonkinlaisia 'sankaritarinoita' joilla nauretaan porukassa ja saat hyvät respectit niillä jne.

Ilman muuta vikaa on vanhemmissa ja aikuisissa ylipäätään. Pitkä tarina tulisi jos nuorten ilkivallan ja häiriökäyttäytymisen syyt ja taustat laitettaisiin pakettiin, enkä toisaalta tähän pyrkinytkään. On ihan selvää että rajojen asettamisen ja välittämisen pitää lähteä kotoa, mutta vanhemmat eivät aina huolehdi näistä velvollisuuksistaan edes välttävästi. Sekä aikuisissa että lapsissa on tapauksia joille velvollisuus on käsitteenä suht vieras. Kaipa tuo kasvatuksesta tai sen puutteesta alunperin lähtee, jonkun verran varmaan geeneistäkin.

Lapset ja nuoret ovat mielestäni erityisen suojelun veroinen erityisryhmä päihdekysymyksissä, ja tätä mieltä on myös lainsäätäjä. Jos aikuinen haluaa tuhota päänsä ankaralla päihteiden väärinkäytöllä, niin laki ei puutu tähän, ainakaan kun kyse on laillisista päihteistä. Alaikäisen kohdalla viranomaisen pitää puuttua päihteidenkäyttöön ja hallussapitoon lakiin perustuen, mutta käytäntöjen kanssa on vähän niin ja näin. Kyllä, johtuu resursseista ja ties mistä. Näkisin kuitenkin että välittämisen lisääntyminen olisi tervetullut kehityssuunta laajemminkin, kun puhumme lapsista ja nuorista. Koskee yhtä hyvin koteja ja vanhempia kuin koulua, viranomaisia ja lähinaapurustoakin. Jos omat lapseni sössisivät lähikulmilla, niin en todellakaan panisi pahakseni mikäli naapurit puuttuisivat asiallisin tavoin väärään käytökseen. Sama tietysti myös toisinpäin.

 

[AnaMasa]

Yksi sivujuonne tässä on se, että nykyään kaikenlainen kurinpito on käytännössä kielletty. Tämä koskee varsinkin ilkivallan uhria, eli yleensä ilkivallan tekijälle tuntematonta aikuista. Monet nykyvanhemmat eivät voi kertakaikkiaan sietää sitä, että joku muu pitää kuria heidän lapsilleen.

Ääritiivistetty esimerkki: Tuossa jonkun matkan päässä Launosissa on eräs heppu ostanut ja kunnostanut viimeiset 7 vuotta vanhaa asemarakennusta kodiksi perheelleen. Nyt kun homma alkaa olla valmis, niin viimeisen vuoden ajan asuminen on sitä, että kesken tv:n katselun lentää puolikas olutpullo ikkunasta sisään. Häiriö on toistuvaa, jatkuvaa ja luonteeltaan helvetin pelottavaa. Uhri tuntee tekijät ja vanhemmat, sossu tuntee tekijät ja vahemmat ja poliisi tuntee tekijät ja vanhemmat. Uhri haluaa hoitaa ongelman asiallisesti virallista kautta. Sossu silittää päätä. Poliisi vähättelee, eikä tule ikinä apuun kesken tilanteen, eikä usein myöhemminkään. Joku paikallinen otti joskus yhden jannun kiinni, piti kiinni ja puhutteli. Joutui tuosta oikeuteen ja tuomittiin sakkoihin (En tiedä yksityiskohtia, voi olla aiheestakin. Pointti se, että laki ei yllä nuoriin.). Ongelma jatkuu edelleen tämän tyylisenä (Aamuposti).

Vitun paskalakit (kuva)

Minä en syytä yleisesti nuorisoa, vaikka varmasti omalle kohdalle sattuessa kohtelisin ilkivallan tekijää minulle vittuilevana aikuisena ja todennäköisesti alentuisin kohtelemaan häntä samalla mitalla. Ei se ole kuitenkaan mikään ihme, että jos kakarat hengailevat 11-17 vuotiaana kavereiden kanssa kylillä ilman mitään järkevää tekemistä, niin jossain vaiheessa alkaa paikat hajoamaan. Olen kuitenkin niin pessimisti, että jos 14-15 vuotias on pari kolme vuotta notkunut Siwan edessä, niin sitä ei enää ennen aikuisikää pelasteta, vaikka ympärille perustettaisiin sata jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo-, ja roolipeliseuraa. Kakaroiden olisi jo kymmenen vuoden ikäisenä pitänyt olla vuosia harrastanut lukuisia eri harrastuksia ja saanut niiden kautta terveitä kaveripiirejä. Siitä on sitten varaa tiputtaa harrastus tai pari poiskin kiinnostuksen loppumisen takia, kunhan jotain säilyy. Jos teinillä on vain yksi kaveripiiri, joka valuu huonoille teille, niin kavereiden vaikutusta on käytännössä mahdoton estää, jos teinillä ei ole edes valinnan mahdollisuutta.

15-17 kesäistä kokenutta notkujaa ei enää helpolla pelasteta ulkoa käsin, varsinkaan kun aikuisilla ei ole nykyään käytännössä lupaa puuttua lasten tekemisiin ja lapset tietävät tämän. Se on ihan herran kädessä, että kuinka syvälle nilkit vajoavat ennen kuin tulevat järkiinsä. Onneksi useimmat (lähes kaikki) sentään löytävän järjen valon.

Jotta ei mene pelkäksi paatokseksi, niin ehdotetaan jotain konkreettista. Mitäs jos vanhemmat olisivat vahingonkorvausvelvollisia lapsensa tekosista tuonne 15 ikävuoteen? Saattaisi olla kotona hiukan eri meininki, räjäytetty postilaatikko, rikottu lasi tai töhritty seinä konkretisoituisi kotona laskun muodossa.

 

[Evil]

Jotta ei mene pelkäksi paatokseksi, niin ehdotetaan jotain konkreettista. Mitäs jos vanhemmat olisivat vahingonkorvausvelvollisia lapsensa tekosista tuonne 15 ikävuoteen? Saattaisi olla kotona hiukan eri meininki, kun postilaatikosta kilahtaa lasku rikotusta ikkunasta tai töhryjen siivouksesta.

Eivätkös sitten ole? Milloin lakia on muutettu, eivätkö vanhemmat enää vastaakaan lapsistaan? Elleivät he, niin kuka?

Ymmärtääkseni vanhemmille laitetaan laskuja lasten törttöilyistä. Toisaalta, jos ulosotossa on jo yhtä ja toista niin sinne vaan pinon päälle edellisten jatkoksi lasku.

 

[ervatsalo]

Osattiin sitä ennenkin.

Niin, en malta olla huomauttamatta, että kyllä sitä ennenkin, ja meidän nykyistenkin aikuisten toimesta, osattiin tuhota paikkoja.

Vai voiko joku kirkasotsa heittää sen ensimmäisen kiven?

Yhtä kaikki, nykyään kyllä kaikkinainen ilkivalta vituttaa, koska tietää kuinka kalliiksi se tulee sille kohteelle, eli yleensä meille kaikille ns. järjestäytyneen yhteiskunnan kannattajille.

Täältä tähän

 

[magnum37]

Tämä on tietyllä tapaa asian ydin. Nykyisin pidetään tavoiteltavina asioina ja ylpeilyn aiheina sellaisia tekoja, joita ennen hävettiin. Kyllä nykyisissä elämänarvoissa on joku pahasti pielessä. Kukaan ei enää välitä. Moraalittomalle ja älyvapaalle käytökselle on annettu hiljainen hyväksyntä,

Mitä tässä nykyvouhotuksessa tarvittaisiin olisi valvontaa, kieltoja, rajoituksia ja kansalaisvelvollisuuksia. Oikeksia on annettu, se touhu on nyt nähty. Niitä ei osata käyttää. Nyt olisi aika toimia jo ennen täyttä anarkiaa.

Täysin samaa mieltä. Kyllä yhä isompi osa nuorisosta ja nuorista "aikuisista" ovat teoistaan päätelleen kadottaneet inhimillisyytensä. Paikallisuutisista sen huomaa, että kansalaisten tekemät järkyttävät välivallanteot ovat parin viime vuoden aikana lisääntyneet huolestuttavasti.

Mielestäni ilkivallassa ja kaikenlaisessa häiriökäyttäytymisessä on kyse sairaudesta, ei todellakaan enää tahdonvapaudesta. Aito tahdonvapaus on sitä, että pidätkö enemmän valkoisesta vai punaisesta talosta. Lähimmäisen kunnioittaminen ei enää ole tahdonvapautta vaan laki. Siksi yksi perustavaa laatua olevista ratkaisuista olisi mielestäni pyrkiä kaikinkeinoin lääketieteessä ratkaisemaan ne tekijät, jotka tälläistä uhkaavaa käytöstä aivoissa aiheuttavat. Tämä sairaus on voitava yhteiskuntarauhan nimissä parantaa vaikka sitten pakkohoidon keinoin.

Mielestäni kansalaisvalvontaa olisi myös nykytilanteessa lisättävä roimasti, kuitenkin niin ettei kenenkään yksityisyyttä loukata. On väärin että lakia ja järjestystä noudattavia aletaan kyyläämään ja rajoittamaan sen vuoksi, ettei joidenkin pää sitä lakia ja järjestystä kestä. Lisää poliiseja partioimaan säännöllisesti, varsinkin yöaikaan.

