Voin hyvillä mielin sanoa, että en ole kertaakaan kotona tai missään muuallakaan antanut 3-vuotiaalle tytölleni suklaata, karkkia tai muuta vastaavaa.
Jokunen pulla, kakunpala tai jäätelöannos on tietenkin mennyt kahvipöydässä esim. vieraita kestittäessämme tai kyläillessämme jossain, mutta muuten ei ole päässyt syntymään minkäänlaista tottumusta herkutteluun tai edes sellaisen ruinaamiseen kotioloissa.
Mutta, päiväkoti tekeekin sitten ihan hyvää työtä lasten saattamiseksi persoksi kaikelle makealle. Vähän väliä tuntuu välipalana olevan keksiä, pullaa, lettuja tai jäätelöä, ja tietenkin pienen päiväkotiryhmän 150-kiloinen hoitaja omissa makeanhimoissaan tarjoaa ns. omaan piikkiinsä säännöllisesti suklaata ja muuta herkkua.
En jaksa olla se vanhempi, joka menisi sinne kieltämään näiden herkkujen tarjoilemista lapselleni kaikkien muiden napostellessa ympärillään, mutta ihmetyttää nykypäivänä kaiken tämän kansanterveys- ja ylipainokeskustelun aikana, että tuollaiset 3-6-vuotiaat tunnutaan kasvatusalan ammattilaisten toimesta haluttavan ajettavaksi makeanhimoon jo tuossa iässä.
Liioittelematta, ilman päiväkotiryhmän toimintaa meidän tyttö ei varmaan vielä edes tietäisi, mitä joku kaakao tai suklaa on.
Kun tiedetään, että kavereiden ja vanhempien lasten ja mainosten ja muiden vaikutteiden kautta nämä makeat houkutukset tulisivat väistämättä ikävuosien myötä eteen eskarissa tai koulussa, niin pitääkö se nyt ehdoin tahdoin tehdä heille osaksi rutiinia jo päiväkoti-iässä.
Meillä tytön pienen päiväkodin ns. päähoitaja ja nokkanainen on tosiaan sellainen tonnikeiju, että voin hyvin kuvitella ja nähdä herkuttelun olevan hänelle arjen pientä palkintoa ja oikeasti iso osa elämäänsä. Harmi vaan, että ajaa tätä tuollaisessa virassaan eteenpäin pienille lapsille. Varmaan parikymmentä kertaa hakiessani tytärtäni päiväkodista, on kuulunut että "menette iskän kanssa kotiin herkuttelemaan," tai että "hyvää viikonloppua ja muistakaa herkutella."
Ei muisteta.