Niin että kun lapset kiusaavat ja pilkkaavat toisiaan jo muutenkin niin paljon, niin paskaako sillä sitten enää on väliä, vaikka yksi uusi syy kiusaamiseen vielä lisättäisiin tuonne hiekkalaatikoille/koulun pihoille. No, logiikkahan tuokin.
Lisäksi tässä homoparien adoptiokysymyksessä on syntynyt illuusio, että he olisivat jotenkin poikkeuksellisen rakastavia vanhempia adoptoimalleen lapselleen. Luulenpa, että monissa tapauksissa kyseessä on vain periaatteellinen tavoite; kun kerran heteroparitkin saavat lapsia, niin kyllä samanlainen "statussymboli" pitää olla homo/lesboparienkin ulottuvilla.
Ei vaan esimerkillä oli tarkoitus osoittaa se, että lapset keksivät kiusaamismahdollisuuden vaikka mistä tahansa - jos ei muusta niin väärästä lätkäjoukkueesta jota lapsi kannattaa *virn*.
Nykyään on kuitenkin jo näitä "sateenkaariperheitä" jonkin verran, joten en näe syytä sille, että niiden "syntyä" pitäisi keinotekoisesti ruveta rajoittamaan. Asenteet toki muuttuvat hitaasti mutta kukapa olisi muutama sukupolvi sitten uskonut, että eroperheiden lapsiin suhtaudutaan aivan normaalilla tavalla - poikkeustapauksissa eroperheiden lapsia tietty kiusataan nykyäänkin mutta yhteiskunta ja yleinen asenne on hyväksyvällä kannalla. Luterilainenkirkkokaan ei taida enää tuomita eroperheiden lapsia kadotukseen...
Eli hitaalla asennemuutoksella sateenkaariperheiden lapsetkin kasvavat osaksi normiyhteiskuntaa. Ei mikään muutos tapahdu hetkessä mutta jos sitä ryhdytään keinotekoisesti rajoittamaan liiankin kanssa niin sekin aiheuttaa ongelmia, etenkin sellaisille perheille joissa jo on lesbopareilla näitä yhteisiä lapsia.
Tiedä sitten ovatko sateenkaariperheiden vanhemmat rakastavampia mutta jos lapsi on odotettu ja toivottu ja sitä on haluttu vuosia niin hyvin usein tilanne on se, että lapsi on perheelle tärkeä ja sitä myös rakastetaan ja sille osoitetaan sitä rakkautta. Omien havaintojeni mukaan odotettu ja toivottu lapsi saa enemmän huolenpitoa ja rakkautta kuin lapsi joka on pykäisty alulle puolihuolimattomasti.
vlad.