Edit. Tietysti vanhempien rooli pitäisi jokaisessa tapauksessa huomioida, mutta kuten edellä joku totesi, ei kohtalaiset kotiolotkaan aina tyhmyyttä ja sydämettömyyttä estä.

 

[Morgoth]

On ihan selvää että rajojen asettamisen ja välittämisen pitää lähteä kotoa, mutta vanhemmat eivät aina huolehdi näistä velvollisuuksistaan edes välttävästi.

'Huonoissa perheissä' lapsi ei saa kumpakaan ja 'vähän paremmissa perheissä' lapsi saa ehkä rakkautta, mutta vanhemmat eivät syystä tai toisesta ehdi olla kotona ja rajojen asettaminen jää vähemmällä tai poissaoloa yritetään korvata olemamalla 'liian kilttejä' lapsella eikä ehditä seuramaan mitä se lapsi oikeasti tekee.

Varmaan osa ilkivallasta on ihan ajattelematonta ettei ei yhtään ajatella tai edes osata ajata sen teon seuraksia. Se vain sillä tekohetkellä tuntuu jotenkin hyvältä ja hauskalta idealta eikä taustalla nyt varmaan tarvi olla mitään juoppoa hakkaavaa isää?

Lapset ja nuoret ovat mielestäni erityisen suojelun veroinen erityisryhmä päihdekysymyksissä, ja tätä mieltä on myös lainsäätäjä. Jos aikuinen haluaa tuhota päänsä ankaralla päihteiden väärinkäytöllä, niin laki ei puutu tähän, ainakaan kun kyse on laillisista päihteistä.

Kyllähän nuoret tajuavat nopeasti, jos aikuiset puhuvat toista kuin mitä oikeasti tekevät eli kieltävät lapsiltaan juomisen, mutta itse vetävät oman pään täyteen joka viikonloppu. Sanojen ja tekojen pitäisi kohdata jollakin tasolla ja se oma esimerkki on myös iso osa siinä kasvatuksessa.

Alaikäisen kohdalla viranomaisen pitää puuttua päihteidenkäyttöön ja hallussapitoon lakiin perustuen, mutta käytäntöjen kanssa on vähän niin ja näin.

Hyvähänä se tietysti on, että joku taho puuttuu, jos kotona kukaan ei puutu, mutta tietysti ikävän usein näissä tapauksissa varmaan vaikka poliisi vie esim. nuoren kotiin sen jälkeen kun on kaatanut nuoren viinat viemäriin, niin siellä kotona vanhemmat ovat täysin jurrissa, niin lopulta auttaako se poliisikaan hirveästi tai se nuori vaan ajattelee 'kyttä on natsisika'? Niissä tapauksissa jossa nuori pelästyy ja poliisn kotiin viemisoperaatiolla saadaan joku herätys vanhemmatkin luultavasti lienevät vähän erilaisessa tilassa? Jotenkin en usko, että yhteiskunta ilman sen kodin tukea paljonkaan pysty tekemään kuin hoitamaan oireita tai pistämällä putkaan vaikka yöksi sen nuoren, mutta seuraavana viikonloppuna tilanne on taas sama?

Näkisin kuitenkin että välittämisen lisääntyminen olisi tervetullut kehityssuunta laajemminkin, kun puhumme lapsista ja nuorista. Koskee yhtä hyvin koteja ja vanhempia kuin koulua, viranomaisia ja lähinaapurustoakin. Jos omat lapseni sössisivät lähikulmilla, niin en todellakaan panisi pahakseni mikäli naapurit puuttuisivat asiallisin tavoin väärään käytökseen. Sama tietysti myös toisinpäin.

Niin, varmaan tuollainen 'yhteisöllisyyttä' ei ole enää niin paljon kuin joskus vuosikymmeniä sitten ja se sitten näkyy 'kurin puuttumisena' tai yleensäkään ettei toisten asioihin ei niin puututa herkästi niin kuin ehkä joskus ennen.

 

[Pottakameli]

Aika surullista on se, kun parikymppiset miehet lähtevät "hölmöilemään" ja varastamaan mitä irtaimistoa nyt kaupunginkaduilta mukaan tarttuu. Eilen yksi kaveri yritti saada innostumaan moisesta vedoten energiseen humalatilaansa. Jotenkin en lämmennyt ajatukselle. Tiedän että sama mies on ottanut matkaan liikennemerkkejä ja haluaa pölliä ovikranssin....huoh.

 

[vilpertti]

Erään riihimäkeläisen kerrostalon ala-aulan valvontakamerakuvaa nähneenä ilkivalta ainakin tässä kohteessa on jotakuinkin sataprosenttisesti juopuneiden, elämässään epäonnistuneiden häviäjien tekosia. Varmaan haluavat purkaa huonoa oloaan tai jotain.

