Liikunnan arvosana ei koostu sekunneista, sentistä, metreistä tai tehopisteistä. Oppilasta arvioidaan yksilönä, vaikka hän toimii osana ryhmää. Oleellista on opettajana nähdä se, kuinka paljon joku oppilas yrittää ja ponnistelee saavuttaakseen oman parhaan tuloksensa. Se, että oppilas on lihava, ei oikeuta antamaan nelosta liikunnasta, vaikka tulokset olisivat heikkoja. Jos on aina hyvä yritys, kova asenne ja sinnikkyys niin niillä mielestäni pulskempikin ansaitsee kasinsa.
Vastaavasti oppilas, joka omaan tasoonsa nähden alisuorittaa saaden silti paremmat tulokset lajissa kuin lajissa saa olla tyytyväinen kahdeksikon nähdessään. Puolivaloilla suorittaminen ilman todellista liikunnan iloa ja intoa on hanurista. Varsinkin, jos siihen liittyy heikompien halveksunta. Kaikkein surkein porukka on se jengi, joka ei edes liikuntavälineitään saa mukaan kouluun eivätkä osallistu kuin pakosta yhdessä liikkumiseen. Nämä hemmot ansaitsevat arvosanaksi 5 tai 6. Annoin itse pari vuotta sitten sijaisena ysin päättötodistukseen kuudelle farkkujätkälle arvosanaksi 5. Parempi arvosana olisi ollut vääryys muita kohtaan. Koko arvosanaskaala on käytettävissä, ja on opettajalta epäammattimaista, jos kaikki saavat vähintään kasin.
Edit. Ketjun aiheeseen viitaten ihmettelen, etteikö täällä ole peruskoulua koskevaa ketjua. Nämä liikunnan- ja uskonnonopetusta koskevat keskustelut sopisivat sinne.