Mä en välitä näistä erikoistehoste- elokuvista.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan 80- luvun amerikkalaiset leffat on mun makuun. Martin Scorsese, Stanley Kubrick, Tomppa ja Bruce ja Indiana Jones tietty..
Just katsottiin varmaan 10 dollarin lavasteilla tehty Escape plan, Swartsu ja Stallone pääosissa. Sikahyvä :) Harmi kun näistä kavereista aika jättää, ei samatyylisille leffoille oikein ole tekijöitä.
http://www.leffatykki.com/henkilo/martin-scorsese
Escape Planin budjetti oli 50 miljoonaa dollaria. Kubrick, Spielberg jne. olivat edelläkävijöitä "erikoistehoste-elokuvissa." 80-luvun hiukan naiivit ja ennakkoluuloilla ladatut seikkailu- ja toimintaelokuvat ovat kyllä rautaa. Suuren budjetin nykyleffat ovat tältä osin välillä liian tekosynkkiä ja -taiteellisia. Tosin herrat Von Trier, Widing-Refn ja Aronofsky eivät ikinä olisi päässeet toteuttamaan itseään samalla tavalla kuin "nykykulttuurissa". Kaikelle on hyvät ja huonot puolensa.
Eniten ihmetyttää yhden aikakauden nostaminen siksi parhaaksi, oli sitten kyseessä musiikki, leffat jne. "Nykyleffat on paskaa. Nykymusiikki on paskaa, ennen oli kaikki paremmin". Vitut, laiskan ja tyhmän ihmisen puhetta. Itse en ikinä ole löytänyt suosikkejani valtavirrasta. Jos ei jaksa kaivaa lampaille tehdyn valtavirtamusiikin ja hollywood-tauhkan läpi, niin oma ongelmansa. Mitään ei ole pakkoa katsoa tai kuunnella.
Tämä siis yleisenä ihmettelynä. Ei Leelian Lepotuolille suunnattuna.