Ikimuistoisin konsertti?

[Malkkinen]

Meshuggah Jurassic Rockissa 2008. Näin ne ekaa kertaa. Jägermeister-pullo ja mutainen pitti, jonne hävitin kengät ja sukat. Kun lopettivat soittamisen, lähdin teltalle, jossa huomasin kaverini panevan senaikaista tyttöystävääni. Nyrkin juuri kohotessa lyöntiasentoon, kajahti lavalta muistaakseni new millenium cyanide christ ja pelasti. "Perkele, pojat pitivätkin vaan pienen tauon" totesi nuorehko Malkkinen ja lähti juoksujalkaa takaisin pittiin. Tyttöystävä jäi sillä reissulla, Meshuggah on vieläkin ja pysyy. Kyseisen kaverin häissä olin vuosia myöhemmin bestmanina.

 

[Ollakseni]

Swans Setlist at Tavastia, Helsinki

Get the Swans Setlist of the concert at Tavastia, Helsinki, Finland on March 6, 2017 from the Europe - March 2017 Tour and other Swans Setlists for free on setlist.fm!

www.setlist.fm

Tuolla kävin. Samanlaista meteliä en ole ikinä kuullut missään. Biiseistä tunnistin 2 kappaletta ja kahta en ollut kuullut koskaan aiemmin. Olin parven takaosassa ja äänenpaine oli silti melkein liikaa. Thor Harrisia ei näkynyt vaan siellä oli joku kiipparimies mukana. Kummallinen tapahtuma. Glowing Man murskasi kaiken ja The Knot laittoi minut transsiin.

 

[redlate]

Motörhead Kulttuuritalolla joskus 90-luvun alussa. Ikoninen We are Motörhead and we play rock`n`roll ja sitten meinasi nuorelta Redlatelta lähteä tukka päästä.

 

[ace]

Yhtä ei pysty valitsemaan millään.

Kiss Reunion Tour -97, Hartwall Areena Ensimmäinen kerta kun näin maailman kuumimman bändin livenä.

W.A.S.P. 2004 Tavastialla. En ollut enää edes ajatellut että voisin nähdä livenä, sen jälkeen tosin n. 15 kertaa nähty.

Twisted Sister, Club Teatria 2005. Sama kuin W.A.S.P.in kohdalla, ei ollut odotuksia nähdä teiniajan sankareita livenä.

Kiss Rock the Nation Tour -04, Darien Lake NY. Voisi olla helposti ykkönen, VIP liput ja kaikki. Ilta oli ikimuistoinen, mutta keikoissa pääsee nipinnapin TOP5:een. Siihen aikaan sai ostaa keikkatallenteen CD:nä. Jälkeenpäin paljon paskempi kuin fiilis keikalla.

Vielä pitää mainita Popedan keikka eräällä keski-suomalaisella tanssilavalla -80 luvun puolivälissä. Tarkkaa vuotta en muista, mutta sattumat ja tapahtumat pääsivät osaltaan jopa bändin Ilikeesti Kiitää kirjaan. Itse olin 12-13 vuotias nöösipoika, mutta tapahtumiin osallistuneet tunnen hyvin.

Sen keikan tunnelma sai herkän teinipojan viimeistään rokkinrollin maailman syvyyksiin.

 

[oiler99]

Paljon on tullut keikkoja nähtyä, tässä muutama niistä kaikkein ikimuistoisimmista:

Bob Dylan, Kööpenhaminan Forum, 2007

Ensimmäinen iso rock-keikkani. Dylan oli hyvässä vireessä. Like A Rolling Stone ja All Along The Watchtower kruunasivat hienon illan.

The Who, Hartwall Areena, 2007

The Who Suomessa 40 vuoden tauon jälkeen. Aivan huikean kova keikka. Won't Get Fooled Again ja lopun Tommy-medley ihan parhautta.

The Rolling Stones, Olympiastadion 2007

Kaikkien aikojen suurin rock-instituutio livenä. Keith Richardsin toilailut on jääneet mieleen, mutta kyllä esim. Sympathy For The Devil oli todella tiukka veto.

AC/DC, Olympiastadion 2009

Angus Young. Let There Be Rock ja se ihan mieletön energia. Äijä oli kuin Duracell-pupu.

