Ikimuistoisia Kiekko-Espoo/Blues-hetkiä

  • 52 948
  • 168

Susimies

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa,Toronto Maple Leafs,Westghost,Ghostbusters
Parin viime kauden Blues-KalPa ottelut Espoossa. Koko perheen voimin käytiin, eli vaimo Bluesfanina mukana ja mie KalPafanina. No, eihän ne aina oikein hyvin sujunu nuo reissut; Varsinkin jos/kun Blues vei. Meni jotenkin ihon alle, paluumatka Kirkkonummen/Lommilan McDonaldsille asti oli aina aikamoista mykkäkoulua autossa ja sain kuulla kuinka 35-v. miehen tulisi osata käyttäytyä.

Paska fiilis, surullinen mieli tämän päivän uutisista. Ikävä tulee Bluesia ja sitä hienoa tunnelmaa jonka Blueskannattajat halliin loi.
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Huutelen vähän vieraisiin pöytiin enkä nyt tiedä, onko seuranne "KalPa-suhde" teille mitenkään ikimuistettavaa tavaraa, mutta täytyy sanoa, että näin savolaisittain koettuna on Kiekko-Espoo/Blues pitänyt (vai pitäisikö sanoa piti?) KalPaa aina suorastaan pilkkanaan. Alusta loppuun saakka. Tässä muutamia muistoja yhteisestä historiastamme (1992-1999, 2005-2016):

- su 13.9.1992 Kiekko-Espoo-KalPa 5-3. Kiekko-Espoon ensimmäinen kotipeli ja voitto SM-liigassa.
- to 22.10.1992 KalPa-Kiekko-Espoo 2-4. Kiekko-Espoon ensimmäinen vierasvoitto SM-liigassa.
- Puolivälierät 2012 KalPa-Blues: KalPa johti voitoissa 3-0, mutta hävisi neljännen pelin Espoossa. Tuon ottelun jälkeen toimistolta "lainaksi saatu" huutosakin johtaja ilakoi Tapiolan hallissa huutelemalla "LIPPUTULOT!" viidennen pelin varmistuttua. (Lisää lipputuloja saatiin muuten myös seiskapelistä, jonka Blues hoiti selvästi ja meni jatkoon voitoin 4-3...)
- 2015-16 Blues voitti koko ajan tyhjentyneellä joukkueellaan kolme viimeistä keskinäistä kohtaamista, joista kaksi pelattiin vieläpä Kuopiossa. Viimeisessä ottelussa käytännössä A-junnuja vastaan pelannut KalPa sai yli 21 minuuttia ylivoimaa, mutta onnistui silti häviämään ottelun häpeällisesti 2-1. Loppuun asti siis kyykyttivät, peijakkaat.
Mahtavaa työtä, hienosti kaivettu! Ja kumarrus Kuopion suuntaan veljellisestä asenteesta. KalPan fanit ovat aina olleet mieluisia vieraita Espoossa, toivottavasti tarina saa jatkoa. Joskun Matinkylän aikoina KalPassa pelasi joku jumalattoman iso ryssä, joka rattijuopotteli itsensä takaisin Venäjälle, kuka mahtaa mielessäni kummitella?
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Ensimmäisen kerran näin K-Espoon pelaavan Oulun Raksilassa syksyllä 1989. Valitettavasti tuosta matsista en muista muuta kuin kaljun Risto Dufvan K-Espoon maalilla ja kanadalais(?)pelaajan, jonka nimi oli Jordan Garagavrilidis(?). En kyllä aio tarkastaa tuon nimen oikeinkirjoitusta mutta suunnilleen noin se meni. Kärpät voitti tuon ottelun.

Ikimuistoisimmat otteluista ensimmäinen oli kuitenkin kohtaaminen keväällä 1992 Oulun Raksilassa, kun Kärpät ja K-Espoo taistelivat divarin ykkössijasta, ja paikasta päästä karsimaan JoKP:ia vastaan Tapparan sijaan. Kärpät johti tuota matsia kahden erän jälkeen 4-1. K-Espoo teki 3. erän alkupuolella heti kaksi maalia, ja kohta vitun Tom Laaksonen suti kiekon Iiro Itämiehen patjojen alta maaliin ja pelin tasoihin. Ja jotta painajaisesta tuli täydellinen, niin muutaman minuutti ennen loppua b-pisteen aloituksesta Tero Lehterä latasi kiekon niin ylänurkkaan kuin vain voi ja K-Espoo nousi voittoon ja ainakin henkisesti varmisti divarin voiton ja lopulta liiganousun. Saattoi olla että että itkukin hieman tuli allekirjoittaneella.

Toisena nostaisin kevään 2009 välieräsarjan, jolloin oli Baronalla katsomassa kaikki kohtaamiset. Kohtaamisista kolmas jäi hyvin mieleen. Matsi oli hyvää ja rehtiä pleijarivääntöä kuten koko sarja. Olisiko Blues ollut aavistuksen niskan päällä varsinaisella peliajalla, mutta Kärpät tuli 3. erän lopulla tasoihin Boumediennen maalilla. Jatkoerässä Bluesin Petri Kokolla oli miljoonan taalan paikka ja tyhjä maali mutta jotenki Kärppien maalilla pelannut Tarkki sai hanskan taiottua esiin ja torjui käsittämättömästi varman maalin paikan. Aloituksen jälkeen sitten Kärppien seuraavasta hyökkäyksestä Paakkolanvaara iski kiekon kolmen metrin Koskisen taakse ja vaikea oli sen jälkeen sinä iltana pyyhkiä virnettä naamalta. Saman sarjan viides matsi oli kanssa aikamoinen kun maaleja syntyi molempiin päihin jatkuvalla syötöllä, mutta ikimuistoinen se oli vain siitä syystä että itse olin aikamoisessa tuiskeessa.

Monta muutakin ikimuistoista hetkeä on K-Espoo/Blues itselle tarjonnut. 2008 finaalisarja, Granlundin liigadebyytti Baronalla, Jani Lajusen ilmaveivi jatkoajalla Petri Koiviston selän taakse, Pavel Rosan surkuhupaisa show keväällä 2010. Ikävä päivä sm-liigalle tämä päivä on. Toivon vilpittömästi että vielä joku päivä pääsee urheilupuistoon katsomaan Kärppien peliä.
 

Cannibal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Kyllä tulee paljon hienoja muistoja itsellenikin mieleen – ensimmäinen peli jonka muistan nähneeni Matinkylässä oli joku 1. divarimatsi ja suht varma olen että vastustajana oli Oulun Kärpät. Muistelen, että peli päättyi suht murskaavaan vierasvoittoon eikä Blues tehnyt kuin ehkä maalin tai pari. Muistaako joku tällaista ottelua?

Itseltä jäi valitettavasti tuo liiganousupeli näkemättä, mutta yksi muisto jota kukaan ei ole vielä täällä maininnut joka itselle on jäänyt todella vahvasti mieleen on keväältä 2000, jolloin Blues kohtasi puolivälierissä HPK:n. Eihän tuossa sarjassa ollut mitään jakoa, mutta ei saatana miten hieno oli sarjan toinen matsi Espoossa. Olin ylälehtereillä ja halli oli ääriään myöten täynnä ja jotenkin vielä haisi sellainen ruuti ilmassa jostain syystä. Muutama Bluesin peli tulee mieleen jossa olen huutanut niin kovaa kuin kurkusta lähtee ja tämä oli yksi niistä kun Otto Janecky niittasi jatkoajalla Tommy Kiviahon syötöstä kiekon maaliin. Koko halli kirjaimellisesti räjähti. Ihan käsittämättömän hieno tunnelma oli tuossa pelissä. Sen jälkeen vielä nautinto oli katsoa kuinka Teijo Räsänen valitti naama punaisena miten luokatonta tuomarityöskentely oli.

Kyllähän nuo 2000-luvun alun vuodet oli hienoja vaikkei välttämättä menestystä oikein tullutkaan. Joukkue oli kuitenkin todella viihdyttävä – oli Banhamia, McTavishia, Otto Janecky yms.

Voisin viitata myös toiseen ketjuun – ”Parhaat muistoni Donitsista”, jossa muisteltiin aikanaan Donald MacLeanin parhaita hetkiä Blues-paidassa. Se oli huikea kausi vaikka pelit meni aivan päin helvettiä. Silloin näin varmaan nelisenkymmentä Bluesin peliä kun käytiin muutaman täällä palstallakin kirjoittavan kaverin kanssa todella tiheään vierasmatseissa autolla – jopa arkisin. Oli Landon Wilsonit ja Macleanit ja sitten tuli Krys Kolanos joka hakkasi pari pinnaa per peli kunnes karkasi joulutauolla takaisin Kanadaan ja Grogi Rautakalliota vitutti niin paljon että piti mennä antamaan tilanteesta jotain katkeria lausuntoja. Ensin oli toki Ryan Malone turhakkeena pyörimässä. Lopuksi vielä Mike Ribeiro. Good times.