 

[ms.qvist]

Aivan rehellisesti voin tunnustaa olleeni niin kiltti lapsi/teini etten koskaan rikkonut paikkoja (no pari kertaa uskaltauduin rikkomaan limpparipullon luontoon mutta siihen se sitten jäikin.) Tämä kiltteys johtui yksinomaa kotioloista, jos olisin jäänyt jostain pahanteosta - paikkojen rikkomisesta, varastelusta tms. niin selkäsauna tai jokin muu ankara rangaistus olisi seurannut välittömästi, ja rangaistus olisi pääsääntöisesti ollut fyysinen, kenties yhdistettynä jonkin muuhun rangaistukseen. Se piti nöyränä ja kaidalla tiellä.

Tietyllä tasolla ymmärrän syitä miksi nuoret hajoittavat paikkoja, pojilla se voi olla "miehisyyden" osoittamista (usein rikkojat liene poikia), ryhmäpaineen aikaansaamaa toimintaa - jos ryhmän pomo rikkoo paikkoja niin muidenkin on rikottava tai muutoin seuraa painostusta tai erottaminen ryhmästä, ja tämä voi olla katastrofaalista epävarmalle nuorelle. Tyttöjen kohdalla kyseessä liene esimerkistä johtuva toiminta, alkuun esimerkkeinä liene olleet pojat miehisine mielenosoituksineen, siitä toiminta on levinnyt tyttöjenkin repertuaariin, kenties alkuun "pahisten" kautta ja näin sitten ajanmyötä suuri joukko teinipissiksiä syyllistyy toimintaan seuraten esimerkkiä. Nämä arat esimerkistä mallia ottavat voivat kokea tilanteen jopa ahdistava, sisällä on tunne, että niin sei saa tehdä mutta ulkoinen paie pakottaa niin tekemään - seuraukset on havaittavissa kaikkialla. Ja vaikka ymmärrän syitä en kuitenkaan hyväksä seuraamuksia, eli ei pidä kuvitella, että kiva! hienoa kun pistätte uimakopin paskaksi, hajoitatte lasten leikkipuiston, kusette liukumäkeen, rikotte pulloja tahallaan liukumäen alle tai uimarannalle - jotta pikkulapset (ja vähän vanhemmatkin) hajoittaisivat jalkansa.

Kuinka sitten toimia? En kannata välivaltaista tilanteeseen puuttumista käytännössä missään tapauksessa. Toki jos nyt näkee jonkin "tollon" kusevan hiekkalaatikkoon niin tähän voin puuttua mutta sellaiseen en, jos on epäillys, että henkilö a on se kriminaali joka rikkoo paikkoja, sytyttää roskakatoksia palamaan tms. koska on aivan mahdollista, että tämä epäillys on väärä enkä halua olla likaamassa käsiäni tilanteessa jossa tullaan kenties pahoinpitelemään liiankin pahoin täysin väärä henkilö. Liian suuri riski hyötyyn nähden. Antaa viranomaisten hoitaa tehtävänsä tässä asiassa, ja jos näkee ko. henkilön hommissa niin soittaa hätäkeskukseen, ja kenties tämän jälkeen koettaa pidätellä häntä paikoilla - jollei sitten ole pakko koettaa ryhtyä alkusammutustöihin. Dilemma, kumpaan ryhtyä?

vlad.

edit: Perheoloilla on osaltaan vaikutusta käytökseen mutta ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä sille, että huonoista oloista tulevat auotmaattisesti käyttäytyvät huonosti ja hyvistä oloista autom. hyvin. Kyllä niitä kriminaale hyvistäkin oloista tulee, joskin suhteessa vähemmin kuin huonoista oloista tulevien kohdalla.

 

[Ted Raikas]

Hyvä aihe.

Näitä tulee itsekin mietittyä usein. Mistä kaikki ilkivalta ja tuhoamisvimma juontaa? Toki sitä itsekin on jotain pientä aggressiota (potkaisu) kohdistettu ympäröivään julkiseen kiinteistöön vihapäissään ja/tai turhautuneena. Ehkä tässä sitten vastaankin jo omaan kysymykseeni:

Turhautuminen ja viha.

Ihminen oireilee, kun olo ei ole hyvä ja tuntuu, että ei saa mistään kiinni. Tällöin sen tunnetilojen myrskyn kohteeksi joutuu esineet ja mikä pahinta, myös ihmiset. Lyödään sumeilematta, että oma henkinen paha olo katoaisi. Ainoa vaan, että se ei katoa.

Oma lukunsa on sitten myös se, että moni elää kait niin helpossa ja yltäkylläisessä maailmassa, että millään ei ole mitään arvoa enää. Tavaroita (muidenkin) voidaan kohdella miten sattuu, koska niitä ei arvosteta tai niiden arvoa ymmärretä. Yhtenä esimerkkinä kirjastojen kirjat ja etenkin CD-levyt. En voi ymmärtää, miksi osa kohtelee niitä sillä tapaa, että ne on täynnä moskaa, tahroja, naarmuja. Kohta niitä ei voi käyttää enää kukaan. Heti kun joku ei ole omaa, niin sille voi tehdä mitä haluaa. Varsin huolestuttava luonteenpiirre ja ikävä kyllä yleistyy.

Välinpitämättömyys on yksi suurimpia yhteiskunnallisia uhkia ja se näkyy monellakin sektorilla erittäin ikävästi. En nyt itse ole mikään vanha vielä, mutta huomaan jo nyt, että nykynuoret ja lapset on paljonkin välinpitämättömämpiä ja huonommin kasvatettuja monin paikoin kuin mitä oman ikäluokkani ihmiset. Vai kultaakohan aika muistot? No, mene ja tiedä, mutta aika huolestuttavaa seurailla, että mitään kunnioitusta ei moneltakaan taholta löydy. Asioita pidetään jotenkin itsestäänselvyyksinä, eikä tarvitse paljoa miettiä tekojaan.

 

[tant gredulin]

Kyllähän nuoret tajuavat nopeasti, jos aikuiset puhuvat toista kuin mitä oikeasti tekevät eli kieltävät lapsiltaan juomisen, mutta itse vetävät oman pään täyteen joka viikonloppu. Sanojen ja tekojen pitäisi kohdata jollakin tasolla ja se oma esimerkki on myös iso osa siinä kasvatuksessa.

Tämäkin on surullisen totta. Mutta milläs hoidat aikuisten päihdeongelmia, kun hoitopaikkoja ajetaan alas, eikä suurin osa ongelmaisista edes tunnusta/tunnista omaa ongelmaansa? Lasten kohdalla se voisi vielä olla mahdollista ilman laitoshoitoa.

Lisäksi olen ymmärtänyt, että monessa 'hyvässä' kodissa vanhemmat käyvät viinakaupassa lapsilleen. Tuntuu joskus siltä, että lakeja 'romutetaan' samalta taholta kuin niiden parempaa valvontaa toivotaan...

'It takes a village' -tyyppistä ajattelua tarvittaisiin varmaan täälläkin. Vai onko jo myöhäistä? Kääntyykö katse enää koskaan omasta navasta :)?

 

[finnjewel]

Olen samaa mieltä siitä, että ilkivaltaa on ollut ennenkin, itse kunkin nuoruudessa. Monet tempuista, joita aikoinaan tyhmyyden tiivistyessä tuli porukalla tehtyä, olisivat nykyään iltapuluille hyvää jutunjuurta. Motiivina, kuten edellä todettua, lähes täysin jännityksen haku tai sitten omasta mielestä hyvä huumori...

Roskisten räjäyttelyä (joiltakin "urpoilta" poksautettiin myös postilaatikko), itse tehtyjen pommien paukuttelu ympäri vuoden, lumiukkojen kasaamista keskelle tietä, mulkun muotoisen kolmemetrisen lumiveistoksen pystyttäminen kansakoulun pihalle, perunoiden tunkeminen v-mäisten tyyppien autojen pakoputkiin, autiotalojen ja navetan taakse hylättyjen autojen armoton vandalisointi (ei kuitenkaan polttaminen), pullojen käyttö maalitauluina, "hauskojen" katukylttien näpistely (on niitä mökillä muistona pari vieläkin), katulamppujen pimeäksi potkiminen (syttyivät yleensä uudelleen n. 30 min. kuluttua), rappukäytävän nimitaulujen kirjainten uudelleenjärjestely, tahallinen yömetelöinti "urpoiksi" tiedettyjen ikkunoiden alla jne.

Mielestäni hommassa säilyi sellainen kohtuus, että henkilövahinkoja ei tietoisesti koskaan haluttu aiheuttaa.

 

[Morgoth]

Tämäkin on surullisen totta. Mutta milläs hoidat aikuisten päihdeongelmia, kun hoitopaikkoja ajetaan alas, eikä suurin osa ongelmaisista edes tunnusta/tunnista omaa ongelmaansa? Lasten kohdalla se voisi vielä olla mahdollista ilman laitoshoitoa.

Totta ja tärkeämpää ja suuremmat onnistumisen mahdollisuudet on varmaan juuri nuorten hoitamisessa.

'It takes a village' -tyyppistä ajattelua tarvittaisiin varmaan täälläkin. Vai onko jo myöhäistä? Kääntyykö katse enää koskaan omasta navasta :)?

Aika näyttää, toisaalta tässä itse ehkä huomaa jo vanhentuneen, kun sortuu tähän 'silloin mun lapsuudella asiat oli paremmin ja nykyajan nuoret ovat kauheita'-ajatteluun aina välillä.

Vaikea sanoa onko ilkivaltaa nykyään enemmän kuin ennen? Ehkä se nyt näin keski-ikäisenä häiritsee enemmän tai asioita katsoo vähän eri tavalla ja aika kullannut muistot.

 

[Lexa]

Turussa ainakin väheni töhryt selkeästi kesän aikana, kun Kupittaalle pystytettiin laillinen graffiti-seinä. Mutta mikä sitten olisi ratkaisuna humalaisen vittumarkon haluun potkia paikat paskaksi? Tuskinpa tuohon on juuri mitään ratkaisua yhteiskunnalla tarjota. Toki olisi hienoa, että nuorille pystyttäisiin tarjoamaan mahdollisuus harrastaa omaehtoisesti toimintaa, jolloin nämäkin teot varmasti vähenisivät. Ainakin Turussa on pulaa nuorisotiloista, taidepajoista, bändikämpistä jne kaikesta omatoimisesta harrastetoiminnasta.

Minusta tässä tekemisen järjestämisessä on ideaa, tapahtuu se sitten yhteiskunnan tai vanhempien järjestämänä. Omassa nuoruudessani muistan ajan kun oli pakottava tarve rikkoa jotain, ihan mitä tahansa. Koska en koskaan ole ymmärtänyt toisten omaisuuden tuhoamista niin piti keksiä jotain muuta. Niinpä joskus tuli käytyä esim. kaatiksella (siihen aikaan niihin oli vapaa pääsy) purkamassa raivoaan. Vieläpä jos sattui itseään riehuessa hieman satuttamaan, niin siitä oppi että teoilla on myös seurauksia. Toinen hyvä tapa purkaa ylimääräistä energiaa oli tietysti urheileminen ym. liikuntapohjaiset harrasteet.

Kun tätä tuhoamisvimmaa miettii pidemmälle, niin aina muistaa esim. armeijan räjäytykset, kovapanosammunnat, tykistökeskitykset ym. jossa vanhat ja nuoret miehet katsoivat silmät kiiluen kun paikkoja pistettiin paskaksi. Väitän myös, että jos esim. yläaste ikäisille antaa 12kg lekan käteen ja kertoo että saatte ihan luvan kanssa pistää vanhan Datsunin rusinaksi, niin ei tarvi kahta kertaa kehoittaa.

Eli suurimman osan näistä nuorten tekemistä typeryyksistä kaataisin nimenomaan yleisen tekemisen puutteeseen ja turhautumiseen kun on liikaa energiaa ja liian vähän järkevää tekemistä. Jos vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, niin olisi toivottavaa että yrittäisivät edes löytää jälkikasvulleen parempaa tekemistä kuin kaduilla roikkumisen.

Mitä tulee itse ilkivaltaan, niin kaikkein typerintä hommaa on pullojen rikkominen mihin tahansa julkisille paikoille, varsinkin uimarannoille, puistoihin jne. ulkoilupaikkoihin, missä niitä voi olla vaikea huomata ennen kuin ne sirpaleet tulevat kantapäästä läpi. Roskaaminen sen sijaan on vain typerää, mutta helpommin siivottavissa kun lasinsirpaleet. Silti jaksaa vuosi toisen jälkeen ihmetyttää esim. vappupiknikit joissa ruoat ja grillauskamat saadaan kyllä kannettua pussissa puistoon muttei sieltä pois. Sekin olisi jo paljon mikäli ne tähteet ja pullot saisi edes takaisin sinne pussiin, vaikkei pussia sitten ”jaksaisi” viedä roskikseen. Säästäisi ainakin aikaa ja vaivaa niiltä siivoajilta kun ei tarvitsisi jokaista roskaa kerätä erikseen.

 

[Jj]

Mitä tulee itse ilkivaltaan, niin kaikkein typerintä hommaa on pullojen rikkominen mihin tahansa julkisille paikoille, varsinkin uimarannoille, puistoihin jne. ulkoilupaikkoihin, missä niitä voi olla vaikea huomata ennen kuin ne sirpaleet tulevat kantapäästä läpi. Roskaaminen sen sijaan on vain typerää, mutta helpommin siivottavissa kun lasinsirpaleet. Silti jaksaa vuosi toisen jälkeen ihmetyttää esim. vappupiknikit joissa ruoat ja grillauskamat saadaan kyllä kannettua pussissa puistoon muttei sieltä pois.

Muutenkin tölkit ja muovipullot saisivat korvata vähitellen lasiset pullot. Vaikka ei itse haluaisi niitä viedä takaisin kauppaan, joka viikonloppu kaupunki on halukkaita kerääjiä täynnä. Ei vaadi mitään muuta kuin että ei heitä niitä kivetykseen tahallaan.

"Vappuiässä" on jo liian myöhäistä opettaa. Omien roskien korjaamisen voisi aloittaa esim. uutena vuonna (tai seuraavana aamuna) rakettien pakkauksista jne.

 

[magnum37]

Paljon hyviä kannanottoja tästä asiasta, missä taas huomataan miten vaikeasta ja monisyisestä syyseurausyhteydestä on jälleen kyse. Itse olen näissä järjestyksenpitoasioissa edustanut aina suhteellisen radikaalia näkemystä, tokikaan ei voida suoraan sanoa, että järjestyshäiriöön syyllistynyt olisi välttämättä paha tai sairas ihminen. Kyllä aikuisten läsnäolo läpi lapsuuden ja nuoruuden vaikuttaa suuresti siihen, miten tällä pallolla käyttäydytään.

Tässä on toivomisen varaa - paljon. Usein aikuisen oma huono itsetunto ja muut ongelmat (esim. alkoholi) traumatisoivat myös seuraavan polven elämää tavalla tai toisella. Silti kuka meistä voi oikeasti sanoa, että kotiolot ja suhteet vanhempiin olivat mutkattomia? Kuka meistä on ns. kasvanut pumpulissa? En minä ainakaan, mutten siltikään purkanut turhautumisiani ja pettymyksiäni laittomuuden keinoin tai toisia vahingoittamalla. Myöskään raha ei merkitse automaattisesti hyviä kotioloja, vaikka näinkin yhä useammin ajatellaan. Nykyään tuo aikuisen läsnäolo pyritään liikaa korvaamaan materialismin keinoin. Vanhemmat ajattelevat että pleikkarit ja jääkiekkoseuran kausimaksut jotenkin korvaavat sen yhteisen ajan vanhempien kanssa. Näinhän asia ei tokikaan ole.

Kuitenkin ihmiskunta kaipaa sitä, että aggressiivisuuden epäjärjestystä aiheuttavat taipumukset kitketään pois geenikartastamme. Tulkoon geeniterapia siihen avuksi.

Toki koulussa olisi ollut se kilttienkin porukka, mutta sinne en ollut tarpeeksi kiltti

Täysin asianyhteydestään irrotettuna tästä sai päivän parhaat naurut, kiitos tästä Azulille :) (mitenkään kenenkään kurjia lapsuusmuistoja tosiaan väheksymättä).

 

[Koirapoika]

Tulihan sitä itsekin pientä koiruutta muiden mukana tehtyä, tyhmyys tiivistyi poikaporukassa. Kukaan ei kuitenkaan telonut itseään pahoin, aineellisia vahinkoja ei suuresti aikaan saatu jos ei yritettykään. Yksi lato paloi mutta en ollut siinä mukana, olin kunniallisesti koulun jälkeisessä kerhotoiminnassa. Tekijät jäi kyllä kiinni, asiat sovittiin ja rangaistuksensa saivat, taisi olla häpeä kovin rangaistus. Eikä kavereita tosiaan sankareina pidetty, muutaman kerran saivat kuulla pientä harmitonta pilkkaa tapahtuneesta. Ei rikottu leikkikentällä mitään vaikka sielläkin oltiin, pullot vietiin rahanarvoisina löytöinä kauppaan.

Maalaiskylässä saattoi olla eri meininki kuin kaupungissa, tekosista jäi helposti kiinni ja sanomista tuli, tuttuja ihmisiähän suurin osa oli, tiesivät kenen poikia ja tyttöjä ollaan. Ja ihan hyvin uskottiin kun palautetta tuli joskus isoilla kirjaimilla, fyysistä kuritusta ei tarvittu. Semmoinenkin juttu, että silloin oli ihan normaalia kanniskella linkkuveistä mukana, mutta en muista kertaakaan että sitä olisi käytetty väkivallan tekoihin tai sillä uhkailuun. Se on eri meno nykynuorilla, surullisen usein saa lukea miten on terä heilunut ja pahimmassa tapauksessa on henki mennyt. Silloin erimielisyydet hoidettiin joko puhumalla tai hurjimmassa tapauksessa pienellä painiottelulla, ilman kättä pidempää, mutta sovittua saatiin aina.

 

[Leicester]

Hyvä aihe.

Näitä tulee itsekin mietittyä usein. Mistä kaikki ilkivalta ja tuhoamisvimma juontaa? Toki sitä itsekin on jotain pientä aggressiota (potkaisu) kohdistettu ympäröivään julkiseen kiinteistöön vihapäissään ja/tai turhautuneena. Ehkä tässä sitten vastaankin jo omaan kysymykseeni:

Turhautuminen ja viha.

