Minut opetettiin vastaamaan puhelimeen silloin kun se soi. Sanotaan sukunimi ja etunimi, tyyliin ”Pesusienellä, Paavo puhelimessa”. Aikuiset oli silloin ennen viisaita ihmisiä, uskoin heitä. Uskon edelleen. Puhelimen soidessa siis menen eteiseen puhelinpöydän viereen, peilin eteen, kampaan olemattomat hiukseni ja vastaan asiallisesti. Joku on nähnyt vaivaa soittaakseen minulle; vähintä, mitä voin tehdä, on kuunnella hänen asiansa. Ihan normaalia hyvää käytöstä tällainen, ja ikävää että sitä ei ymmärretä, mutta niin vain kaikki kohteliaisuus katoaa tästä maailmasta. Ei tervehditä, ei kiitetä, ei oteta hattua pois syödessä ja loukkaannutaan jos manneille nauretaan. Oudoksi on mennyt.Mua ihmetyttää, miks jotkut ei vastaa tuntemattomiin numeroihin. "En mä viiti vastata ku en tiiä kuka soittaa." Luuleeko ne, et se puhelin räjähtää tai taivas tippuu niskaan jos ne vastaa outoon numeroon tai tuntemattomaan puheluun? Vai kenties, että sieltä lankoja pitkin tulee joku siihen viereen? Se on niin helppoa vastata ja jos soittaja ei miellytä, niin laittaa vaan luurin kiinni. Tadaaaa.