Muistan myös Mike Stapletonin ensimmäisen maalin – mies oli tullut suoraan lentokentältä matsiin ja tais tehdä voittomaalin TPS:aa vastaan. Huikea kaksikko oli silloin Stapleton ja Kohn.

Ikävä tulee.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Idän ihme, Honka
Stapletonhan tuli muuten muistaakseni Leksandista kesken kauden 02-03 tehtyään siellä 10 pistettä 19 ottelussa.
 

MrBluus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo Blues
Stapletonhan tuli muuten muistaakseni Leksandista kesken kauden 02-03 tehtyään siellä 10 pistettä 19 ottelussa.
Kyllä vaan. Toki oli jo kaudella 01-02 Bluesissa. Siirtyi meiltä Leksandiin ja palasi kesken kauden 02-03 takaisin sinisiin.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Allekirjoittaneelle tulee kaksi muistoa mieleen. Toinen on Bluesin kannalta hyvä ja toinen ehkä vähemmän hyvä, aloitetaan siitä vähemmän hyvästä:

Kevät 2008, toinen finaaliottelu Espoossa Bluesin ja Kärppien välillä. Meikäläiselle tuli mahdollisuus lähteä katsomaan tuota ottelua, kun kaverini soitti edellisenä iltana että hän on veljensä kanssa lähdössä Ikeaan Vantaalle, ja samaan reissuun kuului mukaan sitten Espoossa tuon toisen finaalimatsin katsominen. Joku porukkaan kuulunut tyyppi jäi pois ja minulle tuli tilaisuus lähteä peliä katsomaan, ja olihan se ihan siisti tilaisuus päästä katsomaan kun suosikkijoukkue pelaa finaaleja.

Ottelun varsinaisella peliajalla molemmat joukkueet teki yhden maalin, olisiko Kärpillä ollut maalintekijänä Michal Bros avauserässä, ja Bluesin tasoituksen puolestaan teki muistikuvieni mukaan Erkki Rajamäki kolmannessa erässä. Mentiin sitten jatkoille, joihin mukaan mahtui esim. Kärppien 5 vs 3 ylivoima, kun Blues sai kyllä näin jälkikäteen muisteltuna vähän kyseenalaisia jäähyjä. Kärppien ylivoima oli kyllä ihan jäätävän paskaa tuossa pelissä, ja olin ihan varma siitä että kun nyt yv:llä ei tästä maalia tule niin Blues kääntää matsin itselleen. Noh, ei tullut ekan jatkoerän aikana ratkaisua, ja toistakin pelattiin yli puolenvälin. Muistan kun Blues sai ihan jäätävän hyvän paikan toisen jatkoerän puolivälissä, kiekko oli mennyt jo Tarkin selän taakse ja se pyöri siinä jossain maaliviivalla, mutta se pysähtyi jonkun pelaajan mailaan ennen kuin se oli viivan ylittänyt. Oskar Osala ainakin hämmensi kyseisessä tilanteessa, muistan kun mies kerkesi jo vähän tuulettaakin mutta ei ollut kiekko viivan yli. Tästä tilanteesta ei mennytkään siten kuin joku reilu minuutti eteenpäin, niin muuan Antti Ylönen lähtee nousuun omalta alueelta. Jos en väärin muista niin odottelin itsekin tilanteessa koko ajan joko sitä että äijä heittää kiekon vain punaiselta päätyyn tai sitten pistää kiekon toiselle kaistalle Ondrej Kratenalle, mutta mitäs vielä. Ylönen päättää siniviivalla pistää liikkuvat taakse, ja siniviivalta ammuttu lämäri uppoaa jostain Bernd Brücklerin kainalosta maaliin. Brückler oli pelannut hienon illan, mutta kyllähän tuohon romahti se hyvä ilta aika totaalisesti. Veskareille tuli iso määrä torjuntoja, olisiko Tarkille tullut joku lähemmäs 50 torjuttua kiekkoa ja Brücklerillekin yli 40?