Alice Cooper, Club Teatria, 2009

Ihan mieletön rock-show. Kun School's Out pärähti avausbiisinä soimaan, tunnelma oli välittömästi katossa. Lavashow giljotiineineen teki lähtemättömän vaikutuksen.

Tehosekoitin, Suomi-ilmiö 2009

Koko keikka oli yhtä hittiputkea. Ihan mieletön fiilis alusta loppuun.

Status Quo, Club Teatria 2010

Ainoa kerta, kun pääsin näkemään legendaarisen Rossi-Parfitt-kaksikon. Bändi oli ihan huikeassa tikissä. Caroline keikan avausbiisinä pisti bileet välittömästi käyntiin.

Roger Waters: The Wall, Hartwall Areena 2011

Visuaalisesti hienoimpia keikkoja, joita olen ikinä nähnyt. Yksi rockin kaikkien aikojen merkkiteoksista livenä omin silmin, huikea elämys.

John Fogerty, Raatin stadion 2012

CCR-nokkamies Oulussa oli jotain sellaista mitä ei olisi ikimaailmassa voinut kuvitella. Kaksi tuntia puhdasta CCR-ilotulitusta. Green River oli parhautta ja Born On The Bayou heti perään, ai että.

Bruce Springsteen, Olympiastadion 2012

Keikka kesti neljä tuntia. Pisin Springsteen-keikka ikinä, oli mielettömän hienoa olla paikalla todistamassa historiallista hetkeä. Bruce oli kovassa vedossa bändeineen. Because The Night ja Nils Lofgrenin soolo säväyttivät.

Kiss, Hartwall Areena 2013

Tämä on mulle se rakkain Kiss-keikka niistä kahdesta jotka olen nähnyt. Lapsuuden sankarit muutaman metrin päässä ilmielävinä. Paulin ääni kesti tällä keikalla vielä suht hyvin.

Black Sabbath, Hartwall Areena 2013

Olihan se ihan huikeaa tykitystä. War Pigsin palosireeni-intro kun lähti, niin fiilis oli katossa välittömästi.

Stevie Wonder, Kaisaniemi 2014

Harvemmin on kuultu yhtä mahtavaa yhteislaulua, kuin tuolla keikalla. Steviellä ja bändillä oli hyvä fiilis ja se välittyi yleisöön.

George Clinton, The Circus 2017

Mielettömät funk-bileet. Dr. Funkenstein näytti suuruutensa. Give Up The Funk kolisi ja lujaa.

Santana, Kaisaniemi 2018

Santana ja Erja Lyytinen samalla lavalla, jo pelkästään se teki tästä konsertista ikimuistoisen.

Alice In Chains, Oulun jäähalli 2019

Keikka oli kyllä melkoinen unelmien täyttymys, oli hienoa päästä näkemään AIC livenä Oulussa. Kaksi tuntia huikeaa grunge-tykitystä.

 

[Kilgore Trout]

Juice Leskinen & Coitus Int. ja lämppärinä Alwari Tuohitorvi

Nokian Yhteiskoulun juhlasali vuonna 1974.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Pearl Jam Tukholmassa 2000. Vetivät käsittämättömän kovan keikan, vaikka rundia oli jo takana. Ehdottomasti kovin. Ikinä. Missään.

Ikävä kyllä tuosta keikasta ei mennyt kuin tovi Roskilden onnettomuuteen. Sen jälkeen en ole samaa vapautunutta energiaa helmihillolta nähnyt.

 

[The Hockey Handbook]

Dire Straits Helsinki 4.8.1992. Unelma toteutui. Oli myös ensimmäinen konserttini Helsingin olympiastadionilla. Tätä ennen eivät suuret bändit paljon Helsingissä kiertueillaan vierailleet.

Mark Knopfler Rooma 21.7.2015. Parco Della Musica Cavea. Kesäilta Roomassa ja pieni 2000 katsojan ulkoilmakonsertti. Upea ilta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=iL1Pf3eyZys

 

[Vintsukka]

Depeche Mode on ainoa orkesteri, jota olen matkustanut ulkomaille asti katsomaan, ja kyllähän ikimuistoisin on Milanon Stadio San Siron keikka vuodelta 2009 n. 70000 fanin ympäröimänä. Toisena Nightwishin Ratinan keikka kesältä 2015, The Greatest Show on Earth ja ilotulitus.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1F0BQDl6PGc

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=45brzDJKZ3o

 

[Krepo]

Kaksi keikkaa on erityisemmin jääneet mieleen.

Cradle Of Filth ilosaarirockissa kesällä 1998. Seitsemäntoista vuotias Krepo oli kovasti tykästynyt kyseiseen orkesteriin, ja tyhjille kaseteille nauhoitetut Principle of evil made flesh ja Dusk and her embrace olivat kovassa kuuntelussa ennen keikkaa. Kukaan kavereistani ei saanut lupaa lähteä festareille kanssani, joten yksin tuli festareille mentyä. Keikasta tykkäsin kovasti, mutta ehkä päällimmäisenä on jäänyt mieleen nuo pelkoa aiheuttaneet mustiin pukeutuneet maskeeratut kanssakatsojat.

12.8.2016. Guns n Roses, Seattle, WA. Enpä olisi uskonut, että voisin nähdä Axelin, Slashin sekä Duffin samalla lavalla, kun nuoruudessa tuon missasin. Kun "reunion" tapahtui ja pohjoisamerikan kiertueen lista julkaistiin, niin tuli tunne, että se on nyt tai ei koskaan. Kyllähän tuo oli todella epätodellinen fiilis kaikkien odotettujen vuosien jälkeen nähdä suosikkiyhtyeeni lavalla. Olin toki nähnyt Helsinki live 2010 tapahtumassa Axelin "Gunnarit", mutta olihan tuo jotain ihan muuta.

 

[Sonny Burnett]

Stone Köyliön Lallintalolla 1990.
AC/DC Typhoonissa vuosituhannen vaihteessa.
Metallica Stadikalla 04 ja Kirjurinluodossa. 09
Anthrax Pakkahuoneella 2006.

Siinä ehkä ne ikimuistoisimmat.

 

[Jymäkkä]

12.8.2016. Guns n Roses, Seattle, WA. Enpä olisi uskonut, että voisin nähdä Axelin, Slashin sekä Duffin samalla lavalla, kun nuoruudessa tuon missasin. Kun "reunion" tapahtui ja pohjoisamerikan kiertueen lista julkaistiin, niin tuli tunne, että se on nyt tai ei koskaan. Kyllähän tuo oli todella epätodellinen fiilis kaikkien odotettujen vuosien jälkeen nähdä suosikkiyhtyeeni lavalla. Olin toki nähnyt Helsinki live 2010 tapahtumassa Axelin "Gunnarit", mutta olihan tuo jotain ihan muuta.

Mulla sama, Gunnarit Munchenissä ja Hämeenlinnassa 2017 oli kyllä itselle melkoinen kokemus, jota ei enää uskonut kokevansa. Kantolassa oli muuten tuplasti parempi tunnelma, tai sitten omakin kunto(Kantolassa enemmän, muttei liikaa, promilleja) vaikutti asiaan. Gunnarit tuli nähtyä myös 91 Helsingissä, mutta jotenkin tuosta konsertista ei ole juuri mitään muistijälkeä, eikä liity viinaksiin, käytännössä selvin päin olin. Sen muistan, että olihan se mahtava hetki, kun valot ensin sammui ja syttyessä Axel veti kiltissään Mr. Brownstonea tutuilla kuvioilla. Silloin ei ollut nettiä, ja lehdissä pyöri aina vähän vanhat kuvat äijistä, ja muistan Axelin reippaan parran olleen aluksi oudon näköinen.

 

[Johnny B. Goode]

Ihan liian vähän on tullut keikoilla käytyä, lähinnä festareilla nähtyjä live-esiintymisiä. Mutta yksi ikimuistoinen tulee mieleen. Vituttaa vieläkin. Joskus 2000-luvun puolivälissä sillosen vaimoni kanssa asusteltiin Tampereen Ruotulassa ja mietittiin että mitäs sitä LA-ehtoona tekis. Vähän oltiin siinä maisteltu karvaita, kun sillonen rouva bongas netistä että Popeda olis Nokialla Iisopissa. No perkele. Otettiin mittari alle ja Nokialle (olisko ollu jotain 60€ taksi, ei oltu köyhiä eikä kipeitä...). Pirunmoinen jono ja miätittiin että mahretaanko mahtua ineen. No, viimesten joukossa päästiin, en muista paljoko lippu + narikka oli. Jotain kolme varttia varrottiin kun vissiin joku roudari tuli lavalle ja sano että "Älkää ampuko sanansaattajaa, mutta Pauli on nyt niin kipee että Popeda ei esiinny tänään..." Siitä sitten taksilla takasin Mansesteriin. Jotain reilu pari sataa meni kanojen perseeseen kun odotellessa tuli jokuset naukutkin imastua. Vitutti niin paljon että vedin sitten himassa totaaliperseet. Lippujen hintaa en viittinyt ikinä ruveta kinuaan takasin. Kiitti vitusti, Pauli Antero! Toivottavasti oli ees mönkiäisten yö! Pitäkää tunkkinne perkele.

 

[Roger Moore]

Olisihan näitä vaikka miten paljon, mutta yksi erikoisempia keikkakokemuksia on Tarotin keikka Pieksämäellä hotelli Savon Solmussa joskus 2011. Mieleenpainuva tuo oli lähinnä siksi että paikalla oli valehtelematta maksimissaan ehkä 15 ihmistä. Mutta eipä siinä, oli kyllä ehdottomasti yksi kovimpia keikkoja mitä olen todistanut, vetivät yli kahden tunnin setin rautaisella ammattitaidolla ja eivät tosiaan välittäneet siitä että yleisöä oli niin vähän.

Keikan jälkeen tuli vielä juteltua pidempi tovi Tommi Salmelan kanssa, oikein mukava heppu. Hietalan veljeksienkin kanssa tuli pari sanaa vaihdettua ja käsipäivää sanottua.

 

[Glove]

Ykköseksi listalla nousee ehdottomasti Black Sabbath Jaffalassa. Oliko se nyt 2006? Jotain sinnepäin kuitenkin. Toiseksi voisin rankata AC/DC Helsingin jäähallissa joskus 80-luvun alkupuolella. En muista enää mikä vuosi se oli. Festarikeikoista voisi listalle ottaa Alice Cooperin Kuusrockissa (1989?) ja Heaven and Hell Qstockissa 2009.

 

[teroz]

KISS 1997 (Hartwall)
M.Jackson 1997 (Olympiastadion, lämppärinä @tak)
Faith No More, Second Coming Kaisaniemi

 

[torreira#11]

Guns n Roses Kööpenhamina (Telia Parken) 2017
The Rolling Stones Helsinki (Olympiastadion) 2003
Metallica Helsinki (Olympiastadion) 2007
Aerosmith Helsinki (Hartwall arena) 2007
Kiss Helsinki (Hartwall arena) 2008

Näistä Gunnarit ehdoton kohokohta, koska tästä oli 20 vuotta haaveiltu. Muita hankala laittaa järjestykseen, kovia kaikki keikat syystä tai toisesta.

 

[Individual]

Olisihan näitä vaikka miten paljon, mutta yksi erikoisempia keikkakokemuksia on Tarotin keikka Pieksämäellä hotelli Savon Solmussa joskus 2011. Mieleenpainuva tuo oli lähinnä siksi että paikalla oli valehtelematta maksimissaan ehkä 15 ihmistä. Mutta eipä siinä, oli kyllä ehdottomasti yksi kovimpia keikkoja mitä olen todistanut, vetivät yli kahden tunnin setin rautaisella ammattitaidolla ja eivät tosiaan välittäneet siitä että yleisöä oli niin vähän.

Meitäkään ei ihan tungokseksi asti ollut kerran Kauko Röyhkää katsomassa. Bändi esiintyi paikallisessa diskossa, mutta ei sillä lavalla millä normaalisti, vaan lattiatasolla yhdessä nurkassa. Eli olivat siinä ihan liki yleisöä ilman edes mitään aitoja tai muita. Sen muistan, että Kakesta näki, että nyt on kova fiilis päällä. Ja kova oli keikkakin. Joskus nuo parhaat setit vaatii jotain rutiineista poikkeavaa osakseen.

 

[Peltinen]

Tunnelma on itselleni live-soitossa tärkeää musiikin lisäksi. Itse välttelen jäähallikonsertteja ja stadionkonsertteihin en mene ainakaan musiikin takia lainkaan. Mielestäni pienessä hikisessä klubissa hyvässä fiiliksessä seurattu AC/DC cover-bändi on taatusti isompi elämys kuin jossain Kantolan pellolla koettu aito. Varsinkin kun nämä ikivanhat bändit alkavat olla jo sellaisia virallistettuja tribuuttibändejä joissa on ehkä jopa pari alkuperäisjäsentäkin mukana.

Elämäni konsertti oli Tower Of Power hotelli Rosendahlissa vuonna -95 (tai -94?). Rosendahlissa joku oli vissiin bändin fani ja bookannut itselleen aitoon Vesa Keskinen-tyyliin oman keikan. Bändi esiintyi yläkerrassa ihan tavallisessa matalassa ravintolasalissa ja ihmisiä oli paikalla ehkä jotain parisataa. Juttelin ennen keikkaa baaritiskillä Sibelius Akatemiassa opiskelleiden tytttöjen kanssa ja kun ne tunkivat eturiviin naisenergiallaan niin luovin suvereenisti vanavedessä toiseen riviin. Lava oli tuollainen 30 senttiä korkea pieni koroke, jossa normaalisti soitti tanssiorkesteri ja siihen oli tungettu koko iso bändi. Torvisektio puhalsi suunnilleen käsivarren mitan päästä eturivistä suoraan päin naamaa. Yleisö oli arki-iltana pelkkiä faneja ja bändikin innostui intiimissä tilassa ja innokkaan yleisön edessä parhaimpaansa eikä mihinkään rutiinivetoon.

Kakkosijalla on ehkä Tehosekoitin jäähyväiskiertueellaan, Teharit Oton johdolla oli aikanaan jäätävän hyvä livebändi ja Tullikamarin klubilla oli melkoinen meininki.

 

[korkki]

Keikan jälkeen tuli vielä juteltua pidempi tovi Tommi Salmelan kanssa, oikein mukava heppu. Hietalan veljeksienkin kanssa tuli pari sanaa vaihdettua ja käsipäivää sanottua.

Oltiin viime talvena lämppäämässä Salmelan Lazy Bonezia ja siinä samalla sai hepun kanssa juteltua. On kyllä yksi mukavimmista kavereista mitä musaskenessä on tullut vastaan.

Omat ikimuistoiset keikkakokemukset ovat:

Soundgarden Helsingissä 1997, vaikkei enää paljoa muistakaan niin olihan tuo hieno tapahtuma. Kavereiden kanssa oltiin pirun lähellä lavaa, ehkä kolmannessa rivissä.

Metallica Porissa 2009, on kai se nyt ikimuistoista kun ehkä se suurin bändi soittaa omassa kotikaupungissa. Ja oli vielä hemmetin kova keikkakin.

Pearl Jam Tukholmassa 2014, kolmen tunnin setti ja viimein pääsi näkemään yhden ehdottomista suosikeistani livenä.

Guns n Roses Tallinnassa 2018, olin kyllä jo edellisenä vuonna Hämeenlinnassakin mutta tämä Tallinnan keikka oli vielä kovempi. Lisäksi kaikki toimi kuin junan vessa.

Nightwish Helsingissä 2018, oli myös hieno kokemus. Show oli aivan huikeaa luokkaa.

Paljon muitakin hienoja keikkoja on tullut todistettua ja melkein kaikki nuoruuden suosikkibändit/esikuvat nähtyä livenä. Nirvanakin Ruisrockissa ja Neil Young Bridge school benefitissä.

 

[heavy]

On näitä aika liuta, mutta mainitaan nyt vaikka Metallica 1984 ja Alice In Chains 1993

 

[Jnnkvst]

Eagles viime kesänä Tukholmassa. Harmittaa toki, että Glenn Freyn aikaista kokonaisuutta ei kerennyt ikinä näkemään, mutta Deacon Frey ja Vince Gill paikkasivat helvetin hyvin. Joe Walsh on itselle ollut aina se tärkein kaiffari tuosta porukasta ja olihan se nyt mahtavaa päästä livenä todistamaan, kun vanha tekijä laittaa Funk #49:n soimaan.

 

[Evil]

Olen kautta rantain kuullut, että aika moni olisi halunnut nähdä Kingston Wallin, silloin aikanaan. No miepä näin, jopa kahdesti. Joensuulaisessa ravintolassa nimeltä Public House joskus 92, ja heti perään Ilosaarirockissa seuraavana vuonna. Ja oli ihan helvetin hyvä livebändi. Mana Manan olen nähnyt Nummirockissa 90, Pelle Miljoonan ja Avoimet Ovet vuonna 81, Hanoi Rocksin -82 Koskikallion lavalla, ja CMX Kerubissa silloin kun se alkoi olla iso. Auran jälkeen. Yleisöä oli parisataa enemmän kuin olisi saanut olla, hiki satoi katosta... Ulkomaalaisista ZZ Top Oulunkylässä 91 oli kova juttu, samoin kuin Sabbath Kaisaniemessä 2016. Mie käyn vähän väliä siellä Helsingissä... Lynyrd Skynyrd nähtiin Kuopiossa 2009.

 

[Roger Moore]

Yksi sellainen mielenkiintoinen keikka missä melkein tuli oltua on muistaakseni jostain vuodelta 2008 ja paikkana Pieksämäki. Tuolloin vietettiin koulujen alkua ja Pieksämäellä oli ilmaistapahtuma Start Now missä esiintyi Kristiina Brask, Haloo Helsinki ja Cheek. Jos en väärin muista niin Kristiina Braskia näistä mainostettiin kaikkein isoimmin kirjaimin ja sen keikan katsoin itsekin. Haloo Helsingistä en ollut pahemmin kuullut vielä tuolloin vaikka joitain biisejä olin kuullut, Cheek toki oli tuttu nimenä jo joidenkin vuosien takaa sillä Raplaulajan vapaapäivä -biisillään.

No anycase, en siis paikalla ollut mutta kun miettii tuota tapahtumaa itsessään niin jotenkin hankala ajatella että Pieksämäellä samassa ilmaistapahtumassa on esiintyneet Cheek ja Haloo Helsinki. Tietty eivät olleet yhtä nimekkäitä kuin nykyään, mutta olisihan tuo sinänsä voinut olla ihan näkemisen arvoinen.

Vuotta aiemmin tuolla esiintyi Ari Koivunen ja siellä olin itsekin, muistan kun se oli silloin kaikille about kovin juttu ikinä missään ja seuraavan vuoden Cheekit ja Haloo Hesat eivät paljon napanneet. Aikalaiskertomukset muistaakseni kertovat että tosiaan Kristiina Braskin keikalla taisi olla jopa suurin yleisö ja sitten sen jälkeen suuri osa porukasta vaihtoi maisemaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

-ZZ Top vuonna 1991 Oulunkylässä. Tänä päivänä tämä kuullostaa järjettömältä, mutta siihen aikaan oli täysin poikkeuksellista, että niin kovassa maailmanmaineessa oleva yhtye vaivautui esiintymään Suomeen. Nythän täällä käy kaikki.

-Eric Clapton Helsingin jäähallissa 1990. Sama tilanne kuin edellä. Clapton oli tuolloin vielä kovassa vedossa "Journeyman"-albumin ilmestyttyä, sen jälkeen onkin menty alamäkeen ja roimasti. Mikä toki seniorikansalaiselle suotakoon.

-Rolling Stones 2007 Olympiastadionilla. Ikimuistoisen tästä tekee se, että näin teiniaikojen suosikkini ensimmäistä kertaa livenä, enkä ole ikinä missään muussa konsertissa ollut niin hyvillä paikoilla. Rivi 3, jossa piti suunnilleen varoa, ettei Keith Richards tipu kännipäissään lavalta niskaan.

-Rush Hartwall-areenalla 2007. Keikka ei sinänsä ollut mikään napakymppi johtuen lähinnä surkeasta miksauksesta, mutta 20:n vuoden odotuksen jälkeen...

Kappas, meidän täytyy olla tässä vaiheessa ainakin napalankoja kun samat keikatkin on kierretty 20 vuotta... ZZ Top veti kansaa hyvin sinne kentälle, tosin oli järjettömän kylmä päivä tuolloin. Vieläkin muistan kun oli kädet aivan kohmeessa vaikka piti olla kesä.

Omalla listallani tuo Rush nousee aika korkealle. Kärkikaartissa ovat myös Frank Zappan viimeinen kerta Suomessa 1988, King Crimson Finlandia-talolla 2003 ja ehkäpä Jethro Tull Kulttuuritalolla joskus noin 1994. Neil Young ja Crazy Horse olivat tuhtia tavaraa Ruisrockissa 1996.

Ulkomaillakin olen nähnyt monia hyviä konsertteja, mutta näkemättä jäänyt Grateful Dead on jäänyt kaivelemaan pahasti. Helvetti miten harmittaa vieläkin etten saanut San Franciscossa 1990-luvun alussa majaillessani lippuja GD:n uudenvuodenkonsertteihin, mihinkään niistä. Kaikki ikiajat loppuunmyytyjä, ja mustan pörssin hinnat olivat kaukana budjetin tuolla puolen.

Kauko Röyhkän muutamat keikat kotimaassa ovat olleet hyvin mieleenpainuvia, varsinkin Hgin Vanha 1993 kevättalvella. Satanismikohu oli juuri ottanut tulta ja jengi oli ihmeissään. Paikka oli tupaten täynnä enkä oli ikinä nähnyt Röyhkän esiintyessä niin pitkää jonoa keikkapaikan ulkopuolella.

Nostetaanpa tätä ketjua ylös, kun keikka-asioissa tulee tätä nykyä muutenkin turvauduttua menneiden muisteluun.

Listalle on välttämättä lisättävä Zappa Plays Zappan esiintymiset Suomessa. FZ:n katalogin hyvin tunteville nuo tapahtumat ovat olleet silkkaa juhlaa. Dweezil on huipputaitava soittaja, ja hän on tehnyt näyttävän työn ottaessaan haltuun laajan otoksen isänsä musiikista. Sama pätee koko yhtyeeseen, vaikuttavia muusikkoja.

Mitä enemmän on vuosia kulunut Pekka Pohjolan kuolemasta, sitä hyväosaisemmaksi tunnen itseni siinä mielessä, että ehdin nähdä Groupin livenä aika monta kertaa. Mitään yksittäistä keikkaa en osaa nostaa muita korkeammalle, mutta tyydyn vain toteamaan, että joka kerrasta sain lipun hinnalle kolossaalisesti vastinetta.

Kauko Röyhkän olen nähnyt yhteensä varmaan yli 20 kertaa livenä. Edellä mainitsemani lisäksi nousee esille ainakin 90-luvun lopulla tapahtunut Nartun uudelleenkokoontuminen, jolloin tsekkasin yhtyeen sekä lämppärinä esiintyneen 22-Pistepirkon Semifinalissa. Molemmat kombot olivat hyvässä iskussa, ja Kauko nautti silminnähden esiintymisestä. Mesta oli täynnä kuin olisi nuijalla lyöty.

Absoluuttinen Nollapiste ei tule välttämättä ensimmäisenä mieleen ikimuistoisia konsertteja listattaessa. A0. on onnistunut tarjoamaan useita hienoja keikkakokemuksia, joista nostan esiin kaksi tapausta. Ekaksi vuosituhannen vaihteen Down by the Kemijoki -keikan Rovaniemellä, joka oli minulle ensimmäinen kokemus yhtyeestä sen alkuperäissä kasvuympäristössään. Toiseksi laitetaan Suljettu-levyn kokonaisuudessaan esitellyt keikka vähän myöhemmältä ajalta Tavastialla. Ehkä kumpikaan ei ole sillä lailla ”paras” Abso-livekokemukseni, mutta nämä ovat ainutlaatuisuutensa takia mainittavia.

Todistin paikan päällä kaikki Rushin esiintymiset Suomessa. Onneksi tuli käytyä ennen kuin yhtye laittoi myöhemmin pillit pussiin. Uusintojakaan ei tule, kun Neil Peart meni edes. Olivat erinomaisia keikkoja kaikki, vaikea sanoa mikä niistä olisi ollut lopulta ykkönen.

Moog Konttisen 50-vuotisjuhlat Tampereen Tullikamarilla, siinäpä oli hilpeä setti, jota on mukava muistella. Maurin äitikin kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.