Ikuinen rakkaus, onko sitä? Kyllä vaan!

[krobbe]

Todellinen aito ja läpi vuosien kestävä rakkaus on mahdollista vain lapsen ja vanhemman välillä, joka muuta väittää puhuu puuta heinää. Kahden toiselleen alkujaan täysin ventovieraan ihmisen välinen rakkaus on pitkä prosessi, joka alkaa yleensä ihastumisesta jatkuen molemminpuolisen intohimon vaikutuksesta syntyvään rajuun seksisuhteeseen.

Tämä alkuvaiheen intohimokausi kaipuineen ja rajuine, tosin myös helline päivittäisin (yleensä useidenkin) yhtymisriitteineen on aikaa, jota moni kutsuu ja tuntee paremmasta tietämättä siksi ainoaksi ja aidoksi rakkaudeksi.

Toki se vielä parisuhteen tuossa vaiheessa sitä onkin, meinaten sitä ns. rakkautta, mutta kuitenkin kaukana siitä ylimaallisesta tunteesta jonka ihminen voi kokea vain omaa lastaan kohtaan.

Parisuhteen elämänkaari onkin helposti määriteltävissä seuraavalla tavalla:

Ihastuminen---->työstövaihe---->rankan rakastelun kyllästämää rakkautta---->lapsi---->rakastelu ja rakkaus hiipuu, ”joko taas pitäis” "kuka sitä lapsensa äitiä"---->tämä kaikki johtaa loppujen lopuksi läheisessä ystävyyssuhteessa vietetyyn loppuelämään tai eroon, ja eron sattuessa voitte olla varmoja, että sama oravanpyörä jatkuu uudella alulla kohti vääjäämätöntä lopputulostaan.

 

[Sv veinikretski]

Ensirakkaus on varmaankin kaikien sen kokeneiden mielessä loppuelämän. Muistan tehneeni tärskyt 2008 ja kello 18.00 Raumalla merskan rantaan, kuukautta en viitsi paljastaa ettei joku tule katsomaan seisonko siellä. ( Siihen maauimalan puolelle), mikäli muijaa ei tule näkymään, niin en usko ikuiseen rakkauteen. Uskoisin kyllä hänen tulevan !

Elikkä kysymys oli asiasta etten tule sinua koskaan unohtamaan ja rakastan sinua vaikka kuluisi kuinka kauan aikaa, odottelen vielä kolmisen vuotta ennenkuin saan lopullisen vastauksen tähän tärkeään kysymykseen. Tämä seitsemänkymmen luvun soppari siis antaa minulle aika pitkälti vastauksen ikuisen rakkauden kysymykseen.

Ps. Minkäköhän väriset uimahousut olisivat parhaat ?

Edit. Vai onko Madonnalla noussut maine päähän ?

 

[jesse72]

Suosikkibändi Luonteri Surfin sanoin..

EI RAKKAUS KUOLE MILLOINKAAN, IHMISET JA HEIDEN LIITONSA AINOASTAAN
EI VIHA LOPU MAAILMASTA MILLOINKAAN, IHMISET JA SYY VIHATA VAIHTUU VAAN..

Tossa se on saatana..itsellä monivuotinen liitto päättyi juuri, vielä muutama viikko pitää asua yhdessä..luulin et tää olisi ikuista rakkautta, vaan kumpikin huomasi että tää ei vaan toimi enää, onneksi ollaan kuitenkin vielä hyvät kaverit. Veikeää että varmaan enemmän tulee kaipaamaan meiden "lasta" labbis Rytkettä, koiran ilo ja rakkaus on ainankin todella aitoa..

Turha töniä, mä olen peruskallio.

 

[Paskinaamio]

Itte asiassa luulin että ei ole moista olemassa kuin ikuinen rakkaus... ikuisen vihan löysin kyllä kiitos siitä oulu!
Mutta nyt olen löytänyt ikuisen rakkauden ja hän istuu tuossa vieressä, parhautta on hän, minun ikuinen rakkaus, minun kullssi!

 

[Johan]

Aiemmin kirjoitettua: "Tossa se on saatana..itsellä monivuotinen liitto päättyi juuri, vielä muutama viikko pitää asua yhdessä..luulin et tää olisi ikuista rakkautta, vaan kumpikin huomasi että tää ei vaan toimi enää, onneksi ollaan kuitenkin vielä hyvät kaverit."

