Ikimuistoisin konsertti?

[Boulerice]

Ei järjestyksessä, mutta kaikki hyviä settejä:

Hollywood undead- helsinki
Avenged sevenfold- helsinki
FFDP- Helsinki
2x Muse- Helsinki
Nightwish- Turku/Wacken

Muitakin tullut nähtyä, mutta nämä jääneet mieleen.

 

[BaronFIN]

27.7.2013 Helsingin Olympiastadion - Muse

Kyseinen keikka päätti Musen 2nd Law -stadionkiertueen ja on edelleen ajallisesti pisin keikka mitä ovat soittaneet. Tuolla keikalla tuli kuultua harvinaisia helmiä uran alusta ja livevetoja kappaleista, joita eivät ole sittemmin enää soittaneet. Sieltä tuli kaikki mahdollinen uran varrelta ulos ja jätkät veti asenteella kaikki paskaksi, kiertue päättyy tähän.

On kyllä nähty mm. Ac/dc, U2, Aerosmith, Kiss, mutta Muse on tehnyt lähtemättömimmän vaikutuksen kaikista.

 

[hiitti]

Paljon on keikkoja nähty ja oikeastaan kaikki olleet täydellisiä mutta eniten mieleen jäi tämä.

-Slipknot rockfest hyvinkää.

Pyrin aina joka keikalla eturiviin ja yleensä onnistun siinä. Nyt oli vaan hikisempi paikka ja känniläiset pyrki viemään paikkaa. Tappelua oli eturivissä kokoajan mutta järkkärit silti antoi meidän olla ja käyttivät pelisilmää. Mulla katos vieläpä kengät tuon mähinän aikana ja jouduin paljain jaloin kävelemään keskustaan.

Ulkomailla muuten keikoilla on paljon mukavempaa. Tai ainakin mulla käynyt tsäkä että ei hirveästi ole kännihörhöjä tullut vastaan.

 

[Tinke-80]

Ikimuistoisia on monia, mutta mainittakoon tässä Sonisphere 2010. Slayer on juuri saanut viimeisteltyä Raining Bloodin ja lopettanut keikkansa, kun sitten taivas räjähti niskaan.

Loppuilta meni onneksi minun osalta hyvin, kaikista osallistujista ei valitettavasti voi sanoa samaa.

Samalla keikalla olin minäkin. Jäipähän ainakin mieleen.

 

[U2]

Hyviä keikkoja on nähty monta, mutta kaksi on ollut vielä ylitse muiden:

1993 U2 Tukholman Olympiastadionilla. Zooropa -kiertueen keikka. Eka kerta kun näin (silloisen) suosikkibändini livenä. Keikka oli sekä musiikillisesti että visuaalisesti täyttä tykitystä. Vieläkin omaan makuuni Achtung Baby / Zooropa aikakausi oli bändin kulta-aikaa. Setlist.

1998 Radiohead, Worcester, MA. Mielestäni maailman parhaan levyn (OK Computer) tiimoilta tehty kiertue. Silmämääräisesti n. Hakametsän kokoisessa jäähallissa vetivät todella tiukalla asenteella. Taisi olla viimeisiä hetkiä ennen stadionluokkaan pomppaamista. Setlist.

 

[Konsta Kepuli]

1993 U2 Tukholman Olympiastadionilla. Zooropa -kiertueen keikka. Eka kerta kun näin (silloisen) suosikkibändini livenä. Keikka oli sekä musiikillisesti että visuaalisesti täyttä tykitystä. Vieläkin omaan makuuni Achtung Baby / Zooropa aikakausi oli bändin kulta-aikaa. Setlist.

No bärkkeles! Olihan siellä toinenkin jatkislainen.

Keikka oli rautaa mutta reservin alikersantin silmäkulmaan sattui pisara kun Bono otti puhelun sille likalle piiritettyyn Sarajevoon. Uskoni ihmisyyteen palasi. Eikä ole sen koommin pois mennyt. Kaikesta huolimatta.

 

[U2]

Hyviä keikkoja on nähty monta, mutta kaksi on ollut vielä ylitse muiden:

1993 U2 Tukholman Olympiastadionilla. Zooropa -kiertueen keikka. Eka kerta kun näin (silloisen) suosikkibändini livenä. Keikka oli sekä musiikillisesti että visuaalisesti täyttä tykitystä. Vieläkin omaan makuuni Achtung Baby / Zooropa aikakausi oli bändin kulta-aikaa. Setlist.

