Ihmettelen sitä, että vetääkö kolmivuorotyö puoleensa jotenkin omituisia ihmisiä. Olen kesätöissä eräällä tehtaalla ja melko erikoisia tyyppejä löytyy:
Tapaus 1:
Kuinka laiska voi ihminen olla? Kaikessa paitsi sökön peluussa tämä mies menee koko ajan säästöliekillä. Mitään työtehtävää, jonka voi jättää toiselle, ei tee, ainakaan vapaaehtoisesti. Töiden välttelyssä maailmanluokkaa.
Tapaus 2:
Juttua tulee niin perkeleesti, mutta juuri mitään ei voi uskoa. Kalatarinat jää kakkoseksi kun tämä tyyppi avaa suunsa. Kun on useamman kesän töissä, on mukava seurata kuinka "tosi" tarina muuttuu vuoden aikana. Koukussa Discoveryn ravustusohjelmiin.
Tapaus 3:
Puhuu vielä enemmän kuin Tapaus 2. Tarinat tosin ovat todentuntuisia (tytön hiihtokilpailuja ym.) ja välillä puhutaan asiaa työstäkin. Mutta suu käy kerralla 10 minuuttia, minkä jälkeen pikainen hengenveto ja sama malli jatkuu.
Tapaus 4:
Miehellä on monikymmenvuotinen nenänkaivuuprojekti meneillään eikä loppua näy. Ei haittaa, vaikka muut syövät eväitään samassa pöydässä. Kaivuutöitä ei voi keskeyttää. Puhuu hiljaisella äänellä ja välillä jää jokunen työtehtävä kokonaan tekemättä. Ei kuitenkaan laiskuuden takia, unohtaa ihan muuten vaan.
Näistäkin miehistä huolimatta oma vuoroni on työpaikan paras. Työhenki on hyvä ja hommat hoituu paremmin kuin muissa vuoroissa. Tosin en tiedä minkälaisia tyyppejä muissa vuoroissa on. Huhuja on kuulunut rattijuopoista, luulosairaista sekä tietysti itsensäpaljastajista.