Ikimuistoisia Kiekko-Espoo/Blues-hetkiä

  • 55 828
  • 173
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Pihalta päätyyn-kirjassa sivulla 186 lukee "Arto Laatikainen pelasi ensimmäiset SM-liigapelinsä Kiekko-Espoon paidassa kaudella 1997-98". Kuitenkaan millään tilastosivulla ei ole merkintää Laatikaisen pelaamisesta K-Espoon miesten joukkueessa sillä kaudella.

Kirjassa on väärin, ei Lada pelannut tuolloin, ellei sitten ollut mukana harkkapeleissä (mitä en pysty varmistamaan).
 
Suosikkijoukkue
VAR
Ajattelinpa avata tällaisen ketjun kun ei jaksaisi jauhaa pelkkää taloutta ja pelitkin ovat nyt päättyneet. Lisäksi seuran tilanne on se mikä se on, voi olla ettei koko seuraa kohta enää ole. Mutta muistot meillä on, niitä ei kukaan eikä mikään saa pois.

Avaan ketjun muutamalla tunteikkaalla hetkellä, ei missään mussa järjestyksessä kuin siten miten ne tulivat mieleen:

- Puolivälieräsarjan Game 4: Blues - Lukko. Peliä johdettiin vielä minuutti ennen loppua. Lukon tasoitus ilman maalivahtia ja voitto jatkoerässä käsittämättömällä propellikiekolla. Jos Blues olisi voittanut olisi sarja ollut meille 3-1 ja mitä todennäköisimmin tuosta olisi menty mitalipeleihin. Nyt sarja kääntyi tuon mustan minuutin takia Lukolle. Se on ainoa peli jonka jälkeen on mieli ollut niin maassa etten en ole saanut seuraavana yönä nukuttua. Muutenkin sen kevään Lukko -sarja meni poikkeuksellisen paljon tunteisiin Huhtalan telomisineen ynnä muinen käänteineen.

- Kalpa -puolivälieräsarja kaudella 2011-2012 ja sen kliimaksina Oskari Korpikarin jatkoerämaali Baronalla. Fiilis oli aivan uskomaton ja sen jälkeen olin varma että ratkaiseva matsi Kuopiossa voitetaan. Kuten kävikin.

- Camilo Miettisen paluuottelu kaudella 2012-13. Oli ehkä sellainen Blueshetki missä meikäläisellä on eniten noussut tunteet pintaan kun Cami kiersi TPS-paidassa pelin jälkeen kiertämässä areenaa ja kiittämässä kannattajia.

Jere Lehtisen paidannosto oli toki tapahtumana hieno muttei nostanut läheskään sellaisia fiiliksiä kuin tuo Camin paluumatsi ja vaikkapa tämän kauden viimeinen kotiottelu. Ehkä siksi, koska se oli jotenkin kliininen? En oikein syty Amerikan meiningille.

Sitten muutama spedeily/puuhastelumuisto. Tämän seuran olemukseen on minusta aina kuulunut tietynlainen hömöily, minkä seurauksena myös seuran kannattajat (ainakin osa) omaavat tietyllä tavalla sarkastisen/ironisen/hassuttelevan suhtautumisen seuraa kohtaan. Jotkut pitävät sitä negailunakin, mutta minusta se on osa Bluesin tapauksessa keskeinen osa seurayhteisöllisyyttä että osataan myös laskea hirtehistä huumoria itsestä ja omasta seurasta.

- Barona-areenan toimimattomat vessat, hallin sammuvat valot ja lumisateiset telkkarit. Miten voi olla niin vaikeaa? Tavallaan tuohon on jo tottunut niin, että paikka ei enää tuntuisi yhtä kodikkaalta jos nuo olisivat kondiksessa.

- Blegin keväiset "vahvistukset". Tämä liittyi niihin aikoihin kun seuralla vielä oli käytettävissään (Salonojan) rahaa. Tyler Arnason - Jumalauta, tyyppihän oli niin pulskassa kunnossa että hyvä jos jaksoi vaihdon aikana luistella kaukalon toiseen päähän! Eipä tuota Petu montaa peliä joukkueessa katsellutkaan. Muutamia muitakin helmiä löytyi, esim. Ryan D.Murphy, joka ei osannut mitään ja Gabriel Spilar joka osasi kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle muttei tiennyt lainkaan sillä siellä tekisi.

Tuossa äkkiseltään mieleen nousseita. Painoittuivat nyt 2010-luvulle, lähimuisti toimi tällä kertaa paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

Boosteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bleg, Red Wings, Gunners, Kaner's Crew
Pari voisin jakaa tässä:

-Ben Eavesin OT-maali Jokereita vastaan game 6 2008-keväällä. Aivan jäätävä ratkaisu joka tuli lähes puskista. Tietysti game 7 ansaitsee kunniamaininnan. :)

-Lammassaaren OT-maali 2011 kärppiä vastaan sääleissä kolmannessa pelissä. Helvetti mikä mörkö poistui selästä sillon ja kyllä se varmasti antoi uskoa joukkueelle voittaa kenet tahansa sinä keväänä.

-Myös tuo KalPa pelin ratkaisu tuli ensimmäisinä mieleen, mutta kunniamaininta tasoitusmaalista siinä pelissä, oliko Kähkösen ohjaama. KalPa-fanin vieressä istuessani hänen ilmeensä oli jotain niin huvittavaa, kun kiekko meni siinä tilanteessa byyriin.
 

Ramirez

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
-Narreilla oli Kurri ja Selänne, Matinkylä ylitäytetty ja voitettiin.
-Jossain pelissä tuomari lähti poliisisaattueessa kotiin.
-Nuoren Marko Mäkisen tuuletus
-ISO-K suuttui joukkotappelussa tepsiä vastaan.
-Aivan käsittämättömän nopea Nils Ekman ja vähemmän nopea Sergei Prjahin jolta kukaan ei saanut kulmassa kiekkoa pois.
-Sergei Makarovin huikeat avaussyötöt maalin kulmalta jotka johtivat usein maaliin..
-Kiekko-Espoon ekat playoffit Lukkoa vastaan ysärin puolivälissä. Ahola ja Nuutinen olivat ihan liekeissä.
-Puti (R.I.P.)
-Aivan huikeat puolivälierät Tepsiä vastaan -97. HIFKiä vastaan oli välierissä vähemmän huikeeta.
-Puolivälierät Tapparaa vastaan jotka voitettiin. Tampereella laulettiin sen jälkeen life is life.
-Sääleistä finaalin.
-Finaalit Kärppiä ja Hifkiä vastaan vaikka turpaan tulikin.
-Huikea voittoputki Petun aikoihin milloin puolet joukkueesta oli loukkaantuneena. Nuoret ja tuntemattomat pelaajat kuten Tomi Sallinen ottivat tuolloin vastuuta.
-CHL pelit Zürich lionssia vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

Orca

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon mikä milloinkin
Calounin tasoitus 2003 puolivälierien game 7:ssa Tapparaa vastaan 55 sekuntia ennen loppua ja Myllyksen puolittainen imaisu jatkoajan alussa, mihin kausi sitten päättyi. Oma kutina on, että tuolla joukkueella olisi menty päätyyn saakka JOS... Tapparahan sen mestaruuden sitten vei.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Ikimuistoisia hetkiä on paljon... eikä niitä oikein osaa arvottaakaan, kun ovat todella erilaisia.

Kakkosdivariaikana vieraspelien jälkeisenä aamuna ensimmäisenä postiluukulle hakemaan Hesaria ja katsomaan, miten pelit oli päättynyt edellisenä iltana. Urheiluruutu kun noteerasi vain divarin. Ja se riemu, kun pieni miehenalku ymmärsi, että divariin noustiin ja tulokset kuuleekin jo samana iltana televisiosta. Myöhemmin teksti-tv:n tuleminen oli iso mullistus - peleistä tuli väliaikatilanteitakin.