1998 Radiohead, Worcester, MA. Mielestäni maailman parhaan levyn (OK Computer) tiimoilta tehty kiertue. Silmämääräisesti n. Hakametsän kokoisessa jäähallissa vetivät todella tiukalla asenteella. Taisi olla viimeisiä hetkiä ennen stadionluokkaan pomppaamista. Setlist.

Nyt kun tarkemmin miettii, niin pronssisijalle menee:

1996 Oasis, Sjöhistoriska Museet, Tukholma. Ennen keikkaa (ulkoilma) keikkapaikan ympäri lenteli pienkone, jolla oli joku lakana perässä. Kun kone pääsi lähemmäs, lakanassa oleva teksti erottui: "Oasis - The greatest rock'n'roll band of the 90's" - mahtavaa! Bändi oli tikissä, Kaksikerroksinen lava oli upea - yläkerroksesta löytyi jousi- ja puhallinsektikot! Ennen keikkaa Ruotsin lehdistö kysyi, että aiotteko soittaa jotain uusia biisejä? Liam vastasi: "Kuka vittu nyt ruotsalaisille uusia biisejä soittaisi!" :-D Setlist: Oasis Setlist at Sjöhistoriska Muséet, Stockholm

 

[Joe Plop]

Peer Günt joskus vuonna 87 tai jotain Suolahden Suokkiksella(?), paikalisella tanssilavalla... Eka oikea rock bändi minkä näin livenä... Kun vuorepeikkojen tanssa alkoi soida niin olihan teinipojan alkkarissa jöpötystä... Sen jälkeen useita loistavia keikkoja moneltakin bändiltä mutta olihan se eka oikea keikka sellainen pään räjäyttävä kokemus...

 

[mice]

Paljon on tullut hienoja keikkoja nähtyä, mutta TOP3 on pysynyt aika pitkään ennallaan.

Leonard Cohen vuonna 2008 Hartwall Areenalla. Tämän jälkeenhän Cohen kävi parin vuoden välein Suomessa myös 2010 ja 2012 ja olin itse paikalla joka kerta, mutta kyllä tuo ensimmäinen keikka on jäänyt ikuisesti mieleen. Se karisma vaan on jotain sellaista, mitä ei voi feikata.

Vasco Rossi, San Siro/Giuseppe Meazza, 2003. Italian suosituin rock-laulaja esiintyi kolmena iltana loppuunmyydyllä stadionilla. Jokaisena iltana paikalla yli 80 000 ihmistä. Ja kaikki (paitsi me :)) lauloivat joka ikisen biisin mukana. Huikea setti, muistan ikuisesti. Ja mukava katsella kyseisiltä kolmelta keikalta tehtyä DVD:tä aina välillä.

Scorpions, Nummirock 1999. Teinivuosien ykkösbändi ensimmäistä kertaa livenä. Eihän se voi kuin jäädä mieleen. Moment in a million years vielä livenä kruunasi setin! Eivät olekaan sen jälkeen tuota biisiä juuri soittaneet.

 

[Mipi]

Ensimmäisenä mieleen tulee ainakin:

The Hellacopters nosturissa 2008
"Viimeinen" keikka Suomessa. Nosturissa muistaakseni ilmastointi paskana tms. helvetin hiki ja kova meno.

Bruce Springsteen Olympiastadionilla 2012
Ukko käy itse lämppäämässä itseään ja soittaa päälle vielä bändin kanssa yli 4h.

Pearl Jam Globenissa 2012
Toimi.

 

[Barcelona]

U2 Helsingin Olympiastadionilla 9.8.1997. Sain konsertiin lipun tsägällä kun rahapulassa oleva kaverini möi lipun minulle. Suosikkibändi ekan kerran livenä, ja kentältä lopulta todella hyvät paikat. Kun konsertti alkoi en edes tajunnut että olin todella lähellä sitä yleisön keskellä olevaa kakkoslavaa jossa bändi esitti osan biiseistä.

KISS Hartwall Arenalla 27 tai 28.5. 2008. En muista nyt kummassa näytöksessä olin, mutta se oli kuitenkin se johon tuli liput myyntiin myöhemmin. Kun menin ostamaan lippua niin ei ollu kuin näkörajoitteisia paikkoja jäljellä. Ostin lipun kun ajattelin että pakko toteuttaa lapsuuden unelma ja nähdä KISS livenä. Paikka sitten oli suoraan lavan vieressä ja eikä siinä mitään näköestettä sitten ollu, vaan oli paras istumapaikka mitä nyt hallissa oli.

 

[U2]

U2 Helsingin Olympiastadionilla 9.8.1997. Sain konsertiin lipun tsägällä kun rahapulassa oleva kaverini möi lipun minulle. Suosikkibändi ekan kerran livenä, ja kentältä lopulta todella hyvät paikat. Kun konsertti alkoi en edes tajunnut että olin todella lähellä sitä yleisön keskellä olevaa kakkoslavaa jossa bändi esitti osan biiseistä.

Olihan se kova. Tuli viikko (?) aiemmin tsekattua sama setti Göteborgissa. Siltä reissulta jäi muistoksi Bonon ja The Edgen nimmarit!

Helsingissä olikin sitten selvät sävelet, että catwalkin tuntumaan pyritään - ja sinne päästiin.

Mun mielestä tuon jälkeen U2 vähän väljähtyi ja Elevation- ja 360 -kiertueet eivät saaneet enää samaa wow-efektiä aikaiseksi, vaikka keikat tulikin väijyttyä.

U2:sta on tullut Irlannin Popeda: Keikoilla hittejä toisensa perään, mutta yllätykset puuttuu.

 

[Roger Moore]

KISS Hartwall Arenalla 27 tai 28.5. 2008. En muista nyt kummassa näytöksessä olin, mutta se oli kuitenkin se johon tuli liput myyntiin myöhemmin

Se oli tuo 27.5. mihin liput tuli myöhemmin myyntiin. Itse olin juurikin tuolla 28.5. keikalla, Paukka totesi vielä keikan alussa että sen päivän keikka on nimenomaan se "Night number one". Oli kyllä ihan hyvä keikka ja Paul Stanleyn ääni oli vielä jokseenkin kuosissa verrattuna siihen mitä se on ollut viimeiset kymmenen(?) vuotta.

 

[Barcelona]

Se oli tuo 27.5. mihin liput tuli myöhemmin myyntiin.

Ok. Itselläkin oli muistikuva että se oli se aikaisempi. Jotain kommenteja näin keikkojen jälkeen että siinä ekassa keikassa bändi olisi ollut hieman energisempi. Paul ja Gene oli jo silloin lähellä kuuttakymppiä, mutta tais ne just eilenkin keikan heittää eli vielä jaksaa sedät heilua.

 

[Läskisalo]

01.10.2005 Oulu, Club Teatria ja Sentenced

Silloin vajaa parikymppisenä olin pommin varma ettei tulis kovempaa. Paljon sitä näin ikämieheksi kasvaneena on muuttunut, mutta ei ole tullut kovempaa. Ja pikku hiljaa alan olla vieläkin varmempi että ei mulle tosiaan tulekaan.

Sinänsähän se oli jännää aikaa, kun hetki Teatriasta, Hartsun keikan jälkeen, Nightwish potki Tarjan pihalle. Se ei silti tuntunut miltään verrattuna Senareiden hautajaisiin. Se oli aikakauden loppu juuri, kun se omalta kohdaltani oli keikkojen osalta ehtinyt alkamaan. Silti se oli täydellinen lopetus.

Ainoa harmitus on, ettei yleisöä mikitetty. Taltioinnit ei tee kunniaa tunnelmalle.

 

[Czescku]

Olen ollut vain kahdella areenakeikalla elämässäni vaikka ikää on jo. Jälkimmäinen oli tuolla paskimmat keikoissakin mainittu Richie Blackmore's Rainbow Hjallisareenalla pari kolme vuotta sitten. Mutta ensimmäinen ja paras oli Meat Loaf Tukholmassa 1994.

Köyhinä lukiolaisina lähdettiin 18v jo täyttäneen kaverin (minä vasta 17 kun loppuvuodesta syntynyt) autolla tuonne (tai siis Helsinkiin asti ja olympiastadionin pihalle auto parkkiin). Hirveät lärvit menomatkalla laivalla. No keikka oli vasta illalla niin mikäs siinä. Oli mahtava. (joku sen kuvannut tuubiinkiin ja linkki tuossa alla).

Mutta eihän meillä ollut rahaa mihinkään yösijaan joten yritettiin nukkua jossain juna-asemalla, josta vartijat heittivät pihalle. No hetki torkuttiin jossain motarin sillan alla ennen kuin käveltiin sinne viikkarin terminaaliin Globenista. Aamun valjetessa katseltiin otsikoita että Kurt Cobain on tappanut itsensä. Kotimatkalle oli onneksi ostettu laivaan hytti joten saatiin nukkua. Mutta kaverin auto kulutti bensaa niin vitusti, että piti pysähtyä Kuusankoskelle lainaamaan sedältäni bensarahat, että päästiin kotiin. Todellakin ikimuistoisin konsertti ja tulee aina olemaan sitä.

Linkki: https://youtu.be/6lZxzrBi8_I

 

[TJV73]

Se oli tuo 27.5. mihin liput tuli myöhemmin myyntiin. Itse olin juurikin tuolla 28.5. keikalla, Paukka totesi vielä keikan alussa että sen päivän keikka on nimenomaan se "Night number one". Oli kyllä ihan hyvä keikka ja Paul Stanleyn ääni oli vielä jokseenkin kuosissa verrattuna siihen mitä se on ollut viimeiset kymmenen(?) vuotta.

27,5. keikastahan sai vielä ostaa CD:n keikan jälkeen ulkona olevasta teltasta, pitääkin varmaan pitkästä aikaa se pyöräyttää. Seuraavana päivänä Tommy ja Eric jakoi nimmareita DLX Musiikissa.

 

[Raksilan Pleksi]

Top 5:

1 - Faith No More Kaisaniemessä 2009, en olisi uskonut bändiä enää näkeväni, ainakaan niin kovassa iskussa.
2 - Sepultura Hämeenlinnassa 1991, 16 v, vitunmoinen helle, omenaviini kiehui repussa. Sepulturan kulta-aikaa.
3 - Sentenced Teatrialla 2005, ei tarvi sanoja.
4 - Stam1na nelivitosessa joskus ekan levyn aikoihin. En tiennyt bändistä mitään ja veti turpaan 100-0.
5 - Jonna Tervomaa nelivitosessa, en muista vuotta. Jostain syystä maaginen keikka vaikken mikään superfani olekaan. Tai no, onhan Jonna kyllä ihana.

 

[SgtMarkov]

-Iron Maiden Hartwall Areenalla kesäkuussa 2003. Ensimmäinen Maiden-keikka ja ylipäätään ensimmäinen isompi konsertti jota olin seuraamassa. Maiden on tullut nähtyä tuon jälkeen vielä monta kertaa, mutta sen iltainen hittikimara loppuunmyydyllä areenalla on tallentunut pysyvästi aivokuoreen.

-AC/DC Stadikalla kesällä 2009. Fanitus bändiä kohtaan oli tuolloin varmaan kovimmillaan. Eipä ollut silloin tiedossa, että kiersivät Malcolmin kanssa viimeistä kertaa.

-Judas Priest Wackenissa elokuussa 2011. Helteinen alkuilta saksalaisella pellolla kymmenien tuhansien ihmisten ympäröimänä. Tuoppi täynnä Becksiä ja keikka paraatipaikalla.

 

[Individual]

Kai tässä pitää mainita ensimmäinen ja ainoa kerta, kun näin maestro Leskisen keikalla. Tämä tapahtui Hotelli Karhussa, Kotkassa 1994 Kiveä ja sämpylää-kiertueen myötä, tai sen levyn tiimoilta tehtyjen keikkojen. Kitaroissa oli Petander ja Pantse jne.. Oli se hienoa ja näin jälkikäteen vielä hienompaa, kun se tosiaan jäi ainoaksi kerraksi, kun näin suuresti arvostamani taitelijan Juice Leskisen livenä. Muistaakseni oli kyllä ihan iskussa silloin ekana biisinä Mies, joka rakastaa itseään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kai tässä pitää mainita ensimmäinen ja ainoa kerta, kun näin maestro Leskisen keikalla. Tämä tapahtui Hotelli Karhussa, Kotkassa 1994 Kiveä ja sämpylää-kiertueen myötä, tai sen levyn tiimoilta tehtyjen keikkojen. Kitaroissa oli Petander ja Pantse jne.. Oli se hienoa ja näin jälkikäteen vielä hienompaa, kun se tosiaan jäi ainoaksi kerraksi, kun näin suuresti arvostamani taitelijan Juice Leskisen livenä. Muistaakseni oli kyllä ihan iskussa silloin ekana biisinä Mies, joka rakastaa itseään.

Minäkin näin Leskisen noina aikoina, tuo kombo oli silloin liikkeellä. Juice oli 90-luvun puolivälissä vielä fyysisesti suht ok kunnossa ainakin Juice-asteikolla, ja täysipainoisten keikkojen heittäminen luonnistui suunnilleen kuten nuorempanakin. Ei kai Juice tuolloinkaan ihan raitis ollut, mutta elämäntapansa olivat ainakin vielä tuossa kohdassa suht asialliset sen 80-luvun lopun romahduksen jäljiltä.

Muistaakseni viimeinen Juicen ”oikea” keikka, jota todistin paikan päällä, tapahtui kesällä 1996 Tavastialla. M. Petander ja P. Syrjä olivat silloinkin remmissä. Kaikki toimi. Lisämausteena kuulimme Creamin White Roomin, joka istui settiin kuin olisi siinä aina ollutkin.

 

[U2]

Muistaakseni viimeinen Juicen ”oikea” keikka, jota todistin paikan päällä, tapahtui kesällä 1996 Tavastialla. M. Petander ja P. Syrjä olivat silloinkin remmissä. Kaikki toimi. Lisämausteena kuulimme Creamin White Roomin, joka istui settiin kuin olisi siinä aina ollutkin.

Mulla viimeiseksi jäi Juicen keikka Tampereen Keskustorilla muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Aika väsynyt herra jo oli, mutta sana taittui edelleen terävästi. Taisi olla elokuun alkupäiviä 2006? Kaksi muutakin kertaa tuli mestari nähtyä: Ruisrockissa 1990 sekä Aitoon Kirkastusjuhlilla joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla. Kovia vetoja olivat nuo!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mulla viimeiseksi jäi Juicen keikka Tampereen Keskustorilla muutama kuukausi ennen kuolemaansa. Aika väsynyt herra jo oli, mutta sana taittui edelleen terävästi. Taisi olla elokuun alkupäiviä 2006? Kaksi muutakin kertaa tuli mestari nähtyä: Ruisrockissa 1990 sekä Aitoon Kirkastusjuhlilla joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla. Kovia vetoja olivat nuo!

Kyllä Leskisellä ajatus pelasi ihan loppuun saakka, vaikka tiesi hyvin tiimalasinsa viimeisten hiekkojen olevan vääjäämättä valumassa. Kirjojen ja aikalaisjuttujen perusteella Juice muuttui loppua kohti jotenkin sentimentaalisempaan suuntaan, mutta kyllä sieltä tarvittaessa tuli entisen kaltaisia repliikkejä, niin hyvällä kuin vähemmän hyvällä.

Asialle ei oikein mitään voi eikä aikoinaan voinut, mutta olin hitusen verran liian nuori päästäkseni elämään livenä Slamin ja Grand Slamin parhaita vuosia. Asuinseudullani Leskinen ei esiintynyt, ei ainakaan niin lähellä, että olisin sinne näppärästi voinut yrittää päästä. Mopoikäisenä olisi voinut olla kanttia lähteä kauemmaksikin, vanhemmille verukkeita keksien tietysti, mutta kaupungeissa keikat olivat yleensä K18-paikoissa. Sitten oli jotkut ns-talojen tapaiset keikkapaikat joihin vähän nuoremmatkin pääsivät, mutta Leskinen lopetti keikkailun Rällämin kanssa 1986 kun olin 16, joten ohi meni. Myöhemmin sitten näin Juicen muutamasti.

Olen kuullut, että Juice kävi synnyinpaikkakunnallani esiintymässä Coitus Intin aikoihin, nähtävästi siis joko 1974 tai alkuvuodesta 1975. Tilaisuuden oli järjestänyt paikallinen moottorikerho, kotikutoiseen tapaan. Tuohon aikaan oli kaiketi tavallista, että keikkapalkkio maksettiin käteisellä paikan päällä suoraan lippukassasta. Keikan jälkeen kävi ilmi, ettei kassassa ollut niin paljoa rahaa, että sovittu taksa olisi tullut siitä maksetuksi. - Antakaa nyt vaan kaikki mitä teiltä löytyy, oli järjestäjiin kypsynyt Leskinen todennut. En sitten tiedä, yrittivätkö järkkärit kusettaa yhtyettä palkanmaksussa, mutta tuolla tavalla pulman kerrotaan ratkenneen. En yhtään ihmettele, ettei Leskistä nähty paikkakunnalla esiintymässä enää sen koommin.

 

[Killeri]

Ozzy Osbourne 29.3.1989 helsingin jäähallissa ja lämppärinä kirsikkana kakun päällä itse Udo Dirkschneider. Komeeta, perkele.

 

[Crueman]

Ozzy Osbourne 29.3.1989 helsingin jäähallissa ja lämppärinä kirsikkana kakun päällä itse Udo Dirkschneider. Komeeta, perkele.

Zakk Wylde veti tuolloin 16 minuutin kitarasoolon ja kaikkia vitutti.

U.D.O.:lla bassot resonoi DDR:n muovituoleihin siihen malliin, että samaan hintaan sai kokovartalohieronnan.