Ihmetyttää taas tää perkeleen hameväen (ei mustalaisten) ajatuksen juoksu. Ollaanko me miehet jotain seuralaisia sinne ostoksille, vai minkä takia akka sanoo aina, että lähdetäänkö yhdessä ostoksille. Ei se tarkoita, että lähdetäänkö tekemään ostopäätökset yhdessä, vaan että sun on nyt tultava vaan mukaan jostain ihmeen vitun kumman syystä, koska ihminen ei voi mennä ostamaan sitä helvetin Vallilan kukkaverhoa yksinään.
SITTEN. SITTEN ALKAA SE KYSELY. Oisko tämä hyvä? Kumpi otetaan? Pitäskö näitä ottaa useampi? Sopisikohan tämä siihen 30-luvun isomummovainaan mankelin viereen? Mitä oot mieltä? Todellisuudessahan se ei kysy ees sun mielipidettä. Se naamioi sen helvetin ovelasti, että sä tuntisit itsesi jotenkin merkitykselliseksi siellä kaupassa. Todellisuudessa oot vaan seuralainen ja kantaja, jos sattuu löytymään joku 120 kiloinen hierova nojatuoli josta tulee valkoviiniä samalla. Sen huomaa hyvin siitä, kun alat kertomaan mielipiteitäs niihin kysymyksiin. Mies: Tuo musta ois hieno!
Nainen: Oi kato miten hieno punanen täällä on. Tää kävis hyvin. EIKÖ?!
Sitten tulee se heti. Nainen sanoo, että saat ihan itse kokonaan nyt päättää, minkälainen löylykauha ja ämpäri otetaan saunaan.
Oho, aikamoinen vastuu. Todellisuudessa en päätä sitäkään, niinkun en mitään muutakaan sisustukseen liittyvää. Oon vaan joku helvetin toteemipaalu, johon tyrkätään ostoksia roikkumaan ja jolta voi välillä kysellä, vähän niinkun koirilta. Ei se oleta mun ymmärtävän mitään.
Kävin löylykauhan ja sen ämpärin hakemassa.
-Eri väriset kauhan ja ämpärinkö otit? EIKÖ samanväriset sopisi paremmin? !!!!!! Tottakai sopisi kulta. Olinpas ajattelematon.
Sit lähetään kaupasta: Olipas mukava käydä yhdessä kaupassa. Molemmille löytyi mieleistä.
Ei saatana sentään.