Mitä se hyvä kaveruus sitten on? Itse en oikein jaksas uskoa, että olisin entisten naisteni kanssa hyvä kaveri, vaikka niin niistä moni väittää. Toki juttelen ja pidän yhteyttä, mutta oikeasti mua kiinnostaa niiden elämä yhtä paljon kuin kilo tai kaks paskaa. Kaveruus suhteen jälkeen, jossa on ollut seksiä on mielestäni itsensä pettämistä ja helvetin teennäistä.

 

[Ruutuässä]

Luulin löytäneeni ikuisen rakkauden, mutta toisin vain kävi. Tällaisilla hetkillä miettii, että mitä rakkaus oikeasti on. Itse olen käsittänyt sen niin, että on valmis tekemään toisen puolesta mitä tahansa, on valmis luopumaan mistä vaan toisen takia eikä koskaan halua tehdä mitään pahaa toiselle. Jos ihminen tekee toiselle pahasti vaikka väittää rakastavansa, hän käsittää rakkauden eri tavalla.

Tällä hetkellä tuntuu, ettei voi löytää ihmistä, jonka kanssa rakkaus kestäisi molemmin puolin lopun elämää. Itse ei voi luvata kuin omasta puolestaan. Huono lähtökohta ajattelulle, mutta niin on käynyt aina. Toisiin ihmisiin luottaminen muutamissa asioissa ei ole vaikeaa, mutta usein turhaa ja pettymyksiä tuottavaa. Siltikin "turha pelätä laukausta, koska yksinäisyys saman reiän nakertaa".

 

[scholl]

Itselläni ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, etteikö ikuista rakkautta olisi.

Tietysti jos tyytyy ensimmäiseen, joka tulee vonkaamaan voi olla pelkoa joutua kimppaan salaisia elämiä tsiigaavan luuskan kanssa. Sen sijaan jos lähtee vakavampaan meininkiin vain silloin, kun vastassa on otus, jonka kanssa on esim. yhteisiä unelmia ja jos kyseessä on henkilö, joka jatkuvasti ylittää odotuksesi, ovat mahdollisuudet ikuiseen rakkauteen olemassa.

Ei se tietystikään ole kaikkien juttu, vaan tapahtuu vain joillekin.

 

[heikkik]

Todellinen aito ja läpi vuosien kestävä rakkaus on mahdollista vain lapsen ja vanhemman välillä, joka muuta väittää puhuu puuta heinää.

Minusta sinä kirjoitat puuta heinää, mutta sinulla on varmaan pieniä lapsia. Yhtä lailla vanhemmat vieraantuvat lapsistaan ja lapset vanhemmistaan kuin rakastavainen pariskunta toisistaan.

 

[Viljuri]

Minusta vähän lyhempikin periodi riittäisi kuin ikuisuus. Ikuisuus on kuitenkin melko paljon enemmän kuin joku 60 vuotta tai jotain.

 

[startin13]

Pienen miettimisen jälkeen päätin kertoa että mielestäni ikuinen/ihmiselämän kestävä rakkaus on mahdollista. Mielestäni rakkaus on petollista siinä mielessä että sen kohde saattaa vaihtua, tästä on muutamia omakohtaisia kokemuksia. Mutta onhan suomessa ja maailmalla monia pitkiä parisuhteita jotka perustuvat vain ja ainoastaan rakkauteen.

 

[krobbe]

Minusta sinä kirjoitat puuta heinää, mutta sinulla on varmaan pieniä lapsia. Yhtä lailla vanhemmat vieraantuvat lapsistaan ja lapset vanhemmistaan kuin rakastavainen pariskunta toisistaan.

Kannattaisi yrittää ymmärtää lukemaansa. Kirjoitin:

Todellinen aito ja läpi vuosien kestävä rakkaus on mahdollista vain lapsen ja vanhemman välillä

En kai missään kohtaan väittänyt, etteikö joissakin tapauksissa vanhemman ja lapsenkin välinen rakkaus voisi viilentyä.