Joskus 88-89 -kaudella Matinkylässä pelattiin divarissa Jokereita vastaan. Halli oli aivan tupaten täynnä - varmasti enemmän ihmisiä kuin olisi saanut ottaa sisään ja kaikki ei edes mahtuneet. Seisomakatsomossa ala-asteikäisenä en juuri muiden takaa kentälle nähnyt kuin satunnaisesti, mutta se tunnelma hallissa oli ihan älytön. Divariajoilta on jäänyt mieleen hyvin myös se, kun maalilla ollut Dufva sai lämärin päähänsä ja vietiin paareilla verta valuvana kentältä.

Liiganousun varmistanut peli Stadin hallissa oli kanssa jotain ihan uskomatonta. Se fiilis silloin oli ensimmäisiä positiivisia epäuskon tuntemuksia - meidän kylän joukkueko SM-Liigassa ensi kaudella...

Ensimmäinen kausi Liigassa ja ensimmäisen kotipelin voitto KalPasta. Ensimmäinen liigamaali: Jan Långbacka (Jere Lehtinen - Teemu Sillanpää). Seppo Mäkelä brisaamassa ladossa. Kotivoitto myöhemmin kaudella Ässistä luvuin 6-0. Isoisäni kyydissä TPS-henkisen luokkakaverin kanssa arkena Turkuun katsomaan TPS-K-Espoota ja sieltä 1-3 vierasvoitto...

Ensimmäiset pleijarit Raumalla ja Espoossa on kanssa jäänyt mieleen. "Isojen poikien pelit" ja pitkät jatkoajat Raumalla... ei niitä unohda. Ahola teki maalit ja Rautio torjui yhtä vaille riittävän määrän laukauksia... Högardhin kolme maalia seuraavan kerran pleijareissa ollessa Hämeenlinnassa ja saman miehen Rami Alangon jyrän alle jääminen seuraavassa Matinkylän pelissä...

Robert Salon "hirmulämäri" IFK:a vastaan Matinkylässä - oikeastaan kaikki ensimmäisten Liigakausien voitot Jokereista ja IFK:sta on jollain tavalla sellaisia hetkiä, joita muistelee edelleen lämmöllä... varmaan kaikkia ei yksittäin muista, mutta edellä mainitun Marko Mäkisen tuuletuksen Jokereita vastaan muistaa kyllä aina.

Czerkawski ja myös Izabella Scorupco Matinkylän jäähallissa... Koulupäivän jälkeen piti mennä katsomaan K-Espoon treenejä, kun joku uusi kova puolalainen oli tullut joukkueeseen... ja katsomossa ei tainnut olla meidän parin hengen porukan lisäksi kuin Reiska ja Izabella.

Nils Ekman, Sergei Prjakhin - kaikki Matinkylän legendat. Hannu Järvenpää ensimmäiseen erään tehot 2+2 ja sitten kiekko silmään ja sairaalaan.

1998 keväällä pleijarisarja TPS:aa vastaan on kanssa sellainen, jota ei vaan unohda. 6-0 toisessa pelissä kotona ja vierasreissulta Turusta sensaatiomainen voitto. Ja se neljäs peli on jotain, mistä ei muista kuin välähdyksiä ja sen fiiliksen. Maha oli vähän liian täysi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt vielä jatkaa.

Sen jälkeen alkanut aikakausi, jolloin ollaan hyvissä kyttäysasemissa.

Ja kyllähän se 2003 Tapparaa vastaan pelattu sarja oli vierasreissuineen ihan kulttikamaa. Murphyn jatkoaikamaali viidennessä pelissä, Calounin tasoitus seitsemännessä... ja sitten siinä omien silmien edessä sen ratkaisun näkeminen ja kaiken pysähtyminen.

Seuraavalla kaudella Tappara kuitenkin kaatui sääleissä kahden vierasvoiton jälkeen. Puolivälierissä neljännen pelin voitto Rami Alangon kolmannen erän maalilla, joka oli muuten erän ainoa laukaus Bluesilta. Viidennessä pelissä Kohnin saama täysin käsittämätön ulosajo leikkauksesta. Reijo otti vähän roolia.