Niin, ja sitten se toinen ja vähän iloisempi muisto. KalPa-Blues puolivälieräsarja keväällä 2012. KalPa voitti ekan, toisen ja kolmannen matsin. Sen jälkeen tapahtui sitten jotain todella poikkeuksellista, ja Blues alkoi kääntämään sarjaa. Asun itse siis Kuopiossa joten tuona keväänä tuli tuota sarjaa seurattua myös todella tarkasti, ja muistan katsoneeni telkkarista ainakin tuon sarjan kuudennen pelin. Sehän oli se legendaarinen matsi jossa KalPa menee pari minuuttia ennen loppua johtoon, mutta Blues tasoittaa ihan lopussa ja jatkoajalla Oskari Korpikari lataa voittomaalin ja otteluvoitot 3-3. Edessä legendaarinen game seven Kuopiossa, joka olikin sitten aika yksipuolinen Bluesin näytös. Avauserässä jengi paukuttaa taululle 3-0 lukemat ja KalPa oli täysn sekaisin, eikä se tuosta enää oikeastaan toipunut. Toisessa erässä sillä oli jotain paikkoja olisiko kertaalleen osunut tolppaankin, mutta kyllähän Blues aika smoothisti hoiti tuon homman himaan. Matsista muuten eräs parhaiten mieleen jäänyt asia oli ekan erätauon kuullutus jossa sanottiin "KalPan kausikortti löydetty, voidaan noutaa tuntomerkkejä vastaan". Käviköhän joku hakemassa?

Tuon seitsemännen finaalin Blues voitti sitten lopulta 4-1, KalPa kavensi kolmannessa erässä mutta loppuniitin iski Toni Kähkönen tyhjiin. Niiralan monttu oli kuin puulla päähän lyöty, mitä nyt siellä kulmauksessa jokunen Blues-fani piti todella hyvää mekkalaa ja muisti aina hoilata Seven Nations Armya kun Blues teki maalin. Anyway, kyllähän viimeistään tuo matsi nosti meikäläisen kunnioituksen Bluesia kohtaan ihan älyttömän korkealle. Ajattelin että tuossa on sellainen porukka mikä ei luovuta koskaan, ja samaahan tässä on nähty useita kertoja sen jälkeenkin, myös tällä kaudella vaikka realistiset mahdollisuudet menestymisestä ovat olleet olemattomat, mutta kaukalossa jengi ei ole luovuttanut.

Hienoja muistoja, täytyy toivoa että espoolaisesta kiekosta saadaan niitä tulevia muistoja sitten vielä jollain aikajänteellä lisää.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Saako tulla huutelemaan, kun kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni Laaksolahdessa vietin? Lukemattomia kakkosdivarin pelejä tuli käytyä kurkistelemassa. Valitettavasti veri veti Nordikselle jo silloin, mutta hyviä pelejä nuo olivat. Liput viisi markkaa ja sitten viiden markan karkkipussi. Matinkylässä ei tullut käytyä ehkä kertaakaan paitsi tietenkin IFK:n vierasotteluissa.

Liiganousussa olin toki paikalla ja olihan se hieno juttu.
 

Blågula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Itseltä jäi valitettavasti tuo liiganousupeli näkemättä, mutta yksi muisto jota kukaan ei ole vielä täällä maininnut joka itselle on jäänyt todella vahvasti mieleen on keväältä 2000, jolloin Blues kohtasi puolivälierissä HPK:n. Eihän tuossa sarjassa ollut mitään jakoa, mutta ei saatana miten hieno oli sarjan toinen matsi Espoossa. Olin ylälehtereillä ja halli oli ääriään myöten täynnä ja jotenkin vielä haisi sellainen ruuti ilmassa jostain syystä. Muutama Bluesin peli tulee mieleen jossa olen huutanut niin kovaa kuin kurkusta lähtee ja tämä oli yksi niistä kun Otto Janecky niittasi jatkoajalla Tommy Kiviahon syötöstä kiekon maaliin. Koko halli kirjaimellisesti räjähti.
Väitän että tuo maali meni toisin päin. Janeckyllä oli jo hyvä paikka mutta aitoon tshekkityyliin malttoi ja syötti Kiviaholle varman paikan maalin kulmalla. Ja kyllä, halli todellakin räjähti!

Toisena nostaisin kevään 2009 välieräsarjan, jolloin oli Baronalla katsomassa kaikki kohtaamiset. Kohtaamisista kolmas jäi hyvin mieleen. Matsi oli hyvää ja rehtiä pleijarivääntöä kuten koko sarja. Olisiko Blues ollut aavistuksen niskan päällä varsinaisella peliajalla, mutta Kärpät tuli 3. erän lopulla tasoihin Boumediennen maalilla. Jatkoerässä Bluesin Petri Kokolla oli miljoonan taalan paikka ja tyhjä maali mutta jotenki Kärppien maalilla pelannut Tarkki sai hanskan taiottua esiin ja torjui käsittämättömästi varman maalin paikan.
Taisin jo tuulettaa kun syöttö lähti Kokolle, niin pomminvarma maali se oli. Mutta jos muistan oikein Kokko jotenkin sähelsi vastaanoton kanssa, silti siinä oli sekä tilaa että aikaa mutta tuo onneton jotenkin onnistui epäonnistumaan. Ja tämä mitenkään Tarkin suoritusta väheksymättä - se on varmaan pelannut uransa kaikki parhaimmat pelit meidän hallissa keväisin. Runkku jätkä.