 

[Borgie]

Hyvä ja vaikea kysymys. Itselläni on siinä viiden vuoden kohdalla tullut kipuraja pari kertaa vastaan, ja ero tuli molemmilla kerroilla. Uskon että on mahdollista rakastaa toista ns. elämänsä loppuun, mutta se vaatii paljon työtä ja "sen oikean" kumppaniksi. Se että kuinka todennäköisesti sen oikean löytää, onkin sitten kinkkisempi juttu. Ainakin itsestäni on tullut kranttu sinkku, enkä lähde tuhlaamaan aikaani suhteeseen, jos näyttää vähänkään siltä että ei toinen ole sitä oikeaa sorttia.

 

[scholl]

enkä lähde tuhlaamaan aikaani suhteeseen, jos näyttää vähänkään siltä että ei toinen ole sitä oikeaa sorttia.

ei voi käsittää, miten joku edes harkitsisi aikansa viettämistä väärän henkilön kanssa.

 

[Borgie]

ei voi käsittää, miten joku edes harkitsisi aikansa viettämistä väärän henkilön kanssa.

Toisilla on suurempi tarve seurustella kuin toisilla. Toiset seurustelee vain ihan seurustelun ilosta, vaikka kumppani onkin vain "menettelee" luokkaa, ja vaihtavat sitten parempaan kun kohdalle osuu. Onko sitten kyse siitä että pitää näyttää muille jotain vaiko seuran kaipuusta, vai jotain muuta? Mene ja tiedä, lienee tapauskohtaista.

Sitten taas tiedän sellaisia ihmisiä, jotka lähtevät kokeilemaan "jokaisen" kanssa, ja sitte parin viikon tai kuukauden päästä todetaan, että vittu se oli ihan dorka, tai ei ainakaan mun tyyppiä. Niin, mitäs lähdit...

Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään, tosin en silti edellä mainittua toimintaa tuomitse, kukin tavallaan.

 

[krobbe]

ei voi käsittää, miten joku edes harkitsisi aikansa viettämistä väärän henkilön kanssa.

Ehkä siksi, että sitä 100 % oikeaa tuskin on olemassakaan. Ja onhan se keskimäärin hauskempaa viettää aikaa sen edes suunnilleen oikean kanssa kuin yksinään.

 

[scholl]

Ehkä siksi, että sitä 100 % oikeaa tuskin on olemassakaan. .

No yli 90% oikea todennäköisesti kuitenkin on olemassa. Eri asia on se, jaksaako allokoida aikaa sellaiseen tutustumiseen.

Miehillä on kuitenkin yleensä kiireellisempi elämä kuin naisilla, joten naiset voisivat kyllä panostaa keskimäärin enemmän aikaa siihen, että etsisivät oikeanlaisia miehiä ja tarjoaisivat tutustumismahdollisuuksia. Siis muutkin kuin nämä golddiggerit, jotka tekevät sitä "työkseen".

Ja onhan se keskimäärin hauskempaa viettää aikaa sen edes suunnilleen oikean kanssa kuin yksinään.

Riippuu onko ne erot kuinka fundamentaalisia. Yksikin väärä ominaisuus, jos se on tärkeissä asioissa, johtaa huonoon lopputulokseen. Yksinään on aina kivempaa kuin jonkun väärähenkisen kanssa.

 

[Ted Raikas]

Rakkaus on ikuista... ja näivettävää.

 

[Sv veinikretski]

Ehkä siksi, että sitä 100 % oikeaa tuskin on olemassakaan. Ja onhan se keskimäärin hauskempaa viettää aikaa sen edes suunnilleen oikean kanssa kuin yksinään.

Tämä onkin juuri ongelma pahimmasta päästä, vaikka itse on 100% jätkä niin on vaikea löytää naisista kaltaistaan, siksi olenkin tyytynyt vain 96-97% naisiin. Aina löytyy joku pikku-harmittava vika, muutamia esimerkkejä mainitakseni : röyhtäily,maitopurkista suoraan juominen, piereskely ruokapöydässä tai sen sellaisia, tälläiset asiat helposti laskevat prosenteja.

 

[Alamummo]

Miehillä on kuitenkin yleensä kiireellisempi elämä kuin naisilla, joten naiset voisivat kyllä panostaa keskimäärin enemmän aikaa siihen, että etsisivät oikeanlaisia miehiä ja tarjoaisivat tutustumismahdollisuuksia. Siis muutkin kuin nämä golddiggerit, jotka tekevät sitä "työkseen".

