Ei ammattitaitoisinkaan tarhantäti tai -setä tai perhepäivähoitaja koskaan korvaa oikeita vanhempia, vaikka lapsi näiden holhouksessa ison osan lapsuuttaan (varsinkin urapainotteisessa yhteiskunnassa) viettääkin. Kai sinä nyt sen itsekin voit myöntää?
Ei tietenkään korvaa, mutta nykyinen yhteiskunta, tämä luonnollinen tila, millaiseksi sen itsekin tunnustat aiheuttaa kuitenkin sitä, että entistä useammat lapset eivät saa riittävästi lämpöä ja läheisyyttä omilta vanhemmiltaan. Mikä aiheuttaa tietynlaista juurettomuutta ja tunnetta, ettei kuulu minnekään ja ei ole tarpeeksi tärkeä. Tuollaisista lapsista kehittyy sellaisia tapauksia, jotka aiheuttavat väkivaltaa ja rikoksia. Tämä kaikki tuloksena yhteiskunnasta, joka ei millään tavalla ole luonnollinen verrattuna siihen varhaiseen yhteiskuntamuotoon, missä kaikki kantaa huolta toisistaan.
Tällä en itse meinaa sitä, että niin pitäisi jotenkin olla. Nyt eletään näin, koska olosuhteet on meidät vieneet siihen. Aivan samalla tavalla muuttuu käsitykset myös siitä, millaisia voivat olla perherakenteet, millaisista jäsenistä se koostuu jne. Varmasti joskus esimerkiksi adoptio on ollut halveksuttava ja outo vieras ratkaisu, mitä ei olla hyväksytty, etenkin jos luonto on määrännyt, ettet voi omia jälkeläisiä saada, puhumattakaan millaisen maineen adoptoitu orpo voi saada. Nyt ei kuitenkaan ajatella niin. Myös eroaminen ja uusperheen rakentaminen on ollut luonnotonta ja hyvien tapojen vastaista. Nykyään se on ihan normaalia. Miksei siis homo- tai lesboperhekin voisi olla?
Kyseessä on vaan ajankohtaan ja ennakkoasenteisiin perustuvaa moraalikäsitystä, joka on todella häilyvää. Tietyissä vaiheissa kulttuuriamme, tietysti hieman paikastakin riippuen homoseksuaaliset suhteet ovat olleet erittäinkin hyväksyttyjä. Sitten tulee joku uskonto tai oppi joka määrittelee mikä on luonnotonta ja mikä ei.
]
Mutta edelleenkin, olivat vanhemmat sitten hyviä tai huonoja, on lapsen saatava kasvatuksensa aikana näkemystä sukupuolten välisistä eroista, jotta lapselle kehittyy käsitys siitä, mikä on miehen ja mikä naisen rooli ihmisyhteiskunnassa.
Tuolla logiikalla ei pitäisi edes homoja ja lesboja kehittyä, koska heistäkin käytännössä kaikki tulevat perheistä, missä on isä ja äiti. Miksei ne molemmat sukupuoliroolimallit vaikuta sitten siihen, että lapsesta ei tule homoseksuaalia? Toisin sanoen uskallan epäillä, että tuolla seikalla ei ole juurikaan mitään vaikutusta ko. asiaan. Jos lasta ei kasvateta ihan jossain umpiossa, missä ympäröivä maailma ei pääse yhtään vuorovaikuttamaan, niin en usko, että perherakenne antaa vain sen yhden vaihtoehdon kehittymiselle. Ulkoiset ympäristötekijät näyttelee myös aina erittäin suurta osaa kehittymisessä.
Mitä tulee homoseksuaalien pätevyyteen vanhempina, niin mitään takeitahan siitä ei tietenkään ole. Tosin luulisin, että heidän kohdallaan prosessi saada lapsi ja sellaisen huoltajuus on niin raskas ja vaikea, että täysin epäkelvot yksilöt varmasti karsiutuu nopeasti ja ne jotka todella tahtovat vanhemmiksi taistelevat tiensä loppuun saakka ja ova motivoituneita.
Toki jos laki sallisi helpommin huoltajuuden, niin homoseksuaalipareissa varmasti täysin epäkelpoja vanhempia tulisi enemmän vastaan. Nyt on otantaa aika vaikea tehdä.
Edelleen näkisin, että vanhemmuudessa kaikkein epäolennaisin seikka on se, että mikä on vanhempien seksuaalinen status ja miten se ehkä vaikuttaa lapsen oman seksuaalisuuden kehittymiseen ja kasvamiseen. Kyllä ne oikeat ongelmat ja vastuunkantamiset vanhemmuuden osalta on ihan toisilla sektoreilla.
