Eilen vai oliko se nyt toissapäivänä kun katsoin varmaankin viisi minuuttia South Parkkia. En edelleenkään ymmärrä mikä siinä sarjassa on niin erikoista, mutta yritin oikein etsimällä etsiä siitä jotain kohtausta, jossa edes vähän naurattaisi, ei nyt välttämättä edes niin paljoa että mitään ääntä lähtisi suusta, mutta edes sen vertaa että suun ympäriltä voisi nähdä pientä muutosta, mutta ei. Jossakin Simpsoneissa nyt sentään ymmärrän mitkä kohdat ovat hauskoja, mutta ei siinäkään mikään nyt sentään oikeasti naurata.
Siis jos lastenohjelmaan lisätään lapsellinen juoni, niin se kiinnostaa joitakin aikuisia. Ja jos mä sanon jollekkin että mun mielestä toi ohjelma on tosi lapsellinen ja tosi tyhmä, niin vastaukseksi tulee usein että sehän se pointti just onkin. Siis täh? Jos joku kertoo mulle tosi hyvän vitsin, niin se naurattaa mua paljon. Jos joku kertoo kohtalaisen hyvän vitsin, niin se naurattaa mua vähän. Jos joku kertoo huonon vitsin, niin se ei naurata mua. Mutta jos joku kertoo todella huonon vitsin, niin pitäiskö sen naurattaa mua? En voi ymmärtää.