Yhdysvalloissa on erittäin pitkällisten ja monivaiheisten esivaali- ja kampanjakiertueiden jälkeen ehdolla presidentiksi käytännössä kaksi henkilöä. Valtapuolueiden asettamat ehdokkaat ovat valikoituneet vaaleihin kansanvaltaisin valintaprosessein ja periaattein kaikkien niiden 200 miljoonan ihmisen joukosta, jotka täyttävät maan perustuslain mukaiset edellytykset tehtävässä toimimiseen.
Ehdokkaiden omien kannattajaleirien kovaäänisimpien mediahuutelujen perusteella kumpikaan ehdokas ei kuitenkaan todellakaan olisi millään tavoin sopiva, pätevä, vakaa, edustava, ryhdikäs, älykäs, harkitseva, yhteistyökykyinen jne. jne. - yleensäkään kykenevä - toimimaan Yhdysvaltain presidenttinä. Pilkka, karnevalisointi, iva ja toinen toistaan absrurdimmat väitteet ehdokkaista saavat some-palstatilaa Euroopassa ja Aasiassa asti. Tästä huolimatta toinen ehdokkaista valittaneen huomisaamuun mennessä globaalisti kenties näkyvimpään sekä kansallisesti vaikutusvaltaisimpaan ja vastuullisimpaan julkiseen tehtävään. Nelivuotiskaudeksi ja demokratian pelisäännöillä klassisimmillaan.
Asetelma on siis hiukan sama kuin joku halveksisi vastaantulijoita peilitalossa. Mitä se kertoo kansan omasta arvovallasta suhteessa itseensä?
Kunhan vain ihmettelen.