Santana yhtyeineen oli merkattu line-upissa soittamaan loppuillasta, joten ennen keikkaa oli hyvää aikaa laajentaa hieman tajuntaa ja olla sitten suht skarppina kun esiintyminen koittaa. Heti tajusteiden "droppaamisen" jälkeen paikalle tulikin stagemanageri, joka pahoitteli, että mun moka, te olettekin seuraavana, jolloin bändi, sekaisin kuin peikot meni lavalle. Santana kertoi myöhemmin, että joutui soittamaan silmät kiinni, koska kitarankaula oli muuttunut käärmeeksi, eikä halunnut ajaa sitä pois. Jotenkin tälleen. :)
Kaappaan santanaketjusta tämän viestin. Aina olen ihmetellyt muusikoita, jotka pystyvät soittamaan kännissä tai aineissa. Mulla ainakin menee jo yksinkertaisesti motoriikka ihan vituralleen ihan kävelemisestä lähtien. Miten siinä soittaa jotain kieli- tai kosketinsoitinta enää? Maailma on pullollaan legendaarisia sekopäitä, jotka vetävät halluissaan setin läpi kuin vissiin treenikämpillä ikään.
Andy McCoy, ei pysy pystyssä ilman roudarien tukea, mutta ote skebasta säilyy. Vähän kun mulla kun kaadun baarissa, oon siellä selällään tahmealla lattialla mutta ylpeänä tuoppikäsi pystyssä ettei sentään läikkynyt mitään. Ainoa ero, ettei roudarit ole yhtään niin kannustavia kuin ehkä tuossa Andyn tapauksessa.
The Doorsin janarit. Vetää vissiin äläsdeetä ihan ammattilaistahtiin ja silti joku kitaristi pysyy pystyssä ja rytmissä. Onko tässä se, että ne on treenannut myös kamoissa nää setit? Ja basistit... Saati rumpalit, mikä on ihan fyysisestikin rankkaa puuhaa. Helppohan Jimillä on heilutella lekaa ja öristä mikkiin.
Tuo Santanan LSD-trippikin tuntuu niin omituiselta, sillä jäbä vetää niin hyvin tuonkin biisin... Ehkä kovan luokan ammattilaiset ovat ammattilaisia ja niille olotilat ei tule mitenkään yllätyksenä et hei kaverit, mä nään kaiken kirkkaana, kelaa hei.