penkinlämmittäjä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Vatanen, Blackhawks
Hei ihan oikeasti...
Nykyajan huipputason salibandy on erittäin hidastempoinen pallopeli. Joukkue A pyörittää palloa omalla kenttäpuoliskolla kunnes avautuu syöttöpaikka juuri siihen paikkaan mihin treeneissä ollaan harjoiteltu. Tämä jälkeen pallo pitäisi saada sinne missä pitäisi olla seuraava kaveri venttailemassa ja jos tämä ei onnistu, palautetaan jälleen reikäpallo omaan päätyyn ja sama homma alkaa alusta. Aktiivista karvausta tässä lajissa ei harrasta enää kovinkaan moni joukkue ja jos sellaista sattuisi käymään, laitetaan roikkupallo vastustajan päätyyn toivoen että se menee omille.
Olisi hienoa nähdä vauhdikas salibandyottelu, missä molemmat joukkueet yrittäisivät hyökätä edes kahdella erilaisella tavalla ja lähtisivät jopa vastahyökkäyksiin kun saavat pallon haltuunsa.
Harvemmin tätä näkee sillä siinähän on vaara menettää pallo vastustajalle jolloin vastustaja saattaa tehdä jopa maalin. Pallo on vallan väline ja valtaa käytetään aivan helvetin vittumaisesti.
Sählyssä ei myöskään lähdetä haastamaan vastustajaa yksi vastaan yksi -harhautukseen vaan mieluummin syötetään kaverille tai sitten takaisin sinne omaan päätyyn.
TV-lajinahan tämä laji on aivan syvältä edellä mainittujen seikkojen takia, mutta myönnettäköön että sählyä on kyllä kiva pelata.
No et sinä ole sitten paljon Salibandya katsonut. Minä nyt kaivoin sinulle esimerkin Youtuben ihmeellisestä maailmasta niin, että kirjoitin hakusanaksi salibandy 2013. Valitsin ensimmäisen täyden ottelun, joka sattuu olemaan viime kauden Suomen Cupin Finaali Happee-Classic. Ottelu oli erittäin tyypillinen salibandyottelu, jota lajin parissa puhuttiin todenmukaisena hyvänä mainoksena lajille. Voit nyt vaikka ihan itse ruveta katsomaan tuota ja luetella mainitsemiasi asioita nykypelistä. Sitten voit vaikka seuraavaksi verrata vaikka Jokereiden pelaamiseen, koska sitä näet paljon. Saatat ehkä huomata olevasi väärässä.
Katselin tuossa vajaa kymmenen peliminuuttia ihan vain omien havaintojeni tueksi ja reagoin pelillisiin väittämiin mitä esitit.
Puolustava joukkue pallon saatuaan jäi pallottelemaan omalle alueelle pari kertaa joista toisessa tilanteista oli vaihto kesken, jolloin ei ole muutenkaan mitään järkeä lähteä. Toisessa tilanteessa taisi tulla kolme syöttöä pakkien kesken ennen pitkää avausta. Muuten pallo käännettiin hyökkäykseen viimeistään kahden syötön jälkeen ja joissain tilanteissa seinän tullessa vastaan palautettiin pallo puolustajalle, jotta saataisiin liikkeen kautta uusi tila avaukselle. Tuttua myös jääkiekosta. Kymmenen minuutin aikana oli yksi tilanne, missä karvaus ei ollut aktiivinen ja tuolloin molemmat joukkueet vaihtoivat. Roikkupalloja ei kuitenkaan heittänyt kumpikaan joukkue. Pelin avauksessa käytetään paljon ennaltasovittuja malleja, joita on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin jääkiekossa. Salibandyn avainsana on reagointi. Koska pelitilaa on vähemmän, täytyy jokainen tila pyrkiä käyttämään hyväksi ja puolustavan joukkueen taas minimoimaan se tila. Siksi siellä ei paljon seisoskella, vaan varsinkin hyökkäävän joukkueen pelaajat pyrkivät liikkeellä luomaan koko ajan syöttösuuntia. Jos et ole puusilmä, niin huomaat senkin olevan aktiivisempaa kuin jääkiekossa, jossa kenttä on valtavasti suurempi.
Vielä pahempi puusilmä täytyy nimimerkin takaa löytyä, jos väittää ettei salibandyssa hyökätä vastaan. Vastahyökkäysten määrät ovat suhteessa potenssiin verrattuna jääkiekkoon. Tämä johtuu nimenomaan mainitsemastani reagoinnista, jossa saatu tila täytyy käyttää hyväksi. Tämänkin huomaat varmasti tuosta pätkästä. Siinä ei nimittäin montaa kertaa lähdetä "hitaalla." Jääkiekossahan tuo on yksi niistä "oikeista tavoista." Pallo ei ole vallan väline, vaan vallan väline on liike. Jos et liiku, niin et voi pärjätä vaan sinut jyrätään.
Sanoit myös, ettei salibandyssa haasteta yhdellä yhtä vastaan. Sen allekirjoitan osittain, sillä se haasto on hyvin erilainen suhteessa jääkiekkoon. Yleensä haasto tapahtuu vauhdin ja suojauksen turvin. Toinen vaihtoehto haastamiseen on esimerkiksi ottaa ns tyhjät pois ja pudottaa viereen tai taakse joukkuekaverille tyhjään tilaan. Salibandyssä myös pyritään syöttämään huomattavasti enemmän, koska pallo liikkuu aivan käsittämättömän paljon nopeampaa kuin liike jaloilla. Kun se lisätään vielä pieneen pelitilaan, niin samankaltainen harhautuspelaaminen haastotilanteissa ei ole mahdollista. Kuitenkin väitän, että vähintään lähes yhtä paljon harhautuksilla ohitetaan vastustaja kuin jääkiekossa.
Ja kyllä, TV-lajina se on paska, koska peli on nimenomaan niin uskomattoman nopea. Sitä pitäisi kuvata joko kaukaa tai päädystä. Se, että väittää salibandyn olevan hidasta omissa pallottelua, niin on täydellistä puusilmäisyyttä tai ennakkoluuloisuuden aiheuttamaa kuvitelmaa.
Jos sinulla on vielä jotain lisättävää tähän, niin toivon meidän siirtyvän yksityisviesteihin tai yleiseen salibandykeskusteluun.