Nyt alkoi vituttamaan paikalliset räkänokat. Tuossa 100m talosta on pieni lähikauppa, jonka olemassaolo ei ole mitenkään itsestään selvää jo ihan kylän pienuuden ja kilpailunkin takia. Noh, siinä kaupan edessä on koko kesän pyörinyt sekalainen joukko varhaisteinejä, arviolta 12-14 vuotiaita, eli ihan lapsia vielä. Ei niistä ole ollut mulle mitään haittaa, ellei lasketa sitä perusajatusta, että vituttaa lasten puolesta moinen tyhjänpäivänen notkuminen.
Toissapäivänä seisoin kassajonossa, kun sisään asteli ehka 13 vuotias lökäpöksyhupparikakara. Se puhui itsekseen ihan vitun epäuskottavasti, että "hohhoijaa, mitä sitä ostais" ja käveli karkkihyllylle, pyöritteli kädessään suklaalevyä ja sitten käänsin pään hetkeksi pois, kun piti asioida kassalla. Kaveri käveli mun selän takaa ulos kassatädin seuratessa katseella sellainen pelokas kiltti tekohymy naamalla. Kaupan pihalla heppu söi tyytyväisenä samanlaista suklaata, mitä hypisteli kaupassa.
Jos olisin nähnyt saman kaupungissa, niin kakara olisi ollut nanosekunnissa takaisin kaupassa selvittämässä tekosiaan (tehty on, kahdesti). Mutta kuten sanottu, niin mun talo on sadan metrin päässä kaupasta ja kuljen kakaroiden nenän edestä harva se päivä. Voisi tulla elämästä vähemmän mukavaa, jos pääsisi porukan silmätikuksi.
Kävin sitten vasikoimassa kaupassa seuraavana päivänä ja voi vittu mitä kuulin. Kauppias on hyvin tietoinen ongelmasta, mutta täysin aseeton. Porukka kuulemma näyttää tietävän henkilökunnan määrän ja laadun eri kellonaikoina ja ajoittavat näpistelyn vaikeasti valvottaviin hetkiin. Kauppiaalla on hyvää videokuvaa näpistelijöistä, mutta poliisia ei kuulemma kiinnosta. Yhden myyjän oma poika on jäänyt kiinni kahdesti ja nuorin narahtanut on 7 vuotias tyttö. Pahinta on, että vaikka minun silmissäni nuo kakarat ovat tosiaankin aivan fyysisesti harmittomia lapsia, niin henkilökunta pelkää niitä.
Ehdotin yhteydenottoa vanhempiin, mutta niitä ei kuulemma juuri tunneta ja tuo edellisessä kappaleessa mainittu myyjäkin kielsi ensimmäisen kerran oman poikansa teot, joten sama asian kieltämis- tai vähättelyreaktio tulisi varmaan muiltakin vanhemmilta. Miten ihmeessä tuohon voi tarttua?
Nyt pitäisi tehdä jotain, koska kohta nuo 12-14 vuotiaat ovat 15-18 vuotiaita ja silloin on täysi hullunmylly päällä, ellei kukaan nyt reagoi.
Olisiko mitään järkeä laittaa videolle tarttuneet näpistelyt nettiin ja levittää linkkiä vaikka paikallisessa irc-gallerian yhteisöissä tai vastaavissa? Ajattelin, että ennemmin tai myöhemmin joku tunnistaisi naapurin tai oman poikansa. Videon voisi laittaa myös paikallisiin kouluihin. Vai kiinnostaako nykypäivän luokanvalvojia koulun ulkopuoliset kolttoset? Sitä en sitten tiedä, miten tekijät ja kaverinsa reagoisivat videoihin, eli tulisiko niistä häpeän vai ylpeilyn aihe.
Muita ideoita?
Inhottavaa touhua, juu. En missään tapauksessa puolustele vanhempia kaikissa tapauksissa, mutta kai näissä touhuissa on kyse myös siitä, että nuoren oireilu voi olla joskus myös perheoloista riippumatonta. Yleisempää kai se ongelmaperheissä varttuneilla on, mutta samalla tavalla myös perusperheiden nuoret ihmettelevät kehossaan ja mielessään tapahtuvaa muutosta kuin ei niin perusperheiden junnut. Sitä sitten puretaan eri tavoin milloin mihinkin. Kuka masentuu, kuka taas kapinoi kaikkea vastaan.
Syyt voivat olla todella monitahoiset ja sitä kautta monimutkaiset, mutta ne voivat olla myös helvetin yksiselitteiset. Vähän kuin lätkän pelikirja vs. yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli. Yksi massiivinen yksinkertainen syy on kaverit, elikkäs huono seura, joka kyllä muuttaa kenet tahansa hetkessä vaikka koulun puhtoisimmasta hymypojasta koko seudun pahimmaksi huligaaniksi. Juuri siksi lapselle pitäisi tarjota mahdollisuus muodostaa monia kaveripiirejä ja sen jälkeen yksinkertaisesti ohjata ja vaikka kieltää huono seura. Jos tuossa minun käytännön esimerkissä yksittäisten lasten ainoat kaverit ovat kaikki notkumassa kaupalla, niin se on aivan sama mitä kotona opetetaan varastamisesta, jos joka päivä ne ainoat kaverit hoitavat nenän edessä suunsa makeaksi rutiinilla ja ilman seurauksia. Homma tosin nivoutuu täällä aiemmin kirjoitettuihin siltä kantilta, että tämäkin edellyttää vanhemmilta yksinkertaisesti aikaa.
Kun omasta nuoruudestaan muistelee erilaisia vanhempia, niin tuli mieleen muutamia tyyppiesimerkkejä. Joillain oli helvetin tiukat säännöt, jopa niin tiukat, ettei kaverit olleet usein tervetulleita kaverin kotiin tai kulku oli äärimmäisen rajoitettua. Seurauksena oli se, ettei vanhemmilla ollut kontaktia lapsensa kavereihin ja ottivat näin tiedostamattoman riskin kaveripiirin vaikutuksesta. Toisten vanhemmat olivat syystä tai toisesta niin urpoja lapsensa mielestä, että lapsi häpesi niitä, eikä kehdannut viedä kavereita kotiin. Seuraus sama. Sitten oli ns. cooleja vanhempia, jotka olivat lapsensa kavereille mukavia, ottivat mukaan ruokapöytään, penkkiurheilemaan ja sen semmoiseen. Nyt tsiljoonavuotiaana sen vasta ymmärtää, että noillahan oli jumalauta suora kontakti koko porukkaan ja jopa teini-ikäisten kunnioitus, vaikka näkyvää kuria ei juuri ollut.
Näin yksinkertaista homma ei tietenkään ole, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Suosittelen kaikkia sietämään ärsyttäviä kakaroita ja niiden kavereita nurkissaan. Se kantaa aika varmasti hedelmää tai edes hidastaa hedelmien mätänemistä.
