Mistähän lähtien rahan lainaamisesta on tullut velvollisuus? Tätä ihmettelen suuresti.
Saan kovaa kritiikkiä eräältä ihmiseltä, kun en kerran lainannut hänelle rahaa hauskanpitoon. Tämä tapahtui yhden kerran. Ja miten se viestittely menikään:
Tyyppi: Olis vähän jano...
Nummis: Eiks jano lähde vedellä?
Tarkalleen ottaen en edes kieltäytynyt, mutta sellaiseksi se tulkittiin. Tulkinta oli toki oikea, sen myönnän. Mutta tästä se lähti, tämän jälkeen olen ollut paska jätkä. Tilannetta toki helpottaa se, että olisin sitä muutenkin.
Olen vain sitä mieltä, että jos ihmisellä on taloudellisia haasteita, niin rahan vippaaminen huvituksiin ei paranna tilannetta, se vain pahentaa. Esimerkiksi pakollisiin menoihin voisin lainata, kunhan sitä kysyttäisiin ihan suoraan ja kerrottaisiin, mihin raha menee. Ja kerrottaisiin myös, koska on mahdollista maksaa takaisin.
Takaisin maksaminen on tärkeää myös vippaajalle itselleen. Jos alkaa perustaa taloutensa vippeihin, niin siitä tulee helposti kierre, joka päättyy huonosti. Siitä on ihan riittävästi esimerkkejä. Eikä oikeasti sen varaan voi laskea, että kaverit tai tutut vippaavat ja antavat tarvittaessa vipit anteeksi. Siinä loppuvat ennen pitkää näiden vippaajienkin rahat.
Ei nyt tähän tapaukseen liity mitenkään, mutta Ullanlinnassa oli takavuosina joku kaikkien tuntema kadunmies, jolle hyväosaiset heittivät aina vähän kaljarahaa. Sitten tämä kaveri kuoli, ja nämä rahojen heittelijät muistelivat jossain lehdessä (ehkä Seiskassa), että "kyllä se oli niin miehistä parhain".
Jos nämä ihmiset olisivat tuosta kaverista oikeasti välittäneet, niin he olisivat auttaneet tämän pois kadulta.