Mieleen on jäänyt myös säälisarja JYPiä vastaan. Ensimmäinen peli kotona turpaan, mutta vieraissa 5 sekuntia ennen loppua Pirneksen tekemä maali. Kolmannessa pelissä Espoossa tasoitus vähän kiistanalaisten jäähyjen jälkeen viimeisellä minuutilla ilman maalivahtia kuudella kolmea vastaan. Ja Pirneksen jatkoaikamaali. Siitä kaudesta sitten muistaakseni alkoi Kärppä-kirous.

Tampereella puolivälierissä Tapparan pudottaminen ja toinen välieräpaikka... työpäivän jälkeen kolmen muun jatkislaisen kanssa kiireellä kohti Mansea. Kuski ajoi tosi hienosti meidät ajoissa hallille. Ja se Alasen jatkoaikamaali ja toinen kerta mitalipeleissä. Jari Tolsan kevät.

Samana keväänä sekä IFK:n että Jokerien pudottaminen 2008. IFK-sarjasta parhaiten jäi mieleen kotitappion (potkumaalin) jälkeen sarjan toinen peli Nordiksella, kun sain kutsun Petoklubille katsomaan peliä. Pelin jälkeen osuttiin samaan pizzeriaan Rindellin ja Lindforsin kanssa. Molemmat oli ihan tatti otsassa ja näki, että tuska oli kova. Oltiin ainoat asiakkaat paikassa ja kuultiin kaverin kanssa hyvin, mitä kaksikko puhui keskenään... Jokereita vastaan taas sarja oli kokonaisuudessaan todella uskomaton - ja ensimmäisen mitalin varmistuminen. Katkerana muistona finaalisarjasta toisen pelin jatkoaikamaali. Jatkoajalla kestettiin Kähkösen vitonen ja pitkä 5-3 alivoima. Ja sitten tuollainen puolivahingossa tullut ratkaisu.

CHL-pelit silloin Berniä, HV71:sta ja Zürichiä vastaan on kanssa aivan ikimuistoisia. Camin voittomaali HV:n verkkoon Espoossa ei unohdu ikinä.

Kevät 2011 ja Petri Lammassaari sammuttaa Raksilan valot. Paljon tunnetta purkautui. Sitten käytännössä jyräämään runkosarjan kakkonen Ässät ja ykkönen JYP. Varsinkin JYP-pelit Espoossa oli molemmat todellisia huippupelejä - niin joukkueelta kuin fiilikseltäkin. Hienoja pelejä ja muistoja paljon. Paljon tasoitettiin tietä IFK:lle - ja edelleen väittäisin, että jos finaalissa olisi ollut vastassa mikä tahansa muu joukkue kuin IFK, Blues olisi nostanut kannua sen kauden jälkeen. IFK oli ainoa, joka pystyi ottamaan henkisen otteen Bluesilta.

KalPa-sarja... jotenkin itselläni oli uskoa vielä 3-0 tappioasemassakin, vaikka tilanne toivottomalta näyttikin. Olin aivan varma, että Blues pystyy viidennen pelin Kuopiosta klaaraamaan, jos klaaraa neljännen Espoossa - ja sarja käytännössä ratkeaa kuudennessa pelissä Espoossa. Ja sen pelin kulku... 0-2 taululla, mutta Roope Talaja nostaa kahdella maalilla Bluesin tasoihin... epätoivon fiilis, kun KalPa menee lopussa johtoon... se tasoitus... ja se jatkoaikamaali. Aivan uskomatonta. Valitettavasti jengi oli liian rikki haastaakseen Pelicansia.

Pitkä matka kuljettuna... aika paljon tuli tekstiä ylle. SaiPa-peli maanantailta jää kanssa ikuisesti mieleen... kävi nyt miten kävi.
 
Kylläpäs teillä on hyvä muisti. Itsellä ei niin hirveän paljon muistoja ole tallessa matinkyläajoista. Muutamia juttuja nousi kuitenkin pintaan kun luin hienoja kirjoituksianne.

-Puti (R.I.P.)
:( Milloinkas tämä on tapahtunut? Muistan matinkylästä hänet. Jossain vaiheessa häneltä varastettiin rumpu.. siat.
 