Mutta tuo Kokko oli kyllä onneton tapaus muutenkin. Tämä nyt on pahimman luokan jossittelua mutta jos Holtari olisi saanut Ladan ylipuhuttua jatkamaan vielä kauden verran niin eiköhän se Kärpät olisi kaatunut. Sen sijaan Ladan tilalle Hole hommasi tämän Saipan entisen kapteenin joka ei oikein koskaan sopeutunut tai osoittanut minkäänlaista johtajuutta, ja jonka parhaiten muistiin jäänyt suoritus oli nimenomaan yllä mainittu jäätyminen.

Muutenkin tuo kevät 2009 oli jotenkin ihmeellinen epäonnistuminen. Etukäteen mestaruus oli ikään kuin kirjoitettu meille. Edellisenä keväänä pleijareista oli haettu kaikki mahdollinen kokemus ja oppi, nyt oli tarkoitus mennä päätyyn asti. Mutta hommahan meni alusta asti pieleen. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa kotona käsittämättömästi Pelicansilta turpaan. Pudotuspeleihin tottumattomat humalaiset lahtelaiset toivottelivat hyvää kesälomaa hallin käytävillä pelin jälkeen, pienoinen varaslähtö.
Sarjassahan tahkottiin käsittämättömästi kuusi vierasvoittoa putkeen kunnes Blues seitsemännesä vihdoin mursi kirouksen voittamalla 8-1. Ja jos muistan oikein niin A-junnut voittivat kultaa Matinkylässä samana iltana.

Edellisenä keväänä finaalit ratkesivat tavallaan siihen kun toisessa ottelussa Blues ei hallinnasta huolimatta saanut kiekkoa millään maaliin. 2009 oli eri sävel - Eaves, Keller ja Kähkönen pistivät kiekkoa reppuun milloin mistäkin. Täysin ennenkuulumatonta meininkiä meidän perinteisesti hiukan puukätiseltä seuralta. Mutta vastaavasti pakisto sekoili minkä ehti ja Koskinen maalilla ei oikein ollut valmis vielä.

---
Syksy 2007-keät 2009. Tuossahan se meidän momentum oli. Tuloksena yksi hopea on aika heikko saldo kun muistetaan miten hyvää kiekkoa tuo joukkue pelasi. Valitettavasti momentum sössittiin myös kaukalon ulkopuolella, mikä väistämättä nousee mieleen juuri nyt. Panostamalla edes vähän markkinointiin olisi ollut kaikki mahdllisuudet jonkinnäköisen buumiin ja yleisömäärien selvään nousuun. Mutta mitään ei tehty ja katsojaluvuissa ei nähty minkäänlaista kehitystä. Hyvinä aikoina pitää takoa, ei nukkua. Toimisto oli tuolloinkin se heikoin lenkki.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Idän ihme, Honka
Saako tulla huutelemaan, kun kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni Laaksolahdessa vietin?
Ai säkin? Meikäläinen asusteli siellä reilut 15½ vuotta ennenkun muutin Kiloon, ekat 4½ vuotta meni Viherin kundina(sori offtopic mutta pakko oli mainita). :D
 

Hannutic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Palaan vielä tämän kauden tunnelmiin. 22.3.2016 (eilen) pelattu A-junioreiden ratkaiseva neljännesvälieräottelu Porissa Ässiä vastaan oli ikimuistoinen. Kenties viimeinen Bluesin miesten peli koskaan ikinä (en laittanut miehiä lainausmerkkeihin, koska se olisi miehisyyden vähättelyä). "Miehiä" se ovat siksikin, koska noin puolet joukkueesta pelasi miesten liigaa tällä kaudella. Huikea trilleri, jossa Ässät vei peliä ja johtoasema vaihteli. Jengi ympärilläni oli aivan paskana: "Päättyykö kenties kaikki tähän?" Jatkoerässä Ässät oli punakone joka pommitti kuin itse punakone aikanaan... Sitä alkoi jo toivomaan rankkariskabaa (voittolaukauskilpailu; tasatilanteessa tämä olisi tullut 1. jatkoerän jälkeen). Kaiketi 2 järkevää laukausta Blues oli jatkoerässä saanut, toinen osui ylärautaan. Sitten 4:17 ennen erän loppua V. Westermarckin veto upposi Ässät-vahti Kulmalan taakse. Sitä juhlittiin. Sen jälkeen useampi siinä "otti happea", koska jalat eivät tuntuneet kantavan.

