Kun olin 16-18-vuotias minulle todellakin oli päivän kohokohta lätkämatsi. Voi sitä tunnetta, kun sai koulupäivän alta pois ja sai alkaa valmistautumaan lätkämatsiin. Se fiilis, kun laitoin napit korville ja hyvä musa pauhasi. Astelin bussiin ja valmiina jäähallille. Matsin jälkeen hipsin kotiin hyvissä tai apeissa tunnelmissa riippuen pelin tuloksesta. Ja en sentään mikään nolife ollut ja muutakin tekemistä oli kuin hallilla käyminen, mutta kyllä se antoi minulle todella hyvän olon, kun tiesin että pääsee matsia katsomaan ja rentoutumaan. Ehdottomasti päivän ellei viikon kohokohta. Toki ikää oli silloin vähemmän ja nykyään en niin paljon peleissä enää käy harmikseni. Mutta jos olemme sopineet kaverin kanssa, että menemme katsomaan matsia esim. lauantaina ja sovimme tämän saman viikon maanantaina, voi helposti olla itselleni viikon kohokohta tämä matsiin meneminen. Ja mitä tulee HIFK:n mestaruuteen niin voin kertoa, että oli sanoinkuvaamatonta ja yksi unelmien täyttymys.
Ja on elämässä toku muitakin kohokohtia, mutta hemmetti jos suosikkijoukkueesi, jota olet tukenut lapsesta asti ja olet kokenut ylä ja alamäet ym. voittaa mestaruuden niin onhan se hienoa. Olet jopa ehkä niin tylsä ihminen, että olet kelannut pienessä mielessäsi miltä mestaruus tuntuu ja sittenkun se tapahtuu oikeasti niin sitä tunnetta ei monesti koe. Ehdottomasti suurimmista haaveista, mitä itse olen koskaan haaveillut/toivonut. Toki muitakin haaveita on, mutta nyt voi ainakin yhden listalta kuitata.
Ja jos jotain ihmetellään niin täytyy ihmetellä duunikaverin ja hänen tyttöystävänsä yhteydenpitoa. Ymmärrän että soitellaan, mutta se kun muija soittaa 4-6 kertaa työpäivän aikana (8 tuntia) ja kertoo jotain juttujaan ja duunikaveri vaan vastailee joo, ei, joo, kyllä, eikä, onko näin. Ja duunikaveri soittelee vaan kuullakseen mitä muijalla on sanottavaa, mutta itsellä ei mitään asiaa ole. No kai tämä on sitä kuuluisaa rakkautta tai jotain.
Ja on elämässä toku muitakin kohokohtia, mutta hemmetti jos suosikkijoukkueesi, jota olet tukenut lapsesta asti ja olet kokenut ylä ja alamäet ym. voittaa mestaruuden niin onhan se hienoa. Olet jopa ehkä niin tylsä ihminen, että olet kelannut pienessä mielessäsi miltä mestaruus tuntuu ja sittenkun se tapahtuu oikeasti niin sitä tunnetta ei monesti koe. Ehdottomasti suurimmista haaveista, mitä itse olen koskaan haaveillut/toivonut. Toki muitakin haaveita on, mutta nyt voi ainakin yhden listalta kuitata.
Ja jos jotain ihmetellään niin täytyy ihmetellä duunikaverin ja hänen tyttöystävänsä yhteydenpitoa. Ymmärrän että soitellaan, mutta se kun muija soittaa 4-6 kertaa työpäivän aikana (8 tuntia) ja kertoo jotain juttujaan ja duunikaveri vaan vastailee joo, ei, joo, kyllä, eikä, onko näin. Ja duunikaveri soittelee vaan kuullakseen mitä muijalla on sanottavaa, mutta itsellä ei mitään asiaa ole. No kai tämä on sitä kuuluisaa rakkautta tai jotain.
Viimeksi muokattu: