Oudoksuttava dikotomia kyllä syntyy, kun poliittisesti väkivaltaista totalitarismia kannattava henkilö esiintyy ammattihenkilönä ja asiantuntijana postmodernistisia narratiiveja dominoivasti esittelevässä Helsingin Sanomissa, ja tämä auktoriteettiargumentteja ainakin jollakin tavalla tavoitteleva puheenvuoro on ilmeisesti uutisoitu uutisena tai ainakin jotenkin objektiiviseen, ei-poliittisesti sitoutuneeseen tieteenharjoittamiseen/toimitustyöhön liittyvänä?
Keskustelu on tietysti keskustelua, mutta kaksi ajatusta herää mieleen.
Helsingin Sanomat on hyvin vaarallisella tiellä osallistuessaan poliittisten agendojen levittämiseen "toimituksellisen aineistonsa joukossa", yrittäen naamioida eräiden toimittajiensa poliittisia agendoja jotenkin "asiantuntemukseksi" ja "tieteellisyydeksi", kuitenkin tavalla, jossa ei ole kuitenkaan humanististen tiedekuntien kaikkein syrjään joutuneimpien norsuunluutornien eli ns. postmodernismin ja poststrukturalismin ulkopuolella tieteellisyyden hiventäkään. Vieläpä ratsastaen keppihevosilla, jotka ovat inhimillisesti katsoen kovin herkkiä, eikä vähiten Helsingin Sanomien toimituksen ja toimittajien oman toiminnan vuoksi.
Kuka on antanut Helsingin Sanomien toimittajille ja tälle asiantuntijan auktoriteettiasemasta puhuvalle oikeuden diagnoisoida ihmisiä ja kokonaisia ihmisryhmiä lääketieteen, psykologian ja yleisemmän tieteenharjoituksen termistöä käyttäen?
Tälläiseen pseudotieteelliseen vääristelyyn ja identiteettipeliin ei törmää kovin usein edes kansalaismedian tai Internetin keskustelupalstojen puolella. On eri asia, että jos joku hyvin lapsellinen personaallisuushäiriöistä kärsivä teini tai nuori aikuinen potee pahaa oloaan kirjoittelemalla päättömyyksiä, olipa saanut sitten koulutusta tai ei, mutta sentään epäeettiseen puoskarointiin ei soisi laajalevikkisen ja julkista arvostusta ainakin aiemmin nauttineen median sortuvan.
Toisekseen, ei herätä juurikaan julkista luottamusta koulupsykologien ammattikuntaa kohtaan, jos ja kun ammattietiikka on tällä tasolla. Ehkä sitä vaalityötä voisi tehdä jostakin muusta roolista kuin esiintymällä (~ posing) terveydenhuollon ammattihenkilönä ja vieläpä oikein tutkijana täysin päättömillä, provakatiivisilla poliittiseen aktivismiin viittavilla mielipiteillä. Ja niitä superihmisiä olivatkaan?