Blågula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Joskus 88-89 -kaudella Matinkylässä pelattiin divarissa Jokereita vastaan. Halli oli aivan tupaten täynnä - varmasti enemmän ihmisiä kuin olisi saanut ottaa sisään ja kaikki ei edes mahtuneet. Seisomakatsomossa ala-asteikäisenä en juuri muiden takaa kentälle nähnyt kuin satunnaisesti, mutta se tunnelma hallissa oli ihan älytön.
Tämä on se kausi jolloin oma "kannattajaura" alkoi. Hallin kapasiteetti taisi olla tasan 800 henkeä tuohon aikaan. Päädyissä ei ollut katsomoita eikä oikein tilaakaan, oli ainoastaan se karkeista puulankuista veistetty pääkatsomo. Eikä pleksejä, vaan verkko.

Nuo Jokeripelit olivat todellisia Daavid vs Goljat-spektaakkeleita vaikka Jokereilla olikin talouden kanssa ongelmia eikä siinä mielessä ollut mikään iso tekijä. K-Espoo oli kuitenkin ihan täysiverinen talkoohengellä pyörivä kyläseura. Molemmat kotipelit hoidettiin (sekä toinen vieraspeleistä) ja kliseisesti voisin todeta että olivat ikimuistoisia, paitsi etten muista niistä juuri mitään. (eka kotiottelu taisi päättyi maalin erolla, toisen K-Espoo hoiteli selkeästi).

Toisesta on vähän paremmat muistikuvat siitä syystä että tulin peliin vasta ensimmäisellä erätauolla ja hallihan oli niin täynnä kuin olla ja voi. Sain taisteltua itselleni paikan kaukalon laidalta, ehkäpä kolmen tai neljän ihmisrivin takaa. Sieltä olkapäiden yli tai jostain kainaloiden välistä näin noin kolmasosan kentästä, sen päädyn jossa oli meidän vaihtopenkki. Muistan että keskityin seuraamaan meidän maalivahdin reaktioita kun joukkue latoi maaleja ja voitti ottelun. Väitän että se oli Dufva. Ei säästellyt tuuletuksisssa kun ottelu päättyi ja edelleenkin suhtaudun siihen äijään myönteisesti tämän takia.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
:( Milloinkas tämä on tapahtunut? Muistan matinkylästä hänet. Jossain vaiheessa häneltä varastettiin rumpu.. siat.

On tuosta aikaa aika pitkäänkin. Faktaa en osaa sanoa, mutta varmaan noin 10 vuotta.
 

Ramirez

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
:( Milloinkas tämä on tapahtunut? Muistan matinkylästä hänet. Jossain vaiheessa häneltä varastettiin rumpu.. siat.

En nyt tarkkaan muista, mutta kenties vuosituhannen vaihteen tienoilla? Asui tuolloin Turussa ja joutui henkirikoksen uhriksi:( Ihan käsittämättömän raukkamainen teko.
 

Hannutic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Jospa aloitan siitä lähimuistista, niin viimeiseen vuoteen sisältyy seuraavat huikeat tapahtumat:
-Kauden päätösristeily 2014-2015
-Tuplareissu Jyväskylä-Kuopio
-Espoolaisten matka Raumalle
-Kannattajan juhlapäivän tifo
-Kauden päätös eilen Jyväskylässä
-Voisi lisätä viimeinen kotipeli, mutta en lisää, koska en ollut paikalla

Osa näistä voi vaipua unhoihin, mutta näin kannattajan näkökulmasta voi todeta että onpas ollut ikimuistoinen kausi, niin hyvässä kuin pahassa. Ja edelläolevassa listauksessa on vain kermat, muitakin hienoja muistoja on tältä kaudelta, mutta ehkä ne eivät kuitenkaan ole niin ikimuistoisia.
 

nikozwan

Jäsen
Näin naapurin näkökulmasta Bluesin finaalivierailut ovat jääneet mieleen. 2008 katselin pelejä televisiosta ja silloin olin tukevasti sinisten puolella. 2011 viimeinen peli sitten Baronalla onkin sellainen muisto, että kylmät väreet hiipii selkärankaan, kun sitä miettii. Vaikka Blues jäikin jalkoihin 2011, niin kyllä itselle ainakin tuo vuosi vahvisti jonkinlaista viha-rakkaus symbioosia joukkueiden välillä. Kaukana se on HIFK-Jokerit asetelmasta, mutta toisaalta hyvä niin. Liigassa Blues on joukkue, jonka menestyksen puolesta pystyin tsemppaamaan ihan aidosti täysillä niin kauan kuin oma jengi ei ollut vastassa. Jokereille olen alkanut hiljakseltaan lämmetä vasta nyt, kun pelaavat kokonaan eri sarjassa.

Summa summarum, ikävä tulee Bluesia, jos pelit tähän loppuivat. Kyllä seuralle oli/on mielestäni hitaasti, mutta varmasti kasvamassa omat hienot perinteet.
 

Mr.Moon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flopit
Monta hienoa muistoa kyllä ja hienoa että niin moni muistaa Espoon huikeinta pelaajaa ikinä, eli Sergei Priakhin/Pryakhin/Prjahin. Eikös kaverin nimi selässä muuttunut pariinkin kertaan?
Jostain syystä maali joka on jäänyt parhaiten mieleen oli Sergein huikea lähtönopeus jossain IFK-pelissä Matinkylässä (olisiko ollut 4-0 voitto?). VP Kautonen ei saanut pidettyä kiekkoa viivassa ja Sergei pyyhälsi ohi. Luistelu näytti hieman siltä että Sergei olisi koko ikänsä luistellut naisten luistimilla kun potku lähti suoraan taaksepäin. Mutta eihän VP siinä vaudissa silti pysynyt ja lopuksi Sergei veivasi läpiajon päätteeksi maalivahdin (Lindfors?) kiskalle ja kiekko maaliin erän vikalla sekunnilla.

Mika Raution kobrakäsi oli myös mahtava. Oli mielestäni yksi Espoon kiekkoilun kaikkien aikojen hahmoista, ja nyt tämän kauden tapahtumat vahvistavat tuon aseman, tosin listan ääripäästä toiseen.

Ja olisiko tuomari joka lähti poliisisaattueesa ollut nimeltään Koskinen? Ainakin tuo nimi on jäänyt mieleen kun jossakin matsissa tuota nimeä huudettiin enemmän kuin joukkueiden nimeä yhteensä.

Kaikkein paras muisto lienee kuitenkin perjantainen harjoitusmatsi IFKta vastaan Matinkylässä. Joku laitapuolen kulkija alkoi virtsaamaan istualteen meidän takana muina miehinä. Ottelun jälkeen kaukalon laidalla joku espoolainen ihmetteli kovaan ääneen IFK-faneille että "Miksi te minua hakkaatte, mä oon jo kerran saanut turpaan tänään?" Oli kyllä kova meininki harjoituspeliksi.
 

Physical Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo
- Eka peli, syksyllä 1992. K-Espoo-TPS. Turun vuorineuvokset voittivat 5-7, mutta L-ketju (Lehterä, Långbacka, Lehtinen) sai pikkupojan aivan intoihinsa.
- Ekat voitot IFK:sta ja Jokereista. Taisi olla syksy 1993. Prjahin oli rautaa.
- Mariusz Czerkawski
- Juha Ikosen tasoitusmaali JYP:iä vastaan Matinkylässä ajassa 59:59.
- Uusi halli, uusi nimi, kallis joukkue, ontto ja ihmettelevä olo.
- Kohn-Manderville-Kariya
- Omien junnujen läpilyönti Matikaisen aikana
- Eavesin ja-maali 2008 6. välierässä Pasilassa
- Brucklerin imaisut Kärppä-finaaleissa
- CHL-pelit ja pääsy finaaliin
- Kalpan vääntäminen 0-3:sta 4-3:een.
 

Matola

Jäsen
-Scott Brower (RIP)
-Putin jutut, mm. "Se joka kannattaa Ässiä, pässiä saa hässiä!!" (Ässäkannattajien edessä)
-Teemu Sillanpään jalkakyykkytuuletukset.
 

k-espoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo/Blues
Ja olisiko tuomari joka lähti poliisisaattueesa ollut nimeltään Koskinen? Ainakin tuo nimi on jäänyt mieleen kun jossakin matsissa tuota nimeä huudettiin enemmän kuin joukkueiden nimeä yhteensä.
KAUKONEN!! Sai ottelussa myös lihapiirakan ketsupilla ja sinapilla päällensä.
 

KukkoMiikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Mulle on Matinkylän tuomareista jäänyt jostain syystä päälimmäisenä mieleen Haajanen. En tiedä johtuiko Haajasen tuomaroinnin tasosta vai helposta nimestä huutaa yhteislauluna, mutta "Haajanen, Haajanen, Haajanen!"-huudot on kyllä jääneet mieleen hallilta niin hyvin että ei tainnut olla yksi tai kaksi kertaa kun hän oli yleisön silmätikkuna. Haajasen uran loppuun taisi liittyä jotain dramatiikkaa, eli tuskin ihan syyttä huudettiin.

Oli kyllä hienoa kun tuomareilla oli vielä nimet selässä.
 

Rankkari

Jäsen
Jos nyt uskallan heittää lokaa, niin Blues on aina ollut liiga kartalla, vailla riittävää kannatusta. Näin siis, vaikka moni on vahvasti mukana Bluessin mukana.
Jotain kuitenkin on puuttunut, jotta joukkueelle olisi pysynyt jatkuva liiga status.
 

hoffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Scott Brower monine otteluineen...mm. piilolasien etsintä jäältä.

Juha Ikosen tasoitus Jypiä vastaan kuten tuolla aiemmin mainittiin. Tosin kellonaika taisi olla väärin Physical Edgellä eli oikea on 59.24. Olin itsekin tuolloin 20.1.1994 paikalla...Mika Rautio oli muuten meillä silloin maalissa.

Juha Ikonen, Sergei Prjahin, Petro Koivunen, Kari Haakana, Sami Nuutinen, Marius Czerkawski ja monet muut K-Espoon ajalta. Ja toki Bluesin ajalta Huhtala, Rajainmäki sekä monet muut. Ja olihan se Lehterä-Långbacka-Lehtinen muistettava toki.

Eikä sovi unohtaa sitä Matinkylän rumpalia, jonka nimi oli ilmeisesti Putin.

Ja kyllä mä muistaisin tuomarin joka Matinkylästä sai mukaansa poliisisaattueen olleen Koskinen...nimi joka raikui hallissa pelin jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Koskinen se oli. Muistan pelin hyvin ja seuraavan päivän lehden kuvan fanista, joka hakkaa lipun kepillä Koskisen autoa.
 

snoukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Calounin tasoitus 2003 puolivälierien game 7:ssa Tapparaa vastaan 55 sekuntia ennen loppua ja Myllyksen puolittainen imaisu jatkoajan alussa, mihin kausi sitten päättyi. Oma kutina on, että tuolla joukkueella olisi menty päätyyn saakka JOS... Tapparahan sen mestaruuden sitten vei.
Tämä! Tuli muistot mieleen ja kylmät väreet selkään maalista ja samat fiilikset mestaruusmahdollisuudesta jos toisin.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Tota noin... Koskinen sai silloin ennen Lukko-peliä Liigalta jonkun kultakellon, olisiko ollut 500 peliä tuomittuna tms. Ja katsomossa huudetiin "Koskinen, anna se kello pois!". Tosin Koskinen-huudotkin raikui. Kiekko-Espoo hävisi tuon pelin maalilla, mutta pääsi minuutti ennen loppua pelaamaan ylivoimaa, kun Harri Suvanto Lukosta ajettiin pihalle - ja tasoitus oli tosi lähellä. Jos siitä olisi tasoitettu, olisi jatkoajan alusta pelattu 4 minuuttia ylivoimaa. Siitä en ole varma, että oliko poliisit paikalla, mutta näin itsekin, kun joku löi siinä Matinkadun ja Matinkartanontien risteyksessä Koskisen autoa tuulilasiin sellaisella Kiekko-Espoon reikäpaitakankaisella fanilipulla. Ja sitä ennen Koskinen oli jossain saattueessa mennyt autolleen.