Ei välttämättä tarvita edes vihaa erilaiseen häiriökäyttäytymiseen. Itse käsitän asian niin, että miesten ja osan naistenkin tunneskaalaan kuuluu aggressio. Jos mies/nainen ei edes tiedosta tätä ominaisuutta itsessään, ei hän kykene purkamaan sitä oikealla tavalla. Ilkivallassa on mielestäni kyse ihan samasta primitiivisestä käyttäytymisestä, mitä väkivalta on. Tämä on yleisempää miehillä ja ilmenee huomattavasti herkemmin päihteiden vaikutuksen alaisena, kun estot häviävät ja toisaalta pinnan alla kyteneet tiedostetut ja tiedostamattomat asiat saavat vallan.

Eli ihmisen kasvu ja kasvatus ovat olleet vajavaisia. Oletetaan helposti, että kyllä nuori tai lapsi tajuaa elämän pelisäännöt ilman sen kummempaa kommunikaatiota. Tai että elämä pitää oppia kantapään kautta, vaikka todellisuudessa jokainen ihminen saa elää täysin henkilökohtaisen elämän, vaikka vanhemmat kertoisivat kaikki elämänohjeet, mitä tietävät. Ja toisaalta osa vanhemmista ei tunne itseäkään, niin miten he voisivat opettaa lasta elämään.

Ilkivallasta löytyy kokemusta jonkin verran. Tapaukset tapahtuivat aina alkoholin vaikutuksen alaisena. Se oli yleensä jotain tyyliin naapurin lehden varastamista, erilaisten lippujen tai banderollien kantamista kämpille baarireissun jälkeen. Lisäksi yksi kaverini oli erikoistunut autojen antennien varastamiseen. Huomioitavaa on, että suurin osa näistä tyhmyyksistä tapahtui täysi-ikäisenä. Oli usein porukan vanhin ja jouduin todellakin paimentamaan nuorempia kavereitani, ja jonkun verran sain estettyä hölmöyksiä.

 

[N^Miksu]

Erinomainen aihe.

Vihaksi pistää, kun kaikki mahdollinen pitää rikkoa tai vähintäänkin tuhria. Lähin esimerkki on viikon takaa viereiseltä koripallokentältä. Ensin koriin ilmestyi graffitteja, seuraavana päivänä se oli väännetty solmuun ja tästä pari päivää eteenpäin koko kori oli kadonnut. Toinen esimerkki löytyy muutaman viikon takaa: Alakerran 8v pojan polkupyörä oli pöllitty pihasta, ajettu kilometrin päähän ja sytytetty tuleen.

Tein sen virheen, että katselin Eden Lake -nimisen elokuvan. Virheliike siksi, että siitä lähtien on tullut mietittyä, että jotain on pakko olla pahasti vialla, kun nuoret pistävät paikkoja matalaksi jatkuvalla syötöllä. Mutta suosittelen katsomaan leffan, sillä se ottaa kantaa näihin ongelmanuoriin ja heidän lähtökohtiinsa.

 

[ms.qvist]

Onhan tavallaan hienoa ja yksilönvapautta korostavaa, että nykyisin asioista voi päättää paljon vapaammin itse kuin ennen. Vaan entäs kun ei osata? Koko ajan vouhotetaan ihmisoikeuksista ja valinnanvapaudesta... Pitäisi saada enemmän oikeuksia. Paskan marjat. Mitä tässä nykyvouhotuksessa tarvittaisiin olisi valvontaa, kieltoja, rajoituksia ja kansalaisvelvollisuuksia. Oikeksia on annettu, se touhu on nyt nähty. Niitä ei osata käyttää. Nyt olisi aika toimia jo ennen täyttä anarkiaa.

Kyllä niitä oikeuksiakin on annettava (ja kuuluukin antaa) mutta samalla on asetettava rajat joiden puitteissa toimia. Moni nyky-vanhempi ymmärtää vapaan kasvatuksen aivan väärin. Heidän mielestä se on täysin vapaata kasvatusta ilman vastuuta mutta kun oikeasti idea on ymmärtääkseni ollut se, että lapsella on vapaus tehdä valintoja mutta hänen on myös kannettava vastuu valinnoistaan ts. kuitenkin on olemassa ne rajat joiden mukaan on toimittava ja näiden rajojen sisällä lapsella on mahdollisuus niihin vapaisiin valintoihin. Tämä asettaa myös vanhemmille vastuun koska heidän on määriteltävä lapsille ne raamit joiden mukaan hän saa toimia nauttiessaan vapaasta kasvatuksesta, ja heidän on valvottava sitä, että lapsi kunnioittaa rajoja, ja jollei kunnioita niin lasta "rangaistaan" (vihaan tätä sanaa tässä yhteydessä) soveliaalla tavalla, esim. nykyään se voisi olla viikko ilman pleikkaria tms.

vlad.