Bluesin tarina jatkui. Älytön kausi.
 

Hannutic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Ai säkin? Meikäläinen asusteli siellä reilut 15½ vuotta ennenkun muutin Kiloon, ekat 4½ vuotta meni Viherin kundina(sori offtopic mutta pakko oli mainita). :D

Ei ole pakko mainita. Ei liity jääkiekkoon mitenkään. Merkonomina varmaan ymmärrät, että tuollaiset viestit voi laittaa yksityisesti. Suurimmalla osalla tätä palstaa lukevista ei ole kirjoitusoikeuksia. Heitä ei kiiinnota paskaakaan, eivätkä he voi vaikuttaa mitä joutuvat lukemaan. Miettikäämme heitä kun kirjoitamme. Eikä muuten kiinnosta meitäkään, joilla keskusteluoikeudet ovat.

Itsehän en tästä asiasta laittanut yksityisviestiä, koska se ehkä olisi liian henkilökohtaista. Ei mitään henkilökohtaista siis, halusin vain puuttua asiaan.
 
Viimeksi muokattu:

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Onhan näitä minullakin:

Kaudella 2010-11 tuli käytyä Niiralassa katsomassa KalPa-Blues-mittelöä. Otteluhan oli jännittävä ja kuopiolaiset voittivat futislukemin 1-0. Katsojana erityishuomioni keskittyi Bluesin osalta erityisesti Jere Karalahteen ja paikalle saapuneeseen espoolaisten faniporukkaan.

Karalahdesta jäi mieleen se kun Jyri Junnila yritti taklata Karalahtea. No yritykseksihän se jäi ja Jere ei heilahtanut minnekään. Pisteet toki Jyrille, että edes yritti.

Blues-fanit olivat tuossa ottelussa mainiossa vireessä. "Paha veri" oltiin selkeästikin jätetty bussiin ja Kuopiossa nähtiin ja ennen kaikkea kuultiin rehtiä kannustusta vierasjoukkueen kannattajien toimesta.

Jos tämä oli tässä, niin ehdottomasti iso kiitos ja kumarrus sinne Espoon suuntaan!
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Omalta kohdalta mieleenpainuvimmat muistot:
- Lehtinen - Långbacka - Lehterä
- Liiganousu
- Ensimmäinen kotiottelu liigassa KalPaa vastaa ja muistaakseni 5-3 voitto
- Ekman vs. Lehtonen (selkeä voitto)
- Nuorten pelaajien esiinmarssi
- Heiskasen konttaaminen vaihtoon pohjeluupoikki
- Ratkaiseva välierä Jokereita vastaan

Tulevat muistot:
-Bluesin pelastus ja ensi kausi liigassa
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Syksy 2007-keät 2009. Tuossahan se meidän momentum oli. Tuloksena yksi hopea on aika heikko saldo kun muistetaan miten hyvää kiekkoa tuo joukkue pelasi.
Toi oli kyllä hienoa aikaa. Muistan kuinka oli mukava mennä hallille kun peli kulki ja jengissä oli sellaisia pelaajia kuten Eaves, Rajamäki, Brückler, Osala, Heiskanen, Kähkönen, Huczkowski, Laatikainen, Keller, Sallinen, Lehtonen, Lostedt ja valmentajan Petri "voitto taikka kuolema" Matikainen. En tiedä kumpi vituttaa penkkiurheilijana enemmän; se Torinon olympiafinaali vaiko se että keväällä 2008 ei mestaruutta tullut.
 

Tonnikala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Mentiin sitten jatkoille, joihin mukaan mahtui esim. Kärppien 5 vs 3 ylivoima, kun Blues sai kyllä näin jälkikäteen muisteltuna vähän kyseenalaisia jäähyjä.

