scholl kirjoitti:Luota itseesi ja jos se ei riitä niin henkilöön, jolla on vaitio-olovelvollisuus. Vaikkei heti puukottaisikaan selkään niin jossain vaiheessa kuitenkin epähuomiossa ainakin lörpöttelee.
Mielenkiintoni heräsi. Päteekö ylläoleva myös silloin, jos olet vakavassa ja vakaassa parisuhteessa. Onko mahdollinen kumppanisi sellainen henkilö, jolle voit uskoutua vai luotatko vielä tuolloinkin tarpeen vaatiessa vain itseesi ja vaitiolovelvolliseen henkilöön?
Ketjun aiheeseen: En usko, että ikuista rakkautta on olemassa automaationa missään suhteessa. Voin hyvinkin kuvitella, että vaikkapa raiskauksen seurauksena äidiksi joutunut nainen on psyykkisesti niin hajalla, että rakkauden tuntemukset lasta kohtaan saattavat jäädä jossain määrin heikoiksi. Yleisintä varmasti on se, että vanhempi rakastaa lastaan enemmän kuin mitään muuta, mutta mielestäni ei voi sanoa, että tämä pätee aina. Myöskään kahden aikuisen ihmisen välillä rakkaus ei ole automaattisesti ikuista - sen sijaan siitä on mielestäni mahdollista saada ikuista, jos ihmiset ovat oikeanlaisia, ja rakkautta todella vaalii eikä pidä itsestään selvänä asiana.
En koe, että rakkaus on vain yksi oma tunteensa, vaan että se koostuu monista erilaisista tuntemuksista. Niistä tunnetiloista taas muodostunee kumppanuus, joka ei helposti rikkoudu, jos nuo erilaiset tunnepalaset ovat vain kohdillaan. Luottamus, läheisyys, avoimuus, rehellisyys, tykkääminen ja myöskin intohimo - kenties tuossa on muutamia tärkeitä parisuhderakkauden osasia?
En itse ole ainakaan vielä äiti (onneksi!), mutta joku ääni päässäni sanoo, että lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on niin täysin erilaista parisuhderakkauteen verrattuna, että niitä on hieman vaikeaakin verrata keskenään.