Mihinkähän tämän kiireellisempi elämä -väitteen mahdat perustaa? Mielenkiintoinen skenaario tämä, että naisten pitäisi etsiä oikeanlaisia miehiä tarjotakseen tutustumismahdollisuuksia. Kuullostaa aika sovinistiselta. Ehkä vähän selventäisit, mitä tällä käytännössä tarkoitat??

 

[Snakster]

Itse olen sitä mieltä, että rakkaus on sitä, että jotenkuten sietää toista. Kovin montaa ihmistä en ainakaan minä sietäisi saman katon alla kovinkaan pitkään, ja jos jotain siedän, niin uskoisin kyseessä olevan syvän rakkauden. Tällainen rakkaushan on ennen pitkää enemmän kumppanuutta kuin intohimoista rakkautta, mutta tällaisena uskon sen voivan olla ikuistakin.

 

[scholl]

Mihinkähän tämän kiireellisempi elämä -väitteen mahdat perustaa? Mielenkiintoinen skenaario tämä, että naisten pitäisi etsiä oikeanlaisia miehiä tarjotakseen tutustumismahdollisuuksia. Kuullostaa aika sovinistiselta. Ehkä vähän selventäisit, mitä tällä käytännössä tarkoitat??

Ei kenenkään pidä, jos ei tahdo. Tasa-arvohan on ihan fiksu asia, mutta valitettavasti fakta on vain se, että nainen joutuu fyysisesti hankkimaan perheen nuorempana kuin mies, jos ylipäätänsä sellaista halajaa. Mies voi hoitaa homman myöhemminkin.

Lisäksi jos seuraa työkseen matkustavia niin suomalaisista lähes kaikki ovat miehiä. Muissa maissa tilanne hieman tasaisempi, mutta silti pääsääntöisesti miehillä menee aikaa paitsi työhön niin työhön kuuluvaan matkustamiseen, kun taas valtaosa naisista on 8-4/9-5 tyyppisissä duuneissa.

Miehillä on myös erittäin paljon harrastuksia. Urheilevat itse, käyvät matseissa ja muissa vastaavissa ja koska miehillä on paljon kavereita niin menee yleensä pe ja la, joskus ke-iltakin kavereiden kanssa ryypätessä. Naisillahan kavereiden kanssa ajanviettoa ei juuri ole, vaan jos seurustelevat, pyrkivät kahlitsemaan miehenkin kotisohvalle, eivätkä päästä normaali viikonloppuviihteelle kavereiden kanssa. Minulle on kerrottu, että naiset eivät seurustellessaan pidä yhteyttä omiin kavereihinsa ja näinollen heillä on löyhät ystävyyssuhteet, eikä sellaista vahvaa porukkaa kuin miehillä, jossa periaate on "naisia tulee ja menee, mutta frendit säilyy".

Sitten tulee vielä tämä, että miehet juttelevat busineksista, autoista ja vastaavista keskenään. Naiset sen sijaan tykkäävät jutella pehmeistä asioista, tunteista ja suhteista ystäviensä kanssa, kun taas mies ei frendinsä kanssa sellaisista höbisisi, vaikka olisi ase ohimolla. Niinpä naisilla on tilaisuus ihan harrastuksenkin vuoksi pohtia suhdekuvioita ja minkälaista kumppania hakevat.

Naisille on myöskin miestä tärkeämpää seurustella. Heille mies on jonkinlainen statussymbooli ja he myöskin ehkä viihtyvät nyyhnyyh illanvietossa oikeastikin. Voisi siis kuvitella, että sieltä löytyisi miehenkatsomismotivaatiota.

Eli summa summarum, 30+v kokemuksella sanoisin, että miehen ja naisen ajankäyttö on niin paljon erilainen ja miehellä on niin vähän vapaa-aikaa, ettei ehdi suorittaa sitä rakkaudenkartoitusprosessia. Tottakai rakastumisia sattuu miehillekin, mutta voisi ehkä tapahtua enemmänkin, jos naiset satsaisivat siihen enemmän. Ei toki ole mukavaa, jos naiset ovat kovin päällekäyviä, mutta voihan sen asian suorittaa hienotunteisestikin. Pääasia, että kertovat mitkä ovat heidän vahvuutensa ja miksi juuri he haluavat tutustua tai jotakin vastaavaa.

 

[ms.qvist]

Sitten tulee vielä tämä, että miehet juttelevat busineksista, autoista ja vastaavista keskenään. Naiset sen sijaan tykkäävät jutella pehmeistä asioista, tunteista ja suhteista ystäviensä kanssa, kun taas mies ei frendinsä kanssa sellaisista höbisisi, vaikka olisi ase ohimolla.

Minä en sitten ilmeisesti taida olla mies lainkaan koska minua ei kiinnosta jutella tippaakaan (pl ne välttämättömimmät) työasioista ystävieni kesken, samaten autot ovat ev(v)vk. Sen sijaan juttelen mielelläni filosofisista kysymyksistä, ihmissuhteista ja ihmisten käyttäytymisestä, jopa pehmeistäkin asioista kaiken muun oheen ystävieni kanssa eikä otsalleni tarvitse painaa edes 9 millisen piippua. Toisin sanoen, jos sinua ei kiinnosta puhua ystäviesi kanssa muusta kuin busineksista ja autoista niin älä kuitenkaan ryhdy yleistämään koska löytyy paljon miehiä jotka eivät ole tippaakaan kiinnostuneet kyseisistä aihealueista.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Minä en sitten ilmeisesti taida olla mies lainkaan koska minua ei kiinnosta jutella tippaakaan (pl ne välttämättömimmät) työasioista ystävieni kesken, samaten autot ovat ev(v)vk.

Sama täällä. Useimmat miehille tyypilliset keskustelunaiheet on minulle sekä vieraita, että rasittavia, useimmiten kuivakoita ja mielikuvituksettomia. Ei niin, että haittaisi jos puhuvat, minulla vaan ei ole mitään tähdellistä sanottavaa väliin.

Jääkiekko lienee harvoja ns. miehisiä puheenaiheita, josta jutella, mutta muuten on aika harvassa.

Suosikkiaiheitani aika pitkälti ne samat, mitä vlad myös mainitsi omiksi mieliaiheikseen.

 

[scholl]

Toisin sanoen, jos sinua ei kiinnosta puhua ystäviesi kanssa muusta kuin busineksista ja autoista niin älä kuitenkaan ryhdy yleistämään koska löytyy paljon miehiä jotka eivät ole tippaakaan kiinnostuneet kyseisistä aihealueista.

Nuo olivat vain kaksi esimerkkiaihetta. Muita voisi olla urheilu, musiikki tai mikä tahansa vastaava. Tässä on kuitenkin pakko yleistää, vaikkei jokaiseen sopisikaan, mutta keskimäärin tilanne on niin, etteivät miehet juttele tunteista keskenään tai nyyhkytä nenäliinan kanssa, vaikka naiset niin tekisivätkin. Mies lähtee mielummin vaikka lenkille tai joku seppo räty menee heittää keihästä tai metsälle

EDIT: Monet naisethan pitävät siitä, että juttelevat suhteista ja pohtivat oman suhteensa lisäksi myöskin muiden suhteita. Osaa naisista kaikenlisäksi kiinnostaa se, meneekö muiden suhteet hyvin tai huonosti tai mitä muut parit puuhaavat yhdessä

 

[ms.qvist]

Suosikkiaiheitani aika pitkälti ne samat, mitä vlad myös mainitsi omiksi mieliaiheikseen.

Lisätään vielä edelliseen sen verran, että onnistuu minulta "kovistakin" aiheista jutteleminen, kuten politiikasta ja sotimisesta tai lätkästä tms. mutta en koe tarpeellisena korostaa "kovista" aiheista keskustelua miehisyyden merkkinä. En myöskään pidä laisinkaan "häpeällisenä" sitä jos miehenä ryhdyn keskustelemaan parhaan ystäväni kanssa tunteista ja epäonnistumisista tms. asioista joita ei välttämättä pidetä kovinkaan miehisinä keskustelunaiheita. Kaiken lisäksi tunnen itseni totaalisen ulkopuoliseksi miehistä koostuvissa ryhmissä joissa keskustelun tärkein teema on auton sylinteritilavuus tai huippunopeus.

vlad.