En nyt muista oliko juuri tästä pelistä vai koko play-off sarjasta tuli semmoinen pinttynyt epäilys Favorin-Levonen parin puolueellisuudesta, joka on muhinut takaraivossa näihin päiviin asti sekä allekirjoittaneella, että kavereilla. Muistaakseni parodia nettisivu "lehti" (tjsp.) julkaisi lööpin "Kärpät voittivat Bluesin, Tehomiehinä Kärppien 6. ja 7. kenttäpelaajat Favorin ja Levonen" :D

Muistaakseni oliko peli jo jatkoajalla ja kärppien pelaaja kaatui omiin jalkoihinsa omalla alueella kun peli oli jo Blues päädyssä, siinä lähistöllä taisi olla Rajamäki kyttäilemässä läpiajon paikkaa, kuitenkin 2-3 metrin päässä kärppäpelaajasta. Favorin taisi kääntyä ympäri ja vihelsi pelaajien kuin 7000 päisen Espoolais yleisön ihmetykseksi jäähyn! Tästä seurasi Espoon ja ehkä liigan historian pisin ja paras buuaskonsertti. :D

Tästä hetkestä lähtien Baronan/Metron parasta extra antia ovat olleet vastaavat Buuaus konsertit, joita saavat Espoossa varsinkin räikeästi väärät tuomiot, enkä ole vastaavaa muualla kokenut sittemmin. Mielestäni Baronalla buuataan selkeästi väärille jäähyille, kun taas hyvässä mielessä hyväksytään ns. oikeat jäähyt, mikä on minusta hienoa jääkiekkokulttuuria, enkä ole vastaavaan muualla törmännyt henkilökohtaisesti tai tv:n kautta.... toki sinikeltaisten lasien läpi katsottuna. :D

PS: Saatan muistaa väärin, mutta jotenkin näin se kai meni.
 
Calounin tasoitus 2003 puolivälierien game 7:ssa Tapparaa vastaan 55 sekuntia ennen loppua ja Myllyksen puolittainen imaisu jatkoajan alussa, mihin kausi sitten päättyi. Oma kutina on, että tuolla joukkueella olisi menty päätyyn saakka JOS... Tapparahan sen mestaruuden sitten vei.

Tuo sarja on ehdottomasti yksi kovimmista ja mieleenpainuvimmista ikinä näin tapparavinkkelistäkin tarkasteltuna. Välierät Kerhoa ja etenkin finaalit Kärppiä vastaan olivatkin sitten pykälää/paria iisimpiä. Joten kyllä ne moraaliset hopeat Bluesille tuolloin kuuluivat.

Varmaan koskaan ei ole yksi vastustaja pelottanut niin paljon kuin Caloun tuolloin. Tuntui että mies teki maalin aina halutessaan. Ja aika montahan se tekikin.

Tämän jälkeenhän kohdattiin loppupeleissä joitakin kertoja. Niistä muistan lähinnä sen kumiveneen, joka parinakin keväänä taisi jäälle lentää.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Tuo sarja on ehdottomasti yksi kovimmista ja mieleenpainuvimmista ikinä näin tapparavinkkelistäkin tarkasteltuna. Välierät Kerhoa ja etenkin finaalit Kärppiä vastaan olivatkin sitten pykälää/paria iisimpiä. Joten kyllä ne moraaliset hopeat Bluesille tuolloin kuuluivat.

Varmaan koskaan ei ole yksi vastustaja pelottanut niin paljon kuin Caloun tuolloin. Tuntui että mies teki maalin aina halutessaan. Ja aika montahan se tekikin.

Tämän jälkeenhän kohdattiin loppupeleissä joitakin kertoja. Niistä muistan lähinnä sen kumiveneen, joka parinakin keväänä taisi jäälle lentää.

Juttelin sen 2003-sarjan jälkeen muutaman tutun Tappara-aktiivin kanssa - ja kommentit oli jo silloin sellaisia, että päätyyn mennään, kun tästä selvittiin. Siinä sarjassa oli silloin varmasti molempien puolella niin kaikki fiilikset, mitä voi olla... kolmas peli oli edessä, kun voitot oli Bluesille 2-0 ja kyseinen peli oli 10 minuutin jälkeen Bluesille 2-0. En varmaan muista väärin, jos väitän, että tuossa vaiheessa Mika Lehto tuli Tapparan maalille... Ja kun Tarvainen ratkaisi sen kolmannen pelin pitkäksi menneellä jatkoajalla, koko sarjassa tapahtui jotain sellaista, mikä teki siitä sarjasta legendan.

Ja tuo kumivene on itsellänikin muistissa. Vuotta aiemmin 2002 se taisi lentää Tampereella jäälle ja BFC kävi sen hakemassa talteen. 2004 sääleissä se sitten tuli takaisin "kotiin", jos en väärin muista - tosin kulki mukana myös 2003.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tuli tosta vuoden 2002 Blues - Tappara sarjasta muuten mieleen että Bluesin alkuaikoina meillähän oli liigan parhaat cheerleaderit, eli Blues show girlsit. Nehän oli ihan timmejä amattitanssijoita jotka veti niissä kultasissa asuissaan ihan kunnon kuvioita siellä toisen maalin takana. Ei silleen että noissa nykyisissä mitään hirveetä vikaa ois mutta kyllä ne Blues show girlsit oli ihan eri liigasta.
 

Anzi

Jäsen
Ei ole pakko mainita. Ei liity jääkiekkoon mitenkään. Merkonomina varmaan ymmärrät, että tuollaiset viestit voi laittaa yksityisesti. Suurimmalla osalla tätä palstaa lukevista ei ole kirjoitusoikeuksia. Heitä ei kiiinnota paskaakaan, eivätkä he voi vaikuttaa mitä joutuvat lukemaan. Miettikäämme heitä kun kirjoitamme. Eikä muuten kiinnosta meitäkään, joilla keskusteluoikeudet ovat.

Ai jaa, mua ainakin kiinnostaa mistä päin Espoota tähän kirjoittavat ovat kotoisin. Itselle esim. on junnuvuosista jäänyt päähänpinttynyt mielikuva, että Espoon jääkiekko tapahtuu Laaksolahdessa. Siksi esim. LänsiAuto-Barona ei tuntunut eikä tunnu juuri ollenkaan espoolaiselta jääkiekolta.

Noh, mutta joo itsekin matkasin Espooseen tuohon legendaariseen 2003 Tappara-Blegi-ottelunsarjan kolmanteen peliin. Matkassa oli hieman ongelmia, joten pääsin halliin vasta Blegun 2-0 johtotilanteessa. Katsoin sitten hetken peliä yläparvelta ja lähetin muutamalle tutulle legendaarisen viestin "Vttu, että tossa Tapparan pelissä on ihan hyvä systeemi, tohon vaan hiukkasen latinkia meininkiin, niin oltaisiin varmasti finaaleissa"...

Myllys oli matkalla kohti ns. huippupeliä, mutta sitten Tapparan Maruzakin siniviivaveto epäonnistui ja oli menossa metrin tai pari metriä ohi, mutta muutti suuntaa Blegin puolustajasta ja meni maaliin. Myllyksellä oli ns. hetki asiaa tälle puolustajalle, vaikka se ei hänen mokansa ollutkaan koska kamppaili Tapparan pelaajan kimpussa selkä maaliin päin, kun veto häneen osui. Siitähän se sitten Tapparan tie vei aina Mestaruuteen saakka.

Yksi vahvasti edelleen mielessä oleva kuva ko. pelistä on halliin paistanut iltainen kevätaurinko ja sen loisteessa kaukaloon vaihto vaihdolta kovalla sykkeellä menevä Janne Ojanen #8. Eli wanhakin nuortui.
 

Ramirez

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Pahoittelut että kirjoitan tänne asiaa mikä ei liity millään tavalla Espoo Unitediin.

Aprillipäivänä tasan 25 vuotta sitten tapahtui ehkä Espoolaisen kiekkohistorian hienoin hetki. Kaikkien aikojen paras Espoolainen alasarjajoukkue Kiekko-Espoo nousi pelaamalla ykkösdivisioonasta liigaan.

Tässä nousijajoukkue:
Maalivahdit:
Gustav From 20v
#30 Ari Hilli 24v
#1 Sami Äikää 20v
#27 Janne Kavekari 19v
Tomi Lyytikäinen 19v

Puolustajat:
#15 Mikko Auranen 21v
#18 Pasi Heinistö 25v
#29 Jimi Helin 20v
#16 Reino Hyvärinen 21v
#6 Petteri Kanerva 30v ( C )
#2 Petri Pulkkinen 23v
#4 Robert Salo 23v
Ari Simonen 24v
Tuomas Törmänen 21v

Hyökkääjät:
#26 Timo Hirvonen 18v
#9 Timo Karvinen 24v
#14 Ensti Kentala 27v
Sami Kokko 18v
#24 Riku Kuusisto 23v
#21 Tom Laaksonen 24v
#10 Jere Lehtinen 18v
#22 Tero Lehterä 19v
#20 Mikko Lempiäinen 23v
#11 Jan Långbacka 23v
#12 Jarmo Muukkonen 25v
#25 Kimmo Mäki-Kokkila 21v
Jukka Tiilikainen 17v
#8 Markku Tiinus 29v

Valmentaja:
Martti Merra
 
Viimeksi muokattu:

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Hienoja muistoja. Petteri Kanervan jatkoaikamaali kolmannessa karsintapelissä oli sellainen hetki, joka on monelta unohtunut, mutta itselle on yksi isoimpia muistoja koskaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös