Kahvitteluun liittevä "kastettavan" tarve ihmetyttää. Minulla ei sinäänsä ole mitään pullia tai keksejä vastaan, pidän niistä useimmin itsekin, mutta mielestäni nämä ovat sellaisia tarjottavia, joita vedetään jonkun juhlatilaisuuden yhtedessä tai esim. silloin kun saapuu vieraita hieman pidemmän matkan päästä.
Ihmetystä aiheuttavat omat appivanhemmat, jotka käy meillä kahvittelemassa keskimäärin pari kertaa viikossa (tämä itsessään olisi ärsytysketjun asia, mutta keskitytään ihmetyksiin nyt) ja lähes joka kerta raahaavat jotain munkkipussia mukanaan. Mikä helvetti siinä on, että jotkut ihmiset eivät pysty arkipäivänä juomaan kahviaan ilman, että pitää ängetä jotain pullapaskaa naamaansa samaan aikaan?
Toinen ihmetyksen asia on, että mikäli itse kieltäytyy noista munkeista, niin sitä saa erikseen selitellä ja sitten sen lisäksi asiasta loukkaannutaan? Jos meikäläisen tekisi mieli donitsia, niin olisin sitä varmasti kaupasta ostanut.
Ollaan vaimon kanssa oltu kohta 20 vuotta yhdessä ja sinä aikana olen 95 % kerroista kieltäytynyt noista tarjottavista, mutta silti se tuntuu edelleen tulevan joka kerta yllätyksenä. Paras oli nyt viikonloppuna, kun valittelivat vaimon siskon ala-asteikäistä muksua, että kun ei sille kelpaa mikään keksi tai kakku. Minkä helvetin takia tuo pitäisi väen vängällä saada pumpattua täyteen sokeria ja hiivaa, jos sille ei maistu? Silloin harvoin kun omat muksut herkuista kieltäytyy, niin tunnen pelkkää helpotusta (ja kieltämättä pientä pelkoa siitä, että nyt ne on saatana taas tulossa kipeiksi, kun noin tekivät).