Sen lisäksi jotenkin muistelen kyllä, että Kaukonenkin olisi lähtenyt poliisisaattueessa joskus hallilta. Kaukonen oli muutenkin hassu tuomari - heittoletti kaljun päällä oli ihan legenda. Mikäli en väärin muista, joskus aikanaan SM-liigassa Kaukonen ajoi tappelusta kaksi pelaajaa pihalle. Syyt oli tosin kiinnipitäminen toisella ja kyynerpäätaklaus toisella. Kuulemma syy oli se, että jos pistää vitosen väkivaltaisuudesta, pitää tehdä Liigalle raportti tilanteesta aina. Kaikista vitosista ei tarvinnut, vaan sääntö oli, että tietyt rangaistuksen syyt ja kaikki loukkaantumiset piti tuomarin itse raportoida. Ei jaksanut raportteja kirjoittaa niin pisti kaksi sellaista syytä, joissa silloin vain ottelurangaistukset piti raportoida.

Haajanen on tosi jännä persoona. Tuli jotenkin mieleen viime vuosien tuomareista Jyri Rönn, kun Haajasta muistelee. Molemmat vaikutti vähän sellaisilta vänrikki Nappuloilta tyyppinä - periaatteessa jopa hyvästä vihellyksestä sai aikaan kalabaliikin, kun kommunikoinnissa haettiin Mäkelää, mutta Seppo oli ainoa, joka pystyi olemaan Mäkelä.

Lepaus oli pitkään tosi vastenmielinen tuomari, mutta loppu-urallaan oikeasti tykkäsin, jos Lepaus oli viheltämässä. Jotenkin siitä kasvoi ihan hyvä tuomari. Rami Savolainen oli yksin pirun hyvä silloin aikanaan, mutta kahden tuomarin kokeilut silloin Juha Revon kanssa jätti paskan maun loppuviimeksi suuhun hänestäkin...

Muistan muuten joskus aikanaan, kun Matinkylässä Jokereita vastaan Petri Varis pääsi yksin läpi ja kompastui siniviivaan. Espoon perässä tulevan pakin maila oli varmaan metrin päässä. Arto I. Järvelä vihelsi rankkarin tilanteesta. En muista, tuliko rankkarista maalia, mutta muistan sen illan Urheiluruudun erittäin elävästi. Siinä näytettiin nimittäin tilanne kuvattuna hieman alempaa takaviistosta, ja tilanne näytti siltä, että K-Espoon pakki veti suoraan jaloille, minkä vuoksi Varis kaatui - vaikka sivulta tilanteen nähneenä voin sanoa, että siinä ei kontakti ollut lähelläkään. Jotenkin siinä vaiheessa itse heräsin todellisuuteen - ja tajusin, että tuomarin paikka kentällä pelaajien seassa on perspektiiviltään tosi erilainen kuin katsomossa on.

No, tuomareitakin voi muistella... näitä muistoja on ihan liikaa
 
Suosikkijoukkue
Rochester Diablos
Hienoa että muutama muistavat tuon K-E aikaisen JYP Tasapelin. Tuo oli muutern silloiselle päävalmentaja Hannu Saintulalle ensimmäinen piste liigassa. Maali tuli ajassa 59.26. Olin jo toisessa erässä katsonut miten Kenkä Siekkinen sijoittuu aloituksissa hassusti liian keskelle ja näytin jo tuolloin asian Ikosen Juhalle jonka kätisyys sopi hyvin koittamaan maalia suoraan aloituksesta. Erätauolla sanoin myös Hanskille että jos paikka tulee niin sovimme Juhan kanssa että koittaa suoraa maalia.

Kun paikka sitten tuli pelin lopussa onnistui tuo aloitus aivan täydellisesti. Oli hauska lyhyt hiljaisuus kun oikein kukaan ei heti hiffannut mitä tapahtui.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös